Elokuiset sadot

Voi ei TIPI.. Jotenkin ymmärrän sinua, minulla myös on melkoisen mutkikas isäsuhde. Mitään ei ole kuulunut sen jälkeen kun soitin rakenneultran jälkeen ja kerroin että poika tulee. Kuvittelin jotenkin, että ehkä pitäisimme enemmän yhteyttä kun hänestä tulee ensimmäistä kertaa isoisä, mutta parin soiton jälkeen yhteydenotot hiipuivat kokonaan. Rahaa kyllä on laittanut, mutta eihän se korvaa aitoa kiinnostusta.

Jospa sanoisit hänelle suoraan miltä sinusta tuntuu? Minä olen muutaman kerran hautonut ensin asioita mielessäni ja sitten on palanut käpy ihan totaalisesti ja olen soittanut tulikiven katkuisen puhelun Helsingin suuntaan [:D] Puhdistaa kummasti ilmaa kun saa raivota.

Tsemppiä TIPI!!! Toivon todella että välinne olisivat lämpimämmät. Lastenkin hyvät välit isovanhempiinsa ovat kultaakin arvokkaampia [:)]
 
Tänään olen silittänyt ja järjestäny vauvan vaatteet lipastoon, käyny kävelemässä keskustassa, torilla kävin syömässä vohvelin ja kahvilassa jauhelihatäytteisiä ohukaisia.

Selkään, mahaan ja vasempaan nilkkaan alko sattuun kauheasti kun yritin kävellä. Raskaustukivyöstäkää ei ollut paljoa apua kun kipu tuntui sen alapuolella.

Vasemmasta nilkasta venäytin nivelsiteet viime vappuna kun olimme lähdössä kaverin vauvaa katsomaan, kaaduin portaissa. Oli moottoripyörävarusteet päällä ja kypärä päässä. Piti lähtä käymään terveyskeskuksessa ja sain kipsin 4viikoksi jalkaan. Onneksi sitä ei tarvinnu leikata. Piti olla yksi yö osastolla kun en saanut kotona nukuttua kivun takia. (Alkoholilla ei ollut osuutta, vaan en huomannut katsoa mihin astuin)

Kepeillä oli ikävä yrittää kävellä.
 
hei mamat!

nyt tulee vaan omaa napaa...sen verran paljon ikävää on meinannut tapahtua

aloitetaan eilisestä:

Laskin aamulla koirani takapihalle tarpeilleen (asutaan omakotitalossa) ja narttu huomasi aidan varressa rusakon ja lähti juoksemaan hullun lailla sitä kohti, rusakko yritti päästä verkkoaidan yli hyppäämällä, muttei saanut niin lyhyestä matkasta vauhtia vaan törmästi suoraan aitaan, voisin kuvitella että meni siitä vielä enemmän paniikkiin ja ryntäsi pihan poikki suoraan meidän kuusiaidan läpi ja narttu perässä! Uros ei onneks ehtiny tajuta mitä tapahtuu, joten kutuin sen sisälle, nappasin makupaloja sekä nartun hihnan mukaani ja lähdin ulos huutelemaan koiraa. Tulin tiessä mutka kohtaan ja mietin lähdenkö ylöspäin tielle vai alaspäin ryteikköön kävelemään ja päätin sitten lähteä ryteikköön, olin samalla hetkellä kuulevinani junan äänen (rata kulkee about 100m päästä meidän tontin rajasta) pelästyin tietysti ihan hirveesti kun luulin koirani jäävän junan alle mutta sitten huomasin sen kävelevän radan vartta kotiin päin ja aloin kuhtumaan sitä entistä kovemmin ja huomattuaan minut se onneks! juoksi mun luo ja sain annettua sille makupalan ja laitettua pannan kaulaan!

Tänään lähdin aivan normaalisti työharjoitteluun mutta yks kaks siellä mua alkoi kamalasti pyörryttää ja oli vaikea hengittää (hengittäminen oli todella työlästä)ja sit alkoi koskemaan myös päähän. Menin hetkeksi pitkälleni ja soitin sitten neuvolaan, josta minua kehoitettiin menemään kysin ensiapuun. Menin sinne ja ne mittas verenpaineen jo heti siellä, siinä ei tosin ollut mitään vikaa, mutta hoitaja kuitenkin soitti synnärille ja ne halus mut sinne. Minut sitten kuskattiin pyörätuolilla ensiavusta kolmanteen kerrokseen synnytysosastolle, josta kätilö otti mut sisälle, laittoi käyrille ja mittaili verenpainetta. Pissanäytekin piti antaa. Sen jälkeen lääkäri tuli ultraamaan. Verenpaineet oli hyvät, tiitin sykkeet oli normaalit eikä supistuksia tullut (tai ainakaan niistä ei minulle mainittu, ite en tuntenut mitään) ja pissa oli puhdas. Ultrassa tiiti vastasi viikkoja ja painoa oli 876g, lapsivettä normaali määrä, liikkeet ja sykkeet plussat. Lääkäri määräs vielä verikokeet, mutta niistäkään ei selvinny muuta kun et mun hb oli tippunu 110, joudun siis aloittamaan raudan uudelleen. Oli kyllä helpotus ettei ollut raskausmyrkytystä, vaikkei varsinaisesti selvinnytkään mistä huimaus ja hengitysvaikeudet johtu. Päätä särkee vähän vieläkin vaikka sain lääkettä siellä. Yhteensä jouduin viettämään aikaa 4h siellä osastolla.
 
No huh Riitu[:-][&:]

ONNEKSI kaikki kävi parhainpäin kaikissa sun tapahtumissasi!!![8|]

Nyt lepoa jookos ??[;)]
 
Nuista ettei isät kysele/huomioi:

Mun isä ainakin on aika pidättyväinen naisten jutuissa, jota raskaus vahvasti sen mielestä on. Se on myös melko huono osottamaan tunteita tai jakamaan ajatuksiaan. Joten se näyttää sen muilla tavoin. Kun muutin, niin se oli heti tomerana laittamassa lappuja kattoon, rasvaamassa oven saranoita ja uusimassa ikkunoitten tiivisteitä. Kun kävin vanhempien luona se oli lisännyt ostoslistaan keksit joista tykkään. Semmosia pieniä juttuja, joita ei välttämättä edes huomaa. Se ei ikinä soita jutustellakseen, vaan ainoastaan jos on jotain asiaa. Toisaalta, ei mun tarvitse jutella sen kanssa säästä tms. tietääkseni että mä olen sille tärkeä ja rakas. Kuten varmasti myös Pipa-Tauno.

Ei se tästä raskaudesta ole mitään maininnut oikeastaan tai multa kysynyt. Mutta kyllä se sitä on miettinyt. Oli joku päivä autoa ajaessa tokaissut äidilleni: "tahdon olla mieluummin pappa kuin vaari." Ei jatkanut siitä mitään eikä ole tietääkseni palannut aiheeseen. Mutta samalla tavalla, salaa ja piilossa se miettii. Ai niin, ja kun kerroin paksuuntumisestani ei sitä kommentoitu oikeen mitenkään, mutta kotiin päästyään oli ruvennut heti raivaamaan tilaa "että siinä voi sitten leikkiä". En tosin yhtään ihmettelis vaikka se googlettelis mitä raskauden aikana tapahtuu ja minkä kokonen lapsi on millonkin.

Tuli vaan mieleen että Emilian ja osan muistakin isät saattaa olla samanlaisia. Ei osaa antaa ilmi tunteitaan suoraan, vaan osottaa sen jotenkin muuten, esim. sitten laittamalla rahaa tilille. Ja suuri osa siitä mitä miettii jää piiloon.

Itse olen ratkassut tän niin, että käsken äidin raportoida sille edelleen mitä on tapahtunut/tapahtuu. Tai jos mahdollista niin pidän sille suoraan monologin ja tungen ultrakuvat käteen. Kehotan kokeilemaan mahaa kun pentu potkii. Kyllä sitä kiinnostaa, kyllä se tahtoo, se ei vaan osaa kysyä/pyytää.
 
Lääkärissä käyty! Huuh ei oo synnytysvaaraa lähiaikoina[:D] Mun kivut ja paineet johtuu kuulemma vauvan päästä! Mulla on kuulemma sen muotoinen lantio, että vauvan pää pääsee todella alas ja aiheuttaa painetta. Eli se on siellä pää alaspäin. Toivottavasti pystyy kääntyilemään vielä jos tahtoo. Hui jos se olis vähän niinkun tippunut sinne alas ja joutuis koko loppuajan roikkua pää alaspäin tahtomattaan! Okei ei ehkä sentään[:D] Tarkoittaakohan tää, ettei mun maha tuu nousemaan kauhean ylös kun vauvakin on alhaalla..?

Tein päivän hyvän työn lääkärireissulla ja autoin vanhan miehen pystyyn kun oli kaatunut. Oli kyllä hiukan tekemistä kun tällainen 60-kiloinen raskaana oleva nainen nostaa päälle 100-kiloista miestä pystyyn!

Ei ole mullakaan muuten kauhean hyvällä mallilla suhteet kumpaankaan vanhempaan. Pitkä tarina, mutta taustalla on paljon katkeruutta liittyen siihen, kun äiti yks kaunis syyspäivä oli vaan päättänyt lähteä ja jättää 3 lastaan ja miehensä. Olin silloin 14 ja siitä lähtien käytännössä äiti 9-vuotiaalle pikkusiskolle ja vähän isoveljellekin.
Onneks mulla on hyvät appivanhemmat[:)]
 
Hienoa Madie että selvis syy ja sait itsekin rauhoituttua...

Riitu On sulla ollut kanssa tapahtumaa kerrakseen...Onneksi ei mitään pahempaa käynyt...
 
Mulla eilen alkaneet lantio/nivuskivut paheni tänään niin paljon että päädyin lopulta soittamaan sekä neuvolaan että äitipolille. Ohjeeksi tuli ottaa maksimiannos panadolia vuorokaudessa ja jos kipu menee oikein pahaksi niin sitten päivystykseen. Molemmista paikoista terkka/kätilö arvelivat että on joku revähtymä tullut kun olen kääntynyt yöllä kääntynyt (eilen sitä valittelin) eikä ole haittaa vauvalle, jos ei liity mitään vuotoa eikä supistuksia.  Mutta piru että on kipeä! Kun nousee pitkään istuttuaan ei millään meinaa pystyä kävelemään..  Käskettiin myös hakemaan tukivyö lainaan, tästäkö se raihnaisuus alkaa..
 
Onneksi Madiella ja Riitullakaan ei ollut pahemmasta kyse.
 
Hienoa että Riitu ja Madie selvinneet säikähdyksellä!!
Riitu,noi hengenahdistukset on sellaisia kummia oireita jotka monaasti jää selviämättä ja aika tavallisia kuitenkin raskausaikana.
Itsekin istuin samasta syysta maanantain sairaalassa,otettiin sydänfilmiäkin ym verikokeita kun hengitys oli raskasta ja ylävatsaan sattui.Mutta mitään ei selvinnyt vaikka peloittelivat mut kyllä täysin,epäilemällä keuhkoveritulppaa...[:o]No syynäsivätpä kunnolla!

Nyt vaan lepoa jos mahdollista riitu!!Ja onneksi koirakin selvisi säikähdyksellä!
 
 
Musta välillä tuntuu niin hullulta että näitä lapsia on mulla/meillä monta...Välillä tuntuu pieneltä määrältä[:-]Mut välillä tuntuu että lapsia ihan joka paikassa,sohvat ja nurkat täys[:)]
Niin paljon helpommalla olis päässyt jos olis jättänyt vaikka kahteen tai neljään[:D]Mut en mä kyllä yhtään vaihtais pois,ylpeä oon kaikista!!!!!!!!!
Mut kyllä mulla nyt alkaa tinki täyttyä.kroppa tekee tenät kaikilla krempoillaan...
Tähän on hyvä laittaa piste,eikö?[:)]
Kun ei kerran olla lestaadiolaisia(tai muitakaan)joille vaan tulee ja tulee lapsia,aina vaan....
Ihan rakkaudesta tehty,nyt täytyy rakkautta osoittaa muuten[:D]
 
Pientä pohdintaa näin aamulla[:)]
Mua vaan niin jännittää ja ällöttää ajatus siitä sovitusta horm kierukasta ja sterilisaatiooon en todellakaan oo valmis ja se kun kuulemma lissää vuotoja ja muutenkin vuodan kuin niegra kk aikana....
 
 
 
Lisääkö sterilisaatio vuotoja?[:-]
Enhän mäkään sellasta voi sit koskaan tehdä,jos niin on!!
Miekii vuodan ku niagra [&:]

Joo,ehkäpä sulla elysee on noita lapsia aikalailla [:D]

Käyn ajatuskamppailua  siitä että tän jälkeen vielä yksi vaiko oisko se sitten siinä?
Tässä iässä ei oo aikaa enään miettiä sellaisia kovinkaan montaa hetkeä!![;)]
Tavallaan järkevää pitää se tässä...
ois yks leikkaus mihin mun pitää mennä, ja se tarttis kyllä tehdä ihan terveydellisistä syistä.
Ja sen voi tehdä vuosi synnytyksen jälkeen vasta...


MAHTAVAA WAPPUA KAIKILLE!!!
 
Herkkurikasta Wappua kaikille !!!

Mä kävin eilen neuvolassa, kun taas panikoin [:-] Viikkoon ei kauheesti oo vauva liikkunu ja oli pakko käydä kuuntelee äänet. No siellähän ne sykki 144/min ja meinas kyllä tulla itku kun helpotti niin paljon.. Ois tehny mieli kapsahtaa neuvolatädin kaulaan [:)]
Siitä innostuneena sitten väsäsin Vappukakun töihin täksi päiväksi. Varmasti on hyvää, mutta koristelut menikin sitte aikalailla päin Peetä.. [:(] Oon aika täydellisyyden tavoittelija ruoan laitossa ja leivonnassa, varsinkin jos vien niitä muille. Eli meinas kakku jäähä tuomatta.. Mutta päätin sitten että tuon ruman[:'(] vappukakun ja toivotaan että maistuu [;)]

Täällä kun on ollut paljon puhetta omista vanhemmista eritoten isistä, niin voin kertoa omastanikin hiukan.. Hän kuuluu tähän kastiin joka ei soita, paitsi ehkä kännissä jolloin häntä ei jaksa kuunnella [&o]
Hän ei myösjään muista synttäreitä, nimppareita ja jouluna tulee ehkä tekstiviesti. Mä olen tässä elämäni aikana siihen tottunut ja todennut että se on minä joka pitää yhteyttä.. Iskä on kyllä vilpittömän iloinen aina kun soitan ja kovasti haluaa aina nähdä. Asumme siis eri puolella suomea.. Me ei voida nähdä kuin muutaman kerran vuodessa, muuten tulee riitaa [8|] ja se toimii meille hyvin. Molemmat tietää kuinka paljon toisesta välittää ilman että pitäisi koko ajan olla tekemisissä.. Tosin iskä on sitten kun nähdään kovin tunteellinen. Halailee paljon ja itkee tirauttaakin kun on kotiin lähdön aika.. Nyt se odottaa kovasti vauvan syntymistä ja kyseli mitä me vilä vauvalle tarvittaisiin.. [:)] Monesti oon nuorempana kadehtinut muiden isä suhteita, mutta nyt oon oppinut että meidän isä on sellainen kun se on ja turha sitä on yrittää enään muutta 65vuotiaana [8|] Itse voin elää sen kanssa ja saada niin paljon irti siitä kuin tahdon eikä tarvitse sitten myöhemmin katua etten ole pitänyt yhteyttä.. Mutta kuten todeta saattaa niin kaikilla on niin erilaiset suhteet ja koukerot ja isät ja äidit.. [:)] Mutta ainakin voidaan ottaa oppia ja yrittää olla omille lapsille sellaisia joita toivoisimme meidän vanhempien olevan meille.

Olipas syvällistä [;)]
 
Onneksi Riitu ja Madie selvisitte säikähdyksellä!! Pelottavia nuo kovat kivut ja tuollainen hengenahdistus ainakin[>:]. Kiva Josefiina et uskalsit käydä hakemassa mielenrauhan. vappukin sujuu varmasti paremmin[:)].
 
Mua ihan nauratti Elysee sun pohdinta tuosta kuinka joka paikka vilisee kakaroita[:D]. Ehkä se nyt sitten on sen merkki et olis aika siirtyä vain kasvattamaan jo olevia eikä enää katrasta[:)].
 
Mä olen kans kovasti pohtinu sitä et jääkö tämä nyt varmasti viimeiseksi? Jos ei niin pitäs pikasesti perään tehä toinen. Miehen aatoksista en tiedä ollenkaan. Alussa kun kärsin kamalista pahoinvoinneista vannoin, että ei ikinä enää!!! Mut nyt ei enää oikein tiedä. Tosin tulevan talonkin olemme suunniteleet tälle lapsimäärälle sopivaksi. Onhan siinä tietty neliöitä jaettavana, et ei se ongelmaksi tulisi. Hmm, hmm. pitää sitä miettiä sitten. Jos nyt tekis tämän ensin loppuun.
 
Noihin isä asioihin pakko kommentoida: mun isä tosiaan kuoli syöpään 4.9.2009. Se ei paljoa koskaan puhunut, eikä soitellut kun äiti hoiti sen puolen. Mutta aina se on ollut meitä lapsia varten. On antanut tuhkatkin pesästä ja ollut paikalla vaikka 500km päässä jos apua on tarvittu. Se on tosi harmi, että joidenkin isät ovat sellaisia, että eivät millään tavalla näytä välittämistään. Eikä heistä sitten oikeasti tiedäkkään välittävätkö vai eivät. Ja sitä jos joutuu pitkän elämänsä pohtimaan niin ei se kivaa ole.
 
Lila: mulla myös aina yön jäljiltä lantion liitoskivut pahimmillaan. Aamuisin on vaikeinta liikkua. Yleensä se onneksi vielä tähän asti on aina päivän mittaan vetreytynyt. Viime yönäkin kylkeä kääntäessä selkä napsahti niin kovaa et mieskin heräs siihen ja kysyi et "säkö noin kovaa paukut?". Ja mä siihen et "Uh, joo"[&:]. Onneks ei kuitenkaan ihan tollasta revähtymää saanut aikaseksi ja ihan samalta tuntui tänäkin aamuna kun muinakin.
 
On muuten vasemman nimettömän keskimmäinen nivel pirun kipeenä. Eilisen yritin sormusta pois, turhaan. Tänä aamuna ku olin yön aikana saanu nesteitä vähän vähemmälle niin sain sen kovan yrittämisen ja runsaan saippuan kanssa irti, väkisin. Kattokaahan kanssamammat, et luovutte sormuksista ajoissa. Mä en ekassakaan raskaudessa voinut viimeisellä kolmanneksella enää sormuksia pitää. Muut jätin laatikkoon ja kihlasormuksen pujotin kaulaketjuun. Siinä saa odottaa pienempiä sormia[;)]. Sukatkin jättävät jo oikein mojovat raidat iltaisin, et tervetuloa kunnon turvotukset[:-].
 
 
Mulla ei oo sormukset mahtunut enää kolmeen kuukauteen käteen...Mies tossa kerran tuumasi et"ai et sä käytä sit enää sormuksia!!!!"Juu en ku ei mahu sormeen kuin aamulla ja sit tunnin päästä ne ei lähde ilman pakkasta pois...!!!

Lastenmäärästä...Mä haluaisin tehä toisen vielä mutta mies ei vissiin ole ihan varma..Sillä on itellä huonoja lapsuusmuistoja useasta lapsesta perheessä(3kpl kaikkiaan) ja eriarvoisuudesta kohtelussa...Mies ois vissiin tyytyväinen tähän yhteen...Mulla kumminkin ikää tulee jo ens vuonna 33 joten melko perään pitäisi toinen tehä jotta kerkeää ennen kuin 35 tulee täyteen ja downin syndrooma yms. riskit on suuremmat...No ehkä katsellaan tää eka ensin ja sitten kun tulee peittojen heiluttelun aika tiitiäisen syntymän jälkeen niin sanon ei hormonaalisille ehkäisyille ja miehelle et hoida ehkäisy jollet halua lapsia...Mä oon hoitanut ehkäisyn tähän mennessä pillereillä(11 vuotta) joten nyt ois miehen vuoro...Pillereitä oon kumminkin syönyt keskeytymättä 16 v asti, joten nyt ilman kiitos...

Oikein hyvää wappua kaikille!!!(Ihan kuin en vielä kävis täällä tänään lukemassa viestejä)[;)]
 
Pähkylältä hyvin sanottu mielestani. Mun isa on varmaankin juuri about tuollainen.

Mietin tassa noita teidan kiputiloja ja muita vaivoja... oon niin kateellinen, kun teilla on neuvola ja muita paikkoja mihin soittaa ja kysya, jos jokin vaivaa. Mulla on niin korkea kipukynnys, etten juuri reagoi, tai aina ajattelen, etta taa kuuluu tahan raskauteen (odotan siis ensimmaista). Eika taalla oikein voi soittaa minnekaan, tai jos vois, en tieda minne, eika varmaan tulis soitettuakaan, kun kukaan kuitenkaan ymmartais mitaan. Mun "neuvola", eli mun laakarin klinikka on auki arkisin, paitsi ke klo 17-20 ja lauantaina joskus 9-12. Mulla taytyy varmaan olla aikamoiset kivut, ennen kuin lahtisin sairaalaan, hui, toivottavasti ei tule koskaan mitaan komplikaatioita... oon niin yksin, nyyh. :-)

Mun mies oli ihanan huomaavainen tanaan. Olen tassa jo jonkin aikaa valitellut, ettei oikein ole mitaan paalle pantavaa, kun mikaan ei mahdu, on vaan ne muutamat samat mekot. No tana aamuna se vei mut tuonne paikalliseen ostoskeskukseen ja osti mulle yhden ihanan mekon, mita oon katellut jo pari viikkoa, mutten ole raskinut ostaa, kun se oli niin kallis muka! [:D]
 
Taallakin jo turvottaa - kauheat urat sukkien jaljilta [:'(] Ei tykkaa..

Ja tosiaan luulen, etta ne liitoskivut taallakin pilaavat aamun ensimmaiset hetket. Tana aamuna kaannyin noustakseni ylos ja heti tuntu, etta haarat ratkee tai jotain. Ikava tunne. Onneksi meni odottamalla ohi, mutta tamahan voi olla vasta alkua[:-]

Ei muuten onnistu enaa sulava sangyssa kaantyminen. Melkeen pitaa ottaa vauhtia ja ikaankuin hyphtaa kyljelta toiselle. Kauankohan sita jaksaa hypahdella - pitaa varmaan kohta herattaa mies yolla kaantoapuun..

Kiitos muuten kaikille myotatunnosta mahatautiahdistukseni johdosta. Tytto oli hirvean sairas koko tiistain (kylla kavi saaliksi, oikein itkea tirautin), mutta on pikkuhiljaa sitten parantunut, eika me muut (viela) ole saatu mitaan oireita [:)]
 
Tuosta lapsimäärästä....
Minä oon aina tykänny lapsista ja aatellu et kerran ku ne lapset tehdään nii tehdään sit peräkkäin kaikki (kolmee oon toivonu).
Minä jo miehelle sanoin et tehdään peräkkäin kaikki niin voidaan sit vanhat päivät olla rauhassa mut se olikin eri mieltä. Sanoi et katotaanhan nyt ensin tää yks ja sitte myöhemmin ku eka on kasvanu isommaks niin sisaruksia hälle.
No nyt tilanne aivan toinen... Asutaan rivitalokaksiossa ja suunnitteilla on oman talon rakentaminen. Minä sanoin et rakennetaan semmonen pieni mut käytännöllinen talo jos kerta ei vielä olla enempää lapsia tekemässä niin siihen mies tuumas: "pitäähän siinä tilaa olla, eihän sitä tiedä vaikka ne lapset ihan peräkkäin tulisikin"
Miehen suhtautuminen muuttu sen jälkeen ku näki pienokaisen rakenneultrassa ja sai konkreettisen kuvan et "vau, siellä se minun poju kasvaa"  
Että saa nyt nähä miten isoks tämä meidän lapsiluku kasvaa, ekaa odotellaan ja nuoria vielä ollaan et aikaa kyllä riittää :)
 
HYVÄÄ VAPPUA TOIVOTTELEE ESIKOINEN YÖVUOROSTA!  
 
Hyvää vappua kaikille!

Mulla pyörähti tänään viimeinen kolmannes liikkeelle! Touko-, kesä- ja heinäkuu vielä ja enää 4 vk töissä! Ihanaa.

Viime viikolla oli vähän huolia kun tuli sellaista rusehtavaa valkovuotoa, en ensin ajatellut mitään kun mulla on koko raskauden ajan ja ennen sitäkin ollut tosi runsas valkovuoto. Nyt vaan tuo väri oli erilainen. Soitin neuvolaan tiistaina ja odotin vastausta että tuo on normaalia raskauden aikana. Terveydenhoitaja sitten heti sanoi että varataan aika lääkärille ja olisi hyvä käydä näyttämässä. Sitten aloin itsekin huolestua ja sain ajan lääkärille vielä samana päivänä. Verta siis vuoto ei missään nimessä ollut, lähinnä sellaista luumukiisselin oloista (sori kuvaus!) ja sitä oli tullut pari päivää siinä vaiheessa. No menin sitten lääkärille, joka teki sisätutkimuksen ja ultrasi ja antoi lähetteen labraan (hiiva, virtsatietulehdus ja klamydia (?). Sisätutkimuksissa kaikki kunnossa ja paikat kiinni eikä sitten onneksi löytynyt mitään myöskään labratesteissä. Olin siinä muutaman päivän aika paniikissa, varsinkin kun sitä poikkeavaa vuotoa jatkui melkein viikon ja perjantaina kun soitin vielä neuvolaan viimeisiä labratuloksia niin kysyin että mihin pitää soittaa jos viikonlopun aikana tulee jotain. Se perjantaina vastannut neuvolantäti rauhoitteli kovasti koska testit oli negatiivisia ja sanoi, että joillakin vaan voi tulla tällaista vuotoa vaikka koko raskauden ajan eikä kuitenkaan mitään vikaa ole. Jos alkaa verta tulla tai niin kovat kivut ettei pysty kestämään niin sitten heti soitto Kättärille (synnytyssairaalaan) ja sinne näytille. No, onneksi viikonloppuna ei tullut mitään ja ruskea vuotokin loppui ja pystyin rauhoittumaan!

Tällä viikolla oli vielä onneksi sokerirasitustesti ja aikaisemmin varattu neuvolalääkäriaika, jolloin hän vielä toisen kerran teki 'virallisen' sisätutkimuksen ja vielä ultrasi ja kaikki on edelleen kunnossa! Vauva oli jo melkein kiloinen ja ihan normaali kehitys tässä vaiheessa. Olipa helpotus! Sokerirasitustestissäkin kaikki kunnossa.

Äitiyspakkauksenkin sain viime viikolla ja kylläpä siellä oli paljon tavaraa! Ei taida tarvita paljon ostaakaan sen lisäksi! Tietenkin jotain, mutta tuntui tosi runsaalta tuo tarjonta pakkauksessa. Oli se viime vuoden pakkaus vielä. Kivoja vaatteita!

Nyt alkaa tosiaan konkretisoitumaan tuo lähestyvä synnytys ja vauvan saanti, kun ollaan järjestelty kotona ja tehty jotain hankintoja ja muuta. Vauvahan voi syntyä jo heinäkuussa jos on kiire maailmaan! Tunteet vähän vaihtelee epävarmuudesta levollisuuteen, mutta niin kai niiden kuuluukin. Ystäviä vaan kaipaisi tähän lähelle, siis sellaisia joiden kanssa voisi äitiyslomalla viettää päivisin aikaa ja sitten vauvan synnyttyä ulkoilla ja muuta. Vielä en ole sellaisia tavannut edes neuvolan perhevalmennuksessa. Olen vähän tällainen erakko jonka on hankala tutustua ihmisiin ja pitää yhteyttä. Sitä sitten pelkää että jää yksin vauvan synnyttyä päiviksi.
 
Voi jestas mikä väsymys!

Eilen meil oli perinteisesti vieraita ja lähettiin sit siin vähän ennen puoltayötä käymään kaupungilla nopsasti, ku nyt oli kuskikin valmiina[:D]
Jaksoin oikein hyvin ja nukkumaan pääsin siinä puoli 3 aikaan. Aamulla heräilin ja sanoin jo sillon, et ihan ku olis krapula!!!
Kahden aikaan menin sit nukkumaan vähän päivunia. Jossain vaihees kävin vähän syömäs, mut ei ruoka maistunu oikein ja takas nukkumaan.
Vähän ennen 7 sit heräilin. Ja nyt oon väkisin hereil, et saan yöllä unta. Eli kyllä se valvominen näköjään verottaa aika huolella seuraavasta päivästä[:@]
Mutta oli oikein hauskaa ja tänään ei ollu mitään ohjelmaa tiedossa niin mikäs tääs pötkötellessä. Ens vappuna sit vähän eri kuviot[:D]

Kivaa vappupäivää kaikille!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top