Elokuisten höpinäketju

Ainakin viime vuonna kerty lomapäivät äitiysvapaalta, oisko ollu vielä vanhempainvapaaltakin. Toivottavasti eivät oo sitä muuttamassa, koska tällä kertaa mulle ei varmaan jää kesälomia käyttämättä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Toukokuisesta kun palasin töihin niin oli yli 50 lomapäivää :Smiling Face With Open Mouth:

Tarkistin vielä, että max 6kk:n ajalta kertyy lomapäiviä: https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/muut-vapaat-tyosta/perhevapaat
 
Vkmk sanoi:
Ainakin viime vuonna kerty lomapäivät äitiysvapaalta, oisko ollu vielä vanhempainvapaaltakin. Toivottavasti eivät oo sitä muuttamassa, koska tällä kertaa mulle ei varmaan jää kesälomia käyttämättä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Toukokuisesta kun palasin töihin niin oli yli 50 lomapäivää :Smiling Face With Open Mouth:

Tarkistin vielä, että max 6kk:n ajalta kertyy lomapäiviä: https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/muut-vapaat-tyosta/perhevapaat
Click to expand...

Kiitos tiedosta ja linkistä! :thumbs-up:
 
Fiilailen ihan täysin tuota että pelottaa jäädä töistä pois, vaihdan itse tammikuussa työnantajaa ja en kerkeä olla edes koeaikaa loppuun ilman että on pakko kertoa raskaudesta työnantajalle ja reaktio siellä päässä pelottaa kovasti!! Teen melkein täysin etätöitä että sen sen puoleen pystyn salailemaan asiaa niin pitkään kunnes raskaus alkaa selkeästi näkyä, todella ristiriitaset fiilikset koska tätä raskautta on toivottu jo niin pitkään mutta sitten kuitenkin haluaa pitää tiedon poissa töistä
 
En oo vielä hirveesti ajatellut mahdollista töistä pois jäämistä, mutta alustavasti ajattelen että olisi kiva tehdä vähän töitä myös mammalomalla, toki alkujärkytyksen hälvettyä. Oon vihdoin päässyt mielenkiintoisiin projekteihin kiinni ja teen lähes kokonaan etätöitä niin esim. 1-2 pv viikossa olisi kiva saada keskityttyä aikuisten asioihin :smiling-eyes:
Esikoisista olin 1,5v kotona ja alkoi pää hajoilla ihan kunnolla viimeisenä keväänä vaikka ennen lapsia kuvittelin että viihtyisin hyvin kotona. Viihtyisinkin varmaan yksin :tears:
 
Räsynukke sanoi:
En oo vielä hirveesti ajatellut mahdollista töistä pois jäämistä, mutta alustavasti ajattelen että olisi kiva tehdä vähän töitä myös mammalomalla, toki alkujärkytyksen hälvettyä. Oon vihdoin päässyt mielenkiintoisiin projekteihin kiinni ja teen lähes kokonaan etätöitä niin esim. 1-2 pv viikossa olisi kiva saada keskityttyä aikuisten asioihin :smiling-eyes:
Esikoisista olin 1,5v kotona ja alkoi pää hajoilla ihan kunnolla viimeisenä keväänä vaikka ennen lapsia kuvittelin että viihtyisin hyvin kotona. Viihtyisinkin varmaan yksin :tears:
Click to expand...

Minulla ihan sama. Ennen esikoista ajattelin, että voisin vaikka jäädä kotiäidiksi, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Joo ei kiitos. :Face With Tears Of Joy: Olin kotona vuoden ja 2 kk esikoisen syntymän jälkeen, ja olin kyllä varsinkin viimeiset kuukaudet niiiin kypsä palaamaan taas töihin. Kaipaan älyllisesti haastavia tehtäviä ja muiden aikuisten seuraa.

Esikoisen myötä on myös käynyt hyvin selväksi, että vaikka vauvat ovatkin söpöjä, niin tykkään vähän isommista lapsista paljon enemmän. Esikoisen kanssakin on paljon ihanampaa nyt, kun hän on vähän isompi ja hänen kanssaan voi tehdä paljon enemmän asioita. Mutta ihan hyvä niin - lapsihan on vauva vain hetken. Onhan niitäkin ihmisiä, joilla on aina nimenomaan vauvakuume, ja heti kun lapsi ei olekaan enää vauva, halutaan uusi vauva.
 
Tunnistan sama fiilikset, että on kiva kyllä jäädä kotiin ja ylipäätään saada vauva, mutta kyllä siinä vuoden kotona olon jälkeen alkaa viimeistään kaivata töihin aikuisten ja älyllisten haasteiden pariin.

Meil on kyl kiva tilanne, kun esikoinen aloittaa ens syksynä koulun, niin elokuisen vauvan myötä on mahdollista olla paikalla, kun hän tulee kotiin ja huolehtia läksyistä & syömisistä. Mitä jos sitä ei sit haluakkaan palata töihin.. No kyl mä haluun.
 
Miä jo reippaasti kerroin pomolle raskaudesta. Alkavat ettimään mulle harjoittelun ajaksi tuuraajaa niin sanoin, että kannattaa ihan vakituinen palkata. Ja oon jo pitkään ottanut millon pääsee äitiyslomalle. Ei tuo siivoaminen niin hauskaa ole :D Ja tiedän että kyllästyn kotona oloon, mutta ei ole ongelmia jättää töitä. Opiskelen samalla niin voisin sitten jäädä opiskelijaksi ja tehä vaan keikkatyötä.
 
Täällä on menossa ekasta raskaudesta menkoista laskettaessa 5+2 ja hirveä jännitys ja odottelu varhaisultraan, joka on varattu 7+0. Olis niin ihanaa päästä jo turvallisemmille vesille tästä alkuajasta ja päästä valmistautumaan vauvaan sekä töistä pois jäämiseen :smiling-eyes: mä ihan odotan taukoa työelämästä kun on niin vakaa tilanne itsellä ja työ tosi haastavaa. Veikkaan kyllä, että kuvitelmat kotonaolon ihanuudesta vaihtuu jossain vaiheessa pakkoon päästä takaisin ihmisten ilmoille aikusten pariin :tears:
 
Muokattu viimeksi:
Minä olin viime raskaudessa jotenkin paljon varovaisempi uskomaan raskauden jatkumiseen. Olin varautunut pitkään yritykseen, keskenmenoihin jne. Ja kun sitten tärppäsi jo toisesta yrityskierrosta, en voinut uskoa, että se voi mennä niin helposti ja jotenkin odotin koko ajan, että menee kesken. Näissä keskusteluissakin olin tosin varovainen varhaisultraan asti, kun ajattelin, että tuntuu tyhmältä olla ollut keskusteluissa mukana, jos sitten onkin vaikka tuulimuna tai tulee varhainen keskenmeno.

Nyt taas on jotenkin paljon rennompi olo. Ehkä se, kun tietää, että kehoni kyllä kykenee raskauteen, auttaa. Jos menee kesken, niin sille ei voi mitään, mutta siihen asti haluan silti olla täällä keskustelemassa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada vertaistukea alkuraskauteen. :Smiling Face With Smiling Eyes: Päivä kerrallaan.
 
Jadine sanoi:
Minä olin viime raskaudessa jotenkin paljon varovaisempi uskomaan raskauden jatkumiseen. Olin varautunut pitkään yritykseen, keskenmenoihin jne. Ja kun sitten tärppäsi jo toisesta yrityskierrosta, en voinut uskoa, että se voi mennä niin helposti ja jotenkin odotin koko ajan, että menee kesken. Näissä keskusteluissakin olin tosin varovainen varhaisultraan asti, kun ajattelin, että tuntuu tyhmältä olla ollut keskusteluissa mukana, jos sitten onkin vaikka tuulimuna tai tulee varhainen keskenmeno.

Nyt taas on jotenkin paljon rennompi olo. Ehkä se, kun tietää, että kehoni kyllä kykenee raskauteen, auttaa. Jos menee kesken, niin sille ei voi mitään, mutta siihen asti haluan silti olla täällä keskustelemassa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada vertaistukea alkuraskauteen. :Smiling Face With Smiling Eyes: Päivä kerrallaan.
Click to expand...

Joo kyllähän se vähän kirpaisee kun lukee omia höpinöitä tuulimunan ajoilta. Toki varovaisuus ei tee pettymyksestä yhtään pienempää jos niin on käydäkseen.
 
Räsynukke sanoi:
Joo kyllähän se vähän kirpaisee kun lukee omia höpinöitä tuulimunan ajoilta. Toki varovaisuus ei tee pettymyksestä yhtään pienempää jos niin on käydäkseen.
Click to expand...

Siten minä sen juuri ajattelen, että tuskin se nyt surettaa jotenkin vähemmän siksi, että sitä on etukäteen pelännyt. Ja sitten taas jos ei pelon takia edes uskalla kirjoitella tänne, niin voi menettää arvokasta vertaistukea - todennäköisesti turhaan, sillä jos on plussannut, on huomattavasti todennäköisempää, että siitä syntyy vauva kuin että menee kesken (esim. 4+0 todennäköisyydet ovat 75% ja 25%).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top