Larissa, yks homeopaatti mulle sitä selitti ja kyllähän se ihan järkeenkäypää on, jos kortisolilla ja progesteronilla on samat rakennusaineet, ni jos on korkea stressi, kortisoli kuluttaa kaikki liikenevät rakennusaineet, eikä progesteronille riitä rakennusaineita.
Mulla on siis käänteinen kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisuupumus, joka todettiin 2012 syksyllä. Edellisenä talvena mulla oli jo ns. kuumat aallot, eli siinä ku kollegat kulki parakkikonttorissa fleecetakit päällä, ulkokengät jalassa, kaulahuivit kaulassa ni mä paineli hame ja hihaton toppi päällä ja valittelin ku on niin kuuma... nyt mä tiesin miltä mun äidistä on aina tuntunut...mä kun olen yleensä vilukissa.
Ensin aloitettiin lisäravinteet, pyrin vähentämään stressiä, mm. jos ennen vedin salilla vaikka kolme hikirääkkituntia putkeen, ni nyt esim. yks ja sit rauhallinen perään, tai pelkkä pilates/bodybalance tms. eli yritin rauhottua. Sit loppu työprojekti ja pidin 3 viikon loman ennen uuden työprojektin alkua ja käytiin tanssiryhmän kanssa Turkissa (lomalla mut oli meil pari keikkaakin). Turkin reissun jälkeen alkoi uusi työ, viikon päästä pääsin osaavalle lääkärille ja sain lääkityksen. Samalla viikolla tarttui neiti matkaan.
Raskausaikana pystyin ottamaan tosi lunkisti, ihmettelin itsekin etten stressannu lapsen mahdollisista sairauksista tai ultrista etukäteen, työ oli sellainen ettei aiheuttanut stressiä, harrastin liikuntaa jne. Vauva-aikana harrastettiin vauvan kanssa kaikenlaista, nukuttiin aamulla pitkään jne. eli pyrin tukemaan omaa hyvinvointia koko ajan ja mm. lisämunuaisia, koska lisämunuaisille aamuyön uni on tosi tärkeää.
Noin vuosi sitten jätettiin kortisoni pois, koska oli niin hyvä tilanne että voisin pärjätä ilman sitä. Puolisen vuotta olin ilman, mutta äitiyslomasijaisuus miehen firmassa osoittautui niin stressaavaksi, että pahimmillaan keväällä en saanu nukuttua ku 30 min yössä ku stressasin työjuttuja. Kun kollega jäi äitiyslomalle, tuntui ku mut olis heitetty susilauman armoille. Akupunktiolla sai sen rintalastaa puristavan möykyn purettua, unettomuuteen on kokeiltu lääkitystason muuttamista, lääkkeenottoaikojen vaihtamista, melatoniinia, sitä ja tätä (lisäravinteita), magnesiumia, rauhottavaa teetä jne. Yleensä nykyään kohtuullisesti saan nukahdettua, mutta ongelma on yöllä herääminen monta kertaa, enkä välttämättä saa enää unta jos stressiä pukkaa.
Leuassa on alhaisen progesteronitason aiheuttamaa aknea. 1,5 kk ist kävin taas homeopaatilla, vaihdettiin rasvahappoja, lisättiin rautaa (rauta vaikuttaa lääkityksen toimintaan ja mulla on huonot rauta-arvot rautalisästä huolimatta) ja otettiin kolme homeopaattista mukaan. Nyt tarttis myös ottaa verikokeet, jotka kertois, onko lääkitys tasapainossa. Akne siis puhkesi kesällä ja lähti heti paranemaan ku kävin homeopaatilla. Ei se vieläkään kunnossa ole, mutta huomattavasti parempi kuin 2 kk sitten. Samanlaista mulla oli myös silloin 2012. Ja silloin tosiaan en pystyny enää kans nukkumaan ku kävin liian ylikierroksilla.
Suoritan myös kesäyliopistossa stressilääketiedo -opintojaksoa, joissa on omat luennot tulossa ensi viikolla aiheesta stressi ja lapsettomuus sekä kahden viikon päästä prenataalistressi. Ihan omasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Kesällä työstressi helpotti jo jonkun verran, mut nyt tämä ja viime viikko oli taas tosi stressaavia, eikä uni tahtonut yöllä riittää vaan heräsin valvomaan siinä 2-4 välillä.
Mua kiinnostaa myös noi sun lähteet mitä oot lukenu aiheesta. :)
Tohon samaan logiikkaan nojautuu myös se, kun tunnollinen työntekijä sairastaa vain omilla lomillaan. Eli kun keho on stressitilassa, ei elimistö anna itselleen lupaa sairastua, mutta kun stressi hellittää niin sitten saa sairastaa. Tätä just käytiin tällä viikolla luennolla ku oli aiheena mm. stressi ja mielenterveys. Luennoitsijana oli psykiatrisen sairaalan ylilääkäri.