Elokuisten höpinäketju

[Elsa2019]

Minäkin hyppään mukaan. Seitsemäs lapsi näyttäis olevan tulossa. Mulla ei oo merkattu edellisten kuukautisten alkamisaikaa ylös, joten laskettu aika on mysteeri. Soitan ensi viikolla neuvolaan, jotta saisin ajan varhaisultraan lasketun ajan määrittämistä varten. Mutta oletan että elokuun alkupuolella on laskettu aika.

Jännittää ja pelottaa, meneekö kaikki hyvin. Mun kuopus täytti juuri 2v. Ennen hänen raskauttaan, koin kaksi keskenmenoa. Huomaa että niistä jäi jonkinlainen pelko, koska heti plussan jälkeen alkoi pelottaa miten käy. Mutta olen toiveikas ja haluan uskoa että kaikki menee hyvin.

 

[Herttarouva]

Tervetuloa ja onnea! Toivotaan tosiaan et menkat pysyy poissa
Jos saa kysyä niin miten paljon sulla oli onnistuneissa raskauksissa vuotoa? Entä tuulimunassa?

Tuulimunassa vuoto muuttui verisemmäksi mutta ei ollut mitenkään runsasta ja sattui vatsaan menkkamaisesti.
Kahdessa normaali raskaudessa vuotoa oli kiinnittymisen aikaan ja menkkojen aikoihin. Sitten se vaan väheni ja loppui. Mutta muistan vuotaneeni viikon 8 kohdalla myös kun pinnistelin pöntöllä. Sekin silloin säikäytti.

 

[Räsynukke]

Mulla tuulimuna ei vuotanut eikä kipuillut ja olo oli enemmän raskaana kuin kaksosista. Hcg:kin nousi ihan oikeaoppisesti - ainoa mikä oli pielessä oli että ultrassa ei löytynyt vauvaa kasvavan kohdun sisältä. Oli todella huijattu olo...

 

[Kipuna]

Tänään plussattu. En oikein tiedä mitä ajatella, en uskonut että tulisin näin pian raskaaksi. Katsellaan mitä tulevan pitää... kovat ei ole odotukset tästä raskaudesta. Tänään olisi vasta 3+5, mutta vahva viiva tuli

 

[Salix]

Tervetuloa uusille plussanneille! Kivaa että ryhmä kasvaa.

Täällä on alavatsajomotukset hieman helpottaneet eikä lisävuotoja ole tullut, joten ehkä tässä varhaisultraan asti päästään. Katsotaan. Huono olo velloo jo pitkin päivää, hajut ja tuoksut ovat yhtäkkiä moninkertaistuneet eivätkä lainkaan hyvällä tavalla... Illalla nukuttaa aikaisin, mutta uni muuttuu aamuyöllä edelleen katkonaiseksi tai loppuu kokonaan. Hohhoijaa.

 

[bloomy]

Milloin ootte muut muuten ajatellut kertoa lähipiirille vai ootteko jo kertoneet? Mä en millään malttaisi olla puhumatta, mutta toisaalta ei vielä uskalla ennen on käynyt neuvolan ultrassa joulun jälkeen.

 

[Salix]

Milloin ootte muut muuten ajatellut kertoa lähipiirille vai ootteko jo kertoneet? Mä en millään malttaisi olla puhumatta, mutta toisaalta ei vielä uskalla ennen on käynyt neuvolan ultrassa joulun jälkeen.

Pari hyvin läheistä ihmistä tietää, koska he tiesivät jo yrittämisestä. Lisäksi vielä yksi hyvin läheinen saa varmaan tietää varhaisultran jälkeen, muut vasta sitten nt-ultran jälkeen. Paitsi esikoinen ei vielä ihan silloinkaan, vasta rakenneultran jälkeen.

 

[bloomy]

Me ei olla vielä puhuttu kellekään, esikoisen kohdalla samaten meni että kerrottiin vasta nt-ultran jälkeen läheisimmille ja rakenneultran jälkeen tutuille. Jotenkin kuitenkin nyt tekisi mieli kertoa lähipiirille jo paljon aiemminkin, mutta toisaalta ei uskalla. Kokoajan mielessä vain, että jos ei olekaan oikea raskaus tai menee kesken. Vaikka tulisihan toki siitä puhuttua kyllä, jos kesken menisi.

 

[Iinamarika]

Tällä hetkellä vain yksi ystävä tietää.. tiesi myös yrityksen vaiheista... Ajattelin tilaisuuden tullen jo aika alussa kertoa vielä kahdelle ystävälle jotka myös tietävät yrityksestä sekä viime kertaisesta keskenmenosta... Haluan myös kertoa jouluna omalle perheelleni sillä viimeksi en ehtinyt ja jos taas kävisi huonosti niin tällä kertaa haluaisin heille kertoa myös keskenmenosta sekä käydä keskustelun siitä ettei tämä ole ollut helppoa kun mennyt yli 2 vuotta... ja pitäähän käyttää hyödyksi tämä joulu ja muutenkin lahjojen antaminen niin eivät osaa epäillä mitään ja sitten paketista paljastuu tieto ensimmäisestä lapsenlapsesta varhaisultraan ehdimme vasta joulun jälkeen kun turha mennä liian aikaisin ja saada vain lisää huolta... Muille ja julkisesti sitten vasta nt-ultran jälkeen... Töissä kerron jos iskee voimakas pahoinvointi ja on pakko kertoa että miksi oksennan..

 

[Herttarouva]

Mulla ikää sen verran (38), etten ajatellut kertoa ennen rakenneultrassa käyntiä. En ole varma pysyykö vatsa piilossa sinne asti mitenkään. Viimeksi pullahti jo viikolla 13 pieni kumpu. Toivoisin kovasti, että kaikki menisi hyvin. Mulla on uudet työkuviot ja tiedän että työpaikalle tilanne on tosi huono jos jään pois. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta en halua kertoa asiasta vielä pitkään aikaan.

 

[Salix]

Raskaudesta kertomisesta muille voisin vielä jatkaa. Te joilla on jo lapsia kerroitteko/te jotka odotatte esikoista aiotteko kertoa raskaudesta sosiaalisessa mediassa? Entä miten olette kertoneet asiasta vähemmän läheisille ihmisille?

Mietin tuota, kun edellä joku kirjoitti, että tutuille kerrotaan raskaudesta rakenneultran jälkeen. Me kerrottiin asiasta lähinnä lähipiirille ja ystäville siinä ajan mittaan toisella kolmanneksella, miten asiasta sai kenellekin luontevasti kerrottua. Mutta itse koin jotenkin tosi vaikeana ja kömpelönnä jollekin vähemmän läheiselle vain töksäyttää keskusteluun tiedotus raskaudesta, jos keskustelukumppani ei erikseen sattunut mitään kuulumisia kysymään. Itse en ole rakenteeltani siro, joten osa ihmisistä ei tuntunut tajuavan raskauttani, vaikka kumpu oli hyvin selvästi näkyvillä, vaan ilmeisesti olettivat sitä läskiksi. Eräskin tuttu tapasi minut kuukautta ennen lapsen syntymää ja sitten kun tapasi minut vauvan kanssa, oli puulla päähän lyöty! Mielestäni minusta sentään nyt näki, että vaapuin viimeisilläni raskaana.

En käytä paljoa somea, en jaa siellä itsenä kuvia ja kerron tosi vähän yksityisasioistani siellä. Joten ei tuntunut luontevalta heittää sinne mitään raskaushypeä (en ole siis sen tyyppinen ihminen). Joten sitten kun lapsen synnyttyä kerroin asiasta ensimmäisen kerran julkisesti somessa, osa ihmisistä oli täysin hämmästyneitä. Esikoisen kohdalla toki oli niin paljon kaikkea ensimmäisen kerran jännitystä, etten senkään takia uskaltanut kertoa somessa asiasta, koska pelkäsin jonkin menevän vikaan, enkä halunnut sitä puolta selittelemään sitten kaikille. Nyt olen ehkä hieman rennompi tämän suhteen, vaikka tällä kertaa on tiedossa pienet geneettiset jännitysmomentitkin.

Mutta miten tällainen sosiaalisesti kömpelö osaa kertoa iloisesta asiasta muille? Etenkin niille vähemmän läheisille.

 

[Räsynukke]

Annan huhumyllyn jauhaa
Esikoisista ei tarvinnut kertoa kuin vanhemmille ja siitä se lähti sit leviämään. Ne jotka ei tavatessa kysy kuulumisia saa sit pysyä pimennossa

 

[Kipuna]

Haluan pitää raskauden mahd. pitkään pienessä piirissä ja ihan alkuun mun ja miehen asiana. Nyt jo vähän joulu mietityttää, että miten joulupöydästä selvitään ilman ihmettelyä ja pitkiä katseita. Yritän luottaa, että ihmiset keskittyy enemmän omiin ruokiinsa kuin mun... alkoholia en muutenkaan käytä, niin se ei oo ongelma

 

[smoothie.]

Mä tuskin jaan someen mitään ihmeempää. Tai ainakaan ultrakuvan tai päivityksen kautta kun en mäkään oo mikään aktiivi siellä. Mulla on myös itelle jääny kammo lapsettomuusajasta kun some lykkää ultrakuvaa yms toisensa jälkeen.. Viimeks päivitin profiilikuvan jossa olin selvästi mahan kanssa niin se oli vähän niinkuin julkistus ja moni siihen onnittelikin. Vähemmän läheisille ei varmaan tuu kerrottua jos ei sit just vaihdeta kuulumisia tai nähdä. Tosiaan jos tää raskaus jatkuu niin katotaan saadaanko pidettyä suut kiinni nt-ultraan asti. Näin ainakin haluaisin, myös mun vanhemmilta. Ahdistaa ajatuskin kertoa niille niinkuin tästä jo puhuin aiemmisssa viesteissä. Mun siskolle kerroin heti koska se on mun top3 tärkeimmis ihmisis muutenkin.

 

[Sinivuokkola]

Moikka,

mie liityn kanssa joukkoon, eilen sain ihanan vahvistuksen aavistuksille ja 7kk yritykselle :)

Niin odotettu ja toivottu, nyt kun kaikki vielä menisi hyvin!

Itse olen kertonut raskaudesta vain miehen lisäksi parhaimmalle ystävälle, ehkä varhaisultran jälkeen uskallan kertoa muille läheisimmille ystävilleni. Tiistaina olisi tarkoitus soittaa neuvolaan ja varata varhaisultra, vähän epäselvyyttä onko nyt meneillään 4+0 vai 5+0.

 

[Nette]

Esikoisesta kerroin heti plussasta seuraavana päivänä vanhemmilleni ja nt-ultran jälkeen tein pienen instapäivityksen. Toki seuraajat on vain hyväksynnällä. Puolenvälin jälkeen, kun alkoi maha vähän pyöristyä oli yhdet juhlat joista oli sitten kuva facebookissa. Mutta siitäkään ei kaikki tajunnut. Osalle tuli silti yllätyksenä!

Nyt olen kertonut yhdelle ystävälle haaleasta plussasta. Hänellä on 8kk ikäinen vauva nyt ja halua jakaa koko vauvamatkan. Oli korvaamaton tuli ensimmäisessäkin raskaudessa.

 

[Nette]

Nyt sitten tiputtelee taas. Esikoisen alkuraskaudessa oli samaa, mutta kyllä silti pelottaa. Todella toivon, että on vaan harmitonta

 

[Jadine]

Tulenpa minäkin varovaisesti kurkkimaan tänne. Eilen sain testiin haamun ja tänään jo digikin näyttää plussaa, eli ei se haamu ollut vain minun päässäni. Oireena on tähän mennessä lähinnä hillitön väsymys.

Minä aion kertoa vanhemmille vasta sitten ekan kolmanneksen jälkeen (tai ekan kolmanneksen lopulla - ei se nyt ihan niin päivälleen tarkkaa ole...). Niin teimme myös ensimmäisessä raskaudessa. Omat vanhempani varmaan odottavat jo kuumeisesti lisää lapsenlapsia, kun meidän esikoinen on jo kohta 3,5-vuotias, eli se on kyllä varmasti toivottu uutinen. Miehen vanhemmista ei aina tiedä - miehen sisko sai raskaudestaan kommentiksi äidiltään "voi ei, oletteko te ihan varmoja, että jaksatte?". Mutta tiedämmepä etukäteen, ettei sitä kannata ottaa kovin tosissaan...

Vanhempani ovat onneksi absolutisteja, joten meillä ei juoda viiniä joulupöydässä, eikä graavikala myöskään kuulu perinteisiin meillä. Eli sikäli helppoa salata asia, jos nyt ei ihan kauheasti oksentele. Ekassa raskaudessa minulla ei ollut pahoinvointia oikeastaan ollenkaan, mutta eihän sitä tiedä, miten tällä kertaa käy.

Töiden kannalta nyt on kyllä hyvä aika alkuraskaudelle, kun koko firma on etätöissä ainakin maaliskuuhun asti. Eli jos pahoinvointia tulee, voi oksennella ihan rauhassa kotona. Eikä ole kukaan kyttäilemässä mahaa ja miettimässä, olenko raskaana vai vain syönyt liikaa.

Minulla oli muuten myös tiputtelua ekassa raskaudessa aika pitkäänkin. Olin varhaisultraan mennessä ihan varma, ettei kaikki ole kunnossa, kun oli tiputellut niin paljon, mutta niin se vain pienen sydän sykki. En silloin muutenkaan jotenkin uskaltanut uskoa, että raskaus jatkuu loppuun saakka, kun olin lukenut niin paljon keskenmenoista jne. Nyt on ainakin vielä jotenkin tyyni olo. Tällä laskurilla voi muuten katsoa noita keskenmenon todennäköisyyksiä. Jo ihan tosi varhaisilla päivillä plussa tarkoittaa paljon todennäköisemmin vauvaa kuin keskenmenoa.

 

[Sinivuokkola]

Tuo etätyö muuten helpottaa kummasti tilanteen salaamista töissä ja työkavereilta. Itsekin elättelen toiveita että välttyisi pahimmilta pahoinvoinneilta, mutta eipä sitä ikinä tiedä! Onneksi olen itsekin pääsääntöisesti etätöissä niin ei tarvitse turhaa miettiä

 

[Nette]

Onko täällö muita imettäviä? Meillä vielä kaksi kertaa vuorokaudessa suunnilleen käydään rinnalla. Tandemimetys olisi ihanaa, mutta epäilen ettei tämä malta enää sitten kun muutenkin itse vähentänyt