Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Kyfi ja halimami, mariska ja kreisikät, suuret onnittelut ja paljon vauvaliimaa! <3
Pahoittelut negoista ja kp1 larissa ja muut. :(

On. Nyt ei ole oikein jaksanut keskittyä kommentoimiseen kun miehen rakas pappa kuoli tänä aamuna parin viikon keuhkokuumeen jälkeen. Kuitenkin kaikki on luettu ja tykkäilläkin yritin.
Kierto on hassussa vaiheessa, kp 29/27 dpo 14, nega testattu viimeksi tänä aamuna. Tiistai ehtoona tuntui vasemmalla alavatsalla joku viisi repäisyä, niinkuin puukon iskua, siitä parina iltana samassa paikassa jotain sirisevää kuplintaa ja ehkä torstaina tuli pieni tippuva nuha joka joka päivä lisääntyen on äitynyt tämän päivän vähän väliseksi niistämiseksi ja kurkun kutitukseksi. Toiveet on jostain syystä korkealla vaikka välillä pää sanoo että kyllä siinä testissä edes se haamu pitäisi olla. Tai ehkä vaan yritän ajatella muuta kuin pappaa... Eli sekavat fiilikset täällä.

Lukutoukka kp 29/27 dpo 14
 
Irvikissalle iso halaus ja tsemppiä tutkimuksiin <3

Lukutoukka, osaanotot teidän suruun :( <3 Suru ja järkytys voi myös viivästyttää menkkoja, mutta toki sinne sitä plussaa mieluummin toivon.
 
Kerron tarinani, vaikka tiedän avaavani omat haavat uudelleen. olen käynyt läpi tuon vauvakuumeen se saa pään sekaisin, tekee mitä vain saadakseen oman nyytin. Myös laittaa aivot narikkaan..

*** text for few eyes only ***

Minulla kesti 8 vuotta luottaa uudelleen ihmiseen ja todeta "minä rakastan sinua, ihan oikeasti". Vierelläni on ihana mies, joka on kuumeillut vauvahömppää kuopuksen yrittämisessä, ollut mukana neuvoloissa, synnytyksessä, kotona vauvanhoidossa ja nyt yhdessä kulkenut tätä viimeisimmän yrittämistietä.

Minulla ei ole ollut sitä "omaa elämää" josta monikin marmattaa lasten syntymän jälkeen tarkoittaen biletystä ja yöjuoksuja. Minulla on ollut maailman mahtavinta elämää lasten kanssa yhdessä. Käyn ehkä kerran pari vuodessa ulkona ilman koko perhettä enkä kaipaa muuta :) kun vanhimmat lapset olivat pieniä, en käynyt ensimmäiseen neljään vuoteen missään "aikuisten jorinoissa, työssäkäyntiä lukuunottamatta, mutten kaivannutkaan.

No en nyt tiedä miten tämä tarina tänne kuuluu. Yritin sitä jo kumittaa mutta siitä on tallentunut joku "vedos" joten postaampa nyt tänne. Sori romaani :)
 
Muokattu viimeksi:
KreisiKät: kiitos tarinastasi! <3 Osaan samaistua joihinkin tarinan kohtiin omasta elämästäni mutta en halua niitä julkisesti tuoda ulos.
 
Haikaranyytti: ymmärrän täysin. Asuin tuolloin suomen ulkopuolella, joten minulla ei ole vaarana että joku tunnistaa ja jos tunnistaa niin todennäköisesti tunnistaa minut vääränä henkilönä sillä tällaisia tarinoita on valitettavasti satoja ja satoja
 
Lukutoukka osanottoni <3 ja pahoitteluni negasta :(

Kresikät, on se elämä sinuakin koetellut... On se vaan niin uskomatonta miten sitä hetken uskoo vaikka ja mitä selityksiä, nim. Kokemusta on.

Itse tosiaan kaikenlaista myös kokenut ja olen todennut, että juuri se p***a on vain vahvistanut minua. Ja enää ei kukaan kohtele minua huonosti. :) tosin enpä sellaista kohtelua voisi kuvitellakkaan nykyiseltä mieheltäni...

Voimia meille jokaiselle <3
 
Lucky on kyllä tosiaan ihana ihminen meidän luovuttaja. Kyllä me taas juteltiin pitkään kasvotusten kun selvis sperman koepakastuksen tulos. Oltais siis voitu vaihtaa anonyymiin luovuttajaan, mutta hän itse oli enemmän huolissaan että ollaanko me nyt heivaamassa hänet pois projektista. Kun hän on niin pitkän tien kulkenut jo meidän kanssa ja halusi jatkaa, niin totta kai mentiin näin. Hän itse tuskin (omien sanojen mukaan) enää hankkii lapsia, mutta olisi onnellinen että geenit jatkaisivat.

Maggie, hurjasti tsemppiä huomiselle ja toivottavasti pääset tiistaina testaamaan! :) Onko teillä tiedossa, milloin saatte tulokset?

Lumihiutale, teille kanssa tsemppiä, toivottavasti tulokset tulee pian. Meidän luovuttaja sai ohjeen että edellisestä siemensyöksystä 2-5 päivää. Ilmeisesti silloin on laatu kohdillaan.

Larissa, mahtavaa kun oot noin tarmokas! Mekin voitais ostaa tuota sinkkiä jos ei tässä kierrossa tärppää.

Ilpuri, voimia masisoloihin. :hug013 Mutta ei ikänä voi tietää! Joskus myös onni tulee puun takaa ja elämä yllättää myös pienillä iloilla. :) Ainoastaan silloin kannattaa menettää toivonsa, jos tietää 100% varmuudella mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Irvikissa, toivon kovasti ettet joudu pitkään odottamaan tuloksia.

Lukutoukka, voimia suruun sulle ja sun miehelle. :sad001

KresiKät, on sullakin ollut rankka menneisyys, kiitos kun jaoit tarinasi.

On. Kyllä se Pregnyl taisi toimia juuri niin kuin luvattiin. Laskin että tänä aamuna kahdeksan aikaan olisi 36 tuntia pistoksesta. Heräsin seitsemän jälkeen, ja silloin jo sattui oikealle puolelle. Sellaista jatkuvaa jomotusta. Paitsi sitten jos tuli äkkiliike, sattui oikein kunnolla. Esim. aivastus, ja sitten kun pyöräilin niin jokainen pomppu vihlas. Menin reittiä mitä oon pyöräillyt usein, mutta enpä koskaan ennen ole huomannut kuinka paljon rakoja on asfaltissa yhdellä pätkällä, oli aika tuskaa ajaa. Päivällä kivut jo helpotti, ja illalla sama pyörätie ei tuntunut missään. :grin
Nyt vaan pitää toivoa että tulis onnekas kohtaaminen ja vielä kiinnittyminen, mutta näillä eväillä on kyllä hyvä kokeilla uudestaankin jos ei nyt tuuri käy. :)
Beisla kp14/29
 
Kresikät kiitos kun jaoit tarinasi, vaikka ei varmasti helppoa ole muistella noita vaikeita aikoja :/ mutta ihanaa että nyt sulla on arvoisesi mies!

Beisla juu kiitos,jotain tollasia päivämääriä mäkin muistelin edellisen siemensyöksyn ajankodasta.
Kuullostaa lupaavalta, toivottavasti nyt tärppäisi! :)
 
Muurahainen, aina mulla on jotain nippailuja tuntunut, ja joskus ennen yrityksen alkua on satunnaisesti tullut samankaltaista voimakasta kipua, mutta yrityksen alun jälkeen ei kyllä ole ollut noin kovaa oviskipua. Eli joko en tosiaan ole ovuloinut ilman lääkkeitä (ainakaan läheskään joka kuukausi), tai sitten Pregnyl vahvisti oireita.
 
Beisla: jes! Mä oon varma et nyt tärppää!!
Larissalle piti sanomani että meillä kanssa isännälle syötin tän tärppikierron foolihappoo 400/pv. Vink-vink.
 
Beisla, mä NIIN toivon, että nyt tulee teille plussa! <3

Sain tikutettua oviksen. Kp19.
 

Liitteet

  • 1440356066592.jpg
    1440356066592.jpg
    33.2 KB · Katsottu: 131
Noista vitskuhommista. Kun me aloitettiin yrittely ns. tositarkoituksella puoltoista vuotta sitten, alettiin molemmat napsia heti foolihappoa aiempien monivitamiinin ja d:n lisäksi. Nuo eivät siis ole antaneet meille mitään buustia raskautumiseen, kun ei tärppiä edelleenkään.

Pari viikkoa sitten ajattelin vähän tehostaa ja hommata paremmin imeytyviä ja luonnollisista ainesosista tehtyjä vitskuja. Nyt me syödään päivittäin viis nappia kumpikin: sinkki, magnesium, d-vitsku, foolihappo ja e-vitsku. Ja lisäks lusikalliset vehnistä per päivä. Vitamiinien laadun parantamisessa tosin painoi raskautumisyrityksen lisäks runsas treenaaminen. Tänäkin vkloppuna ollaan paineltu reilu 60 km metsiä ja pururatoja pitkin. Se on ihanaa, pysyy ajatukset positiivisina eikä ehi murehtia ja märehtiä turhia :)
 
Viipsukka, siinähän on oikein oppikirjan mukaan o-plussa! :)

Tuosta foolihaposta, oon ymmärtänyt että se vaikuttaa nimenomaan sikiön kehitykseen, ei niinkään tärppiin. Eli voi hyvinkin pienentää keskenmenoriskiä (sekä miehen että naisen syömänä), mutta tuskin auttaa tuomaan plussan. Hyödyllinen kyllä, vaikka ei ehkä plussaa tuomaan. Ja se miksi sitä kannustetaan syömään jo yritysvaiheessa on se, että öh, nyt mun tiedot on hieman hataralla pohjalla mutta verisolujen uudistumisesta oli ainakin kyse, eli kulkeekohan foolihappo sen mukana... Mutta anyway verisolut uudistuu kolmen kuukauden välein, siksi hyvä syödä ajoissa.
 
Maggie, vähän mä fanitan sua kun jos jaksat tiistaille asti testaamisen kanssa sinnitellä! Mut toisaalta, enää kaksi yötä :joyful:

Larissa, mulla kans on joskus ollut kp1 ihan hullun hyvä fiilis. Näin se vaan naisen mieliala vaihtelee. Musitan yhdenkin kierron, niin mä olin sillain että tämä on se the kierto ja mulla oli ihan törkeenä kaikkia oireita koko kierron ajan ja lopussa oli hulluna repäisyjä ja oksetti. seuraavana kp1 ei enää kyl naurattanu. Mut musitan sen kierron koska olin niin hyvällä fiiliksellä, jos voisin vaikuttaa niin aina niitä! Tai siis tietty se plussa mieluiten kaupan päälle :grin

Lukutoukka, suuret osanotot suruunne! :sad001 Toivottavasti löytäisitte iloa surun keskeltä plussan muodossa!

Irvikissalle tsemppia tutkimuksiin ja voimia niihin!

Kreisikät, kiitos tarinastasi. Mua se kosketti tosi paljon. Tässä vieressä on seurannu vähän saman suuntaista kuviota ja kyllä mä niin toivoisin että tollaset tilanteen laukeis niin paljon nopeammin. Ihanaa et sä oot päässyt noista kuvioista ulos ja nyt oot onnellinen. Meillä on vaan tämä yksi elämä aikaa, ja kukaan muun kuin me itse ei pidetä meistä huolta. Jos joku toimii meitä kohti väärin, on meidän vastuulla sit se mitä sen jälkeen tapahtuu. Ja mielettömän hienoa et sun vanhemmat lapset ei musita tapahtumia. Ihaninta että sulla on rakastava mies rinnalla!

Viipsukka, hieno ovis! Toivottavasti saitte hyödynnettyä hyvin!

Nessu, ihana ulkoilu viikonloppu teillä takana

Kiitos ihanista tsemppauksista kaikille. Mulla fiilis on jo vähän parempi. Vitsi kun mulla oli viel joku pointti mut unohdin sen. Ainakin se piti tuohon aikeimpaan, että itse tiedän että tarvitsen "omaa aikaa" vain sellaseen parisuhde aikaan. saan aina helposti kotona itselleni hetken, sitten varmaan miehen avustuksella, jos sitä tarvitsen. En ole yhtän baareissa ravaaja, joten en sellaista koe itselleni tarpeelliseksi. Ai niin nythän minä sen muistinkin! :grin Että se on jotenkin hassua miten sitä muodostaa ajatukset itsestään, omasta identiteetistään ja minä-kuvastaan. Mulla on vähän väliä töissä harjoittelijoita ja oon huomannut et tosi monet on vaan "niin masentuneita". Kaikki aina vaan masentaa ja on nin vaikeaa. Erityisesti naisille aletaan toitottamaan heti kun vähän tajuaa mistään mitään että sillä ei ole mitään väliä mitä muut sinusta ajattelee. En voi tätä yleistä, voin vain puhua omasta itsestäni, mutta nyt kun täytin tänä vuonna 30, koin jotenkin sellaisen silmien avautumis efektin. Aloin sitä jo kokea silloin kuin perustin oman firman, mutta en osannut pukea sitä sanoiksi. Sillä ei ole ihan oikeasti väliä mitä muut ajattelee. Itse muistan 17 vuotiaana et ajattelin " joo, mä oon niin kova ja mulle on ihan v***n sama mitä muut musta ajatelee" mut todellisuudessa mä tein kaiken niin kuin ajattelin et miten muut toivoo et toimin. Ja samalla hukkasin itseni ja muhun sattui monesti. Oon löytäny itteni vuosien varrella, sen mitä oon ja millanen oon, mutta oon huomannu silti et mun erityisesti muutaman ystävän mielipiteet on valikuttanut muhun ihan hirveesti. Mun toiminta malleihin ja suuriin päätöksiin. (niin hyvässä kuin pahassa) Oon ensin kysyny ystävältä et miten mun kannattais toimia ja tehnyt sit sen mukaan. Vasta nyt kun löysin mun miehen mä oon huomannu että mitä todella ajattelen asioista. Ja voi vitsi miten vapauttavaa se onkaan ollut. Tietenkin pitää välittää mitä muut on mieltä mutta kuitenkin tehdä ainakin isojen linjojen ratkaisut niin että loppu tulema on itselle paras. Mitä antaisinkaan siitä että olisin tajunnut, siis todella tajunnut sillon 17 vuotiaana. Paljolta olisin säästynyt eikä sydän olis menny rikki. Mutta, toisaalta olisinko tämä ihminen jos asiat ois mennyt toisin? Oho, menipäs deepiksi ja aikalailla asian viereen mutta onpahan sanottu ja itsepohdiskelua harrastettu. Ja pitkäkin tuli! Sorry :oops:



Foolihaposta vielä, siitä on jo aikaa, mut sillon kun alettiin yrittää niin tutkin asiaa ja kaikessa lukemassani oli et sitä ois hyvä syödä jo etu käteen just sen takia että kun sit tulee raskaaksi, alkio saisi alusta asti sitä tarpeeksi. Mut onhan näitä "öö mä huomasin vasta viikolla 10 et oon raskaana" ja silti tullut ihan terve ipana :)
 
hmm..tämän aamun tikun tulos ei ollut mitä odotin, oli viiva hävinnyt:sorry: jos nyt ei menkat ala muutaman tunnin sisään niin käyn kyllä digin ostamassa niin saampahan mielenrauhan:rolleyes: kp31/28-32 dpo15
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top