Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Vastavirrassa, kiitos tarinastasi ja tsempistä! :)
Teillä ollut todella rankat ajat yrityksen aikana, mutta aivan mahtavaa kun sait apua ja lopulta paljon odotetun ja toivotun lapsen❤
Muistatko missä lukemissa siun prolaktiiniarvot huitelivat?
Kiitos vinkistä, täytyykin muistaa vaatia lisätutkimuksia ja lääkkeitä arvojen laskuun normitasolle! :)

Mymmelisti plussaaaa! :)

Niemja, kiitos myös siulle tarinastasi! Tuo todella herättää ajattelemaan ettei todellakaan se ensimmäinen plussatesti ole varma ja lopullinen onni, vaikka onhan täällä muutammalla muullakin samankaltaista taustaa.
Onneksi sait pysyvän plussan loppujenlopuksi, toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin ja saatte terveen pienen ihmisenalun❤ :)

Larissalla muuten ihanan näkösiä kasviksia siellä salaattitarpeina! :)

Halimamille hali ja jaksamista odottamisen odottamiseen❤

Haikaranyytti, tiedän myös miltä siusta tuntuu. Toki täällä lyhyempi yritysaika, muttei silti yli puoleentoista vuoteen plussan plussaa. Tää on ollut todella raskasta aikaa, kuin sumussa oltaisiin kuljettu. Tuntuu ettei miussa ole kuin vikaa, kun en maailman luonnollisimpaan asiaan pysty; saamaan lasta.
Mie kävin psykalla juttelemassa ja hän auttoi ymmärtämään ettei syy ole oikeasti miussa. Tai niin lähinnä, etten siitä itse ole vastuussa, jos tiedät mitä tarkoitan. En voi itse asialle tehdä mitään, eikä miun tarvitse siitä itseäni syyttää. Se auttoi paljon, mutta aion ensiviikolla soittaa uuden ajan että pääsen taas juttelemaan.

Miekin tunnen kateutta ja jopa vihaa kun kuulen jonkun raskautuneen. Etenkin sellaisen joka on vasta 3kk aiemmin eronnut eksästään ja 1kk aiemmin muuttanut miehen luo ja käyttänyt ehkäisyä ja vielä katumuspillerin hakenut. Siis mitä v***ua?! Mie oisin voinut saada sen ihanan asian, mutta taas oli jonkun toisen vuoro... Ahdistaa kun ei ikinä ole oma vuoro, vaikka kuinka yritän vain hiljaa odottaa sitä. Olisi kiva saada edes plussa, jotta tietäisin ett miun on ees ylipäätään mahdollista raskautua! (anteeksi teille jotka olette kokeneet km, en todellakaan tarkoita loukata teitä tai vähätellä tein menetyksiä! Toivottavasti ymmärrätte mitä haen tällä takaa).
Turhauttaa kun pitäisi onnitella muista iloisista raskausuutisista, mutten vaan pysty siihen. Mie vaikenen ja itken sisälläni verta, tunnen kuinka maailma romahtaa ja petyn itseeni kerta toisensa jälkeen, kun menkat alkavat ja toiset kertovat uutisistaan. Toisinaan olen vain niin loppu itseni kanssa, vaikkei toisten onni miulta olekaan pois. Kai oon vaan niin katkeran kateellinen ihminen ja itken sitäkin kuinka voin olla niin kamala ihminen kun reagoin niin "ilkeesti" toisten onneen. Muttakun miekin tahdon kokea sen onnen joskus!

Anteeksi taas purkautuminen, tuntuu taas vaan niin pahalta kun ovis (jos edes ovuloin) on tässä käsillä ja tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä kuitenkaan..
 
Voi rakkaat kanssasisaret Nennaa, halimami, nessu ja haikaranyytti ainakin, isosti voimia synkkien ajatusten keskelle. Toisen asemaan on aina vaikea asettua, joten meidän kaikkien tunteet on oikeutettuja ja juuri niitä miltä kenestäkin sillä hetkellä tuntuu.

Omat fiilikset on menny kyllä niin moneen suuntaan tässä matkan varrella. Ensimmäiset yrityskuukaudet olo oli odottavan toiveikas, sitte meni kierrot sekasin ja tuli epävoivoinen ja pelokas fiilis. Clomireseptin myötä tuli uudestaan toiveikkuus ja jännitys. Kunnes ne saivat taas kierrot sekaisin. Kun vuosi tuli täyteen yritystä aloin jo luopua toivosta: ei meille mitään vauvaa tulisi ilman rankkoja lapsettomuushoitoja. Yllätys oli aikamoinen kun ekasta letrokierrosta tärppäsi :) Plussatestin tein huhtikuun lopussa ja 12/2013 asti on yritetty.

Nennaa taisi sanoakin, että kun ei ole saanut plussan plussaa, niin ei ole mitään toivoakaan. Ja täytyy kyllä itse myöntää että vaikka keskenmeno oli kamala kokemus niin aika äkkiä se kääntyi kuitenkin voitoksi ja ajatukseksi siitä että mää voin oikeesti tulla raskaaksi. Tosin mulla on vain yksi keskenmeno plakkarissa, kun joillakin on niitä useita, ja varmasti siinä vaiheessa ei enää osaa iloita siitä että voi tulla raskaaksi, kun vauvanalku ei kerta kaikkiaan jatka kasvuaan.

Meillä on sellainen tilanne että kun lähes 14 vuotta on yhteiseloa takana ja ikääkin jo aika lailla niin kaikki varmaan luulee ettei meille mitään vauvaa ikinä tuukkaan, eikä siis oo kerrottu juuri kenellekään mitään tästä yrityksestä. Ei onneksi saada enää niitä uteluita, että "millos teille tulee vauva". Niitä en kyllä kestäis. Odotan niin malttamattomana että saan venäyttää muutaman lähisukulaisen naaman vinksalleen vauvauutisilla. Eli KYLLÄ toiveikas olen taas :) maaginen yk3 menossa keskenmenon jälkeen ja myös kolmas letroavusteinen kierto. Aina sieltä suosta on noustu ja noustaan loppukuustakin kun (jos :)) ne menkat sieltä taas tulee!

junttura kp17/30-34, dpo2 (ehkä, ovisoireiden perusteella, tulossa mun mittakaavalla lyhyt kierto)
 
Täällä on vähän samoja tunteita. Tasaseen tahtiin tulee vauvauutisia ja etenkin se ottaa koville jos tulossa on toinen lapsi ja esikoinen on tosi pieni. läheisten vauvauutisista oon kyllä iloinen, joskin joillekkin vähän kateellinen kun niillä tärppää aina kun niin halutaan.

Itellä oli monta keskenmenoa ennen esikkoa, ja silloin oli aina se lohtu että tiesi että raskaus on mahdollinen, mutta kyllä siinä epätoivo sai vallan kun 3 km peräkkäin tuli. Silti se on niin että silloin kun oli tärppi käyny niin tiesi että pysyvä plussa on mahdollista saada, mutta nyt kun ei oo yhtään plussaa tullu yli vuoden yrittämisen jälkeen,niin miettii että onko jotain pielessä, aiheuttiko edellinen vaikea synnytys jotain mikä haittaa raskaaksi tuloa vai mitä hittoa..Menkat on aina pettymys, joskin tällä hetkellä on seesteinen vaihe menossa mutta kyllä tää seesteisyys parin kuukauden päästä taas vaihtuu epätoivoon jos plussaa ei näy. Yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin. Ja oon erittäin kiitollinen tuosta meidän ihanasta ilopilleri pojasta :Heartblue Toivon niiiiiin paljon kaikille plussaa!!! Ja eritoten teille joilla ei vielä lapsia ole ja esikoista toivotte :Heartred Kyllä se lapsi teille ja meille kaikille vielä suodaan!

Tsemppiä kaikille ihanille vahvoille naisille!!! :happy:


Mami91 kp 4/26-29 yk 15
 
Ah, aivan samoja tunteita. Kateutta, pettymystä, vihaa, väkinäistä onnea muiden puolesta. Toivosta luopumista. Toivon elpymistä. Ja taas hiipumista. Välillä helppoa ja huoletonta, välillä kyyneleiden nielemistä. Välillä suoraa vollotusta. Toisinaan itsensä sättimistä. Sitten taas sumuista ja tasaista. Joskus onnellisesti unohtaa epäonnistumisen kierteen, toisinaan ei voi muuta ajatellakaan. Miten tässä käy?
 
Muokattu viimeksi:
Huomenta kanssasisaret,
Huomaan myös, että en ole yksin :) mä niin toivon, että meidän kaikkien asiat järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla! Jos olisin tiennyt, että tää menee näin vaikeeksi, niin olisin pyrkinyt etsimään lasteni isän kymmenen vuotta nuorempana ;) nyt kävi näin..

Hei te, jotka olette kokeilleet Clearbluen kaksoishormonitestiä, montako päivää saitte vilkkuvan hymynaaman? Mulla on nyt vilkkunut kolmena aamuna. Menossa kp 13, eli sen suhteen en ole huolissani.

Aurinkoista päivää!

Kp 13 / 26-30 yk kolminumeroinen
 
Tuttujen tunteiden, ajatusten ja pelkojen kanssa täällä moni painii. :( Jaksakaa uskoa naiset, sitähän se on..luovuttaakaan ei voi, kun niin ei mitään saavuta.. <3

Nennaa: muistan pari arvoa sieltä täältä; 816 ja toinen oli yli tuhat.. Tuo ensimmäinen oli muistaakseni ensimmäinen tai toinen mitattu arvo. Silloin lyösin netistä muutamankin tapauksen, joilla raskautuminen oli ollut tästä asiasta kiinni. Hämmentävää, että lääkärisi mielestä asialle ei tarvitse tehdä mitään.. :(
 
Tänään kp1 ja yk24 :'(

Raskaus- ja Vauvauutisia päivät täynnä. Enää ei jaksa :'(

Nyt on takki tyhjä! Vajoan omaan synkkyyteen ja palaan jos vielä jaksan...

-PikkuMinski kp1/28-30 yk24-
 
Voimia ja jaksamista meille kaikille! <3 En voinut kuin ittekseni nyökytellä, kun luin teidän kirjoitukset, että tuttuja ajatuksia.

Musta lapsettomuudesta ja sen aiheuttamasta tuskasta puhutaan yleisesti aivan liian vähän. Toisaalta, moni meistäkin yrittää kuukaudesta toiseen - kertomatta siitä kenellekään. Ettei tarttis sitten taas kerrata sitä pettymystä uudelleen ja uudelleen.

Toisaalta varmaan myös tuon vaikenemisen takia moni sellainen, joille raskautuminen on käynyt sormia napsauttamalla, ei ymmärrä meitä.

Mä jotenkin toivoisin, että myös julkisuudessa nostettais enemmän esille lapsettomuuden yleisyyttä, sen aiheuttamia tunteita ja lapsettomien kohtaamista. Saattais olla meidänkin helpompaa elellä, kun ei tarttis jatkuvasti omien pettymysten keskellä kohdata muiden uteluja ja ihmettelyjä siitä, kun ei vieläkään ole lapsia tullut.
 
Junttura, ihanaa kun ymmärsit mitä hain sillä km-lauseellani! Nimenomaan olo on nyt niin toivoton, en usko enää hetkeäkään ett voisin edes raskautua.. Yksikin plussa voisi antaa edes hiukan toivoa, ett ehkä joskus se onkin mahdollista. Kyllä tää vaan on rankkaa..

Ja tosiaan kirjoitinhan sulkuihin etten halua vähätellä km kokeneita millään tavalla, ja uskon todellakin ett on hyvinhyvin raskasta ja vaikea iloita plussasta useamman km jälkeen, kun pohtii ett milloin tämäkin plussa viedään pois.

Mie niin toivoisin saavani edes yhden ihanuuden saatettua tähän maailmaan. Lupaisin vaikka etten enää ikinä mitään muuta pyydä jos edes sen yhden lapsen saisin❤

Vastavirrassa, kiitos paljon! Heti kun pääsen lääkärille, aion kyllä vaatia siihen heti ekana hoitoa, muita hoitoja odotellessa :)

Mie niin kovin toivon jokainen täällä saisi pysyvän plussan pian!
Plussatuulia kaikille ja jo plussanneet pysykööt siunatussa tilassa loppuun asti!❤❤❤
 
PikkuMinskille pahoittelut menkoista :(

Kaikille muillekin voimia. <3 samojen asioiden ja tunteiden kanssa me kaikki täällä näemmä painitaan :(

Nennaa, samat tuntemukset on sun kanssa siitä ettei ole sitä yhtäkään plussaa saanut. Kun ei tiedä, että pystyykö oma kroppa edes raskautumaan vaikka kaikki edellytykset pitäisi olla ok :/
 
PikkuMinskille pahoittelut tädistä❤

Nessu, aivan, ehkäpä tosiaan tämä "yksinäisyyden" tunne lapsettomuudessa tekee tästä vielä pahempaa. Eihän sitä voi tietää onko naapurin maija ja ville yrittänyt 2kk vai 2v lasta, kun missään ei puhuta lapsettomuudesta, eikä silloin kukaan muukaan uskalla puhua siitä. Kun taas vastaavasti nopeista raskautumisista kyllä hehkutetaan. Tuntuu että myös "vahingoista" puhutaan yleisesti enemmän kuin lapsettomuudesta.. Tätä aihetta todella olisi syytä avata!
 
Larissa, niinpä... Mie nään tosi usein unia, joissa lapsettomuuden syyksi selviää joko siittiökato tai ett miun kroppa hylkii miehen siittiöitä. Toisinsanoen lopullista lapsettomuutta mein kohdalla..
Rankkoja nämä yötkin :D
 
Meillä mies on halunnu ettei kerrota kenellekään raskaustoiveista. Silloin yrityksen alussa olisin halunnut kertoa kaikille, että me yritetään vauvaa. Se oli mulle monen vuoden vauvakuumeen jälkeen niin iso asia. Mutta nyt oon tosi tosi tyytyväinen että taivuin miehen tahtoon. Jotenkin tuntuu että sitä odotuksen odottamisen tuskaa ei ymmärrä jos ei ite oo sitä kokenut. Ja sitte sais vaan niitä ottakaa rennosti niin kyllä se siitä -neuvoja ja kyselyitä "eikö vieläkään", ja se olis kyllä liian raskasta. On helpompi olla kun kukaan ei tiedä. Tämä on varmaan syy miksei tästä asiasta puhuta niin paljon. Ja kyllähän jokainen lapseton syyttää jossain vaiheessa itseään siitä ettei onnistu saamaan lasta. Itellä on ainakin ollu monta synkkää hetkeä "mää oon niin huono, mitä oon tehny ansaitakseni tämän, miks oon näin viallinen".

Minskille isot pahoittelut kp1:stä!
 
Pikkuminski pahoittelut täsistä, sen piti tulla ensin käymään täällä! :(

Täällä kierto kai vaan venyy, koska ovis meni mun mielestä ohi (jos sitä edes oli) ja loma menny muutenki aika lomaillessa. :D
Kai mä silti voisin tänää jonkun testin käydä ostaa ja huomenna sitte testaa.

Mymmelisti kp 32/30 yk 36


Ps. Tai sitten mun kroppa ei halua vaan käyttää sitä kuu kuppia ja menkat karkas??? :D
 
Junttura, mekään ei olla monille kerrottu tästä yrityksestä ja hyvä niin. Nämä joille on kerrottu eivät onneksi enää kysele että "joko, joko, joko???" Olen sanonut, että ilmoitan kyllä sitten kun on jotain ilmoitettavaa. Onneksi en ole kertonut äidilleni mitään, hän olisi ehtinyt revetä liitoksistaan ja intoilla turhaan monen monta kertaa viimeisen vuoden aikana... Nytkin jaksaa koko ajan vihjailla, että milloin olisi jälkikasvua tulossa. Hän ehkä jotenkin arvaa, että meillä on vauva suunnitelmissa, kun ohimennen jutteli, että heilläkin kesti esikoisen alulle saamiseen 1,5 vuotta...

Mariska, samaa olen minäkin miettinyt että missä Lucky luuraa? Onkohan kaikki hyvin?

Mymmelisti, testaa testaa!!! Jospa saat yllätin ;)

Napaa: "oireet" täällä lisääntyy. Onneksi tiedän, että progesteroni aiheuttaa juuri näitä oloja oli kyse pms:stä tai raskaudesta niin en innostu turhia :) Syytän siis lugeja ;)

Larissa dpo 9
 
Takaisin
Top