Pikkuminski, Ihanasti kirjoittanut sun mies! Mä tiedän melko hyvin sun tunteesi kun toista lasta tosiaan yritettiin se 2v. Ensin oli odotettu vuosia, että olisi se ns hyvä tilanne seuraavalle (lähinnä sen vuoksi kun esikoisen kanssa elämä oli yhtä takkuamista ja mulla koulut kesken jne). Poika oli toivonut pikkusisarusta vuosikausia.. Tuolloin kävin läpi melkoisen määrän ajatuksia mm siitä että ehkä en "ansaitse" toista kun ensimmäisenkin kanssa oli niin vaikea jaksaa ja pärjätä jne. Toivottavasti teillekin vielä se toinen lapsi tulee. Ja ei sillä ikäerolla niin väliä. Joskin tuo meidän 11,5v on osoittautunut aika haastavaksi (toisella hirmuinen uhma menossa ja toisella murrosikä), mutta näillä mennään.