Ei tää voi olla näin vaikeeta!

[siska]

@siska Ihanaa että pääsette siirtoon! Kannattaa vain luottaa siihen, että tietävät mitä tekevät. Tiedätkö, ottavatko taas kaksi kaveria sulamaan? Vai otettiinko viimeksi toinen, kun eka ei selvinnyt?

@Tonninseteli Mä niin tykkään näistä sun jutuista, sun huumori on just parasta terapiaa tällä kivisellä polulla!

Minä olen saikulla tämän viikon. On varmaan tarpeen, kun on niin hajamielinen olo, ajatus katkeaa ja jään vaan välillä tuijottamaan tyhjää. En ole oikein pystynyt itkemään kovin paljon, tuntuu että on joku tulppa tuolla ja itkeminen tuntuisi liian pahalta. Mutta oikeasti tekisi hyvää.

Nyt kp13 keskenmenon jälkeen. Ollaan jo aloitettu yritys, vaikka en tiedä onko hormonit ihan kohdallaan... Mutta olen lukenut useiden lääkärien sanoneen, että ei se tarraa kiinni, jos olosuhteet eivät ole kohdillaan.

Viimeksi ilmeisesti oli otettu toinen vasta sit sulamaan kun oli todettu ettei se eka selvinnyt. En tiedä miten aikovat toimia tällä kertaa, viimeksi oli se tieto, että aikaa saatetaan siirtää (siirto oli lauantaina). Tosin tuo toisen sulatus ei kyllä vaikuttanut siihen siirtoaikaan. Kaksi 2-päiväistä meillä on pakkasessa, että toivottavasti ees toinen selviää Harvinaistahan se kai nykyään on, ettei selviä sulatuksesta, mut tuleehan niitäkin.. plus mä kaikenlisäksi suhtaudun tosi skeptisesti meidän kaksipäiväisiin muutenkin, mut yhdenhän se tosiaan vaatii

Ja saikku kuulostaa hyvältä, välillä on hyvä ottaa preikkiä, itsensä kuuntelu on ihan hyväksi. Ehkä se itkukin sieltä tulee, itsellä kkm oli paljon "tunnekylmempi" kokemus, tuulimunasta (eli ekasta menetyksestä) tuntui et repes koko maailma, kkm oli jotenkin katkerampi? Ehkä ei enää riittänyt kyyneliä siihenkin.. se tuli semmosina aaltoina seuraavan vuoden sit pikkuhiljaa..

ja tsempit uuteen kiertoon, johonkinhan se lääkäreiden "keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin" jutut perustuu, vaikkei kyllä ole omalle kohdalle kertaakaan osunut

 

[Pikkupikkupikkunen]

Meidän taapero on keskenmenon jälkeen seuraavasta kierrosta tullu. Toki se kierto ei itekseen alkanu tietenkään, mut keskenmeno tuli huhtikuussa. Niin siinä sit ooteltiin ja ooteltiin. Lopulta terolutilla alotettii sit vuoto joskus ihan kesäkuun lopulla +letrot niin sit tuli se pysyvä plussa.

 

[Maakku]

Tsemppiä @siska teille siirtoon ja Ompulle voimia

Tässä vajaan kahden vuoden aikana on kuvitellut jo kokevansa kaiken kropan temppuilun, mutta taas ois yks rasti ruutuun.. nimittäin ovulaatiovuoto! Herkät lima-allergiset älkööt seuratko tätä viestiä enempää. Viikonloppu oli meinaan sellasta kiimalimaa, että mieskin ällisteli miten rouva on nyt noin otillaan kun vähän edes päin kattoo ja kylläpä myö otettiin ilo irti
Flo ennusteli tälle päivälle ovista ja "oireista" päätellen saattas ollakin. Nyt limapuolellakin kuivempaa.. Suurin ihmetys on kuitenkin tänään paperiin jäänyt hento puna, enpä ole tätä vielä kokenutkaan että oviksen aikaan ois tämmöstä Nopeella googlauksella toki ihan normaali ilmiö eikä tässä kai mitään tulehdustilaa ole iskenyt. Joillain voi olla hentonen vuoto oviksen aikaan/jälkeen. En tietenkään ole testaillut kun piti ottaa muka rennosti tää kierto, kylläpä vaan rentous onkin taas tiessään

 

[siska]

Täällä taas kilahti puhelimeen viesti - jälleen kerran oli ilmeisesti ensimmäinen sulatettava kupsahtanut ja toinen sitten selvinnyt, joten päästään siis siirtoon onneksi. Nyt on sitten 2 päiväiset pois pakkasesta ja jäljellä 8x 5 päiväistä. Joka kerta hoitaja ja lääkäri muistaa "onnitella" hyvästä alkiomäärästä.. en tiiä miten suhtautua, plus jos tämä sulatusvaiheen trendi jatkuu niin saas nyt nähdä miten montaa niistä päästään lopulta siirtämään. No, eipä näitä voi etukäteen suunnitella tai miettiä, toivoa toki voi parasta :) tänään sit taas yksi kyytiin ja päästään piinailemaan

 

[Pikkupikkupikkunen]

Voi onpa surullista @siska et teillä uuestaa kupsahti joku. Onko ne osannu antaa mitään selitystä sille? Mutta ihanaa et saatte kuitenki tänää kyytiläisen mukaan

 

[Monni92]

@siska, toivotaan, että nuo viisipäiväiset on sitkeämpiä, kun ovat jaksaneet isommiksikin kasvaa. Tai kaikkein eniten toki toivotaan, että niitä ei tarvitsisi edes käyttää Jospa kyytiläinen myös pysyisi kyydissä

 

[Onnenomena]

@siska, toivotaan, että nuo viisipäiväiset on sitkeämpiä, kun ovat jaksaneet isommiksikin kasvaa. Tai kaikkein eniten toki toivotaan, että niitä ei tarvitsisi edes käyttää Jospa kyytiläinen myös pysyisi kyydissä

Komppaan tätä!

 

[Onnenomena]

Tänään oli raskaustesti sitten nega. Limoja piisaa. Voisikohan käydä yhtä hyvä tuuri toisen kerran peräkkäin?

 

[Kuuttituutti]

Tänään oli raskaustesti sitten nega. Limoja piisaa. Voisikohan käydä yhtä hyvä tuuri toisen kerran peräkkäin?

Ehdottomasti voi! Nyt kun kroppaakin on muistutettu siitä että mitä sen pitäisi tehdä.

 

[Mrs Willow]

Kaivaudun taas esiin kuopastani parin kuukauden hiljaiselon jälkeen. Tauko täältä teki hyvää ja olen matkustelun ja joululoman myötä saanut vähän ajatuksia muuallekin. Mutta eipä se tärppionnea lisännyt, kahdet menkat on tullut tässä välissä lusittua. Että se siitä stressittömyyden positiivisesta vaikutuksesta, päädyn samaan lopputulokseen kuin tekin täällä olitte näemmä keskusteluissanne päätyneet. Ei auta ei.

Kahlasin kaikki viestit läpi ja paljon oli ollut tapahtumia loppuvuoden aikana. Osanotot keskenmenon kokeneille <3 Uskomatonta paskaa, että vielä näitä menetyksiä osuu tähän pinoon, jossa muutenkin on soudettu ihan riittävästi. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee parempi meille kaikille ja haaveet vihdoin toteutuvat!

Mä olen vähän päättänyt, että tämän kierron nyt lusin ja sitten taas gynelle varaan aikaa. Riesana nimittäin loppukierron tiputtelu, joka onkin nyt kiva uusi haaste tähän yritykseen Ovikset on aika hyvin löytyneet testeihin ja oireidenkin perusteella, mutta ajoitus mättää. Ovis siis jossakin kp 17 tai 18 paikkeilla yleensä ja kierrot 26-28-päiväisiä. Tähän kun lisää vielä parin kolmen viimeisen kiertopäivän tiputtelut, niin ei kai tällä kombolla voi edes tärpätä? Terolutit ei pidä tiputtelua kurissa, testattu on. Lopputulos tiputtelun osalta sama, otin terot tai en.

Ootteko miettineet uudelle vuodelle muita haaveita ja tavoitteita kuin nämä vauva-asiat? Itse yritin eilen listata ylös sekä työhön että henk.koht. elämään liittyviä tavoitteita, jotta olisi vähän muutakin mielessä ja ehkä jollakin saralla voisi kokea onnistuvansa, toivottavasti ainakin. Ilmoittauduin yhteen haastavaan koulutukseen, jonka toivon saavani tämän vuoden aikana suoritetuksi. Lisäksi kuntoilun puolelle laitoin vähän tavoitteita itselleni sekä aloitin hampaiden oikomishoidon. Jotenkin vahva tunne, että jotain enemmän omissa käsissä olevia haaveita on saatava edistettyä, etten kokonaan vajoa tähän suohon.

 

[Onnenomena]

Kaivaudun taas esiin kuopastani parin kuukauden hiljaiselon jälkeen. Tauko täältä teki hyvää ja olen matkustelun ja joululoman myötä saanut vähän ajatuksia muuallekin. Mutta eipä se tärppionnea lisännyt, kahdet menkat on tullut tässä välissä lusittua. Että se siitä stressittömyyden positiivisesta vaikutuksesta, päädyn samaan lopputulokseen kuin tekin täällä olitte näemmä keskusteluissanne päätyneet. Ei auta ei.

Kahlasin kaikki viestit läpi ja paljon oli ollut tapahtumia loppuvuoden aikana. Osanotot keskenmenon kokeneille <3 Uskomatonta paskaa, että vielä näitä menetyksiä osuu tähän pinoon, jossa muutenkin on soudettu ihan riittävästi. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee parempi meille kaikille ja haaveet vihdoin toteutuvat!

Mä olen vähän päättänyt, että tämän kierron nyt lusin ja sitten taas gynelle varaan aikaa. Riesana nimittäin loppukierron tiputtelu, joka onkin nyt kiva uusi haaste tähän yritykseen Ovikset on aika hyvin löytyneet testeihin ja oireidenkin perusteella, mutta ajoitus mättää. Ovis siis jossakin kp 17 tai 18 paikkeilla yleensä ja kierrot 26-28-päiväisiä. Tähän kun lisää vielä parin kolmen viimeisen kiertopäivän tiputtelut, niin ei kai tällä kombolla voi edes tärpätä? Terolutit ei pidä tiputtelua kurissa, testattu on. Lopputulos tiputtelun osalta sama, otin terot tai en.

Ootteko miettineet uudelle vuodelle muita haaveita ja tavoitteita kuin nämä vauva-asiat? Itse yritin eilen listata ylös sekä työhön että henk.koht. elämään liittyviä tavoitteita, jotta olisi vähän muutakin mielessä ja ehkä jollakin saralla voisi kokea onnistuvansa, toivottavasti ainakin. Ilmoittauduin yhteen haastavaan koulutukseen, jonka toivon saavani tämän vuoden aikana suoritetuksi. Lisäksi kuntoilun puolelle laitoin vähän tavoitteita itselleni sekä aloitin hampaiden oikomishoidon. Jotenkin vahva tunne, että jotain enemmän omissa käsissä olevia haaveita on saatava edistettyä, etten kokonaan vajoa tähän suohon.

Voi, tsemppiä haasteisiin!

Erittäin hyvä, että miettii tietoisesti muitakin elämään liittyviä tavoitteita! Itsellä on suunnitelmia puutarhaan ja kasvimaalle, tosin vielä on aika paljon aikaa, kun en juuri mitään esikasvatta. Mutta hankin tässä hiljattain liukulumikengät ja tarkoitus on tehdä useamman kerran viikossa metsään umpihankiretki.

Harkitsin myös avantouinnin aloittamista. Se oikeastaan lähti siitä, kun syksypuolella tuskastuneena kroppani toimimattomuuteen tuli halu rangaista tätä kelvotonta kehoa. Järkeä on kuitenkin sen verran päässä - ja kannattelevia ihmissuhteita - ettei oikeasti tulisi mieleen vahingoittaa itseä millään lailla riepottavista tunteista huolimatta. Silloin kävin pari kertaa kylmässä vedessä uimassa (lue: kastautumassa), se on vähän kuin kidutusta, mutta ei oikeasti vaarallista vaan jopa terveellistä. No se jäi aloittamatta kun tuli se nyt keskenmennyt tärppi. Voisin taas ajatella asiaa.

 

[Juliet92]

Voi, tsemppiä haasteisiin!

Erittäin hyvä, että miettii tietoisesti muitakin elämään liittyviä tavoitteita! Itsellä on suunnitelmia puutarhaan ja kasvimaalle, tosin vielä on aika paljon aikaa, kun en juuri mitään esikasvatta. Mutta hankin tässä hiljattain liukulumikengät ja tarkoitus on tehdä useamman kerran viikossa metsään umpihankiretki.

Harkitsin myös avantouinnin aloittamista. Se oikeastaan lähti siitä, kun syksypuolella tuskastuneena kroppani toimimattomuuteen tuli halu rangaista tätä kelvotonta kehoa. Järkeä on kuitenkin sen verran päässä - ja kannattelevia ihmissuhteita - ettei oikeasti tulisi mieleen vahingoittaa itseä millään lailla riepottavista tunteista huolimatta. Silloin kävin pari kertaa kylmässä vedessä uimassa (lue: kastautumassa), se on vähän kuin kidutusta, mutta ei oikeasti vaarallista vaan jopa terveellistä. No se jäi aloittamatta kun tuli se nyt keskenmennyt tärppi. Voisin taas ajatella asiaa.

Mulla kanssa ollut noita ajatuksia toimimattoman kehon rankaisemisesta. Onneksi vain ajatuksen tasolla. Itsellä vielä masennustaustaa, joka viime vuoden ahdistuksesta huolimatta pysynyt mielestäni kurissa. Laihduin viime vuonna ihan kiitettävästi siitä syystä, ettei ruoka maistunut kovin hyvin. Loppuvuodesta töiden myötä ruokahalu parani, paino onneksi kutakuinkin pysynyt hyvissä lukemissa mutta tippuminen pysähtynyt. Mutta ajattelin että liika laihduttelu tässä kohtaa ei varmaankaa oo myös hyväks jos liian säästöliekil kropan vetää. Joulunpyhien herkuttelut turvottelee ja nyt kun vikat suklaat syöty niin itseä taas niskasta kiinni.

En tiedä missä mun ovis on olot viittas osittain jo alkuviikkoon, mut lämmöt ei puolla . Tekis mieli ovistestei tehä. Ärsyttää nyt jos ovis vetää myöhäseks kun sais heti pian tulla niin pääsis odottelee hoitokiertoa.

 

[siska]

Kiva kuulla susta @Mrs Willow ja kiva että oot saanut ajatuksia muualle! Mulla ei sillain uuden vuoden mietintöjä oo ollu muuta kuin, että olisi tarkoitus vähentää puhelimella notkumista. Äpit aikarajoitukselle, jospa sitä alkais taas vaikka innostua enempi lukemisesta tms. Plus meillä tosiaan tuli koiranpentu tossa joulukuun alussa, et kyllä mulla muuta homma riittää yllin kyllin. Koiranpennut on niin ihanan kamalia alussa - söpöjä, mut vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä.

Itsellä pyörii päässä kans nää perus "uusi vuosi, uusi minä" ja dieetit yms. Itsellä jo vuosien takaa syömishäiriö taustaa ja suhtaudun tosi varovaisesti omiin "pistän itseni elämäni kuntoon" ajatuksiin. Olis toki muutama kilo karistettavana ja keskivartalo on ollut hukassa esikoisen syntymästä asti, mut itsensä tuntien se että lähtee lapasesta ei olis eka kerta. vaikka oireettomia vuosia takana jo monta. Ootan kyllä kovasti että pentu kasvaa että voi alkaa kunnon kävelyjä tekemään, edellinen koira kun jouduttiin päästään sateenkaarisillalle, niin on jäänyt ulkoilukin tosi vähälle - 15 vuotta kun on ollut koira niin ei vaan osaa "ilman syytä" lähteä ulkoilemaan. ja jos lähtikin niin oli ihan outo olo. Mut siis tänäänkin niin upea sää ja kirpeä pakkanen - aivan mahtavaa, tuntuu et on ihan super elossa (ja samaan aikaan kaveri whatsup ryhmässä ihmiset narisee kuin hirveetä ) Avantouinnin vois luulla olevan mun juttu, mut siihen en kyllä lähde! ps. piti oikeen tsekata mitkä on liukulumikengät, ihan uus termi mulle.

Ja kiitos hei tsemppauksista, nyt sit piinaillaan. En saanut mahista kysyä siitä, että miksi alkiot ei selviä sulatuksesta, kun se todennäköisyys sille että kestää sulatuksen on tosi suuri.. se koko alkion siirto on vähän semmonen pikanen toimitus muutenkin, oisko 10 min sisään ja ulos?

 

[Mrs Willow]

Kiva kuulla susta @Mrs Willow ja kiva että oot saanut ajatuksia muualle! Mulla ei sillain uuden vuoden mietintöjä oo ollu muuta kuin, että olisi tarkoitus vähentää puhelimella notkumista. Äpit aikarajoitukselle, jospa sitä alkais taas vaikka innostua enempi lukemisesta tms. Plus meillä tosiaan tuli koiranpentu tossa joulukuun alussa, et kyllä mulla muuta homma riittää yllin kyllin. Koiranpennut on niin ihanan kamalia alussa - söpöjä, mut vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä.

Itsellä pyörii päässä kans nää perus "uusi vuosi, uusi minä" ja dieetit yms. Itsellä jo vuosien takaa syömishäiriö taustaa ja suhtaudun tosi varovaisesti omiin "pistän itseni elämäni kuntoon" ajatuksiin. Olis toki muutama kilo karistettavana ja keskivartalo on ollut hukassa esikoisen syntymästä asti, mut itsensä tuntien se että lähtee lapasesta ei olis eka kerta. vaikka oireettomia vuosia takana jo monta. Ootan kyllä kovasti että pentu kasvaa että voi alkaa kunnon kävelyjä tekemään, edellinen koira kun jouduttiin päästään sateenkaarisillalle, niin on jäänyt ulkoilukin tosi vähälle - 15 vuotta kun on ollut koira niin ei vaan osaa "ilman syytä" lähteä ulkoilemaan. ja jos lähtikin niin oli ihan outo olo. Mut siis tänäänkin niin upea sää ja kirpeä pakkanen - aivan mahtavaa, tuntuu et on ihan super elossa (ja samaan aikaan kaveri whatsup ryhmässä ihmiset narisee kuin hirveetä ) Avantouinnin vois luulla olevan mun juttu, mut siihen en kyllä lähde! ps. piti oikeen tsekata mitkä on liukulumikengät, ihan uus termi mulle.

Ja kiitos hei tsemppauksista, nyt sit piinaillaan. En saanut mahista kysyä siitä, että miksi alkiot ei selviä sulatuksesta, kun se todennäköisyys sille että kestää sulatuksen on tosi suuri.. se koko alkion siirto on vähän semmonen pikanen toimitus muutenkin, oisko 10 min sisään ja ulos?

Ehdottomasti dieettien ja kuntokuurien kanssa pitää olla varovainen, jos on syömishäiriötaustaa. Varmasti koiranpentu tuo sulle kuitenkin paljon aktiivisuutta arkeen, päätti kuureista tai ei, joten oikein hyvä aktiviteettilisä uuteen vuoteen sekin. Meilläkin lapset vinkuu koiraa, mutta ei ole tulossa. Meillä myös olis 15 vuoden ajan koira, mutta ei se vaan sovi meidän kiireiseen arkeen ja matkailuun kovin hyvin, kun potentiaaliset hoitopaikat on kaukana. Tarjoudun kyllä hoitamaan kavereiden koiria tarvittaessa, mutta tosiaan ei mitään intressiä hankkia enää omaa.

Itsensä ja toimimattoman kropan rankaisu on kyllä mullekin tuttu ajatusmalli ja siitä on kyllä jokseenkin hankala päästä välillä eroon. Kuntokuureista vielä, että itse siis treenaan kyllä aika isoja määriä ympäri vuoden (en vain tammikuussa ), mutta nyt taas ajattelin vähän keskittyä sisältöön ja miettiä, että miten kehitystäkin saisi aikaan. Painon kanssa ei ole ongelmaa, mutta sokerikoukusta olisi päästävä eroon ja toki aina timmimpi keskikroppa kelpaisi Yleensä mulla tulee ongelmaksi rasitusvammat ja nyt yritän panostaa myös kehonhuoltoon. Ryhdyinkin itse asiassa yhden sovelluksen avulla spagaattitreeniin, kuukaudessa spagaattikuntoon... wish me luck

Samaistun siskan kavereihin, sillä inhoan talvea! Mun puolesta saisi olla kesä aina. Toki talvilajeja myös harrastan, kun haluan olla aktiivinen, mutta ei tulis ikävä vaikka en näkis lunta tai jäätä enää koskaan Olen kyllä sen verran itsepäinen, että avantoon pystyn menemään, mutta ei siitä mitään hyvän mielen harrastusta mulle saisi...

 

[Tonninseteli]

@siska toivotamme onnea kyytiläiselle

Itse kapusin vaakaa rasittamaan kun piti IVF kiertoa varten punnita itsensä kp1. 71,8kg. Vartta löytyy 163cm. Järkytys. Tässä inssien ja stressien aikana kahdessa vuodessa tullut melkein 10kg lisää painoa. Siinä siis tavoitetta tälle vuodelle... Aloitin poistamalla ruokavaliosta herkut ja leikkailemalla hiilarimäärää muutenkin.

En kuitenkaan tee pelkkää ruokarajoittamista vaan ennemmin liikunnan kautta. Ensi viikolla onneksi alkaa taas nyrkkeily ja kilpatanssi. Uutena tuttavuutena aloitan aikuisbaletin, varsinainen norsu posliinikaupassa Tietenkin tunnen myös suurta ahdistusta ja pelkoa uuden koronavariantin takia. Syyllistän itseäni harrastuksista ja ihmisten ilmoilla liikkumisesta ennen IVF:n alkua, mutta pakko se on, pää hajoaisi muuten kotona. Mies kumminkin lähtee taas Irlantiin viikon päästä sunnuntaina, eli tauti tulee jos on tullakseen....

 

[Maakku]

@siska toivotaan nyt että tää kyytiläinen pitäis kiinni

Kaikkea kivaa täällä porukka on suunnitellut! Täällä yks viherpeukalo eksyi siemenkauppaan ja kohta alkaa ikkunalaudoille ilmaantua purkkeja poikineen Liikunnallista vuotta myös täällä suunnitelmissa, @Tonninseteli sun mainitsema nyrkkeily ois aika houkuttelevaa! Ja varmaan siinä sais patoutumia purettua harmi vaan kun täällä landella on harrastusmahdollisuudet niin kaukana.. noh, onhan nää perus hiihdot, juoksulenkit ja potkukelkkailu ihan jees puuhaa. Josta mieleen, eilen hölkkäsin aivan ihanassa kuutamossa hankikannolla pitkin peltoja ja mettäautoteitä ilman mitään valoja, ihan mieletön lenkki Sydänpysähdys ja paskahalvaus vaan meinas iskeä kun teeriparvi pyrähti lentoon vierestä metsätaipaleella. Mutta oli taianomaista katsella kirkkaassa kuunvalossa kimaltavaa maisemaa

Sitten mieleni palautui takaisin maanpinnalle ja aloin pelkäämään, että mitä jos pilasin mahdollisen kiinnittymisyrityksen liian rankalla liikunnalla?

 

[Onnenomena]

@siska toivotaan nyt että tää kyytiläinen pitäis kiinni

Kaikkea kivaa täällä porukka on suunnitellut! Täällä yks viherpeukalo eksyi siemenkauppaan ja kohta alkaa ikkunalaudoille ilmaantua purkkeja poikineen Liikunnallista vuotta myös täällä suunnitelmissa, @Tonninseteli sun mainitsema nyrkkeily ois aika houkuttelevaa! Ja varmaan siinä sais patoutumia purettua harmi vaan kun täällä landella on harrastusmahdollisuudet niin kaukana.. noh, onhan nää perus hiihdot, juoksulenkit ja potkukelkkailu ihan jees puuhaa. Josta mieleen, eilen hölkkäsin aivan ihanassa kuutamossa hankikannolla pitkin peltoja ja mettäautoteitä ilman mitään valoja, ihan mieletön lenkki Sydänpysähdys ja paskahalvaus vaan meinas iskeä kun teeriparvi pyrähti lentoon vierestä metsätaipaleella. Mutta oli taianomaista katsella kirkkaassa kuunvalossa kimaltavaa maisemaa

Sitten mieleni palautui takaisin maanpinnalle ja aloin pelkäämään, että mitä jos pilasin mahdollisen kiinnittymisyrityksen liian rankalla liikunnalla?

Nyt on ollut ihania kuutamoiltoja! Kuutamolenkki kuulostaa ihanalta, mutta nuo kanalinnut osaa kyllä säikyttää, siinä kyllä haukkoo hetken happea tarkistelee, ettei mitään lirahtanut... En usko että pilasit kiinnittymisen jos et nyt puolimaratonia juossut, olen päinvastoin lukenut että sopiva liikunta edistää kiinnittymistä kun kohdun verenkierto paranee. Voi kumpa siellä joku kiinnittyisikin!

 

[Onnenomena]

@siska toivotamme onnea kyytiläiselle

Itse kapusin vaakaa rasittamaan kun piti IVF kiertoa varten punnita itsensä kp1. 71,8kg. Vartta löytyy 163cm. Järkytys. Tässä inssien ja stressien aikana kahdessa vuodessa tullut melkein 10kg lisää painoa. Siinä siis tavoitetta tälle vuodelle... Aloitin poistamalla ruokavaliosta herkut ja leikkailemalla hiilarimäärää muutenkin.

En kuitenkaan tee pelkkää ruokarajoittamista vaan ennemmin liikunnan kautta. Ensi viikolla onneksi alkaa taas nyrkkeily ja kilpatanssi. Uutena tuttavuutena aloitan aikuisbaletin, varsinainen norsu posliinikaupassa Tietenkin tunnen myös suurta ahdistusta ja pelkoa uuden koronavariantin takia. Syyllistän itseäni harrastuksista ja ihmisten ilmoilla liikkumisesta ennen IVF:n alkua, mutta pakko se on, pää hajoaisi muuten kotona. Mies kumminkin lähtee taas Irlantiin viikon päästä sunnuntaina, eli tauti tulee jos on tullakseen....

On Tonni totta, että pumpulissa ei voi elää, on pakko ajatella myös henkistä jaksamista Mutta tuon sairastumisen pelon ymmärrän täysin, varsinkin kun teillä se on jo aiheuttanut haittaa hoidoille aiemmin. Itselläkin vähän on ollut kammo väkijoukkoja kohtaan, että influenssarokote ehtisi vaikuttaa. Ja haluaisin mämä kaksi kiertoa ennen ivf saada hyödynnettyä.

Joskus olen kuullut, että follien kasvatteluvaiheessa ei kannata tehdä paljon kiertoliikkeitä, hyppyjä yms munasarjan kiertymisen varalta, mutta en ole varma, onko tämä huuhaata. Tällaisen blogin löysin aiheesta, mutta sairaanhoitopiirien sivuilla ei ole kovin seikkaperäisiä ohjeita. Liikunta vaikuttaa kuitenkin olevan hyväksi tässäkin.

Edit. Riski on aika pieni ja liittyy aikaan punktion molemmilla puolilla. Eiköhän silloin tunne jo, että liikunta alkaa olla ikävän tuntuista?

Urheilu ja hedelmöityshoidot osa I - Miksi ICSI?

Urheileminen ennen IVF-hoitojen alkua vaikuttaa olevan edullista hoitoja ajatellen.

www.lily.fi

 

[Tonninseteli]

On Tonni totta, että pumpulissa ei voi elää, on pakko ajatella myös henkistä jaksamista Mutta tuon sairastumisen pelon ymmärrän täysin, varsinkin kun teillä se on jo aiheuttanut haittaa hoidoille aiemmin. Itselläkin vähän on ollut kammo väkijoukkoja kohtaan, että influenssarokote ehtisi vaikuttaa. Ja haluaisin mämä kaksi kiertoa ennen ivf saada hyödynnettyä.

Joskus olen kuullut, että follien kasvatteluvaiheessa ei kannata tehdä paljon kiertoliikkeitä, hyppyjä yms munasarjan kiertymisen varalta, mutta en ole varma, onko tämä huuhaata. Tällaisen blogin löysin aiheesta, mutta sairaanhoitopiirien sivuilla ei ole kovin seikkaperäisiä ohjeita. Liikunta vaikuttaa kuitenkin olevan hyväksi tässäkin.

Edit. Riski on aika pieni ja liittyy aikaan punktion molemmilla puolilla. Eiköhän silloin tunne jo, että liikunta alkaa olla ikävän tuntuista?

Urheilu ja hedelmöityshoidot osa I - Miksi ICSI?

Urheileminen ennen IVF-hoitojen alkua vaikuttaa olevan edullista hoitoja ajatellen.

www.lily.fi

Totta! Lueskelin tuota IVF palstaa ja sielä aika hyvin porukalta saanut käsityksen mitä pystyy tekemään ja mitä ei Nyt muutaman viikon ainakin voi vielä vedellä normaalisti kun kasvattelupistokset alkaa vasta 2.2. Sitten ajattelin jättää repertuaarista ainakin latinalaistanssit pois... Vakiotansseja ja balettia varmaan voi jatkaa. Nyrkkeilyn haistelen mitä tehdään, potkut ainakin jää välistä

En tosiaan odota mitään hillitöntä munasaalista näillä spekseillä, mutta parhaansa tietty tekee ettei töhöä sitten edes niitä muutamia omalla toiminnallaan.

 

[siska]

Mä olin siis siinä käsityksessä et nää kieroliikkeet yms olis nimenomaan hyperiin liittyviä ohjeita, mut ehkä ne oli sielä IVF ohjeissakin jo? Muistelisin että ne oli ainakin mainittu mun hyperi ohjeessa. En meinnu ikinä muistaa huomioida sitä kun nousin sängystä. Tosin koska suorassakin kävely tuntui epämukavalta (saatika sängystä nousu) niin eipä mulle olis tullut ees mieleen hirveesti tehdä mitään treenejä tai erikoisempia liikkeitä kiertoineen toki mulla ne oireet alkoi sillon irrotus piikistä seuraavana iltana jos oikein muistan, mut mullahan oli jo punktiossa havaittavissa nestettä vatsaontelossa.