Haikaranyytti, kyllä se vähän jännittää, koko ajan kuitenkin toivoo ihmettä että plussaiskin nyt tästä kierrosta.. Ei siinä muuta kivuliasta pitäisi olla kuin itse punktio (kaveri oli pari kk sitten toisella kierroksella, eikä sillä edes punktio tuntunut ku ekalla kerralla) ja siihenkin aika hyvin saa kivunlievitystä. Eniten mietityttää se aika sitten alkion siirrosta eteenpäin, jos edes siirtoon asti pääsee, että kuinka pää kestää sen odottamisen, ku mitään muuta et voi tehdä, tiedät että alkio on sisällä, mutta sit jännätään jääkö kiinni... Niin mäkin toivoin letroista apua, miehen tavara oli huippua, ja lääkärit povas että siitä kii ku yks hyvä munasolu saadaan, mutta eipä saatu letroilla, eikä pistoshoidolla, toivottavasti nyt ivf saadaan edes se yks toimiva!!
voi ku siel ois nyt pieni papu <3 
ja on kyllä :D yhtä vuoristorataa tä touhu :D
no, nyt alkaa loppukiertoa kohden mustua taas mieli ja suo houkuttaa, ehkä mä pidän vähän taukoa ja kuuntelen jotain linnunlaulukasettia ja pakkoajattelen iloisia asioita.
uusille! Toivotaan että tärppää pian!
Punktiossa olin tyytyväinen että mies oli mukana niin häneltä sain tsempit ja hänkin näki, mitä lapsen eteen meidän tapauksessa pitää tehdä! Alkion sisään laittaminen ei tuntunut yhtään ja loppu kierron otin kiinnittymistä auttavaa lääkettä! (Lääkkeen nimeä en nyt muista). Olihan se odottavan aika pitkä ja tein testin (vasta) pe kun ma oli sitten verikoe. Kun testiin tuli selkeä plus-merkki niin kaikki piikkien ja punktioiden pelot hävis kyyneleiden mukana kylppärin lattialle.
