Larissa, no onpas jännää! Voi kun plussaisit!
Joo, mä haluan mun elämän normalisoitua. Ärsyttää kun musta on tullut tosi tarkaka sen kanssa mitä syö ja tekee jne. Haluan olla normaalisti. Jotenkin tosi rankka melkein kaksi vuotinen takana, toki on ollut töissäkin kaikenlaista ja noin mut silti tämä on kuitenkin ollut koko ajan takaraivossa.
muoks, nyt luinkin tän ketjun loppuun, vouhan tuhruhen tuhrut. Mä en usko et sä voi "kuumeilemalla" tehdä ton itelles, mut varmasti foorumitauko helpottaa niin ei oo koko aikaa mielessä. Kyllä on tyhmää
Toivottavasti tiellä on kiva päivä!
PikkuMinksi, näinhän se varmasti on. Tän ystävän tapauksessa uskon kuitenkin hänen ajattelevan hyvää mutta hän menee kammottavalla tavalla vikaan.
Gatusa, sun poika on siis Suomessa? Jos kuitenkin vakavasti harkitsen lähtemistä onko varmasti järkevää hommata tyttärellesi kansalaisuus sieltä? Tai siis varmasti onkin, en ihan tajua näitä maiden välisiä kuvioita aina
Hänelä on kuitnekin Suomen kansalaisuus? Tosi kurjaa miten sun mies kohtelee sua, mä en ikinä tollasta vois kestää. Kuitenkin sä oot se kuka tietää milloin on aika lähteä ja onko edes. Kannattaa kuitnekin tehdä tiukka päätös ja pysyä sit siinä ja elää määrätietoisesti sen mukaan. Mitä tuohon päiväkäveilyihin tulee tuo on järkkyä eikä päivittelemällä parane, sen kuin menet kävelylle ja katot miten tilanne edistyy
Mariska, ihanaa miten oli käynyt sun vanhempien kanssa! Varmasti olivat superonnellisia!
lucky, pahoittelut kp1, kyllä senkin nyt piti sinut löytää
Beisla, toivottavasti simpat jaksoivat! Ja lääke auttoi! Kyllä tuo teidänkin kuvio kuulostaa niin raastavalta. Ja tuokin väärinkäsityksestä lähtenyt liikkeelle. Tosi ärsyttävää. Se meidän kuvio meni niin et nää meidän kaverit oli meillä yökylässä ja me pelattii lautapelejä. Mä sit suutuin mun miehelle tosi pienestä jutusta ja vedin siitä ihan älyttömän show´n. Täysin ylireagoin koska mun mies "uskalsi" sanoa mulle poikittain kaverien läsnäolessa. No me mun miehen kanssa selvitettiin tilanne ja se oli sitä myöten selvä. Me ollaan molemmat tosi äkkipikaisua ja riidellään aika äänekkeestä mut se on vaan meidän tapa. No mun kaveri kuitenkin otti sen tosi raskaaksi, sanoi mulle ett mun kannattaa nyt vakavasti miettiä onko järkeä jatkaa avioliittoa, onko järkeä hankki lasta "tähän tilanteeseen". ja kun josksu rakkaus ei vaan riitä. Lisäksi hän kyseenalaisti mun muutamia mun omia henkilökohtaisia juttuja joista loukkaannuin tosi paljon. Riita mikä oli mun ja mun miehen välillä ei kuulu muille, meillä on meidän tapamme riidellä. Mun kaveri ei pouhunut eikä ottanut mitän kontaksia mun mieheen koko iltana eikä seuraavana päivänä joten mun mies ei oikein ymmärtänyt ja myös hänen mielestän oli järkyttävää että onko avioliitot todella niin huonoissa kantimissa että ei riitoja kestä. Että pitääkö todella mun kaverin mielestä erota tollaisen takia. Sit mun mies oli myös mulle että oonko mäkin sama mieltä, että hän ei halua olal sellaisen kanssa tekemisissä. tietenkään en ollut sama mieltä mutta tästä koitui mun ja mun miehen välille myöhemmin sit kauhea riita.
No mut lopu tulema on se et mun mies sano iettä tää mun paras kaveri ei ol meille enää tervetullut, hän ei halua olla sen kanssa tekemisissä. tietenkin minä saan, koska hän ei voi minua määrätä mutta musta itsestäni tuntuu tosi inhottavalta koska koen että en voi luottaa tähän mun ystävään ja entä jos tulen raskaaksi, onko hän oikeasti onnellinen mun puolesta? Mun mielestä kukaan ei voi sanoa milon pitää erota ja muutenkaan että miten suhteessa pitää toimia, kukaan muu ei voi tietää suhteesta mitään kuin ne jotka ovat ovat siinä suhteessa. Vaikka hän ei suoraan sanonut että erotkaa, mä nin sen kuitenkin koin. "me tuetaan sua sun kaikissa päätöksissä mutt akanattaa nyt harkita tosi tarkkaan onko järkeä jatkaa". Joopa joo, mä oon turvassa mun miehen kanssa jotan rakastan syvästi koko mun sydämestä. Tulipas pitkä paasaus
muurahainen, raudan maku! VOI JEE!!! Mä niin ootan sitä sun verikoetta!!!!
minni, voi ei
voimahalaus
Sunnuntain viettoon --->