Ei tää voi olla näin vaikeeta!

[Onnenomena]

Nyt juuri on niin väsynyt ja toivoton olo... Raastaa että jouduin luopumaan tästäkin vauvasta, unelmasta, elämästä, tulevaisuudesta...

 

[Pikkupikkupikkunen]

Nyt juuri on niin väsynyt ja toivoton olo... Raastaa että jouduin luopumaan tästäkin vauvasta, unelmasta, elämästä, tulevaisuudesta...

Voi omppu. Ymmärrän. Kaikista hirveintä ei jotenki oo ees sen vauvan menetys, vaan sen koko elämän minkä kerkes jo suunnitella sen yhen plussatikun varaan

 

[Kuuttituutti]

Voi omppu. Ymmärrän. Kaikista hirveintä ei jotenki oo ees sen vauvan menetys, vaan sen koko elämän minkä kerkes jo suunnitella sen yhen plussatikun varaan

Todella hyvin sanottu. @Onnenomena mä niin pystyn samaistumaan tohon tuskaan. Se että joutuu aloittamaan kaiken alusta on suoraan sanottuna perseestä. Sit kun saa tsempattua itsensä siihen alkuun ja ajattelee et no meidän vuoro tulee varmasti pian kun muillakin keskenmenon jälkeen on nopeasti tärpännyt ja sit kun kerta toisensa jälkeen tulee uudestaan se nega niin sit tulee se kateus ja katkeruus. Mut haluan uskoa että tulee vielä se päivä kun me kaikki itketään onnesta, ensin siellä varhaisultrassa, sitten nt ultrassa, sitten rakenneultrassa ja sitten synnärillä ja kaikki tää on ollut sen arvoista kun oma esikoinen on sylissä.

 

[Indi]

Eniten riipaisee myös se, että tunsin stressin katoavan. Tunsin, miten paljon sitä oli ollut. Olin lomalla tästä kiertojen kierteestä, lomalla päivien laskemisesta, lomalla yhden viivan testeistä. Olin lomalla tuskasta ja masennuksesta, lomalla epätoivosta. Olin onnellinen, olin hetken nostettu ylös kivisestä ja pimeästä kaivosta kukkakedolle aurinkoon, katselin muita siellä kedolla olevia joukkoon kuuluvana, ilman ulkopuolisuutta ja kateutta.

Loma on ohi. Kiitän että se oli. Katson tulevaa, enkä näe mitään. Edessä on verho, sen takana tuntematon.

Vierelläni on vielä hän, jonka kanssa sanoimme kerran Tahdon.

Halusin kommentoida tätä, että kuvaat täydellisen osuvasti sitä uuden toivon tunnetta. Sanoitat muutenkin kauniisti tuntemuksiasi ja olen niihin samaistunut todella monesti. On niin väärin, kun joutuu palaamaan takaisin lähtöruutuun.

 

[Juliet92]

Todella hyvin sanottu. @Onnenomena mä niin pystyn samaistumaan tohon tuskaan. Se että joutuu aloittamaan kaiken alusta on suoraan sanottuna perseestä. Sit kun saa tsempattua itsensä siihen alkuun ja ajattelee et no meidän vuoro tulee varmasti pian kun muillakin keskenmenon jälkeen on nopeasti tärpännyt ja sit kun kerta toisensa jälkeen tulee uudestaan se nega niin sit tulee se kateus ja katkeruus. Mut haluan uskoa että tulee vielä se päivä kun me kaikki itketään onnesta, ensin siellä varhaisultrassa, sitten nt ultrassa, sitten rakenneultrassa ja sitten synnärillä ja kaikki tää on ollut sen arvoista kun oma esikoinen on sylissä.

Olipas osuvasti ja kauniisti tämäkin kirjoitettu ja samaistun sillä erotuksella, että toista kaipaan syliin. Mutta tuo kateus ja katkeruus ja pettymys siitä, että itse ei kuulunutkaan siihen joukkoon joka helposti km jälkeen raskautuisi.

Kaikille meille pian pysyviä plussia kiitos❤

 

[siska]

Hyvää uuttavuotta tähänkin ketjuun! Täällä on uuttavuotta vietetty tällä kertaa jokseenkin paremmissa fiiliksissä kaikesta huolimatta.. selasin puoliltaöin puhelimen kuvia ja niistäkin kyllä huomaa kuinka tää lapsettomuusteema värittää sitä vuotta tosi vahvasti. Jos aloitetaan joulukuusta 21, niin multa löytyy kahden kemiallisen testikuvat, läjäpäin kuvia myyntiin pistetyistä esikoisen vanhoista tavaroista joita en ole enää säästänyt kellariin, kuvia ivf hommista, hymyilevista ovistesteistä, kuvia letroista (miksi mulla on edes kuvia letroista??).. on mulla toki paljon muitakin kuvia, mutta nää on ne mitkä pistää silmään - esim yhden tampereen reissu kuvien lomassa on kuvia mun tekemistä testeistä jotka ei lopulta lähteneet vahvistumaan sen enempää - mielummin muistelisin vaan positiivisin mielin hyvin onnistunutta reissua.

Tähän vuoden tuulista ei voi oikein tietää vielä, mutta on mulla jo muutamia ajatuksia, tarkoitus olis nyt PAS:ja tehdä mahdollisemman putkeen. Todennäköisesti meillä riittää alkioita vielä ensi vuodellekin asti siirrellä (ellei noita ala enempikin sulatuksessa kupsahdella kuten ekassa siirrossa jo yksi ei selvinnyt), mutta näillä näkymin jos niitä ei yksikään tartu matkaan niin emme enää lähde IVF kierrokselle uudestaan ja lopetetaan yrittäminen sitten siihen. Jos tulee uusia keskenmenoja niin pistetään homma ehkä jäähylle ja pohditaan alkioiden siirtoa yksityiselle ja niiden kromosomien testaamista. Jotenkin tämmösten ratkasujen etukäteismiettiminen on siirtänyt ihan hirveesti painolastia hartioilta.. vaikka tuntuuhan se hirveen suurelta ajatella, että yrittäminen loppuisi - ja voi se oikeesti mennäkin niin, että sit jos sinne asti päätyy niin mieli muuttuu. Mut nyt just se, että tietää että tälle on sit joku päätepiste tiedossa, niin se tuntuu noh.. helpottavalta? Ollaan eletty tässä mankelissa nyt nelisen vuotta ja se tuntuu vievän hirveesti pois muulta elämältä ja käy mielenterveyden päälle. Toki ollaan "onnellisessa asemassa", koska on jo se yksi lapsi, mutta eihän se sitä tuskaa poista, kun toive on niin kova, ja menetyksiä on liuta..

Mut joo tämmöstä pohdintaa siskalta tältä erää, kiva jos joku mun horinoita jaksaa lukea

 

[Onnenomena]

Hyvää uuttavuotta tähänkin ketjuun! Täällä on uuttavuotta vietetty tällä kertaa jokseenkin paremmissa fiiliksissä kaikesta huolimatta.. selasin puoliltaöin puhelimen kuvia ja niistäkin kyllä huomaa kuinka tää lapsettomuusteema värittää sitä vuotta tosi vahvasti. Jos aloitetaan joulukuusta 21, niin multa löytyy kahden kemiallisen testikuvat, läjäpäin kuvia myyntiin pistetyistä esikoisen vanhoista tavaroista joita en ole enää säästänyt kellariin, kuvia ivf hommista, hymyilevista ovistesteistä, kuvia letroista (miksi mulla on edes kuvia letroista??).. on mulla toki paljon muitakin kuvia, mutta nää on ne mitkä pistää silmään - esim yhden tampereen reissu kuvien lomassa on kuvia mun tekemistä testeistä jotka ei lopulta lähteneet vahvistumaan sen enempää - mielummin muistelisin vaan positiivisin mielin hyvin onnistunutta reissua.

Tähän vuoden tuulista ei voi oikein tietää vielä, mutta on mulla jo muutamia ajatuksia, tarkoitus olis nyt PAS:ja tehdä mahdollisemman putkeen. Todennäköisesti meillä riittää alkioita vielä ensi vuodellekin asti siirrellä (ellei noita ala enempikin sulatuksessa kupsahdella kuten ekassa siirrossa jo yksi ei selvinnyt), mutta näillä näkymin jos niitä ei yksikään tartu matkaan niin emme enää lähde IVF kierrokselle uudestaan ja lopetetaan yrittäminen sitten siihen. Jos tulee uusia keskenmenoja niin pistetään homma ehkä jäähylle ja pohditaan alkioiden siirtoa yksityiselle ja niiden kromosomien testaamista. Jotenkin tämmösten ratkasujen etukäteismiettiminen on siirtänyt ihan hirveesti painolastia hartioilta.. vaikka tuntuuhan se hirveen suurelta ajatella, että yrittäminen loppuisi - ja voi se oikeesti mennäkin niin, että sit jos sinne asti päätyy niin mieli muuttuu. Mut nyt just se, että tietää että tälle on sit joku päätepiste tiedossa, niin se tuntuu noh.. helpottavalta? Ollaan eletty tässä mankelissa nyt nelisen vuotta ja se tuntuu vievän hirveesti pois muulta elämältä ja käy mielenterveyden päälle. Toki ollaan "onnellisessa asemassa", koska on jo se yksi lapsi, mutta eihän se sitä tuskaa poista, kun toive on niin kova, ja menetyksiä on liuta..

Mut joo tämmöstä pohdintaa siskalta tältä erää, kiva jos joku mun horinoita jaksaa lukea

Toki jaksaa. Teki mieli painaa yhtä aikaa sympatiaa ja optimistinen. Toivottavasti saatte pian pysyvän plussan!

 

[Kuuttituutti]

@siska oli ihana lukea sun höpinöitä ja pohdintoja! Mä aloin kanssa eilen innoissaan selailemaan viime vuoden kuvia kun kaikki kaveritkin julkaisi kuvakollaaseja ja sit sieltä löyty ne kaikki positiiviset raskaustestit ja jonkun 60 ovistesti kuvaa. Laskin yks päivä et suunnilleen 75 kertaa tuli pissattua tikkuun viime vuonna. Toivon siska todella että tänä vuonna on teidän vuoro
Me käytiin myös eilen keskustelua ja mies oli nyt positiivisella mielillä hoitoon lähtemisestä. Ei oo siis missään vaiheessa ollut vastaan mutta on ehkä enemmän tarvinut sulattelua siihen että me ehkä tarvitaan apua. Mulla on nyt tähän kiertoon varattu gyne oviksen tienoille niin nähdään sit missä mennään ja jos vaikka letrot voisi aloittaa jos niistä on hyötyä. Oltiin myös miehen kanssa yhteisymmärryksessä siitä että jos ei saada lähetettä julkiselle hoitoihin niin mennään yksityiselle, taloudellisesti kyllä pystytään siihen tutkimusten ja inssien osalta. Helpotti tosi paljon omaa fiilistä ja palautti myös uskoa siihen että ehkä me voidaan tänä vuonna saada uusi plussa

 

[siska]

@Kuuttituutti toivottavasti on hyödyllinen gyne käynti ja saisitte jotain tietoa tai selkenee kuviot miten homma jatkuu :) Ja kiva että mies on lämmennyt ajatukselle - ja että on yhteiset näkemykset. Meillähän esikoisesta minä halusin tutkimuksiin, mies ei.. sit just kun oltiin asiat vängätty niin sit 1,5 v yrityksen jälkeen tulikin plussa ennen tutkimuksia. Tällä toisella kierroksella hän ollut kyllä ihan yhtä mukana jos ei välillä jopa enempikin kuin itse, vaikka tää hoitoviidakko on hänelle ihan puhdasta jargonia..

Meidän 2. PAS tilanteen päivitys: gonal-f:llä saatiin sitten mulle aikaiseksi ihan luomu ovis plussa, kun ei päästy ultraan viikonlopun takia yhtään aikaisemmin. Tosin ultrassa oli kyllä vielä näkyvissä 20mm folli, mut toivotaan nyt et se kans irtoo sieltä sitten. Nyt siis sit mennään ilman ovitrelleä, ja keskiviikkona siirtoon, mikäli biologi näyttää vihreää valoa. Pakkasessa on vielä 2x 2 päiväistä, joten tuon pitäisi kyllä onnistua. Loput on sit 5. päiväisiä, joita ei nyt viikonlopun takia päästä siirtään. Ellei sit tuu jotkut muut ohjeet biologilta, koska ilmeisesti tää luomu ovis pistohoidoilla on vähän epätyypillinen tilanne, mut minkäs sille mahtaa. Nyt vaan odotan jatko ohjeita ja tänään varmaan pitää se "nätti folli" koittaa hyödyntää kans, josko se mieskin innostuis pieneen vaaka mamboon miesflunssastaan huolimatta

 

[Monni92]

Hyvää uutta vuotta! Kai se pitää hyväksyä, että lomat on lusittu ja arki koittanut. Soittelin tänään lapsettomuuspolille, ja kyselin, miten edetään, kun tuoresiirrosta ei tullut tulosta, ja ensi kierrosta lähdetään nyt sitten yrittämään pakastetun alkion siirtoa. Tämä kierto siis vaihteeksi perinteisin menetelmin

 

[Mew]

Mahtuuko tänne mukaan? Raskaaksi 2023 -ketju ei oikein tunnu omalta, kun yrityskertoja lasketaan vuosissa eikä kuukausissa. Takana yksi keskenmeno kaksi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole tärpännyt. Ei olla vielä oltu hoidoissa eikä isommissa tutkimuksissa, mutta sinne kai tie kohta vie.

Kp27 ja olo jo enteilee vuodon alkamista, eli se taas tästä kerrasta. Toivottavasti tämä vuosi on meidän (kaikkien) vuosi.

 

[Kuuttituutti]

Mahtuuko tänne mukaan? Raskaaksi 2023 -ketju ei oikein tunnu omalta, kun yrityskertoja lasketaan vuosissa eikä kuukausissa. Takana yksi keskenmeno kaksi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole tärpännyt. Ei olla vielä oltu hoidoissa eikä isommissa tutkimuksissa, mutta sinne kai tie kohta vie.

Kp27 ja olo jo enteilee vuodon alkamista, eli se taas tästä kerrasta. Toivottavasti tämä vuosi on meidän (kaikkien) vuosi.

Ehdottomasti mahtuu mukaan, tervetuloa ja toivon kovasti tälle vuodelle uutta tärppiä teille ja suuret pahoittelut keskenmenosta (vaikka siitä aikaa onkin).

 

[siska]

Tervetuloa @Mew ketjuun mukaan vaan :) kieltämättä nuo raskaaksi ketjut voi tuntua vieraannuttavilta, toki siis voi aina hypätä vanhaankin ketjuun jos ne on vielä aktiivisena, mä jossain vaiheessa hyppäsin raskaaksi 2019 kutjuun kesken kaiken, sielä oli vielä siihen aikaan ihan keskustelua, nyt kuihtunut kasaan ja me muutama sieltä ollaan valuttu tähän ketjuun

ja tällein muillekin ketjua seuraaville tai ketjun bongaaville, niin alunperin kai tässä ketjussa oli aikoinaan idea, että puolisen vuotta olis yritystä vähintään taustalla.. en tiiä ollaanko me "kehäraakit" vähän yli edustettuina, et karsiiko uusia tulokkaita puolivahingossa mun mielestä on kiva, kun on monenlaista polkua kullakin ja eri vaiheet ja kuviot..

 

[siska]

Omanapailua: Biologin päätös oli, että keskivikkona siirtoon - jee.. tosin vähän mietityttää kun cb:n ovistesti hymyilee edelleen, oli itseasiassa vahvemmat viivat kuin eilisessä testissä. Toivottavasti ei nyt ajoitukset mene ihan perseelleen siirron suhteen. Toki siis sieltähän ne ultrassa eilen näki, ettei se folli ollut vielä puhjennut, että eiköhän ne sielä mieti ne kuitenkin mahdollisemman optimeiksi.. Plus voi olla että 2 päiväisen siirtäminen ei ole ihan niin tarkkaa kuin 5 päiväisen, mut tää nyt on ihan puhdasta mutuilua..

 

[Tonninseteli]

@siska toi kehäraakki vertaus toi niin vahvasti mieleen Big Mouthin ja siinä olevat hormonimonsterit; näissä lisääntymishommissa mä tunnen olevani just enkä melkein;

 

[Onnenomena]

Mahtuuko tänne mukaan? Raskaaksi 2023 -ketju ei oikein tunnu omalta, kun yrityskertoja lasketaan vuosissa eikä kuukausissa. Takana yksi keskenmeno kaksi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole tärpännyt. Ei olla vielä oltu hoidoissa eikä isommissa tutkimuksissa, mutta sinne kai tie kohta vie.

Kp27 ja olo jo enteilee vuodon alkamista, eli se taas tästä kerrasta. Toivottavasti tämä vuosi on meidän (kaikkien) vuosi.

Pahoittelut kivisestä tiestä, mutta lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

[Onnenomena]

@siska Ihanaa että pääsette siirtoon! Kannattaa vain luottaa siihen, että tietävät mitä tekevät. Tiedätkö, ottavatko taas kaksi kaveria sulamaan? Vai otettiinko viimeksi toinen, kun eka ei selvinnyt?

@Tonninseteli Mä niin tykkään näistä sun jutuista, sun huumori on just parasta terapiaa tällä kivisellä polulla!

Minä olen saikulla tämän viikon. On varmaan tarpeen, kun on niin hajamielinen olo, ajatus katkeaa ja jään vaan välillä tuijottamaan tyhjää. En ole oikein pystynyt itkemään kovin paljon, tuntuu että on joku tulppa tuolla ja itkeminen tuntuisi liian pahalta. Mutta oikeasti tekisi hyvää.

Nyt kp13 keskenmenon jälkeen. Ollaan jo aloitettu yritys, vaikka en tiedä onko hormonit ihan kohdallaan... Mutta olen lukenut useiden lääkärien sanoneen, että ei se tarraa kiinni, jos olosuhteet eivät ole kohdillaan.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Mulle omppu sano lääkäri just noin keskenmenon jälkeen et ei sinne tartu mitää enne ku keho on valmis niin minäkin halusin uskoa sillo.

Ja nyt kaikki tähdet kohdilleen @siska. Toivottavasti siirto menee hyvin ja siellä joku tarraa kiinni..

 

[Juliet92]

Mahtuuko tänne mukaan? Raskaaksi 2023 -ketju ei oikein tunnu omalta, kun yrityskertoja lasketaan vuosissa eikä kuukausissa. Takana yksi keskenmeno kaksi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole tärpännyt. Ei olla vielä oltu hoidoissa eikä isommissa tutkimuksissa, mutta sinne kai tie kohta vie.

Kp27 ja olo jo enteilee vuodon alkamista, eli se taas tästä kerrasta. Toivottavasti tämä vuosi on meidän (kaikkien) vuosi.

Tervetuloa munkin puolesta! Ja pahoittelut myös haastellisemmasta tiestä vanhemmaksi. Meitä on tosiaan täällä noita kehäraakeiksi itseään kutsuvia ja sit vajaa vuoden yrittäneitä ja sit tämmösiä keskitien kulkijoita niinku minä, et reipas vuos yritystä takana. Tää ketju tuntuu itsestäkin enemmän omalta kuin tuo aktiivisempi raskaaksi ketju. Ja samoin bbt ketju on semmonen ykkössuosikki ehkä itsellä kun tulee noita lämpöjä seurattua.

Onkos teillä tarkoitus tutkimuksiin mennä?

Täällä kp10 ja odotan ovista, merkkejä olis ilmassa et lähellä ollaan ja ovis olluki kp12-16 aikasemmis kierrois. Lyhyttä luteliaalia toivon kerrankin itellä on tällä hetkellä jopa iloinen ja odottava fiilis. Luomuyritysstressi ei enää menoa haittaa ja ollaan miehenkin kanssa kiimasia ku teinit konsanaan. Toivok vaan tällä hetkellä onnistunutta ja lyhyttä tietä ivf polulla. Saapi muuten nähdä, että käyttävätkö ivf vai icsi menetelmää ku miehen sperma kuitekin pakastettua ja yks lääke saattaa vaikuttaa hedelmöittämiskykyyn duodecimin mukaan niin olishan se varmempaa icsillä, mutta biologihan sen päätöksen tekee.

Ja kumiin päädyttiin hotellissa ja onneksi ei menoa haitannu ja hyvä niin jos ovis onkin jo nyt ovella.

@siska tsemppiä huomiseen siirtoon ja tarratkoon lujasti kyytiin. Koitetaan luottaa ammattilaisiin

@Onnenomena ehdottomasti kannattaa hyödyntää km.jälkeine kierto, toisilla tärppää hyvinkin tolleen. Saikku tekee varmast8 hyvää❤

 

[Onnenomena]

Jees, muustin juuri että minä itse olen heti km:n jälkeen saanut alkuni.