Beisla, uskon että tää mun kaveri joka hakee huomiota niin on tuota piirustus-tyyppiä. Mä jotenkin ymmärtäisin et se olis tehnyt noin kerran mut jotenkin tuntuu että tulee vähän väliä. Itse olen ollut ihan tosi avoin tästä asiasta monille ja usein mutta en mielestäni ole sääliä hakenut.
Mä olin aiemmin viime kesään asti ihan hullun supertarkka ovulaation jälkeen mitä söin ja join, ja se varmasti ärsytti ihmisiä, erityisesti mun miestä mut sit kun tuli nuo kilppari jutut niin mä ajattelin et no ihan sama, enkä oo sen jälkeen sit enää syömisiä miettinyt, toivottavasti osaan sit raskaana ottaa syömisenkin rennommin. Se jotenkin tuntu niin kauheen isolta vastuulta et kun vauva on minun sisällä niin pitää huolehtia itsestä ihan eri tavalla. Tottakai vastuu on suuri kun vauva on ulkona mutta jotenkin sit on helpompi järkeitää juttuja. Tai nythän musta siltä tuntuu

Ja tuosta mitä kirjoitit myöhemmin, että varmasti jos minäkin olisin raskaana nuo asiat ei ärsyttäisi :)
BTW, Mun äiti muuten sanoi ensin että mun pitää lopettaa stressaaminen ja sit seuraavassa lauseessa että "niin.. tottakaihan voi myös miettiä et kannattaako lapsia tehdä tähän maailmaan kun tämä on niin paha paikka"

Mun äiti on aika vanha, ei periaatteessa höperö mut ei kovin fiksukaan, se välillä aina väläyttää jotain tyhmiä juttuja kuten tämän enkä siitä mitenkään loukaantunut, huvitti vain. sanoin sille et äiti, ensinnäkin, jos voisin lopettaa asian ajattelut, olisin lopettanut sen jo 23 kiertoa sitten ja toisekseen, "paha maailma"-vertaus on vapaaehtoisesti lapsettomien yksi yleisimmistä syistä miksi ne ei halua lapsia. Isi kyllä tajusi mun pointin, mut siis mua niin huvittaa äiti välillä, se on jotenkin vähän jumittunut jonnekin. Mun mies just sanoi et onko kaikkien tarinoiden pakko alkaa "silloin kun minä olin karjakkona.."
esikko, tervetuloa, harmi kun jouduit littymään vaikka täällä ihania tyyppejä onkin. vuoden verran ne kunnallisella ainakin vaatii yritystä ennen tutkimuksia ja uskon et ne alkaa laskemaan ekoista menkoista
Katjusha, kauniisti kirjoitit. Ja olen niin paljon samaa mieltä kanssasi. jotenkin ajattelen että jos me jäädään lapsettomiksi aion tehdä kaikkeni että se ei jää minuun minua määrittäväksi asiaksi. Tietenkään ei voi tietää miten reagoi mutta toivon näin.
Larissa, hienot viivat! Varmasti on ovis huomenna tai ylihuomenna!