Me annettiin tutti viiden päivän ikäiselle vaikka "ohjeistus" olis että ei sais antaa alle kolmeviikkoselle tuttia. Neuvolan täti totes että tosi hyvä juttu et annettiin tutti, tuolla on toooooosi kova imemisen tarve ja imuote. Nyt kyllä vähän rauhottunut sen tutin kaa... pinniksessä ollut ekasta yöstä lähtien, viihtyy parhaiten peittoon kapaloituna, mut tänäänkin aamusta nukkui meidän vieressä kun ei tahtois aina siellä pinniksessä olla... Mut meillä ei suostuta nukkumaan pimeässä?! Pitää olla yölamppu päällä, muuten alkaa itku ja kitinä. Onneks me miehen kanssa ollaan niin hyväunisia et nukutaan vaikka missä valossa tahansa niin ei aiheuta ongelmia... :)
Elämää Vauvan kanssa
- Ketjun aloittaja TerhiJii
- Aloituspäivämäärä
Meilläkin on nukkunu pinniksessä, tai itse asiassa pinniksessä olevassa äp:n laatikossa kotiutumisesta lähtien, ihan muutamia pätkiä lukuunottamatta. Ja pimeä kans aiheuttaa vähän hämmennystä pienelle, tosin kyllä nukkuu pimeässä, mutta syöttöjen jälkeen jos liian pian sammuttaa valon, niin alkaa jonkin verran kitistä. Selvästi siis ainakin reagoi pimeään ja ei välttämättä nukahda pimeään. Mutta oon nyt yrittäny "kouluttaa" nukkumaan pimeässä, niin että sammutan valon, mutta pidän kättä pään päällä tai vatsan päällä että vauva tajuaa, ettei oo yksin vaan että äiti on siinä ihan lähellä vaikka onkin pimeää.
Mä en edes laita valoja yösyötön ajaksi. Ku ne nukkumaan mennessä sammuttaa, alkaa kätinä ja itku, mutta kun sen kerran siihen sänkyynsä pimeässä rauhoittaa, se ei välitä siitä pimeästä loppuyönä. Eli loput syötöt, ellei ole kipuja tai muuten joku outo syy valvomiseen niinku joinaki öinä on vieläki ollu, nukahtaa heti sänkyynä ku nostan rinnalta. Vaipan vaihdan kerran yössä, ja silloin laitan himmeän valon että näen suunnilleen, mitä teen. Aluksi vaippaa ei tarvinut öisin vaihtaa mut nyt on jo pakko koska tulee aamuun mennessä muuten yli.
Meil meni nimiäiset tosi ihanasti ja saatiin kivoja lahjoja. Kutsuttiin siis vain molempien vanhemmat ja sisaret sekä kummit puolisoineen, ei muita. Meitä oli 14. Otin pari lasia skumppaakin ja illalla vielä puolikkaan rommikolan, ja vauvalla oli eväänä korviketta. Ja hyvin pärjättiin, myöhään illalla pystyin jo imettämään kun oli kulunut tarpeeksi aikaa.
Mun äitin kanssa meni ihan ok hyvin. Eka päivä itse asiassa todella hyvin: vauvalle oli ihmeellinen vaikutus häneen, sylitteli ja ihasteliu ja oli aivan niin hyväntuulinen mummu kuin olla ja voi. Annoin hänen jopa kylvettää Ompun, ja olin iloinen, kun MINÄ sain neuvoa HÄNTÄ, koska hän oli unohtanut miten kylvettäessä pidellään jne. Mutta koska mun ja hänen kemiat ei oikein kohtaa, tuli seuraavana päivänä jo ennen nimiäisiä ja niiden lomassa sanaharkkaa. Äiti oli nimittäin löytänyt yläkerran kylppärin vessanpöntön jalasta pölyä, ja koki asiakseen huomauttaa, että sinne ja pesukoneen ja suihkuseinän väliin kun katsoi, oli likaista. Mä sit sanoin ettei oo kuule ollu aikaa eikä mielenkiintoa katsella juuri sinne viime aikoina (miksi ihmeessä hän on sinne mennyt päänsä työntämään?!). Hetken kuluttua tuli sanomaan toruen, että "Teillä oli aterinlaatikossa murusia!" Eiköhän aika monella suomalaisella ole, kun leikkuulauta on just siinä yläpuolella?
Lopulta nimiäisissä kun lämmitin korviketta pullossa, äiti kaappasi vauvan yläkertaan, ja sieltä alkoi kuulua lohduton itku, kun nälissäänhän se oli. Mä menin sinne, ja äiti väitti kivenkovaan, että märkää vaippaa itkee kun pissa polttaa häntä. Just. Ei suostunut antamaan mulle ennen ku vaihto vaipan, joka oli 1,5 tuntia vasta ollut (meil on vaipanvaihtoväli 3-6 tuntia, kyllä mä oman lapseni tavat tunnen) ja siinä oli vain yksi ihan minikokoinen pissa. Juhlaväki joutui kuulemaan huutoa ja mua suututti seistä siinä pullo kädessä toruttavana. Äiti väiitti silti, että on tervettä huutaa ja pissa sitä vaan polttaa kun mä märässä häntä pidän... ei auttanut sanoa, että nykyajan vaipat on kuule ihmeellisiä, ei ollut märkää nähnytkään eikä semmosta märänvaipan itkua oo tässä talossa vielä koskaan kuultu. Viimein ku pääsin syöttämään, itku loppu ja oli onnellinen taas. Äiti suuttu mulle ja onneksi he tämän jälkeen päättivät lähteä kotimatkalle. Hyvä niin.
Meil meni nimiäiset tosi ihanasti ja saatiin kivoja lahjoja. Kutsuttiin siis vain molempien vanhemmat ja sisaret sekä kummit puolisoineen, ei muita. Meitä oli 14. Otin pari lasia skumppaakin ja illalla vielä puolikkaan rommikolan, ja vauvalla oli eväänä korviketta. Ja hyvin pärjättiin, myöhään illalla pystyin jo imettämään kun oli kulunut tarpeeksi aikaa.
Mun äitin kanssa meni ihan ok hyvin. Eka päivä itse asiassa todella hyvin: vauvalle oli ihmeellinen vaikutus häneen, sylitteli ja ihasteliu ja oli aivan niin hyväntuulinen mummu kuin olla ja voi. Annoin hänen jopa kylvettää Ompun, ja olin iloinen, kun MINÄ sain neuvoa HÄNTÄ, koska hän oli unohtanut miten kylvettäessä pidellään jne. Mutta koska mun ja hänen kemiat ei oikein kohtaa, tuli seuraavana päivänä jo ennen nimiäisiä ja niiden lomassa sanaharkkaa. Äiti oli nimittäin löytänyt yläkerran kylppärin vessanpöntön jalasta pölyä, ja koki asiakseen huomauttaa, että sinne ja pesukoneen ja suihkuseinän väliin kun katsoi, oli likaista. Mä sit sanoin ettei oo kuule ollu aikaa eikä mielenkiintoa katsella juuri sinne viime aikoina (miksi ihmeessä hän on sinne mennyt päänsä työntämään?!). Hetken kuluttua tuli sanomaan toruen, että "Teillä oli aterinlaatikossa murusia!" Eiköhän aika monella suomalaisella ole, kun leikkuulauta on just siinä yläpuolella?
Lopulta nimiäisissä kun lämmitin korviketta pullossa, äiti kaappasi vauvan yläkertaan, ja sieltä alkoi kuulua lohduton itku, kun nälissäänhän se oli. Mä menin sinne, ja äiti väitti kivenkovaan, että märkää vaippaa itkee kun pissa polttaa häntä. Just. Ei suostunut antamaan mulle ennen ku vaihto vaipan, joka oli 1,5 tuntia vasta ollut (meil on vaipanvaihtoväli 3-6 tuntia, kyllä mä oman lapseni tavat tunnen) ja siinä oli vain yksi ihan minikokoinen pissa. Juhlaväki joutui kuulemaan huutoa ja mua suututti seistä siinä pullo kädessä toruttavana. Äiti väiitti silti, että on tervettä huutaa ja pissa sitä vaan polttaa kun mä märässä häntä pidän... ei auttanut sanoa, että nykyajan vaipat on kuule ihmeellisiä, ei ollut märkää nähnytkään eikä semmosta märänvaipan itkua oo tässä talossa vielä koskaan kuultu. Viimein ku pääsin syöttämään, itku loppu ja oli onnellinen taas. Äiti suuttu mulle ja onneksi he tämän jälkeen päättivät lähteä kotimatkalle. Hyvä niin.
Meillä nukutaan vaunujen kovassa kopassa, on sopivan pieni vielä, pupelo tuntee olonsa turvalliseksi. On myös helppo liikutella jos tarvis. Pian varmaan muutetaan äitiyspakkauksen laatikkoon ja siitä sitten pinnikseen kun alkaa tuntua ettei enää tartte oman sängyn vieressä pitää. En tiedä tartteisko nytkään, on vaan kätevä tarkastaa että vauva on elossa ja hyvinvoivana ilman et tarttee nousta sängystä 
Meillä poika sai tutin heti kun päästiin sairaalasta kotiin ja ilman oltais pulassa!
Meillä poika sai tutin heti kun päästiin sairaalasta kotiin ja ilman oltais pulassa!
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kunusiinin äiti varmaan pyörtyis jos tulis meille 
Tai ainakin ennen mun eilistä siivousurakkaa kun mies lähti Pikkuakan kanssa vaunuajelulle pariksi tuntia. Hyhhyh miten pölyä oli kerääntynytkin tässä muutaman viik...kuukauden aikana.
Meidän vauva on kyllä naurettavan herkkä noille pissavaipoille. Varsinkin kun erehdyin muihin merkkeihin kuin ah niin hyvään pamppersiin. Joku kysyikin että innostuinko kestovaippoihin ni joo en, saisi joka pissan jälkeen olla sitten vaihtamassa kun Pikkuakka kitisee heti kun vähänkin tuntuu märkää
Tai ainakin ennen mun eilistä siivousurakkaa kun mies lähti Pikkuakan kanssa vaunuajelulle pariksi tuntia. Hyhhyh miten pölyä oli kerääntynytkin tässä muutaman viik...kuukauden aikana.Meidän vauva on kyllä naurettavan herkkä noille pissavaipoille. Varsinkin kun erehdyin muihin merkkeihin kuin ah niin hyvään pamppersiin. Joku kysyikin että innostuinko kestovaippoihin ni joo en, saisi joka pissan jälkeen olla sitten vaihtamassa kun Pikkuakka kitisee heti kun vähänkin tuntuu märkää
Kunusiini, onko meillä sama äiti? Mun äiti kun tulee käymään niin oon paniikissa puunannut kämppää tietäen että silti sieltä tulee jatkuvaa arvostelua. Ärsyttävintä on jos oma äiti alkaa puuttumaan sisustukseen, ja sitähän meidän äiti rakastaa tehdä! "Ootko ajatellut että tähän sopisi.." "Miksi tää on tässä, kato kun sen laittaa tähän niin se on paljon parempi" Niin, ja sitten se muistaa jauhaa ne kaikki asiat mun siskoille ja sukulaisille. Viimeksi kun oli käymässä ja äiti oli herännyt aikasemmin kuin me niin se oli tylsyyksissään pessyt meidän keittiön uudestaan. -_- Sain kuulla siitä koko päivän kuinka jääkaapin alta löytyi likaa ja kaappien päältä katon rajasta voi pyyhkiä pölyt joka siivouskerta! Ja sitä dramatisointia. "Vesi oli AIVAN likaista kun olin pessyt ne kaapinovet" Joopa joo :D
Eilisiltainen puhelukin sai karvat nousemaan pystyyn kun sanoin että ipana ei oo TÄNÄ iltana (nukkuu yleensä aina pinniksessä ihan tyytyväisenä) suostunu nukkumaan pinniksessä, pitää olla sylissä iholla kiinni tai alkaa kiukuttelemaan. Äiti kauhisteli siihen että "te ootte opettanut sen huonoille tavoille!". MURH !
Eilisiltainen puhelukin sai karvat nousemaan pystyyn kun sanoin että ipana ei oo TÄNÄ iltana (nukkuu yleensä aina pinniksessä ihan tyytyväisenä) suostunu nukkumaan pinniksessä, pitää olla sylissä iholla kiinni tai alkaa kiukuttelemaan. Äiti kauhisteli siihen että "te ootte opettanut sen huonoille tavoille!". MURH !
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Vaipat voi tosiaan aiheuttaa itsessään "palamisen",
Me lainattiin kylässä ollessa omien mukana olleiden loputtua Lidlin housuvaippaa esikoiselle kotimatkaa varten. Nukahti päikkäreille sitten ja se vaippa ehti olla ehkä reilu 2h ja oli siis sitten pissannut siihen. Heräsi päikkäreiltä itkien peppua näyttäen, haaroväli tulipunainen :/ :/ ilmakylpyä sitte mahd paljon ja bepanthenia, pari päivää kesti parantua. Sinkkivoidetta ei ollut, se olis saattanut olla tehokkaampi? Mut ei tosiaan enää voi edes lainata niitä tiukan paikan tullen..
Me lainattiin kylässä ollessa omien mukana olleiden loputtua Lidlin housuvaippaa esikoiselle kotimatkaa varten. Nukahti päikkäreille sitten ja se vaippa ehti olla ehkä reilu 2h ja oli siis sitten pissannut siihen. Heräsi päikkäreiltä itkien peppua näyttäen, haaroväli tulipunainen :/ :/ ilmakylpyä sitte mahd paljon ja bepanthenia, pari päivää kesti parantua. Sinkkivoidetta ei ollut, se olis saattanut olla tehokkaampi? Mut ei tosiaan enää voi edes lainata niitä tiukan paikan tullen..
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi kääk mitä äitejä..
Olen päässyt siis vähällä selvästikin.
Olen päässyt siis vähällä selvästikin.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tadaa! Eevein tee-se-itse-tuttinauha kiukkuisille itku-iitoille!
Tarvikkeet:
Narua
Mam-tutti tai vastaava nupillinen
Pieni hiuslenkki, joka menee 1-2 kertaa tutin nupin ympäri
Pujota hiuslenkki naruun. Mitoita narun pituus niin että se ei nykäise tuttia vauvan suusta päätä kääntäessä, eikä ole liian pitkä ettei tule vaaratilanteita. Venytä hiuslenkki tutin nupin ympärille jämäkästi. Pujota naru potkuhousun olkaimeen niin että se menee itsensä läpi kuvan mukaisesti. Enää ei tutit kolise lattioille kun vauva saa raivareita ja sylkee tuttia pois koko ajan!
Tämä on paljon parempi kuin kaupasta saatavat liian jykevät ja hankalat tuttinauhat jotka vielä maksavat paljon
Pikkuakka päätti sopivasti olla kiukkuinen itku-iita kuvaa varten
Tarvikkeet:
Narua
Mam-tutti tai vastaava nupillinen
Pieni hiuslenkki, joka menee 1-2 kertaa tutin nupin ympäri
Pujota hiuslenkki naruun. Mitoita narun pituus niin että se ei nykäise tuttia vauvan suusta päätä kääntäessä, eikä ole liian pitkä ettei tule vaaratilanteita. Venytä hiuslenkki tutin nupin ympärille jämäkästi. Pujota naru potkuhousun olkaimeen niin että se menee itsensä läpi kuvan mukaisesti. Enää ei tutit kolise lattioille kun vauva saa raivareita ja sylkee tuttia pois koko ajan!
Tämä on paljon parempi kuin kaupasta saatavat liian jykevät ja hankalat tuttinauhat jotka vielä maksavat paljon
Pikkuakka päätti sopivasti olla kiukkuinen itku-iita kuvaa varten
Liitteet
Toinen hyvä vuorokausi alkamassa. Meillä on ollut kolme päivää ihan kamalaa, sunnuntai oli kaikkein kamalin. Vauva nukkui koko vuorokauden aikana vain vartin-puolen tunnin pätkiä kantoliinassa, muuten huusi suoraa huutoa. Söi 5min ja huusi ja tekipä mitä vain vauva huusi kun henkeä vietäisiin. Ei ole ihan normaalia vauvan elämää kyllä tommonen. Eilen nukkui oikeastaan koko päivän, syötin hänet nukkuessaan ja parin tunnin hereillä olo ajat oli tyytyväinen ja hyväntuulinen. Käytiin eilen saunassakin mörrimöykyn kanssa ja pestiin koko vauva oikeen saippualla, haisi niin pahasti oksennukselle kun oli pari päivää okentanut päälleen. Tämä vauva ei pulauttele vaan oksennus tulee ihan mahasta asti, haisee ihan oikeelle oksulle, vatsahappo haisee... Mutta tosiaan nyt on tilanne taas normalisoitunut, luojan kiitos. Olisko ollu joku vatsatauti tai jotain.. Jos Vauva on yhtä hyvinvoiva vielä huomenna niin aloitan taas d-vitskut hiljaksiin. En oikein jaksa uskoa että viikko ilman vitamiineja aiheuttaisi vielä kauheita epämuodostumia sun muita..
Olin yksin vauvan kanssa pahimman yön ja meinasin tulla ihan hulluksi. Koko päivän, illlan ja yön yrittänyt kaikkeni että pieni saisi edes hiukan lepoa, mutta ei, mikään normaali rauhoitus ei auttanut. Huh huh.
Meijän äiti on ihan super, mä otan häneltä oikein mielellään vastaan kaiken neuvon ja avun. Me ei olla ikinä tultu hyvin toimeen mutta raskauden aikana olla lähennytty hurjasti. Hän on niin ylpeä ja onnellinen ensimmäisestä lapsenlapsestaan ettei mitään järkeä. Kun hän tulee meille kylään tai kun me mennään "Mymmelin" luo, niin hän nappaa lapsen ja alkaa touhuamaan sen kanssa. Laulaa ja tanssii ja mörrikkä nauttii. Aivan ihana Mymmeli. Hän antaa vanhanajan neuvoja jotka mielestäni on aina parempi kuin pussillinen uusia. Napakin mm me hoidettiin metyleenisinillä :-)
Olin yksin vauvan kanssa pahimman yön ja meinasin tulla ihan hulluksi. Koko päivän, illlan ja yön yrittänyt kaikkeni että pieni saisi edes hiukan lepoa, mutta ei, mikään normaali rauhoitus ei auttanut. Huh huh.
Meijän äiti on ihan super, mä otan häneltä oikein mielellään vastaan kaiken neuvon ja avun. Me ei olla ikinä tultu hyvin toimeen mutta raskauden aikana olla lähennytty hurjasti. Hän on niin ylpeä ja onnellinen ensimmäisestä lapsenlapsestaan ettei mitään järkeä. Kun hän tulee meille kylään tai kun me mennään "Mymmelin" luo, niin hän nappaa lapsen ja alkaa touhuamaan sen kanssa. Laulaa ja tanssii ja mörrikkä nauttii. Aivan ihana Mymmeli. Hän antaa vanhanajan neuvoja jotka mielestäni on aina parempi kuin pussillinen uusia. Napakin mm me hoidettiin metyleenisinillä :-)
sofiaelisabeth
Näppärä viestien naputtelija
Hyvä että tilanne on rauhoittunut.. ei oo ollenkaan kivaa kun on tommoisia päiviä, sekä äiti että pienokainen on ihan loppu sen jälkeen. Toivotaan että ne hyvät päivät jatkuis :)
Mä sain nukkua kunnolla tämän yön! iskä hoiti ensimmäisen vuoron klo 02 joten minä sain nukkua klo 10-05!! sen jälkeen imetin ja annoin korviketta ja sitten hän nukahti (omaan sänkyyn!!) ja nukkui klo 9 asti joten sain nukkua vielä klo 6-9. Ihanaa, lisää tämmöisiä öitä :) Ja hän nukkui siis omassa sängyssään koko yön, toivottavasti se jatkuis. Koska on ihanaa kun vauva nukkuu mun vieressä mutta en saa itse oikein nukuttua silloin koska hän liikkuu ja ääntelee kun nukkuu... Eli ois ihanaa jos hän vois nukkuu mun vieressä koko ajan, mutta silloin hänellä olisi hyvin väsynyt äiti.. Joten siksi haluaisin että hän nukkuis omassa sängyssään :)
Mä sain nukkua kunnolla tämän yön! iskä hoiti ensimmäisen vuoron klo 02 joten minä sain nukkua klo 10-05!! sen jälkeen imetin ja annoin korviketta ja sitten hän nukahti (omaan sänkyyn!!) ja nukkui klo 9 asti joten sain nukkua vielä klo 6-9. Ihanaa, lisää tämmöisiä öitä :) Ja hän nukkui siis omassa sängyssään koko yön, toivottavasti se jatkuis. Koska on ihanaa kun vauva nukkuu mun vieressä mutta en saa itse oikein nukuttua silloin koska hän liikkuu ja ääntelee kun nukkuu... Eli ois ihanaa jos hän vois nukkuu mun vieressä koko ajan, mutta silloin hänellä olisi hyvin väsynyt äiti.. Joten siksi haluaisin että hän nukkuis omassa sängyssään :)
stranger
Satasella mukana keskusteluissa
Meilläkin saattais siivousintoilijaäidit pyörtyä jo ovella... Kurjaa jos joutuu kovasti stressaan vierailua 
Mun äiti on ollu meidän kotiutumisen jälkeen molemmat viikonloput täällä ja on kyllä ollu avuksi vaikka tuntuu ettei ollakaan muuta tehty kun makoiltu sohvalla. Kummasti muuten nyt on koko ajan jotain menoo kun aiemmin olin vaan kotona kaiken aikaa! Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun vauvan kanssa lähteminen on niin hidasta, kyllä sillon nukutaan maratonpäikkäreitä kun odotellaan miehen kanssa että vauva herää syömään ja päästään lähteen jonnekin Viime viikolla mun kaveri kotikaupungista oli meillä yhden yön, lisäks kävi muutama meidän yhteinen kaveri, käytiin miehen isällä, mun äiti oli viikonlopun ja lauantaina oltiin miehen serkun nimiäisissä. Tänään ollaan menossa käymään miehen äidillä, ylihuomenna meen työkaverille ja työpaikallakin ajattelin poiketa tarjousten perässä (kaupassa siis oon töissä), toisaalta kiva ettei ihan jumiudu kotiin mutta innolla ootan myös ihan vaan kotipäiviäkin. Vauva on onneks melko rauhallinen tapaus ollu tähän asti ja nukkuu hyvin autossa.
Viime yönä oltiin molemmat nukahdettu kesken syömisen ja jonkun ajan päästä vauva herätti hirveellä huudolla, ei kelvannu nenän edessä ollu tissi eikä tutti jota sillon tällön on koitettu tarjota ja vauva suuttuu ja kakoo kun tukehduttaa koitettais. Meni hetki että tajusin sen itkevän märkää yöpukua, oli jääny maitohana päälle ja kastellu raukan vaatteet. Sit kun sai kuivan yöppärin niin söi hetken ja sen jälkeen nukkukin kolme tuntia, heräsin vähän ennen vauvaa ja ihan pelästyin että miten kello on noin paljon ja miten se on omassa sängyssä kun muistin vaan kuinka sitä vaatteidenvaihdon jälkeen syötin olkkarin sohvalla. Meillä vauva nukkuu yöt vaihtelevasti omassa sängyssä (joka on sivuvaununa meidän sängyssä kiinni) ja meidän vieressä, meillä on vaan 120cm sänky ja se käy kyllä aika ahtaaks kun ollaan siinä kaikki kolme. Tykkäisin kyllä että vauva nukkuis omassa sängyssä ja imetyksen ajan vaan olis vieressä, mutta välillä nukahtaa niin hyvin siihen viereen etten raaski nostaa sitä omaan sänkyyn kun se aina siihen havahtuu ja saa hyssytellä uudestaan uneen ja sinä aikana taas ehdin ite piristyä liikaa kun jään kuunteleen että joko se nukahti vai vieläkö pitää tuudittaa.
Mun äiti on ollu meidän kotiutumisen jälkeen molemmat viikonloput täällä ja on kyllä ollu avuksi vaikka tuntuu ettei ollakaan muuta tehty kun makoiltu sohvalla. Kummasti muuten nyt on koko ajan jotain menoo kun aiemmin olin vaan kotona kaiken aikaa! Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun vauvan kanssa lähteminen on niin hidasta, kyllä sillon nukutaan maratonpäikkäreitä kun odotellaan miehen kanssa että vauva herää syömään ja päästään lähteen jonnekin Viime viikolla mun kaveri kotikaupungista oli meillä yhden yön, lisäks kävi muutama meidän yhteinen kaveri, käytiin miehen isällä, mun äiti oli viikonlopun ja lauantaina oltiin miehen serkun nimiäisissä. Tänään ollaan menossa käymään miehen äidillä, ylihuomenna meen työkaverille ja työpaikallakin ajattelin poiketa tarjousten perässä (kaupassa siis oon töissä), toisaalta kiva ettei ihan jumiudu kotiin mutta innolla ootan myös ihan vaan kotipäiviäkin. Vauva on onneks melko rauhallinen tapaus ollu tähän asti ja nukkuu hyvin autossa.Viime yönä oltiin molemmat nukahdettu kesken syömisen ja jonkun ajan päästä vauva herätti hirveellä huudolla, ei kelvannu nenän edessä ollu tissi eikä tutti jota sillon tällön on koitettu tarjota ja vauva suuttuu ja kakoo kun tukehduttaa koitettais. Meni hetki että tajusin sen itkevän märkää yöpukua, oli jääny maitohana päälle ja kastellu raukan vaatteet. Sit kun sai kuivan yöppärin niin söi hetken ja sen jälkeen nukkukin kolme tuntia, heräsin vähän ennen vauvaa ja ihan pelästyin että miten kello on noin paljon ja miten se on omassa sängyssä kun muistin vaan kuinka sitä vaatteidenvaihdon jälkeen syötin olkkarin sohvalla. Meillä vauva nukkuu yöt vaihtelevasti omassa sängyssä (joka on sivuvaununa meidän sängyssä kiinni) ja meidän vieressä, meillä on vaan 120cm sänky ja se käy kyllä aika ahtaaks kun ollaan siinä kaikki kolme. Tykkäisin kyllä että vauva nukkuis omassa sängyssä ja imetyksen ajan vaan olis vieressä, mutta välillä nukahtaa niin hyvin siihen viereen etten raaski nostaa sitä omaan sänkyyn kun se aina siihen havahtuu ja saa hyssytellä uudestaan uneen ja sinä aikana taas ehdin ite piristyä liikaa kun jään kuunteleen että joko se nukahti vai vieläkö pitää tuudittaa.
Mcgonnor, meillä taitaa oikeesti olla sama äiti?!
Ärsyttää se, että hän itse aina hokee, kun olemme siellä käymässä, että talossa talon tavoin ja toisten tapoja pitää kunnioittaa. Ja niinpä on noustava varhain, syötävä ja laitettava astiat heidän outojen sääntöjensä mukaan ja peseytyminen vasta monimutkaista onkin, kun äiti pelkää kosteusvauriota niin hysteerisesti, että mihinkään ei saa jäädä yhtä ainoaaa vesipisaraa ja hän on kehittänyt suihkussa käymisrituaaleista suunnilleen taidetta.
Ja sitten kun tulee meille, ei yhtään kunnioita meidän tapoja. Ja jos ei tiedä, mikä tarkoitus asioilla on, voisi kysyä eikä toimia omin päin. Tässä pari ihanaa esimerkkiä: 1. Mieheni pelasti parhaan, liki sadan euron veitsemme tiskikoneesta viime hetkellä (olen monesti sanonut, että veitset, paistinpannut ja puiset esineet eivät mene tiskikoneeseen, mutta heillä sinne menee kaikki). 2. Meillä on keittiössä työtason seinää vasten koristeena lahjaksi saatu norsunmallinen leikkuulauta. Äiti oli siirtänyt meidän kahvinkeittimen niin, että sai keittimen taakse pinottua piiloon esineitä, mm. tämän norsun. 3. Eilen ihmeteltiin, kun netti ei toiminut. Noh, äiti oli siirtänyt modeemin "nätimpään asentoon" ja heittänyt roskiin sen vieressä olleen tikun, joka on laitteen resetointia varten. 4. Olin laittanut pyykkikorin päälle vaatteet, jotka aioin seuraavana päivänä pukea. Äiti oli tunkenut ne pyykkikoriin. Mietin vaan, kun hän oli päivät vauvassa kiinni, että missä välissä hän on ehtinyt näitä tekemään ja mitä kaikkea saadaan vielä löytää tai olla löytämättä jotain tärkeää kun se ei ole siellä missä pitää.
Nyt on ollut kaksi huonoa yötä peräkkäin ja väsyttää. Vauvalla on masu kipeä, ja piereskelee ja itkeskelee. Syötön jälkeen ei nukahda, vaikka normaalisti hänet arvii vain siirtää omaan sänkyynsä imetyksen jälkeen. Nyt on kaksi yötä taas vain tapittanut silmät suurina, että ethän vaan kuvittele, että nukun koko yönä. Päivä on jatkunut samaa rataa. Laitoin hänet sitterinä toimivaan turvakaukaloon, ja siinä viihtyy niin kauan kuin sitä keinuttaa. Yöllä en halua näin tehdä, koska kohta se ei suostu olemaan missään muualla.
Ärsyttää se, että hän itse aina hokee, kun olemme siellä käymässä, että talossa talon tavoin ja toisten tapoja pitää kunnioittaa. Ja niinpä on noustava varhain, syötävä ja laitettava astiat heidän outojen sääntöjensä mukaan ja peseytyminen vasta monimutkaista onkin, kun äiti pelkää kosteusvauriota niin hysteerisesti, että mihinkään ei saa jäädä yhtä ainoaaa vesipisaraa ja hän on kehittänyt suihkussa käymisrituaaleista suunnilleen taidetta.
Ja sitten kun tulee meille, ei yhtään kunnioita meidän tapoja. Ja jos ei tiedä, mikä tarkoitus asioilla on, voisi kysyä eikä toimia omin päin. Tässä pari ihanaa esimerkkiä: 1. Mieheni pelasti parhaan, liki sadan euron veitsemme tiskikoneesta viime hetkellä (olen monesti sanonut, että veitset, paistinpannut ja puiset esineet eivät mene tiskikoneeseen, mutta heillä sinne menee kaikki). 2. Meillä on keittiössä työtason seinää vasten koristeena lahjaksi saatu norsunmallinen leikkuulauta. Äiti oli siirtänyt meidän kahvinkeittimen niin, että sai keittimen taakse pinottua piiloon esineitä, mm. tämän norsun. 3. Eilen ihmeteltiin, kun netti ei toiminut. Noh, äiti oli siirtänyt modeemin "nätimpään asentoon" ja heittänyt roskiin sen vieressä olleen tikun, joka on laitteen resetointia varten. 4. Olin laittanut pyykkikorin päälle vaatteet, jotka aioin seuraavana päivänä pukea. Äiti oli tunkenut ne pyykkikoriin. Mietin vaan, kun hän oli päivät vauvassa kiinni, että missä välissä hän on ehtinyt näitä tekemään ja mitä kaikkea saadaan vielä löytää tai olla löytämättä jotain tärkeää kun se ei ole siellä missä pitää.
Nyt on ollut kaksi huonoa yötä peräkkäin ja väsyttää. Vauvalla on masu kipeä, ja piereskelee ja itkeskelee. Syötön jälkeen ei nukahda, vaikka normaalisti hänet arvii vain siirtää omaan sänkyynsä imetyksen jälkeen. Nyt on kaksi yötä taas vain tapittanut silmät suurina, että ethän vaan kuvittele, että nukun koko yönä. Päivä on jatkunut samaa rataa. Laitoin hänet sitterinä toimivaan turvakaukaloon, ja siinä viihtyy niin kauan kuin sitä keinuttaa. Yöllä en halua näin tehdä, koska kohta se ei suostu olemaan missään muualla.
Haha, kuulostaa liian tutulta. Meidän äitillä on pakkomielle siivota kokoajan huusholliaan. Sen lattialta vois vaikka syödä kun siellä on aina niin puhdasta! Kun menee äidille kylään niin pitää kääntää farkkujen lahkeet ettei roskat tipu lattioille, ja jos istuu sohvalle ja on farkut jalassa niin täytyy pistää jokin suojus pepun alle ettei irtoa likaa sohvaan. Ja arvaa nauroinko kun kirjotit tuosta suihkussa käymisestä?! Meillä sama, äidillä on kaksi lastaa mitä täytyy käyttää kun käy siellä suihkussa. Ensin täytyy lastalla ottaa SEINÄT vesistä, sitten suihkuovet ja vielä lattia lastata. Meillä tehdään suihkun jälkeen vain tuo viimeisin :D Ainiin ja lattialle menee myös sellainen lattialle tarkoitettu pyyhe mihin täytyy pyyhkiä jalat ennenkuin poistuu suihkusta.
Äiti myös aina kommentoi kun mennään jonnekin niin mun vaatetusta. Ja puhuu aina päälle eikä kuuntele mitä mä sanon. Aina on jotain sanottavaa jostakin! Viime kesänä äiti oli meillä käymässä ja kun äiti lähti niin huomasin että tietokoneesta oli johtoja irti kun äiti oli kääntänyt tietokonepöytää (?), ei taida olla mikään paikka turvassa kun se käy täällä :D
Äiti myös aina kommentoi kun mennään jonnekin niin mun vaatetusta. Ja puhuu aina päälle eikä kuuntele mitä mä sanon. Aina on jotain sanottavaa jostakin! Viime kesänä äiti oli meillä käymässä ja kun äiti lähti niin huomasin että tietokoneesta oli johtoja irti kun äiti oli kääntänyt tietokonepöytää (?), ei taida olla mikään paikka turvassa kun se käy täällä :D
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Uh ja puh.
Siis sympatiani Kunusiini ja Mcgonnor!!!!
Kuin te jaksatte?????!
Siis sympatiani Kunusiini ja Mcgonnor!!!!
Kuin te jaksatte?????!
Minä en enää tiedä itkeä vai nauraa noiden teidän äitien kanssa :D itsellä äiti jo pian 70-vuotias, oikea mummo siis 
antaa meidän lasten elää omaa elämäänsä ja ei siihen paljon puutu. Toki neuvoo ja tukee jos tarvetta on. Anoppi täällä myös onneksi samoilla linjoilla. Saadaan tehdä soppa mieleiseksemme :)
antaa meidän lasten elää omaa elämäänsä ja ei siihen paljon puutu. Toki neuvoo ja tukee jos tarvetta on. Anoppi täällä myös onneksi samoilla linjoilla. Saadaan tehdä soppa mieleiseksemme :)
Tässä yli kolme tuntia masuasukin riehumisen takia valvoneena tuli mieleen joku alkuaikojen keskustelu, jossa mietittiin sitä että jatkuukohan vauvalla samat rutiinit syntymisen jälkeen, kuin mitä on vatsassa ollut. Mites on te, jotka olette vauvanne jo ulkomaailmaan saaneet?
Täällä tosiaan on nyt myllätty mahassa joka ilta/yö samaan aikaan niin, että vauvan liikkuminen ottaa jo todella kipeää. Itku kurkussa saa pidellä vatsaa, kun toinen repii joka suuntaan aivan kuin olisi pakokauhun vallassa, niinkuin klaustrofobiasta kärsivä olis laitettu säkkiin. Nytkin istun sohvalla ja maha vääntyy semmoisiin asentoihin, ettei monikaan usko. Alan olla niin kyllästynyt koko odotukseen ja voisin vaikka väittää, että niin on masuasukkikin. Tosi kivaa jos tämmöiset rutiinit jatkuu vielä syntymän jälkeenkin.
Sent from my GT-P5110 using Vau Foorumi mobile app
Täällä tosiaan on nyt myllätty mahassa joka ilta/yö samaan aikaan niin, että vauvan liikkuminen ottaa jo todella kipeää. Itku kurkussa saa pidellä vatsaa, kun toinen repii joka suuntaan aivan kuin olisi pakokauhun vallassa, niinkuin klaustrofobiasta kärsivä olis laitettu säkkiin. Nytkin istun sohvalla ja maha vääntyy semmoisiin asentoihin, ettei monikaan usko. Alan olla niin kyllästynyt koko odotukseen ja voisin vaikka väittää, että niin on masuasukkikin. Tosi kivaa jos tämmöiset rutiinit jatkuu vielä syntymän jälkeenkin.
Sent from my GT-P5110 using Vau Foorumi mobile app
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kamalia äitejä, onneksi sekä oma äiti että anoppi on mun mielestä maailman parhaita, ja nyt kun niistä tuli mummu&immu niin ne on vieläkin parempia :) Mie ja äiti ollaan jotenkin lähennytty lisää vaikka oltiin jo ennen vauvan tuloa läheisiä :)
Mun äiti aina sanoo, että häntä on niin monta kertaa ottanut oma äitinsä päähän ku se aina hänen kaapit penko ja arvosteli siivousta ja touhus millo mitäkin, niin ei hän aio mulle samaa tehdä, eikä ole tehnytkään. Joskus melkein TOIVON että hän olisi enemmän kotonaan meillä, paitti sekin toivo kai meni kun hän kerran yökylässä ollessaan keitti kahvia itsekseen ja se meni mönkään, taisi traumatisoitua
Se on mie joka hänen luona siivoaa ja penkoo kaapit mutta se on siellä toivottua kun heitän kaikki parasta ennen-päiväyksen ohittaneet kamat pois ja saan siitä joskus rahaakin
Mie oon ihan karseessa flunssassa. Oltiin eilen Pikkuakan kanssa koko päivä eka terveyskeskuksessa ja sitten vielä lasten päivystyksessä kun sanoin että miuta huolettaa kun Pikkuakka on 2 päivää itkenyt tosi paljon, ja pitkään ilman mitään syytä, ja yskii itkiessään, että liekö hän saanut minulta pöpön.
Pikkuakka oli kyllä oikea homman tähti, hänet lääkäri tutki perusteellisesti ja laittoi lähetteen vielä lastenpäivystykseen missä häntä tutkittiin lisää ja varmistettiin ettei hänellä ole mitään sairautta tai muuta mistä itku johtuisi. Lopputulos oli se, että häntä vaan närästää nyt niin kovin, eikä sille mahda mitään, mutta saatiin vielä perjantaille polille kontrolliaika jolloin katsotaan onko hän jo rauhoittunut, ja tarviiko närästyslääkettä.
Olin ihan äimänä miten hyvin hänet oikein napattiin hoitoon vaikka sanoin jo terkkarissa että eikai mitään hätää jos hänellä ei ole esim. korvatulehdusta, mutta silti halusivat varmistaa kaiken, ja vielä monesti varmistivat että pärjäänkö varmasti hänen kanssa vaikka olenkin kipeä, ja että jos haluan niin päästään kyllä ostastolle silläkin perusteella että mie oon liian väsynyt :) Ja tänään olo onkin jo huomattavasti parempi vaikka olen yhä päästä varpaisiin täynnä limaa ja yskää
Oli kyllä ihanaa huomata että olin huolissani turhaan kun mietin että mitä jos miun olo vielä pahenee, niin miten ihmeessä pärjätään, joutuuko mies jäämään palkattomalle vapaalle meitä hoitamaan..
Mun äiti aina sanoo, että häntä on niin monta kertaa ottanut oma äitinsä päähän ku se aina hänen kaapit penko ja arvosteli siivousta ja touhus millo mitäkin, niin ei hän aio mulle samaa tehdä, eikä ole tehnytkään. Joskus melkein TOIVON että hän olisi enemmän kotonaan meillä, paitti sekin toivo kai meni kun hän kerran yökylässä ollessaan keitti kahvia itsekseen ja se meni mönkään, taisi traumatisoitua
Se on mie joka hänen luona siivoaa ja penkoo kaapit mutta se on siellä toivottua kun heitän kaikki parasta ennen-päiväyksen ohittaneet kamat pois ja saan siitä joskus rahaakinMie oon ihan karseessa flunssassa. Oltiin eilen Pikkuakan kanssa koko päivä eka terveyskeskuksessa ja sitten vielä lasten päivystyksessä kun sanoin että miuta huolettaa kun Pikkuakka on 2 päivää itkenyt tosi paljon, ja pitkään ilman mitään syytä, ja yskii itkiessään, että liekö hän saanut minulta pöpön.
Pikkuakka oli kyllä oikea homman tähti, hänet lääkäri tutki perusteellisesti ja laittoi lähetteen vielä lastenpäivystykseen missä häntä tutkittiin lisää ja varmistettiin ettei hänellä ole mitään sairautta tai muuta mistä itku johtuisi. Lopputulos oli se, että häntä vaan närästää nyt niin kovin, eikä sille mahda mitään, mutta saatiin vielä perjantaille polille kontrolliaika jolloin katsotaan onko hän jo rauhoittunut, ja tarviiko närästyslääkettä.
Olin ihan äimänä miten hyvin hänet oikein napattiin hoitoon vaikka sanoin jo terkkarissa että eikai mitään hätää jos hänellä ei ole esim. korvatulehdusta, mutta silti halusivat varmistaa kaiken, ja vielä monesti varmistivat että pärjäänkö varmasti hänen kanssa vaikka olenkin kipeä, ja että jos haluan niin päästään kyllä ostastolle silläkin perusteella että mie oon liian väsynyt :) Ja tänään olo onkin jo huomattavasti parempi vaikka olen yhä päästä varpaisiin täynnä limaa ja yskää
Oli kyllä ihanaa huomata että olin huolissani turhaan kun mietin että mitä jos miun olo vielä pahenee, niin miten ihmeessä pärjätään, joutuuko mies jäämään palkattomalle vapaalle meitä hoitamaan..
Meidän äiti on kamalan ihana. Jos niin voi sanoa. :D Välillä otetaan yhteen oikein olan takaa ja välillä taas ollaan sulassa sovussa. Meillä se ei uskalla edes arvostella mitään, koska tietää minun kyllä sanovan takaisin. Oon aina ollut sen verran omanarvontunteva, että tehen just niinkö haluan. Meillä ei mitään sisustuksia, siivouksia tai muutamakaan tarvii alkaa arvostelemaan - ovelle löytää kyllä.
Ennemminki äiti ja iskä oottaa vauvan syntymistä aivan älyttömästi. Meillä huomaa kaikesta, että on eka lapsenlapsi. Iskä oottelee, että se voi kertoa töissä heränneensä "mummon vierestä". :D Äiti eilenkin kävi juttelemassa vauvalle ja kehotti häntä ulostautumaan, että mummo pääsee pusuttelemaan ja hoitamaan. Ja ovat kuulema tulossa käymään joka päivä - enkä epäile kyllä yhtään sitä. Mikä ei kyllä tällä hetkellä haittais ollenkaan, oon ihan tarpeeksi törötellyt täällä keskenäni. Asutaan kuitenkin n. 10min ajomatkan päässä toisistamme. :)
Miehen vanhemmat on kans aivan loistavia tyyppejä, ja anoppi on kyllä hyvin helppo ihminen tulla toimeen. Hän ei koskaanikinämilloinkaa sano meidän kodista mitään, tai meidän tavoista toimia. He tosin asuvat kauempana, mutta käyvät usein täälläpäinkin, ja odottelevat uusinta lapsenlasta saapuvaksi.
Te, keille äidit ja anopit keljuilee, tsemppiä hurjasti ja pitkähermoista taistelutahtoa. Muistuttakaa, että hekin ovat joskus olleet noviisin asemassa ja opettelemassa uutta elämään. Näin minäkin oon sanonut, kun meille on esim. tyrkytetty jotakin raha-apuja tms. Mekin opetellaan selviytymään keskenämme ja pärjäämään juuri sillä, mitä meillä on. Ei vanhemmuus ja aikuisuus kuitenkaan tarvii olla mitään aivan älytöntä rakettitiedettä. Kuuntelee itseään ja nappaa ne parhaimmat neuvot muilta. Meidän lapset rakastaa meitä, aivan varmasti.
Kunpa vaan sen nyytin nyt sais puserrettua ekaks ulos.
Ennemminki äiti ja iskä oottaa vauvan syntymistä aivan älyttömästi. Meillä huomaa kaikesta, että on eka lapsenlapsi. Iskä oottelee, että se voi kertoa töissä heränneensä "mummon vierestä". :D Äiti eilenkin kävi juttelemassa vauvalle ja kehotti häntä ulostautumaan, että mummo pääsee pusuttelemaan ja hoitamaan. Ja ovat kuulema tulossa käymään joka päivä - enkä epäile kyllä yhtään sitä. Mikä ei kyllä tällä hetkellä haittais ollenkaan, oon ihan tarpeeksi törötellyt täällä keskenäni. Asutaan kuitenkin n. 10min ajomatkan päässä toisistamme. :)
Miehen vanhemmat on kans aivan loistavia tyyppejä, ja anoppi on kyllä hyvin helppo ihminen tulla toimeen. Hän ei koskaanikinämilloinkaa sano meidän kodista mitään, tai meidän tavoista toimia. He tosin asuvat kauempana, mutta käyvät usein täälläpäinkin, ja odottelevat uusinta lapsenlasta saapuvaksi.
Te, keille äidit ja anopit keljuilee, tsemppiä hurjasti ja pitkähermoista taistelutahtoa. Muistuttakaa, että hekin ovat joskus olleet noviisin asemassa ja opettelemassa uutta elämään. Näin minäkin oon sanonut, kun meille on esim. tyrkytetty jotakin raha-apuja tms. Mekin opetellaan selviytymään keskenämme ja pärjäämään juuri sillä, mitä meillä on. Ei vanhemmuus ja aikuisuus kuitenkaan tarvii olla mitään aivan älytöntä rakettitiedettä. Kuuntelee itseään ja nappaa ne parhaimmat neuvot muilta. Meidän lapset rakastaa meitä, aivan varmasti.
Kunpa vaan sen nyytin nyt sais puserrettua ekaks ulos.