Mun esikoinen täyttää ens vuonna 14 ja kuopus täytti just 12. Eli en imetä 
Tää onkin nyt ihan uutta taas mitä on tulon päällä
Tää onkin nyt ihan uutta taas mitä on tulon päällä
Elokuisten höpinäketju
- Ketjun aloittaja Räsynukke
- Aloituspäivämäärä
Miä kerron kaikille raskaudesta sitä mukaa kun ihmisiä tulee vastaan. Kaikki on tiennyt jo pitkään yrityksestä. Kiva vaan puhua asiasta ja inhoan muutenkin salailua.
Mulla on nimen omaan ollut tuossa vaikeuksia, että saisin ihmisille sanottua sitä mukaa, kun tulevat vastaan. En tykkää myöskään salailusta (vaikka tässä alussa ollaan hissukseen keskenmenoriskin vuoksi). Mä asun tympeiden varsinaissuomalaisten keskellä ja täällä tosi moni ei kysy kohdatessa kuulumisia.
Sitten on tuttuja, jotka paasaa omat kuulumisensa suu vaahdossa ja jatkavat sitten matkaa kysymättä minulta mitään. Olen kokenut tosi vaikeaksi asian kertomisen luontevasti keskustelussa, jos kaveri tai tuttava ei kysy kuulumisia. Etenkin kun esikoisen kohdalla kävi joidenkin kanssa niin, että kun kerroin raskaudesta, sain vastaukseksi jonkinlaisen jäätymisen ja todella kankean "aijaan". 
Sukulaisille ja ystäville kertominen nyt on helppoa, mutta sitten on paljon niitä kavereita ja tuttuja, joiden kanssa on jonkin verran tekemisissä esim. harrastuksen tiimoilta, muttei ole läheisempää suhdetta.
Tuo tutuille kertominen on kyllä siinä mielessä vaikea juttu, kun ei tosiaan ole myöskään sopivaa kysyä, onko joku raskaana. 
: Onneksi oli kuitenkin melko nopeasti sen verran selkeä raskausmaha, että eiköhän asia tullut selväksi sanomattakin (ja töissä varmaan tieto kulki eteenpäin, kun olin omalle tiimille kertonut). Vanhempani myös kertoivat monille perhetutuille.
Näin tässä jokin aika sitten yhtä kaveria, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän näytti olevan raskaana, mutta oli myös lihonut aika paljon, eikä hän sanonut asiasta mitään, niin en sitten edelleenkään tiedä, onko hän nyt raskaana vai ei... Ja minä en ihan periaatteesta kysy, varsinkin kun tiedän, että heillä on lapsettomuustaustaa ennen esikoista.
: Onneksi oli kuitenkin melko nopeasti sen verran selkeä raskausmaha, että eiköhän asia tullut selväksi sanomattakin (ja töissä varmaan tieto kulki eteenpäin, kun olin omalle tiimille kertonut). Vanhempani myös kertoivat monille perhetutuille.Näin tässä jokin aika sitten yhtä kaveria, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän näytti olevan raskaana, mutta oli myös lihonut aika paljon, eikä hän sanonut asiasta mitään, niin en sitten edelleenkään tiedä, onko hän nyt raskaana vai ei...
Ja minä en ihan periaatteesta kysy, varsinkin kun tiedän, että heillä on lapsettomuustaustaa ennen esikoista.
Tuo tutuille kertominen on kyllä siinä mielessä vaikea juttu, kun ei tosiaan ole myöskään sopivaa kysyä, onko joku raskaana.
Näin tässä jokin aika sitten yhtä kaveria, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän näytti olevan raskaana, mutta oli myös lihonut aika paljon, eikä hän sanonut asiasta mitään, niin en sitten edelleenkään tiedä, onko hän nyt raskaana vai ei...
Mulla on endometrioosi ja siihen liittyvää voimakasta turvotusta. Näytän ruokailun jälkeen siltä, että olisin 7. kuulla raskaana. Eli tutut tietää, että maha voi olla pinkeä pallo ihan vaan siitä syystä, että olen ruokaillut.
Että varmaan on aika moni hyvänpäiväntuttu monesti katsonut minun olevan raskaana, jos en ole sattunut verhoamaan itseäni väljään kolttuun.
Hejssan... Tällainenkin keskustelu täältä löytyi.
Olen kertonut vain lähimmille, jotka tiesivät meidän suht pitkästä yrityksestä. Heitä on 3 kpl.
Töissä on kerrottava tuossa varmaan nt-ultran jälkeen helmikuun alussa, ja sen jälkeen tietääkin koko sukuni. Mies itse päättää, koska kertoo omalle perheelleen ja ystävilleen. Varmaan tuossa maaliskuussa viimeistään alkaa jotain pömppöä olemaan, vaikka rasvakerrosta itselläni onkin.
Nyt tuon kertomisen kanssa ollaan varovaisempia, kuin vuosi sitten keskeytyneen km:n takia. Olis kiva, jos olis kristallipallo.
Olen kertonut vain lähimmille, jotka tiesivät meidän suht pitkästä yrityksestä. Heitä on 3 kpl.
Töissä on kerrottava tuossa varmaan nt-ultran jälkeen helmikuun alussa, ja sen jälkeen tietääkin koko sukuni. Mies itse päättää, koska kertoo omalle perheelleen ja ystävilleen. Varmaan tuossa maaliskuussa viimeistään alkaa jotain pömppöä olemaan, vaikka rasvakerrosta itselläni onkin.
Nyt tuon kertomisen kanssa ollaan varovaisempia, kuin vuosi sitten keskeytyneen km:n takia. Olis kiva, jos olis kristallipallo.
Täällä on jo hyvin keskustelu käynnissä! :)
Täälläkin yksi IVF-plussa, takana lähes 3v yrittämistä ja nyt ensimmäisestä alkionsiirrosta plussattiin. Varhaisultra on vasta välipäivinä, mutta kerrottiin jo miehen perheelle ja parille kaverille joilla on myös lapsettomuustaustaa ja tieto meidän hoitotilanteesta. Minun perheelleni kerrotaan jouluna.
Hieman kyllä pelottaa että mitä jos ultrassa tuleekin huonoja uutisia, mutta toisaalta on myös todella toiveikas olo kun on tähän asti päästy.
Ja jos nyt jotain tapahtuisikin niin varmasti halutaan jakaa sekin läheisten kanssa. Muulle lähipiirille kerrotaan varmaan vasta myöhemmin ja varmaan jaan someenkin jotain siinä vaiheessa :)
Täälläkin yksi IVF-plussa, takana lähes 3v yrittämistä ja nyt ensimmäisestä alkionsiirrosta plussattiin. Varhaisultra on vasta välipäivinä, mutta kerrottiin jo miehen perheelle ja parille kaverille joilla on myös lapsettomuustaustaa ja tieto meidän hoitotilanteesta. Minun perheelleni kerrotaan jouluna.
Hieman kyllä pelottaa että mitä jos ultrassa tuleekin huonoja uutisia, mutta toisaalta on myös todella toiveikas olo kun on tähän asti päästy.
Ja jos nyt jotain tapahtuisikin niin varmasti halutaan jakaa sekin läheisten kanssa. Muulle lähipiirille kerrotaan varmaan vasta myöhemmin ja varmaan jaan someenkin jotain siinä vaiheessa :)
Miks alkuraskaus sujuu aina niiiiiin hitaasti : yksikin päivä tuntuu joltain 100 vuodelta. Tänää soitin jo neuvolaan, vaikka viikot vasta 4+1. Tuntuu, että elokuuhun on ikuisuus 
no saa nyt nähä, et jatkuuko tämä raskaus ensinäkään eli varhaisultraa odotellessa
: yksikin päivä tuntuu joltain 100 vuodelta. Tänää soitin jo neuvolaan, vaikka viikot vasta 4+1. Tuntuu, että elokuuhun on ikuisuus no saa nyt nähä, et jatkuuko tämä raskaus ensinäkään eli varhaisultraa odotellessaMiks alkuraskaus sujuu aina niiiiiin hitaasti
Älä muuta sano! Tuntuu et päivät vaan junnaa paikallaan.
sit taas loppuraskaus päinvastoin menee aivan liian nopeaa! On se kummallista.
Älä muuta sano! Tuntuu et päivät vaan junnaa paikallaan.
Just näin! Paitsi viimeiset viikot oli ikuisuuuuus.
Musta ne tuntu menevän ihan hirveen nopeesti ne vipat viikot vaikka esikoinen syntyi melkein viikko lasketun ajan jälkeen. En tiiä oliko sit liikaa hommaa ja valmisteltava sillon et tuntu menevän niin nopeaa.
:
Musta ne tuntu menevän ihan hirveen nopeesti ne vipat viikot vaikka esikoinen syntyi melkein viikko lasketun ajan jälkeen. En tiiä oliko sit liikaa hommaa ja valmisteltava sillon et tuntu menevän niin nopeaa.
Mulla vaikutti varmasti myös se että koronarajoitukset oli päällä eli suositeltiin pysymään kotona, pelkäsin iteki hieman et jos saiskin raskaana koronan ja et jos sairastuu kun synnytys on niin joutuu eristyksissä synnyttää ja ilman miestä. Eli käytännössä olin vaan kotona ja odotin. Päivän kohokohtia oli lumityöt jos oli satanu lunta, postin haku ja kun mies tuli töistä kotiin
:Mulla vaikutti varmasti myös se että koronarajoitukset oli päällä eli suositeltiin pysymään kotona, pelkäsin iteki hieman et jos saiskin raskaana koronan ja et jos sairastuu kun synnytys on niin joutuu eristyksissä synnyttää ja ilman miestä. Eli käytännössä olin vaan kotona ja odotin. Päivän kohokohtia oli lumityöt jos oli satanu lunta, postin haku ja kun mies tuli töistä kotiin
No totta joo, tuo on vaikuttanut ihan varmasti! Esikoinen kerkesi syntyä juuri ennen näitä koronarajoituksia, niin paljon kyllä ravasinkin viimehetken juttuja hankkimassa ja muutenkin kyläilemässä. Nyt saattaakin olla sitten ihan eri homma. Vaikka toisaalta esikoinen pitää varmasti huolen, että edelleen kiirettä riittää.
:
Älä muuta sano! Tuntuu et päivät vaan junnaa paikallaan.
Minulla taas loppuraskaus tuntui kestävän ikuisuuden! Kärsin ihan hirveistä liitoskivuista suunnilleen raskauden puolivälistä asti, olin lähes liikuntakyvytön ja laskin vain päiviä, että se olisi ohi. Ja sitten myöhemmin tuli vielä raskausdiabetes siihen päälle, en saanut syödä melkein mitään ja yöksi piti pistää insuliinia.
En suoraan sanottuna kauheasti odota raskauden toista puoliskoa.
Nyt vain nautin siitä, että olen raskaana ja voin (vielä) hyvin. 
Minulla taas loppuraskaus tuntui kestävän ikuisuuden! Kärsin ihan hirveistä liitoskivuista suunnilleen raskauden puolivälistä asti, olin lähes liikuntakyvytön ja laskin vain päiviä, että se olisi ohi. Ja sitten myöhemmin tuli vielä raskausdiabetes siihen päälle, en saanut syödä melkein mitään ja yöksi piti pistää insuliinia.
En suoraan sanottuna kauheasti odota raskauden toista puoliskoa.
Aijai! Joo ei varmasti oo ollut mukavaa kovien liitoskipujen kanssa.
mulla oli suhteellisen helppo raskaus, mitä lähempänä laskettu aika oli niin enemmän tuli energiaa. Naureskelinkin kun lenkkimatkat oli ennenaikaisten supistusten vuoksi lyhentyneet loppuraskaudesta, mutta lasketun ajan lähestyessä pystyikin tekemään yli tuplasti pidemmän lenkin eikä tuntunut missään. Mikä lie virtapiikki tullut loppusuoralla
Aijai! Joo ei varmasti oo ollut mukavaa kovien liitoskipujen kanssa.
Lenkit ja loppuraskaus eivät kyllä minulla kuuluneet yhteen ollenkaan.
Menin lähijunallekin bussilla, vaikka sinne on matkaa ehkä 300 metriä. Muistan, kun synnytyksen jälkeen olin ekoja kertoja vaunulenkillä. Pääsin ehkä 500 metrin päähän kotoa, ja se tuntui ihmeeltä. Pahimpien liitoskipujen aikaan piti jo pysähtyä istumaan matkalla makuuhuoneesta vessaan. Ja kyljen kääntäminen sattui niin, että melkein piti huutaa ääneen. Toivon todella, että tämä raskaus menee kivuttomammin, ja pyrin tekemään kaikkeni, että pysyisin mahdollisimman kivuttomana ja liikuntakykyisenä (esim. raskausjoogaa/pilatesta olisi tarkoitus tehdä), mutta mitä olen tässä lukenut, niin liitoskivut ovat ennen kaikkea hormonaalisia eikä niitä voi valitettavasti juuri ehkäistä.
reilu 1,5v ehkäisyn ollut poissa käytöstä ja ensimmäinen IVF tuoresiirto onnistui. Esikoinen syntynyt 10/19 ja elokuussa toivottavasti saadaan pikkusisarus hänelle
Huomenta,
Tänään 4+2. Haluan ajatella, että "viiden raskausviikko" menossa, jotta aika tuntuisi menevän nopeammin. Varhaisultra kolmen viikon päästä ja se tuntuu ikuisuudelta. Onneksi välissä joulu ja uusi vuosi, jotka vievät ajatuksia vähän muualle.
Kyselisin, josko täällä olisi useamman lapsen saaneita ja raskausmyrkytyksen kokeneita? Tai ylipäänsä raskausmyrkytyksen kokeneita?
Esikoista odottaessa itsellä oli raskausmyrkytys (11 v sitten) ja se tietysti jännittää. Esikoisen synnyttyä kätilö sanoi, että harvemmin toisen lapsen kohdalla raskausmyrkytys uusii, jos vaan isä pysyy samana, ja nythän isä ei ole sama, vaan kyseessä uusioperhe. Tiedä sitten, kuinka paljon perää tuolla kommentilla oli.
Tänään 4+2. Haluan ajatella, että "viiden raskausviikko" menossa, jotta aika tuntuisi menevän nopeammin. Varhaisultra kolmen viikon päästä ja se tuntuu ikuisuudelta. Onneksi välissä joulu ja uusi vuosi, jotka vievät ajatuksia vähän muualle.
Kyselisin, josko täällä olisi useamman lapsen saaneita ja raskausmyrkytyksen kokeneita? Tai ylipäänsä raskausmyrkytyksen kokeneita?
Esikoista odottaessa itsellä oli raskausmyrkytys (11 v sitten) ja se tietysti jännittää. Esikoisen synnyttyä kätilö sanoi, että harvemmin toisen lapsen kohdalla raskausmyrkytys uusii, jos vaan isä pysyy samana, ja nythän isä ei ole sama, vaan kyseessä uusioperhe. Tiedä sitten, kuinka paljon perää tuolla kommentilla oli.