Miha87
Jostain jotain jo tietävä
Heissan! Olen uusi käyttäjä enkä ihan ole vielä löytänyt paikkaani täällä joten nyt kirjoitan teille. Hirmusesti onnea plussanneille Kuinka pitkän viestin jaksatte lukea Jos aloitan lyhyesti.
Ollaan mieheni kanssa n 28 vuotiaita 07/14 jätettiin ehkäisy elokuussa jäi menkat pois ja syyskuussa vuodin 3viikkoa. Olin tänä aikana vielä yksityisellä gynellä. Sieltä jo heinäkuussa sanottiin että kokeillaan puolvuotta ilman mitään hoitoa. Kolme vuotta sit mulle laitettiin kuukautiskierto yhdellä terolut kuurilla. Se ensimmäinen puol vuotta menikin sit ilman kuukautisia ja sen jälkeen sain terolut lääkityksen.
Mitään ei tapahtunut menkat tosin tuli aina ajalleen. 8kk yrityksen jälkeen rupesin itse hakee muuta apua kunnallisen kautta koska hoidot yksityisellä oli kalliit. Soitin terveyskeskukseen sieltä äitiysneuvolaan josta sain lähetteen naistentautipolille. Sit alkoi kaikki normi tutkimukset ja sain diagnoosin pcos taudista mistä jo itse tiesinkin. Ensimmäinen hoito aloitettiin 1vuoden yrityksen jälkeen eli heinäkuussa sain Clomifeeni 50mg lääkitys ja se ei antanut tulosta seuraava kuukausi nostettiin annos 100mg eikä mitään tulosta.
Nyt syyskuussa söin clomien tilalla femar 2,5mg kierron 3-7 päivinä ja tänään oli seurantaultra ja limakalvo oli ohut eikä kasvavaa folliikkelia löytynyt
terolut syön joka kuukausi. Ja seuraavan kierron 3-7 syön femaria 5mg. Ja täytyy myöntää et mulla ei oo pisaraakaan odotuksia olen kyllä kuitenkin positiivisella mielellä.
Ollaan mieheni kanssa n 28 vuotiaita 07/14 jätettiin ehkäisy elokuussa jäi menkat pois ja syyskuussa vuodin 3viikkoa. Olin tänä aikana vielä yksityisellä gynellä. Sieltä jo heinäkuussa sanottiin että kokeillaan puolvuotta ilman mitään hoitoa. Kolme vuotta sit mulle laitettiin kuukautiskierto yhdellä terolut kuurilla. Se ensimmäinen puol vuotta menikin sit ilman kuukautisia ja sen jälkeen sain terolut lääkityksen.
Mitään ei tapahtunut menkat tosin tuli aina ajalleen. 8kk yrityksen jälkeen rupesin itse hakee muuta apua kunnallisen kautta koska hoidot yksityisellä oli kalliit. Soitin terveyskeskukseen sieltä äitiysneuvolaan josta sain lähetteen naistentautipolille. Sit alkoi kaikki normi tutkimukset ja sain diagnoosin pcos taudista mistä jo itse tiesinkin. Ensimmäinen hoito aloitettiin 1vuoden yrityksen jälkeen eli heinäkuussa sain Clomifeeni 50mg lääkitys ja se ei antanut tulosta seuraava kuukausi nostettiin annos 100mg eikä mitään tulosta.
Nyt syyskuussa söin clomien tilalla femar 2,5mg kierron 3-7 päivinä ja tänään oli seurantaultra ja limakalvo oli ohut eikä kasvavaa folliikkelia löytynyt




Jos ei tästä ni ensi kierrosta sitten tärppi! 
Onpa pitkät projektit teilläkin jo alla siellä. Yks sieluntoveri pcos täälläkin. Toi menkkojen sekopäisyys
on mulle tuttua. Ja tiedän et hajottaa. Toivotaan pikaista plussaa ja että hoidot alkaa tepsiä. 

Oon yleensä suht rauhallinen ja tilanteet on hyvin halussa. Tänään ei ollu mitään ihmeellistä, vähän hektinen päivä töissä mutta ei mitään vastoinkäymisiä tai muuta. Sit jotenkin tää odotuksen odottaminen, ajoituksen arvuuttelu, halujen ristiin meneminen itellä ja miehellä ja jännitys ja kaikki paineet, joita itselle luon. Ne kaikki posahti
kun pääsin kotiin ja rupesin vaa itekemään ääneen yksikseni!! 
Ei meinannu loppua tulla. On jotenki ihan tyhjä pää kun tää yrittäminen on niin raskasta välillä.
Kaikista ärsyttävintä on tää kun ei oo varma oviksesta, ni ei tiedä millon toi joka toinen päivä -tavoite ois ok jättää pois ettei mee tsäänssit ohi. Ja kun mies on tjot ni eipä siiä paljon korvaan hoeta VAUVA VAUVA VAUVA. Sehän sen sais vielä entisestään kauemmas yrittämisen tieltä.
Nyt oon jo niin tyytyväinen tähän et ylipäätän yritetään ku oli pitkään ettei menny mun ehdotukset läpi. Ehkä se vielä jossain vaiheessa tärppää mutta epätoivo hiipi näin yllättäen kierron keskellä!



pitkä historia siellä myös ! Kovasti tsemppiä yritykseen ja toivottavasti pian tärppää :)
Mulla on myös tässä kierrossa mielialat sahanneet laidasta laitaan, mikä ei ole mulle ollenkaan tyypillistä. Noi sun fiilikset voisi olla mun kynästä maanantailta! Välillä olen ollut aivan hermoraunio ja maani myynyt, kun sitä ovista ei näy ja miehen kanssa ei osuneet halut yksiin. Jotenkin on sellainen fiilis, että hormonit on sahanneet edes takaisin, kun ovis on yrittänyt tulla ja siitä sitten nämä mielialan heittelytkin.. Oisko siellä samaa? Miksi tämän pitää olla näin hankalaa? Blaah. Onneksi teillä on se aika parin viikon päästä tulossa niin saat varmasti apuja ovikseen!!!