Elokuu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LauraElina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
tsemppiä tosiaan satulle! kyllä alkaa täälläkin jännittää, että millon lähtö tulee.. vaikka on sellainen olo, ettei tää synny vielä moneen viikkoon.

en tosiaan ole vieläkään saanut sairaalakassia pakatuksi, mutta juuri katsoin valmiiksi vauvalle kotiintulovaatteet. :) pitäisi varmaan ne omatkin tavarat pikkuhiljaa laittaa kasaan ja valmiiksi odottamaan.

meilläkin vauva tulee nukkumaan meidän makkarissa. on paljon helpompi sitten nousta imettämään yöllä.. mutta pinnasänkyyn minä olen sitä laittamassa, ei ole mitään ensisänkyä. mietin myös, että jos sitten tahdon perhepetiin vauvan viereen ottaa. äidilleni kun olen asiaa miettinyt niin hän on ollut sitä ehdottomasti vastaan. perustelulla että "sitten et saa sitä lasta siitä vierestä ikinä pois". miten, onko teillä muilla kokemusta perhepedistä, että onko se lapsi sitten vaikea saada omaan sänkyyn? tai ylipäätään, olisi kiva kuulla enemmänkin muiden mielipiteitä siitä, missä vauvan on hyvä nukkua? itse olen sitä mieltä, että paras paikka olisi aluksi mahdollisimman lähellä äitiä, vieressä tai ainakin samassa huoneessa. sitten omaan huoneeseen kun alkaa yösyötöt jäämään...
 
Täällä on kovasti ollut juttua nukkumisesta. Olin ajatellut esikoisen kohdalla että me nukumme kaikki samassa huoneessa kun tulemme laitokselta. Mutta se oli vähän vaikeata meillä kun minä heräsin jos vauva heilutti kättään sillai että kopan reuna rahisi, tai peitto kahisi. Koitin sitä muutaman yön mutta eihän siitä mitään tullut. Viereen en uskaltanut ottaa kun me ollaan molemmat melko hyviä nukkumaan. Minä heikommin lasten myötä mutta mies nukkuu vieläkin kuin tukki. Koitin tätäkin muutaman kerran. Meillä mies toi ensi alkuun vauvan imemään kun nukuin (meillä on vuorokausirytmissä iso ero) mutta kerran hän oli hakenut lapsen pois kun se oli imenyt ja laittanut sänkyyn. Heräsin enkä löytänyt lasta vierestä, enkä peiton poimuista, säikähdin aivan hirmusti. Ja siitä lähtien olen noussut istumaan ja imettämään. Kukaan ei väitä että olisin oikeasti hereillä, mutta haen lapsen, imetän, laitan omaan sänkyyn/koppaan ja menen itse nukkumaan. Kaverilla on kolmas lapsi menossa, nyt pienin on kohta 11 kuukautta. Hän on nukkunut kaikkien kanssa perhepetissä ensimmäisen vuoden jonka hän on imettänyt, ensimmäinen ja nuorin ovat valvottaneet oikein reippaasti. Mutta hän ei osaa ajatella muuta ratkaisua. Tämän ensimmäisen vuoden jälkeen lapsia on siirretty omiin sänkyihin heidän tahtiinsa. Me olemme puhuneet paljon asiasta, hänen mielestään hän (joka on yl. tosi herkkäuninen) nukkuu paremmin kun lapsi on lähellä, ja minä nukun paremmin kun tiedän että hän saa nukkua omassa huoneessaan.  Mun mielestä tämä on niitä asioita joita ei voi päättää etukäteen, varsinkaan ekan kohdalla. Eikä varsinkaan muut määrätä. Mulla on aika syyllinen olo kun en uskalla antaa vaavin nukkua vieressä. Mutta en uskalla nukkua silloin.
 
jenna

meillä ei ainakaan ollu mitäänm ongelmaa kun poika siirty meidän vierestä pinnikseen 4kk ikäisenä.en sit tiedä kuin ois käyny jos pitempään ois nukkunu meiän välissä :D mut se nukkuki sit melkee paremmin siell pinniksessä.
ja siitä mikä on oikein?! varmasti se mikä sopii parhaiten teille itsellenne ja vauvalle :) kaikki lapsetkin on niin erilaisia ja nukkuvat eri paikoissa eri tavalla kuin toiset lapset :)
nyt meill on tarkotuksena pitää vauva syntymästä alkaen pinniksessä MUTTA. pinnis on sänkyä vasten laita alhaalla :D
 
tiedänkin, että tapoja on monia ja jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. on vain kiva kuulla muidenkin kokemuksia. saa nähdä sitten, mikä on meille sopiva tapa.
minua kun ärsyttää nykyään kaikki, niin ärsytti myös tuo äidin puuttuminen noin kiivaasti asiaan. en usko, että siitä vauvalle on mitään haittaa, jos perhepedissä on hyvä kaikkien nukkua :) nyt tuntuu siltä, että kaikkein helpointa olisi pitää vauva vieressä ja antaa vain tissi yöllä suuhun, mutta voihan se olla, etten saa sitten itse nukuttua ollenkaan.
 
Meillä on ihan kunnonsänky tiedossa, mutta niin kauan kun tässä asutaan niin on pakko pitää äitiyspakkausta pienen sänkynä... makkariin ei mahdu enää mitään, kun on vaatekaapit ja meidän sänky ja miehen poikien sängyt (vaikka kerrossänky onkin...). Ja laatikko on pidettävä kerrossängyn alasängyssä, kun meillä on isohko koira, nii ei uskalla lattialla pitää. Kovasti ollaan kyllä uutta kämppää etitty että sais pojille huoneen, mihin voisi tulokkaankin sitten joskus siirtää. Nyt alkuun pitää vaan vähä miettiä noita nukkumisjärjestyksiä aina :)
 
Minä ajattelin laittaa vauvan alusta alkaen omaan huoneeseen ja ravaan siellä itse syöttämässä. Saa mies nukkua "rauhassa" (toki herää kun nousen edes takas) ja ei tarvi sulkea kissaa pois makkarista (vauvan huoneeseen sillä ei ole pääsyä kun vauva nukkuu). Tiedä sitten onko toi toimiva järjestely, mutta noin mennään ainakin alkuun. Saahan sen äitiyslaatikon, jossa vauva alussa nukkuu, helposti siirrettyä meidän makkariin. Ostettiin tänää tuoli vauvan huoneeseen imetystä varten. Viimeinkin...
 
jenna Mun äiti oli myös ehdottomasti perhepetiä vastaan, mutta meille se tuli vähän niinkuin luonnostaan. Sairaalassa jo kun tyttö oli syntynyt niin en saanut itse nukuttua ollenkaan kun mun oli koko ajan noustava ylös kattomaan et onhan Jeminalla kaikki hyvin ja hengittäähän se vielä :D Nostin sit tytön viereen ja niin me sitten nukuttiin kotonakin. Imettäminen kävi tosi vaivatta kun ei tarvinut kun kaivaa tissi esiin ja itse sain samantien jatkettua unia. Aluksi siirsimme sängyn seinää vasten ja Jemina nukkui minun ja seinän välissä, mutta aika pian kuitenkin tyttö siirty mun ja miehen väliin. Mies ei aluksi uskaltanut ottaa viereensä, mutta pian huomasi että vaikka hän on todella sitkeäuninen niin silti koko ajan alitajunnassaan tiedosti Jeminan olevan siinä vieressä. Yks aamu  kun heräsin niin mies oli nostanut Jeminan rintansa päälle nukkumaan ja siinä he autuaana vetivät unta palloon molemmat. Oli niin hellyyttävä näky niin mun oli pakko ihan ikuistaa se tilanne :D <3
Jemina oli aika pieni kun siirtyi sitten kehtoon nukkumaan, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa. Nyt vuoden iässä kun tyttö sai oman huoneen ja siirtyi sinne nukkumaan niin mua aluksi vähän jännitti et mitenköhän se siirto menee. Ihan turhaan kuitenkin pelkäsin sillä siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Jemina käy nukkumaan 20-22 välillä ja aamulla 8-10 alkaa kuulua iloista höpötystä ja hetken päästä kuuluu "äittäää". Se tarkottaa sitten sitä että pitäis päästä sängystä pois :)

 
Kylläpäs tänne on paljon tekstiä tullu, kun ei taas ole vähään aikaan käyny lukemassa. Tervetuloa kaikille uusille syysmasuille!
Täällä on alkanut viikottaiset neuvolakäynnit pyöriä. Vaivoja on tullu lisää, mutta empä oikeestaan valita kun niin pitkään olen tosi hyvin voinutkin. Niska-hartiaseutu ja selkä on ihan jumissa ja supistelujakin tulee herkästi, jos yrittää touhuta jotain vähän reippaammin. Minäkin oon miettinyt tuota lapsiveden ja vetisen valkovuodon eroa, että erottaako ne, kun tuota valkovuotoa (jota se nyt kyllä vielä on) lorahtelee välillä niin, että pitää käydä tarkistaa tuliko pissaa vai mitä. Mutta toisaalta voihan sinne synnärille soittaa aina jos alkaa asia huolettaa, niin ne mulle neuvolassa kovasti opastaa. 
Mutta aika jännää, milloin tässä itse kullekkin tulee lähtö ponnistelemaan. Vielä tässä olisi muutama viikko pinnisteltäväemoticon


Jaksamisia kaikille masukkaille!!
 
Meillä vauva asettuu asumaan meidän kanssa makuuhuoneeseen, pinnasänky on minun puolella ja siitä saa kätevästi irrotettua pari kaidetta jos on tarvetta. Minun äitini myös antaa kovasti "neuvoja ja ohjeistuksia" miten toimia missäkin tilanteessa, en sitä sano etteikö sieltä hyviä neuvoja tulisi mutta haluamme itse tehdä niin kuin parhaaksi näemme.
Alussa varmasti heräämme molemmat itkuun ja jokaiseen tuhahdukseen mitä vaan kuulemme jne..kun miehellä alkaa loma tuossa syyskuun alussa-niin valppaana myös hän.
Mutta kun siitä eteenpäin mennään ja mies palaa töihin niin kyllä se minä olen joka herää syötölle jne.. :)

Onneksi tunnen mieheni niin tiedän että kun minulla olisi mahdollisuus nukkua tai omaa aikaa niin hän hoitaa kyllä tilanteen kotiin!

Pakkasin torstaina sairaalakassin valmiiksi, tuli sellainen olo että oikeesti-meille tulee vauva :)
Sielläkin ihan varmasti liikaa vaatteita vauvalle mutta se valinnan vaikeus niin parit ylimääräset oli pakko pakata. Kovasti vaan mietityttää se haalari millä ajattelimme sairaalasta tuoda pojan kotiin, näyttää kovin isolta (on kokoa 50cm) mutta mitä jos se on pieni? Kävin eilen h&m:ssä ja sinne on tullut jo kovasti syysvaatetta niin pitäiskö vielä ostaa kokoa isompi haalari, kun niitä siellä oli. Kun meillä ei oikein muuta ole kuin se, ja äippäpakkauksen haalarit on todella isoja enkä sitä talvihaalaria kyllä vielä laita.
 
Do diin.... Myö ollaan takasi kotosalla, yhtenä kappaleena! =D

Oli lapsivettä, mutta ei tullu lähellekkään kaikki, vaan osa jostain tuolt ylhäältä... Mentiin synnärille niin tuli supistuksia parin minsan välein. Olivat kivuliaita piruvie mutta tosi lyhkäsiä kestoltaan, lämpö 37,5 vähän koholla + se lapsivesi ni ottivat osastolle yöksi. Aamusella veri ja pissa koe. supistukset loppu kun seinään illalla ja nukuin yön kivuttomasti, mut pirun huonosti... Päivällä sit lekuri sano et ei oo tulehuksen merkkejä ja lämpökin laskenu.... Että päästään takas kotia. Sainpa sit kummiskin sen koko-arvion mukelolla kokoa 37+0 3200g ultran mukaan mut käsikopelolla isompi epäili et  3400g. Et suht iso muksu tulossa. Lapsivettä on vielä hyvin jäljellä ja sitä nyt sit seurataan tarkemmin tääl omas nauvolas. Paikat oli ihan pehmeet 1cm kaulaa jälellä.... voi kuulemma alkaa synnytys millon vaan tai olla alkamatta...! No shit sherlock!!!!

Ihan ok et päästiin viel kotiin kasvatteleen mukulaa, kun ei nyt kummiskaan olla viel siin viikolla 40... Sanovatkin et pari viikkoa kun olis ollu enempi ni oisivat käynnistäneet!!!

 
Voi juku Satu!! Mä olin aivan sata prosenttisen varma että sä oot jo synnyttäny! Eilen just mielessäni mietiskelin että kun ne vedet meni sulla 36+6 niin vauva syntyy varmaan 37+0 puolella ja nyt oot jo vauva sylissä osastolla :D Höh, kaikkea kanssa. Mä en olis kyllä suosiolla sieltä suostunu lähtemään. Jotenkin mua pelottais että vaikka se reikä josta sitä lapsivettä lorottaa onkin ylhäällä niin silti siellä on se reikä ja tulehdusriski olemassa. No kait se on ihan turvallista jos ne on kotiin sieltä laittannu. Vaan luulen et eipä sun kauaa tarvii palloilla yhdessä koossa :)

Todella malttamaton olo on jo. Toisaalta olisin niin valmis jo punnaamaan tän mukulan ulos, mutta toisaalta haluaisin vielä muutaman viikon sitä kasvatella rauhassa masussa. Varsinkin kun lääkäri viime tiistaina arvioi, että tää typykkä olis vielä alle 2,5kg. Sais se ainakin lähemmäs sen 3kg painaa ennenkun syntyy. Mutta turha toivo kai haaveilla synnyttävänsä ihan lähiaikoina kun tuntuu että ne kaikki tuhannet oireet on yhtäkkiä hävinny kun tuhka tuuleen :D Ei tuu puukkoja, ei paljoo supistakkaan eikä mitään muutakaan, olo on parempi kuin piiiitkään aikaan! :D
 
LauraElina: mä olen kuullut monen suusta, että oireet on hävinneet muutama päivä ennen synnytystä ja olo on ollut mitä mainioin... Kenties jotain tyyntä myrskyn edellä? :D

satu84: Harmi toisaalta, ettet saanutkaan vauvaa jo syliin, mutta kasvaapa nyt vielä siellä sydämen alla parhaassa turvassa <3 Ja koska kyseessä on K-SKS, en yhtään ihmettele että heittivät noin äkkiä pihalle. Mulla on sitä paikkaa kohtaan aika suuret antipatiat ja vaikka synnytystä odotankin kuin kuuta nousevaa, en silti voi mitään sille että tuleva synnäri vie siitä odottamisen ilosta murusen.

Täällä viimeiset pari-kolme päivää oli melko levotonta tuolla alhaalla - vihloi taukoamatta ja supisteli todella paljon. Nyt oon vähän alamaissa muutenkin enkä jaksa uskoa että nuo supistelut olis saanut yhtään mitään aikaan, oon nimittäin supistellut enemmän ja vähemmän ja kipeästikin jostain vkolta 15-16 alkaen eli todennäköisesti on vaan supistusherkkä kohtu. Eilen taisi tulla limatulpan palasta, oli nimittäin semmonen keltainen jojo että sitä ei voi tuohon vetiseen valkovuotoon sekoittaa millään. Nyt taas aamulla ei mitään. Haluaisin niin tämän vauvan jo syliin halittavaksi ja kieltämättä muutenkin tää odotus alkaa kipuineen ja kolotuksineen kyllästyttää. Plus että olisi kiva, jos mun alkkariongelma korjaantuisi: kyllästyttää ihan simona kun on yhdet pikkuhousut jotka ylipäätään pysyy jalassa. Muuten ne menee aina puolireidessä, joka kyllä kuulostaa hauskalta mutta ei sitä todellakaan ole :D Mä en siis investoinut äitiysalusvaatteisiin. Olis varmaan pitänyt. Eniten nyt mieltä vetää maahan nää tajuttomat mielialanvaihtelut plus rahahuolet, joita onkin yhtäkkiä ihan roppakaupalla auton remonttia myöten. Mulla on ollut siitä huono tuuri tässä raskaudessa, että neuvolassa meillä on ollut tähän mennessä kahdeksan eri terkkaa/kätilöä. Siis kahdeksan. Eikä vielä ole odotus edes ohi. Nyt mulla vaihtuu neuvolakin, joten taas takuuvarmasti uusia naamoja edessä. Luo siinä sitten neuvolaan jotain luottamuksellista suhdetta! Aina saa uudelle vieraalle akalle selittää kaikki samat jutut ja  huolet uudestaan kun niitä tietojahan ei voi katsoa sieltä koneelta... Ja ovesta lähtiessä voi olla varma että seuraavalla kerralla on sama ruljanssi edessä. Perkele. Ihan kaikista eniten ahdistaa se, että kun taas kerran uuden terkan tuoliin istahtaa, on hänen ensimmäinen lausahduksensa: "niin... sulla kuoli toi isä keväällä näköjään tollai aika äkillisesti... miltäs se susta nyt tuntuu, voisitsä vähän kertoo. Niin joo ja sun appiukko kuoli vuosi sitten... No on teillä ollu rankkaa, kertoisitsä vähän". No perkele en! En jaksais aina kääntää sitä samaa veistä haavassa. Harvassa on ne neuvolakerrat kun ei itku ole tullut silmään. Ja nyt kun oon parilla viimeisellä kerralla sanonut suoraan ja varmaan tylystikin omaa väsymystäni, että en jaksa puida enää niitä samoja kipeitä asioita, on neukkutäti silmin nähden säikähtänyt ja varmaan kirjannut tietoihin punaisella että tää tässä nyt on vähän epätasapainoinen tapaus, pitää varmaan kysellä vähän enemmän. AAARGH!

Tiistaina menen sinne painoarvioultraan ja jännään sitä ihan hulluna! Toisaalta kiva nähdä pikkuinen vielä kerran telkkarista, mutta mieluummin tietenkin olisin ollut joutumatta painoarvioon, kaikki tuollainen kuitenkin aina lisää stressiä siitä onko mahassa kaikki varmasti hyvin ja kuinka synnytys tulee etenemään.

Oho, tulipa pitkä kirjoitus. Toisaalta parempi purkaa tänne kuin miehelle jolla on leppoisa aamu keittiössä aamupalan ja lehden ääressä... Nauttikoon hän siitä <3

Kivaa sunnuntaita ja jaksamisia kaikille syysmammoille ja masuvauvoille <3
 
lauraelina-
sama mulla et nyt tuntuu kaikki vaivat kadonneen :D eilen käytiin sienessä ja saunassaki ja ei mitään! :DD eihän se ny enää oo tulossa ku lupa olis xD kyll mä jo niiin kaipaan saada vauvan masun ulkopuolelle<3 vaikk on tän masunki kaa viell ihan kivaa mutt ,minä tahooooon sen syliin<3
 
Nukkumisesta...

Me tehdään samanlailla kun esikonkin kanssa, joka toimi kyllä moitteettomasti. Mutta niinkuin joku totesikin kaikilla oma tapansa!

Meillä on pinnis meiän vanhempien huoneessa mun puolella, siitä sit koppaan nyytin sykkyyn öisin ja imetän ja vaihdan mahollisimman vähin äänin ja hämärässä vaipan. sit nyytti takas omaan pinnikseen jatkamaan unia. Vaavi siirtyy sit omaan huoneeseen kun yösyötöt on jääneet pois ja heräilyt muutenkin vähentyneet. Esikoinen on nukkunut omassahuoneessaan n. 9kk ikäisestä. Olis voinu aiemminkin siirtää kun hän on puoli-vuotiaasta saakka nukkunut koko yön heräämättä!!!


vähän ketuttaa... eilen illalla tosiaan tultiin takas kotiin sielt synnäriltä ni eikö isäntä vaan tyytyväisenä lähteny sorsa-metälle... Minä jäin väsyneenä muksun kans kahdestaan kotiin!!! Tekis ihan sikana mieli karkkia, taidan kohta lähtee ajeleen kauppaan, kun ei nyt oikeen jaksa leikkiäkkään tytsyn kans....

 
perun sanani vaivojen katoomisesta :D nyt vähä särkee menkkamaisesti.vaan ei tääkään kyll mitään kovaa kipua oo.melkosen lievää
 
Voi tauti kun odotan että pääsen tästä eturessusta irti! Nukkuminen on alkanut täälläkin ahistamaan. Viime yönä lapsukaiset oli isovanhemmilla yötä ja heräsin ainakin sen 4 kertaa vessaan! Kun olisi saanut nukkua oikein kunnolla. Alkuyön nukuin tosi huonosti ja loppuyönä kun nukuin näin aivan ihme unia. Tosin otin takaisin aamulla, me noustiin vasta puoli 10. Kyllä olikin paikat jumissa. Tuli elävästi ne yöt mieleen kun on valvottu korvien takia. Nytkin vaavi piti hereillä, koko ajan jotain. Huomenna olisi kokoarvio, ja kyllä hirvittää. Jos ne ei katokaan tilannetta, eikä anna kunnon arviota. Kun toi neuvolalääkäri menee äitipolille, niin sitten en tiedä mistään missä mennään. Mutta tuntuu että kroppa alkaa ihan oikeasti valmistautumaan synnytykseen, vähän väliä jotain ihmeellistä valkovuotoa, vihlontaa, levottomia jalkoja, niin ja tänään henkeä on ahistanut oikein kunnolla heti aamusta alkaen. Oisko hän nyt sitten yläasennossa. Housut ei kyllä meinaa pysyä jalassa kun valuvat ja anoppi oli sitä mieltä että olisi valahtanut vatsa.
 
Heiluteltiin äskön vähän peittoja miehen kans ja nyt on ollu kans kunnon menkkamaisia särkyjä alavatsalla ja selässä. Masuasukki on kans kyllä nii rauhaton liikkeissään varsinkin öisin tuntuu että vähänväliä jalka tai käsi hipelöi kylkiluita. Mulla toi nukkuminen on tosi vaihtelevaa.. joku yö saatan nukkua 12h ja herään kerran vessaan, toisena yönä ei tuu millään uni ku joka paikka puutuu.

Satu84: Sulla loppu ilmeisesti sit kaikki synnytystä enteilevät merkit ku kotiin pääsit? Ois kyllä ollu jännää jos oisit päässy jo tositoimiin Muutenkin on tosi mielenkiintosta käydä lukemassa noita elokuisten ja heinäkuisten synnytystarinoita kuin erilaisia synnytykset voikaan olla! Oon muutenkin tässä samalla käyny aktiivisesti lukemassa elokuisten odottajien keskusteluja.. aika masentavaksi siellä on menny ku porukka vaan kärvistelee yliaikaisuuksien kanssa, saa nähä miten meidän keskustelut muuttuu ens kuussa :D

 
No joo....

Kaikki loppu ku seinään... Pikkusen kyl ärsytti, mut samapa tuo!!! Esikkokin kun meni yliajalle ni eiköhän mene tämäkin.... Mun täytyy kyl sanoo et ei se katkeroituminen siin yliajalla mitään auta, saa vaan itelleen huonon mielen!!! Jos muksu ei haluu syntyy, ni ite ei voi asiaan vaikuttaa.... Yritin kyllä viimeks kaikki maholliset konstit...
 
Satu84: Totta, itselle ja varmaan toisillekin huonon mielen. Vaikka uskon että ei oo nii mukavaa ku se laskettu aika pamahtaa eikä synnyttämisestä kuulu pihahdustakaan mutta kyllä se odottelu sitten palkitaan :) Ja musta on vaan kiva että on olemassa ihmisiä joita vielä kiinnostaa onko tapahtunu mitään, yksinäisempää ja kamalampaa se ois jos ketään ei kiinnostais..
 
Ahdistus/turhautumisvalitus... Yöllä tuli nukuttua noin 1,5 tuntia, ei vaan nukuttanu. Edellisenä yönä tuli sentään noin 5 tuntia unta. Niiiiiin turhauttavaa pyöriä sängyssä, että josko sitä nukahtais. Ei sentään pahoja kolotuksia ollut. Tästä päivästä tulee varmaan mielenkiintoinen. Samoin koko viikosta jos sama meininki jatkuu. Argh!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top