Mäki oon tätä ketjua lukenu alusta asti, jotku saattaa muistaa mut tuolta raskaaksi2015 ryhmästä, minkä senki löysin vasta plussan jälkeen. Mutta siis, me jätettiin aikanaan 7/13 ehkäsy pois, eka plussa tuli 11/13. Todettiin kkm 12/13 uuden vuoden aattona. Sen jälkeen sain joko varhaisen km tai kemiallisen 4/14. Yritys koveni, ja aloin tulemaan epätoivoseks ku oli vuosi yrittämisen alkamisesta. Karehdin niitä jotka sai heti plussan ja vahingossa plussan yms. En voinu sietää vauvauutisia ympärillä. 9/14 kävin yksityisellä ultras ja verikokeis ja kaikki näytti normaalilta, gyne sanoi että vasta tammikuus tarkempiin tutkimuksiin ku vuosi kkm:stä. Oottelin sitä sitte, aika meni häitä suunnitelles. Joulukuus oli menkat myöhäs, en uskaltanu testiä tehdä, ja ne lopulta alkoi todella kovien kipujen kans, oli vaan tosi niukat. Tammikuun menkat oli samoin tosi niukat ja kivuliaat. Häitten jälkeen ostin o-testejä, jotka tulkittin negatiivisiksi. Sain siis täysin negan ensi, sitte haalean viivan, sitte taas täysin negan. Luovutin ja ajattelin etten ovuloi ollenkaa, joten soitin ja varasin lapsettomuustutkimuksiin ajan. Sain sen helmikuun loppuun. No, alko ihme ilmavaivat ja turvotukset, ja puhuin miehellekki että jos en tietäis sanoisin olevani raskaana. En päässy lääkäriin, ku olin noros. Se siirty maaliskuulle. Maaliskuun alus menkat oli 3tta päivää myöhäs, ku aattelin että nyt teen sen testin että menkat alkaa. Se oliki plussa! Ja nyt mennään rv29+4 :) meillä tärppäs siis yk14 kkm jälkeen..
Mutta edelleen lapsettomuusaika vaivaa, en vieläkään sulata nopeasti raskautuneiden uutisia (jotka siis tunteneet vain muutaman kuukauden ennen plussaa), ja pelkään koko ajan että tämä onni viedään pois. Raskaudesta en oo juurikaan päässy nauttimaan lukuisten vaivojen (pahoinvointi, kovat kivut, supistukset, pelot) takia. Onnellisempi en voisi olla mutta helppoa ei vieläkään ole. Pelkopolille sain ajan, mutta sekin vasta 5vk päästä. Onneks terkka ultraa joka kerta nykyään mun mielen rauhottamiseksi :) muhun siis pitkä yrittäminen jätti jälkensä, samoin kkm. Enkä tiedä tuunko ikinä pääsemään niistä ylitte. Siks kai edelleen luen näitä ryhmiä ku jotenki samaistun poruklaan enkä sillon ku itte yritin nii osannu tälläsiä hakea.
Mutta tsempit kaikille! Toivottavasti kaikki saa sen oman lapsen vielä ♡ se plussa kun ei valitettavasti sitä vielä takaa.
ja Kreisikät, toivottavasti vuoto on harmitonta! Mulla vuoti rv 6-7 ja kaikki oli silti hyvin :) nii ja gyne määräs foolihappoa vieläki enempi syötäväksi kkm takia, joten syön koko ajan folireniä muiden vitamiinien lisäksi..
Anteeks pitkä ja sekava teksti...
On lohdullista kuulla raskautumisista pitkän yrityksen ja vastoinkäymisten jälkeen. Voimia ja iloa sulle loppuraskauteen, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääset nauttimaankin lähestyvästä äitiydestä. 
