Sannuinen, ymmärrän että helposti ajatukset voi mennä noin että pitää sitä kasta elämän tarkoituksena. Mä itse olen koko aikuiselämäni yrittänyt elää niin että olisin tyytyväinen siihen. Oon yrittänyt löytää puolison jonka kanssa voin olla ja rakastaa kaikesta sydämestäni. Työn joka tyydyttää minun kunnianhimon. Ystäviä joiden kanssa on hauskaa. Arvomaailman, minkä takana voin seistä ja kokea olevan hyvä ihminen . minua pelottaa kaikki sellainen että jos pitäisi etsiä joku yksi tietty asia mikä täydellistä minun maailman. Oon ajatellut että ennen kaikkea pitää olla sinut itsensä kanssa ennen kuin kannattaa tavoitella muuta. Mutta kyllä se vauva - asia aina silloin tällöin vaan tuntuu niin suurelta vaikka kuinka yrittäisi ajatella että se ei ole niin iso asia kuitenkaan. Mutta loppu tuleman on:jos meille ei suoda vauvaa, mun sydän särkyy ja voi mennä kauan ennen kuin selviän siitä. Mutta en aio sen asian antaa pilata sitä mitä olen. Se olisi vain hyväksyttävä. kuitenkin, uskon että niin sinulle kuin minullekin se ennen pitkään annetaan vaikka odotus tuntuisikin loputtomalta :)