Ei tää voi olla näin vaikeeta!
- Ketjun aloittaja 'muurahainen'
- Aloituspäivämäärä
toivotaan todella et kaksipäinen kaveri kiinnittyy lujasti kyytiin 
@Kuuttituutti hehehee, @lepus timidus oli jo nähnyt untakin meidän kaksipäisestä alkiosta, sillä oli kuulemma meidän molempien päät 
Kuuttituutti
Päivystävä dosentti
ehkä enää ei jännitetään siis sittenkään et kuinka pieni kiinnittyy vaan sitä et pysyykö molemmat päät mukana 
@Nurppu täällä kannustan teidän pientä että hieno yritys, jaksa vain jatkaa! 
@Maakku Hali sinne!
Eri ole montaa päivää kun itsekin olin ihan alamaissa...
Täällä aamulla digi hymyili ja nyt illalla vielä lisää kera vahvempien viivojen. Huomenna aamulla yksityiselle inssiin. Ihan hurjasti en toivo nyt, vähän on sellainen olo että noh katsotaan, mutta saattaahan se mahkuja nostaa... Yritetään nyt kaikkemme tässä jonossa.
Ihan erikoista muuten nykyään tämä että tekee mieli mutta ei saa käyttää varastoja.
Sanoin miehelle tuossa että on se perinteinen keino kuitenkin hauskempi kuin inssi...
Että joo-o, huomenna tämä hieho taas siemennetään (anteeksi kielikuva, olen maatilan tyttö...)
@Maakku Hali sinne!
Eri ole montaa päivää kun itsekin olin ihan alamaissa...Täällä aamulla digi hymyili ja nyt illalla vielä lisää kera vahvempien viivojen. Huomenna aamulla yksityiselle inssiin. Ihan hurjasti en toivo nyt, vähän on sellainen olo että noh katsotaan, mutta saattaahan se mahkuja nostaa... Yritetään nyt kaikkemme tässä jonossa.
Ihan erikoista muuten nykyään tämä että tekee mieli mutta ei saa käyttää varastoja.
Sanoin miehelle tuossa että on se perinteinen keino kuitenkin hauskempi kuin inssi...Että joo-o, huomenna tämä hieho taas siemennetään (anteeksi kielikuva, olen maatilan tyttö...)
Juliet92
Asioista perillä oleva
Anteeks mun oli pakko nauraa sun tolle hauskalle vertaukselle@Nurppu täällä kannustan teidän pientä että hieno yritys, jaksa vain jatkaa!
@Maakku Hali sinne!
Täällä aamulla digi hymyili ja nyt illalla vielä lisää kera vahvempien viivojen. Huomenna aamulla yksityiselle inssiin. Ihan hurjasti en toivo nyt, vähän on sellainen olo että noh katsotaan, mutta saattaahan se mahkuja nostaa... Yritetään nyt kaikkemme tässä jonossa.
Ihan erikoista muuten nykyään tämä että tekee mieli mutta ei saa käyttää varastoja.
Että joo-o, huomenna tämä hieho taas siemennetään (anteeksi kielikuva, olen maatilan tyttö...)
tsemppiä ja onnea huomiseen inssiin ja toivotaan positiivista tulosta❤
Ihanaa @Nurppu ja tsemppiä kaikille muillekin omii tilanteisiin!
Mun verikokeiden tulokset tuli. Kaikki on vähän sekaisin. Ilmeisesti mulla on kilpparin liikatoimintaa, ferritiini liian korkea joka kertaa jostain tulehdustilasta kehossa, sokerit jotenki sekaisin ja sen lisäksi verenpainekin on liian korkee. Voi perse sanon minä. Ärsyttää kaikki tämmöset takaiskut. Vaikka kai noi kaikki oireet voi selittyy tolla kilpparilla et toivottavasti se saadaa pian kuntoon.
Mun verikokeiden tulokset tuli. Kaikki on vähän sekaisin. Ilmeisesti mulla on kilpparin liikatoimintaa, ferritiini liian korkea joka kertaa jostain tulehdustilasta kehossa, sokerit jotenki sekaisin ja sen lisäksi verenpainekin on liian korkee. Voi perse sanon minä. Ärsyttää kaikki tämmöset takaiskut. Vaikka kai noi kaikki oireet voi selittyy tolla kilpparilla et toivottavasti se saadaa pian kuntoon.
Kultahippi
Näppärä viestien naputtelija
Toivottavasti kilpparilääkitys korjaa muita arvoja! Jos yhtään lohduttaa, Tyroksiini vaikuttaa aika nopeasti. Mutta voi kurja tilanne! Hali!Ihanaa @Nurppu ja tsemppiä kaikille muillekin omii tilanteisiin!
Mun verikokeiden tulokset tuli. Kaikki on vähän sekaisin. Ilmeisesti mulla on kilpparin liikatoimintaa, ferritiini liian korkea joka kertaa jostain tulehdustilasta kehossa, sokerit jotenki sekaisin ja sen lisäksi verenpainekin on liian korkee. Voi perse sanon minä. Ärsyttää kaikki tämmöset takaiskut. Vaikka kai noi kaikki oireet voi selittyy tolla kilpparilla et toivottavasti se saadaa pian kuntoon.
Lohduttaa se! En tiiä mitää kilppari jutuista ku ei oo enne ollu ongelmaa siinä. KiitosToivottavasti kilpparilääkitys korjaa muita arvoja! Jos yhtään lohduttaa, Tyroksiini vaikuttaa aika nopeasti. Mutta voi kurja tilanne! Hali!
Tsemppiä sulleki huomiseen. En oo yhtää ees huomannu mitää. Tuli ihan yllätyksenä tää. Tai nyt ku rupesin oikee miettii ni oon syksyn aikana laihtunu, mut oon yrittäny sitä muutenki, kun se on aina ensimmäinen asia mihin lääkärit kiinnittää huomioo. Ja sit varmaa kuukauden ajan sydän on hakannu hulluna illalla ku käyn nukkumaan. Oon kiinnittäny siihen huomioo, mut en oo huolestunu. Ehkä ois pitäny
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lohduttaa se! En tiiä mitää kilppari jutuista ku ei oo enne ollu ongelmaa siinä. Kiitos
En oo yhtää ees huomannu mitää. Tuli ihan yllätyksenä tää. Tai nyt ku rupesin oikee miettii ni oon syksyn aikana laihtunu, mut oon yrittäny sitä muutenki, kun se on aina ensimmäinen asia mihin lääkärit kiinnittää huomioo. Ja sit varmaa kuukauden ajan sydän on hakannu hulluna illalla ku käyn nukkumaan. Oon kiinnittäny siihen huomioo, mut en oo huolestunu. Ehkä ois pitäny
Voi ei, onpas nyt harmillinen tilanne
Kilpparin liikatoiminta onkin aivan eri asia kuin vajaatoiminta, ei Thyroxinia tähän vaivaan. Toivottavasti syyt ja apu löyytyy, että tuut kuntoon 
Ja kiitos kaikille myötätunnosta. Ei olla puhuttu miehen kanssakaan että tässä taas ollaan. Makasin vaan sen sylissä illan kyyneliä pidätellen ja toinen yhtä hiljaa silitteli vaan, ei taida silläkään olla sanoja..
Pitäisi puhua, puhumattomuus ei tee hyvää parisuhteelle..
Kuuttituutti
Päivystävä dosentti
Hrujasti voimia sinne Maakku Puhuminen on törkeää, mutta ei missään nimessä aina helppoa ja oon myös sitä mieltä että niitä sanattomiakin hetkiä jossa ollaan vaan lähekkäin ja haetaan voimaa toisesta, tarvitaan. Toivottavasti on tiedossa mukavaa viikonloppuohjelmaa, jolla saa siirrettyä ajatuksia.
Puhuminen on törkeää, mutta ei missään nimessä aina helppoa ja oon myös sitä mieltä että niitä sanattomiakin hetkiä jossa ollaan vaan lähekkäin ja haetaan voimaa toisesta, tarvitaan. Toivottavasti on tiedossa mukavaa viikonloppuohjelmaa, jolla saa siirrettyä ajatuksia.
Okei kiitti sulleki. En tiiä tästä mitää mut eiköhän se lääkäri kohta soittele, niin katotaa miten edetäänVoi ei, onpas nyt harmillinen tilanne
Ja kiitos kaikille myötätunnosta. Ei olla puhuttu miehen kanssakaan että tässä taas ollaan. Makasin vaan sen sylissä illan kyyneliä pidätellen ja toinen yhtä hiljaa silitteli vaan, ei taida silläkään olla sanoja..
Välillä voi olla ihan hyvä ollakin puhumatta. On tää vaa sellasta p*skaa. Puhutte kun siltä tuntuu
luulen että hänkin ymmärtää vaikkei sanoisikaan mitään.
@Pikkupikkupikkunen Anteeksi kun luin viestisi huonosti, tosiaan puhuit liikatoiminnasta. Onneksi myös siihen on lääkitys olemassa.
Onneksi myös siihen on lääkitys olemassa.
Voi oon tosi pahoillaniVoi ei, onpas nyt harmillinen tilanne
Ja kiitos kaikille myötätunnosta. Ei olla puhuttu miehen kanssakaan että tässä taas ollaan. Makasin vaan sen sylissä illan kyyneliä pidätellen ja toinen yhtä hiljaa silitteli vaan, ei taida silläkään olla sanoja..
tulee ihan mieleen se kun meillä alkoi lähestyä kahen vuoden virstanpylväs, se oli yks mun elämän vaikeimmista ajoista. Muistelen että istuttiin kaksistaan iltaa ja siinä tuli sit se puheeksi. Ja mies totesi että jos me halutaan yhteinen lapsi tai lapsia niin eikö meidän kuitenkin kannattaisi kokeilla kaikki kortit läpi ja mennä hoitoihin. Mä sanoin, että oot oikeessa, mutta en pysty soittamaan minnekkään ja sanomaan ääneen että on tällänen vaiva ilman että itken hysteerisesti. En ymmärrä miten kukaan pystyy. Mies totesi että hän soittaa sit. Ja niin soittikin en voi muuta sanoa kuin että ette oo yksin 
Mä taidan tulla tässä vaiheessa myös tänne moikkaa teitä. Silloin tällöin tätä ketjua lukenut, joten ihan ei ole kaikki tarinat nyt muistissa, 
Oma tarina alkaa joulukuusta 21 kun päätettiin 37v tekee iltatähteä. Helmikuussa 22 jo 38 v ja Kierukka veke ja miehelle sitten hcg pistokset ja teston lopetus. Eka simppa analyysi huhtikuussa. Nollatulos. Olin ihan hajalla silloin kun en oikein tienny mitä monen vuoden korvaushoito miehellä tarkoittaa.
No jatkettiin ja siirryttiin toiselle lääkärille kun ei osannut silloinen auttaa. Letroja ajatteli miehelle mutta kohonneet maksa arvot esti.
Pregnyliä vaan reilumpi annos ja heinäkuussa uusi testi. Nolla.
Elokuussa maksa arvot vihdoin alentunut ja pääsi aloittaa letrot. 2kk päästä kontrollit ja kun niissä testot ihan alamudissa edelleen niin nostettiin annos. Ja suositteli uutta analyysiä. Marraskuun analyysi nolla.Letrot aiheutti vielä sen että miehellä ei tee yhtään mieli ja on vaikea saada pidettyä asennossa ja suorittaa loppuun. Ollaan sitten kuppiin tehty ja koti inssiä varmuuden vuoksi.
koko ajan olen kuitenkin joka kk Jännäollut kun milloinkaan ei voi tietää milloin niitä alkaa kehittyy. Hoitajakin sanoi, älkää tuhlateko yhtään kuukautta, tarvitaan vain yksi
No letrot sai nyt jäädä kun mies ei kyennyt siis yhtään sen siemennesteanalyysin jälkeen, otettiin pikayhteys lääkäriin ja sanottiin että voiko klomifenit ottaa testiin, käytetään hcg loppuun sillä aikaa. Pari viikkoa siis seuraavaan aikaan jossa keskustellaan.
mies jo otti yhden annoksen hcg ja heti oli kuulemma vaikuttanut haluihin ja jouduttiin hommailee hänen duunin takahuoneessa seuraavana päivänä
Sattumoisin olikin se päivä dpo-1.
päätin ensin etten tikuttele ovista mutta helpompi seurata menkkojen alkamista kun tietää. Jännitystä ei sinänsä ole ilmassa kun niin monet pettymykset jo tullut. Ja mä oon niin helposti liika positiivinen..nyt koitin sanoa itselle että luultavasti ei ole vielä siittiöitä , ei ole vielä, ettei ottais niin kovin sitten . Mutta masensi se kyllä.
Nyt taas odotellaan pari viikkoa ja katsellaan sitten uutta kiertoa taas ehkä samalla tarmolla kuin ennenkin. Nyt pieni huili, ihan kiva että saatiin se yksi talletus niin on sit kuitenkin ”yritetty” tääkin kk. No, tämmönen tarina. Uskon että saa onnellisen lopun
sitäonnellista loppua toivon jokaiselle meille
Oma tarina alkaa joulukuusta 21 kun päätettiin 37v tekee iltatähteä. Helmikuussa 22 jo 38 v ja Kierukka veke ja miehelle sitten hcg pistokset ja teston lopetus. Eka simppa analyysi huhtikuussa. Nollatulos. Olin ihan hajalla silloin kun en oikein tienny mitä monen vuoden korvaushoito miehellä tarkoittaa.
No jatkettiin ja siirryttiin toiselle lääkärille kun ei osannut silloinen auttaa. Letroja ajatteli miehelle mutta kohonneet maksa arvot esti.
Pregnyliä vaan reilumpi annos ja heinäkuussa uusi testi. Nolla.
Elokuussa maksa arvot vihdoin alentunut ja pääsi aloittaa letrot. 2kk päästä kontrollit ja kun niissä testot ihan alamudissa edelleen niin nostettiin annos. Ja suositteli uutta analyysiä. Marraskuun analyysi nolla.Letrot aiheutti vielä sen että miehellä ei tee yhtään mieli ja on vaikea saada pidettyä asennossa ja suorittaa loppuun. Ollaan sitten kuppiin tehty ja koti inssiä varmuuden vuoksi.
koko ajan olen kuitenkin joka kk Jännäollut kun milloinkaan ei voi tietää milloin niitä alkaa kehittyy. Hoitajakin sanoi, älkää tuhlateko yhtään kuukautta, tarvitaan vain yksi
No letrot sai nyt jäädä kun mies ei kyennyt siis yhtään sen siemennesteanalyysin jälkeen, otettiin pikayhteys lääkäriin ja sanottiin että voiko klomifenit ottaa testiin, käytetään hcg loppuun sillä aikaa. Pari viikkoa siis seuraavaan aikaan jossa keskustellaan.
mies jo otti yhden annoksen hcg ja heti oli kuulemma vaikuttanut haluihin ja jouduttiin hommailee hänen duunin takahuoneessa seuraavana päivänä
Sattumoisin olikin se päivä dpo-1. päätin ensin etten tikuttele ovista mutta helpompi seurata menkkojen alkamista kun tietää. Jännitystä ei sinänsä ole ilmassa kun niin monet pettymykset jo tullut. Ja mä oon niin helposti liika positiivinen..nyt koitin sanoa itselle että luultavasti ei ole vielä siittiöitä , ei ole vielä, ettei ottais niin kovin sitten . Mutta masensi se kyllä.
Nyt taas odotellaan pari viikkoa ja katsellaan sitten uutta kiertoa taas ehkä samalla tarmolla kuin ennenkin. Nyt pieni huili, ihan kiva että saatiin se yksi talletus niin on sit kuitenkin ”yritetty” tääkin kk. No, tämmönen tarina. Uskon että saa onnellisen lopun
sitäonnellista loppua toivon jokaiselle meille
Nyt on seminologilla käyty *köh*. No joo, vitsit sikseen, kiitos kaikille toivotuksista ja optimismista , inssi meni ihan hyvin, vaikka tuntui eniten ilkeältä tähän asti. Kohtu alkoi katetria laittaessa supistella ja katetrin eteenpäin vieminen piti monta kertaa pysäyttää että kohtu rauhoittui. Mutta ei se lopulta kauaa kestänyt ja oli yhtäkkiä ohi. Miehen näyte oli biologin sanoin oikein hyvä, joten ei auta taas kuin aloittaa piinailu. Kovin varovainen mieli itsellä on, että noh, nyt ainakin on yritetty, katsotaan... Kyllähän sen tietää että se toivo lähtee sitten jostain dpo8 lähtien nousemaan ja loput piinapäivät ovat nimensä mukaiset.
No joo, vitsit sikseen, kiitos kaikille toivotuksista ja optimismista , inssi meni ihan hyvin, vaikka tuntui eniten ilkeältä tähän asti. Kohtu alkoi katetria laittaessa supistella ja katetrin eteenpäin vieminen piti monta kertaa pysäyttää että kohtu rauhoittui. Mutta ei se lopulta kauaa kestänyt ja oli yhtäkkiä ohi. Miehen näyte oli biologin sanoin oikein hyvä, joten ei auta taas kuin aloittaa piinailu. Kovin varovainen mieli itsellä on, että noh, nyt ainakin on yritetty, katsotaan... Kyllähän sen tietää että se toivo lähtee sitten jostain dpo8 lähtien nousemaan ja loput piinapäivät ovat nimensä mukaiset.
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kiitos kaikki 
myötätunto tuntuu hyvältä, tavallaan hassua sanoa että on "ihanaa"ettei olla yksin. En halua että kukaan meistä täällä kierrosta toiseen junnailee, mutta vertaistuki on tärkeää
Hienoa, että Omppu! Ehkä siellä päästään nyt rauhallisempaan moodiin, että voitava on nyt tehty ja toivotaan parasta
myötätunto tuntuu hyvältä, tavallaan hassua sanoa että on "ihanaa"ettei olla yksin. En halua että kukaan meistä täällä kierrosta toiseen junnailee, mutta vertaistuki on tärkeää Hienoa, että Omppu! Ehkä siellä päästään nyt rauhallisempaan moodiin, että voitava on nyt tehty ja toivotaan parasta
@Maakku Kiitos, rauhallista moodia kesti vuorokauden... 
Nyt olen alkanut pelkäämään että mitään munasolua ei ollutkaan, kun ultrassa ennen inssiä ei oikein saatu täyttä varmuutta asiasta. Vissiin sopivan aikaa sitten ovuloineen munasarjojan tulkinta on hankalaa, jollei ole aiempia ultrauksia joihin verrata.
Ei auta kuin yrittää päästä seesteiseen tilaan takaisin, mutta sitä ei helpottanut yhtään kun tänään pihamaallamme oleva rakennus joutui joidenkin randomtyyppien ilkivallan kohteeksi...
Onneksi vahingot saadaan kevään tullen kohtuullisen helposti maalaamalla korjattua, mutta silti tulee sellainen turvaton olo moisesta.
Miten sinä Maakku jakselet?
Nyt olen alkanut pelkäämään että mitään munasolua ei ollutkaan, kun ultrassa ennen inssiä ei oikein saatu täyttä varmuutta asiasta. Vissiin sopivan aikaa sitten ovuloineen munasarjojan tulkinta on hankalaa, jollei ole aiempia ultrauksia joihin verrata.Ei auta kuin yrittää päästä seesteiseen tilaan takaisin, mutta sitä ei helpottanut yhtään kun tänään pihamaallamme oleva rakennus joutui joidenkin randomtyyppien ilkivallan kohteeksi...
Onneksi vahingot saadaan kevään tullen kohtuullisen helposti maalaamalla korjattua, mutta silti tulee sellainen turvaton olo moisesta. Miten sinä Maakku jakselet?
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
@Maakku Kiitos, rauhallista moodia kesti vuorokauden...
Ei auta kuin yrittää päästä seesteiseen tilaan takaisin, mutta sitä ei helpottanut yhtään kun tänään pihamaallamme oleva rakennus joutui joidenkin randomtyyppien ilkivallan kohteeksi...
Miten sinä Maakku jakselet?
Pöh, inhottavaa tommoinen ilkivalta
Tosta munasolusta, sitä itsekin miettii että mistä ihmeestä sitä voi tietää onko niitä ovulaatioissa irronnut vaiko eikö. Ja kiitos kysymästä, ei erityisen hyvin. Siipi maassa menkkoja kärsien taas kerran. Alkaa olla fiilis, että me jäädään tähän taloon kahdestaan. Mies ei koe asioissa ongelmaa, on kuin mitään ei olis vialla vaikka kohta kaksi vuotta yritystä takana. Ala siinä sitten avata keskustelua, kun itse ei aiheesta ilman kyyneleitä selviä. Tässä olen itsekseni tullut siihen tulokseen, että loppuvuodeksi jää yritys taka-alalle. Töissä on joulukuu ihan älytöntä rallia, parempi nyt keskittyä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Sitä paitsi, turhaan minä itse tässä asiassa yksinään märisen, jos ei toinen ole moksiskaan niin minkä minä sille voin? Me eletään jossain ihme pysähdystilassa, talo on pitänyt kolme vuotta remontoida, eikä mitään sen eteen tapahdu. Rupeanko repimään seiniä alas vai nostanko kytkintä?Ollaanko me kymmenen vuoden päästäkin tässä samassa tilanteessa?
Eilen yksi asiakas taas yhtäkkiä kysyi että onko mulle perheenlisäystä tullu. Aika odottamaton kysymys, siinä vielä oli työnantajakin kuulolla varmaan korvat höröllä.. kivoja tilanteita. Puhuin asiakaskohtaamisesta kotona sadatellen ja toinen vaan tuumi että pitäiskö rauhoittua ja jatko puuhiaan.