Siis voi hyvä luoja miten törkeää!
Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu?!
Ei tää voi olla näin vaikeeta!
- Ketjun aloittaja 'muurahainen'
- Aloituspäivämäärä
Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu?!
Tekisi mieli luetella kaikki mahdolliset kirosanat!
Tuo tilanne itsessään jo kuulostaa henkisesti tosi rankalta ja en voi käsittää, miten kukaan voi sano noin ilkeästi! 
Oon samaa mieltä kun Nurppu, että ei tuo enää edes minkään ajattelemattomuuden piikkiin mene.. Todellakin oot viinatarjoilut ansainnut ja olen pahoillani puolestasi, että joudut sietämään tuollaista kakkaa! 
Kultahippi
Näppärä viestien naputtelija
Siis ei juma!!
Leuka loksahti ja kiukku leimahti samantien sun puolesta! Miten joku voi toimia noin, ihan oikeesti. Käsittämätöntä. Oon niin pahoillani että jouduit kokemaan tommosta 
Täällä kp 2 ja omituisen kivuttomat menkat.. Ainakin tähän mennessä. Yleensä on aina kp 2 aivan kauheat kivut, nyt ei mitään. En kyllä valita, jos pääsee välillä helpommalla vatsakramppien kanssa.
Tämä alkukesä on aina vaikeaa aikaa. Kun toukokuussa on äitienpäivä, oma synttäripäivä ja sitten kesäkuussa kaksi keskenmenneen raskauden laskettua aikaa, heinäkuussa kolmas. Viime kesänä muistan ajatelleeni, että jospa ensi kesän alkua viettäisi jo toisenlaisissa merkeissä; olisi ehkä jo syli täyttynyt tai olisi edes pitkällä raskaana. Mutta ei.. Tässä sitä vaan porskutetaan. Syli ja koko kohtu tuntuu niin tyhjältä. Monesti aamuisin mietin, että kunpa minut herättäisi lapsen itku, huuto tai halaus ja pusu poskella. Ja pohdin saankohan koskaan kokea sitä..
Päivisin kun on muuta puuhailtavaa, saa kyllä ajatukset hetkeksi muualle. Mutta pakko myöntää, ettei ole päivääkään, kun en tätä kaipuuta ja lähes mahdottomalta tuntuvaa haavetta miettisi.
Tavallaan helpottavaa kun ivf siellä syksyllä häämöttää. Mutta samalla haikeaa, että näinkö se nyt sitten menee. Ihan kun tämä kesä tulisi olemaan jonkin aikakauden loppu.
Tämä alkukesä on aina vaikeaa aikaa. Kun toukokuussa on äitienpäivä, oma synttäripäivä ja sitten kesäkuussa kaksi keskenmenneen raskauden laskettua aikaa, heinäkuussa kolmas. Viime kesänä muistan ajatelleeni, että jospa ensi kesän alkua viettäisi jo toisenlaisissa merkeissä; olisi ehkä jo syli täyttynyt tai olisi edes pitkällä raskaana. Mutta ei.. Tässä sitä vaan porskutetaan. Syli ja koko kohtu tuntuu niin tyhjältä. Monesti aamuisin mietin, että kunpa minut herättäisi lapsen itku, huuto tai halaus ja pusu poskella. Ja pohdin saankohan koskaan kokea sitä..
Päivisin kun on muuta puuhailtavaa, saa kyllä ajatukset hetkeksi muualle. Mutta pakko myöntää, ettei ole päivääkään, kun en tätä kaipuuta ja lähes mahdottomalta tuntuvaa haavetta miettisi.Tavallaan helpottavaa kun ivf siellä syksyllä häämöttää. Mutta samalla haikeaa, että näinkö se nyt sitten menee. Ihan kun tämä kesä tulisi olemaan jonkin aikakauden loppu.
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Valtava kiitos kaikille tsempeistä, lueskelin vastauksia eilisissä juhlissa hengissä selviytyäkseni 
Ei siis ollut vain omassa päässäni, että käytös oli tökeröä.
Kuten kaverini sanoi, näistä juhlista kun selviät, niin ne on vaan kerran. Selvitty on.
Ei siis ollut vain omassa päässäni, että käytös oli tökeröä.Kuten kaverini sanoi, näistä juhlista kun selviät, niin ne on vaan kerran. Selvitty on.
Nyt tarvittaisiin sitä voittaja-reaktiopainiketta.Valtava kiitos kaikille tsempeistä, lueskelin vastauksia eilisissä juhlissa hengissä selviytyäkseni
Kuten kaverini sanoi, näistä juhlista kun selviät, niin ne on vaan kerran. Selvitty on.
Hyvin suoriuduttu juhlista Tonni! Kiehuu sappi tommosista ihmisistä. Ja vaikka en ikimaailmassa mitään lapsettomuuteen liittyvää tai keskenmenoja tms, kenellekkään toivo, niin JOSKUS toivoisin ihmisille vähän perspektiiviä. Kuten nurppu tossa sanoikin aikaisemmin, luulen että sanojalla on jotain semmosta taustalla, että kadehtii teitä jostain ja nyt pääsee "lyömään" jollain, mikä on helvetin pikkusieluista..
Sympatiat Indi uuteen kiertoon joutumisesta, tuttuja tunteita mitä kirjoitit
Omaa napaa:
Älysin just että muistan mun viimeiset 3 vuotta paremmin lapsettomuuden ja keskenmenojen kautta, kuin minkään muun. Ja se tuntuu ihan saamarin masentavalta. Mä osaan sanoa melkeen päivälleen milloin keskenmenot oli, tai millon lasketus ajat olis ollut, tai milloin käytiin missäkin ronklauksessa - mutta kun multa kysytään et milloin lapsi alkoi puhua, mulla raksuttaa ihan tyhjää (toki vähän eri asia, koska tavallaan lapsen kanssa elää niin tässä hetkessä, että tuntuu että "ainahan se on puhunut".. tms.), tai esim et milloin oon aloittanut työt ja mikä oli milloinkin töihin liittyen, niin pitää oikeasti miettimällä miettiä. Tai se että juhlapyhät muuttuu koko ajan synkkämielisemmiksi muistoiksi, ei muistele, että olipa kiva juhannus, vaan mieleen tulee se, että ai niin juhannuksena oli se x vauva uutinen ja meinasin karata itkemään huussiin, kun mulla olisi pitänyt olla laskettu aika ihan just heinäkuussa.. ja näitä on yksi ja sata samanlaista.. kuulostaako tutulta kellekkään? Joskus tulee sellainen olo, että hitot tästä kaikesta, mä haluan elää! Mut toisaalta, en mä edes tiedä onko sellainen mahdollista. Katoaako se tunne mihinkään kuitenkaan?
Sympatiat Indi uuteen kiertoon joutumisesta, tuttuja tunteita mitä kirjoitit
Omaa napaa:
Älysin just että muistan mun viimeiset 3 vuotta paremmin lapsettomuuden ja keskenmenojen kautta, kuin minkään muun. Ja se tuntuu ihan saamarin masentavalta. Mä osaan sanoa melkeen päivälleen milloin keskenmenot oli, tai millon lasketus ajat olis ollut, tai milloin käytiin missäkin ronklauksessa - mutta kun multa kysytään et milloin lapsi alkoi puhua, mulla raksuttaa ihan tyhjää (toki vähän eri asia, koska tavallaan lapsen kanssa elää niin tässä hetkessä, että tuntuu että "ainahan se on puhunut".. tms.), tai esim et milloin oon aloittanut työt ja mikä oli milloinkin töihin liittyen, niin pitää oikeasti miettimällä miettiä. Tai se että juhlapyhät muuttuu koko ajan synkkämielisemmiksi muistoiksi, ei muistele, että olipa kiva juhannus, vaan mieleen tulee se, että ai niin juhannuksena oli se x vauva uutinen ja meinasin karata itkemään huussiin, kun mulla olisi pitänyt olla laskettu aika ihan just heinäkuussa.. ja näitä on yksi ja sata samanlaista.. kuulostaako tutulta kellekkään? Joskus tulee sellainen olo, että hitot tästä kaikesta, mä haluan elää! Mut toisaalta, en mä edes tiedä onko sellainen mahdollista. Katoaako se tunne mihinkään kuitenkaan?
Pakko kommentoida heti, että kuulostaa niiiiin tutulta! ❤Hyvin suoriuduttu juhlista Tonni! Kiehuu sappi tommosista ihmisistä. Ja vaikka en ikimaailmassa mitään lapsettomuuteen liittyvää tai keskenmenoja tms, kenellekkään toivo, niin JOSKUS toivoisin ihmisille vähän perspektiiviä. Kuten nurppu tossa sanoikin aikaisemmin, luulen että sanojalla on jotain semmosta taustalla, että kadehtii teitä jostain ja nyt pääsee "lyömään" jollain, mikä on helvetin pikkusieluista..
Sympatiat Indi uuteen kiertoon joutumisesta, tuttuja tunteita mitä kirjoitit
Omaa napaa:
Älysin just että muistan mun viimeiset 3 vuotta paremmin lapsettomuuden ja keskenmenojen kautta, kuin minkään muun. Ja se tuntuu ihan saamarin masentavalta. Mä osaan sanoa melkeen päivälleen milloin keskenmenot oli, tai millon lasketus ajat olis ollut, tai milloin käytiin missäkin ronklauksessa - mutta kun multa kysytään et milloin lapsi alkoi puhua, mulla raksuttaa ihan tyhjää (toki vähän eri asia, koska tavallaan lapsen kanssa elää niin tässä hetkessä, että tuntuu että "ainahan se on puhunut".. tms.), tai esim et milloin oon aloittanut työt ja mikä oli milloinkin töihin liittyen, niin pitää oikeasti miettimällä miettiä. Tai se että juhlapyhät muuttuu koko ajan synkkämielisemmiksi muistoiksi, ei muistele, että olipa kiva juhannus, vaan mieleen tulee se, että ai niin juhannuksena oli se x vauva uutinen ja meinasin karata itkemään huussiin, kun mulla olisi pitänyt olla laskettu aika ihan just heinäkuussa.. ja näitä on yksi ja sata samanlaista.. kuulostaako tutulta kellekkään? Joskus tulee sellainen olo, että hitot tästä kaikesta, mä haluan elää! Mut toisaalta, en mä edes tiedä onko sellainen mahdollista. Katoaako se tunne mihinkään kuitenkaan?
Ja samaa mietin itsekin joskus, että kunpa niillä töksäyttelijöillä olisi edes perspektiiviä aiheeseen, vaikkei näitä menetyksiä kenenkään kohdalle toivo.
Kultahippi
Näppärä viestien naputtelija
Ah, niin tuttuja tunteita sekä @Indi että @siska Mä en muista viimeisen reilun parin vuoden ajalta juurikaan mitään muuta kuin lapsettomuutta, hoitoja, tuskaa kaikista ympärillä alkavista raskauksista ja syntyvistä lapsista. Ja pelko siitä, että kokeeko itse koskaan sitä josta on haaveillut aina. Syyllisyys siitä, että muiden onni raastaa omaa sydäntä. Niin yksinäinen olo, vaikka onkin ympärillä ihmisiä jotka tietää asiasta ja yrittävät olla tukena. En pysty kuitenkaan kellekään puhumaan ihan täysin avoimesti omista tunteistani, paitsi miehelle onneksi. Huomaa kuinka välillä tunteita patoutuu niin paljon sisälle että tulee monta tuntia vain itkettyä niitä ulos!
Huhhuh, tulipas avauduttua. Oli otollinen aika koska eilen kuulin taas uuden vauvauutisen ja itse on loppukierrossa taas menossa. Haleja kaikille
Mä en muista viimeisen reilun parin vuoden ajalta juurikaan mitään muuta kuin lapsettomuutta, hoitoja, tuskaa kaikista ympärillä alkavista raskauksista ja syntyvistä lapsista. Ja pelko siitä, että kokeeko itse koskaan sitä josta on haaveillut aina. Syyllisyys siitä, että muiden onni raastaa omaa sydäntä. Niin yksinäinen olo, vaikka onkin ympärillä ihmisiä jotka tietää asiasta ja yrittävät olla tukena. En pysty kuitenkaan kellekään puhumaan ihan täysin avoimesti omista tunteistani, paitsi miehelle onneksi. Huomaa kuinka välillä tunteita patoutuu niin paljon sisälle että tulee monta tuntia vain itkettyä niitä ulos!Huhhuh, tulipas avauduttua. Oli otollinen aika koska eilen kuulin taas uuden vauvauutisen ja itse on loppukierrossa taas menossa. Haleja kaikille
Voi miten riipii nuo teidän kommentit 
oon niin pahoillani meidän kaikkien puolesta, että tämmösen asian kanssa saa niin pitkään kärvistellä
Mulla meni elämä niin, että päädyin hakemaan (ja tulin hyväksytyksi) tohtorikoulutukseen silloin, kun oltiin vasta pari kuukautta yritetty. Mies vähän ihmetteli ajankohtaa, ite vaan naureskelin, että äitiyslomalla sit väsään väikkärin! No ehkä ei olis parempaan saumaan voinut kyllä tulla, koska tuo on ihan älyttömän hyvä harhauttaja. Mulla on toki päässä kans noita yrittämisen aiheuttamia aikaleimoja, mutta kyllä mulla suureksi onneksi on päällimmäisenä muistikuva näistä opinnoista ja tutkimuksen teosta. Ja ne on tosi positiivisia muistoja. Ihan älytön onni, että osui just tähän hetkeen, "peittämään" tätä elämänvaihetta mikä olis muuten niin synkkä.
oon niin pahoillani meidän kaikkien puolesta, että tämmösen asian kanssa saa niin pitkään kärvistellä Mulla meni elämä niin, että päädyin hakemaan (ja tulin hyväksytyksi) tohtorikoulutukseen silloin, kun oltiin vasta pari kuukautta yritetty. Mies vähän ihmetteli ajankohtaa, ite vaan naureskelin, että äitiyslomalla sit väsään väikkärin! No ehkä ei olis parempaan saumaan voinut kyllä tulla, koska tuo on ihan älyttömän hyvä harhauttaja. Mulla on toki päässä kans noita yrittämisen aiheuttamia aikaleimoja, mutta kyllä mulla suureksi onneksi on päällimmäisenä muistikuva näistä opinnoista ja tutkimuksen teosta. Ja ne on tosi positiivisia muistoja. Ihan älytön onni, että osui just tähän hetkeen, "peittämään" tätä elämänvaihetta mikä olis muuten niin synkkä.
Tunnistettavia tunteita
Mulla on ollu onneks vaan yks keskenmeno tänä aikana, mut muistan kyl tasan ikuisesti et hänen laskettuaika ois ollu ihan joulun alla. Ja joka joulu sen jälkeen oon miettiny et Okei nyt hän ois vuoden ja meillä ois varmasti tämmöstä ja mitäs vuoden ikäisen elämään kuuluukaan. Jotenki toi on viel niin super helposti muistettava aika toi joulu. Mun onni sillo ensimmäisenä jouluna keskenmenon jälkeen oli se, että olin uudelleen raskaana.
Tuntuupa turhalta taas tää oma keho ja elämä. Ei merkkiäkään et ois minkäänlaista kiertoo. Masentaa se ajatus, et mun kehon ainut tehtävä ois hautoa se yks munasolu kuukaudessa, eikä se onnistu siinä ikinä
Mulla on ollu onneks vaan yks keskenmeno tänä aikana, mut muistan kyl tasan ikuisesti et hänen laskettuaika ois ollu ihan joulun alla. Ja joka joulu sen jälkeen oon miettiny et Okei nyt hän ois vuoden ja meillä ois varmasti tämmöstä ja mitäs vuoden ikäisen elämään kuuluukaan. Jotenki toi on viel niin super helposti muistettava aika toi joulu. Mun onni sillo ensimmäisenä jouluna keskenmenon jälkeen oli se, että olin uudelleen raskaana.
Tuntuupa turhalta taas tää oma keho ja elämä. Ei merkkiäkään et ois minkäänlaista kiertoo. Masentaa se ajatus, et mun kehon ainut tehtävä ois hautoa se yks munasolu kuukaudessa, eikä se onnistu siinä ikinä
Muokattu viimeksi:
Voi Pikkupikkupikkunen ja kaikki muutkin, tsemppiä jokaisen tilanteeseen!
Täällä kp10 ja tallettelut aloitettu. On vaan niin hirveä työstressi että valmiiksi jo masentaa... Minä en ennen ottanut stressiä stressaamisesta, ajattelin että sitä ei ole tieteellisesti todistettu, että haittaisi raskaaksi tuloa. Mutta kun ihmiset ovat toistelleet, että älä stressaa, niin se on alkanut stressata...!
Ja kuitenkin viimeksi raskauduin myös aikana, jolloin töissä oli kova kiire. Yritän muistaa sen. Ja rukoilen ihmettä.
Täällä kp10 ja tallettelut aloitettu. On vaan niin hirveä työstressi että valmiiksi jo masentaa... Minä en ennen ottanut stressiä stressaamisesta, ajattelin että sitä ei ole tieteellisesti todistettu, että haittaisi raskaaksi tuloa. Mutta kun ihmiset ovat toistelleet, että älä stressaa, niin se on alkanut stressata...!
Ja kuitenkin viimeksi raskauduin myös aikana, jolloin töissä oli kova kiire. Yritän muistaa sen. Ja rukoilen ihmettä.
Kenenkään ei ikinä pitäisi sanoa älä stressaa jollekin joka toivoo vauvaa. Se on niin ärsyttävää.
Ihan kuin sitä ylipäätään voisi vaan päättää. Mua kyl joskus lohdutti, kun joku huomautti, et syntyyhän vauvoja myös sodan keskelle. Ja siellä on kyllä aivan äärimmäisen pelkoo ja stressii.
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kenenkään ei ikinä pitäisi sanoa älä stressaa jollekin joka toivoo vauvaa. Se on niin ärsyttävää.
Mua kyl joskus lohdutti, kun joku huomautti, et syntyyhän vauvoja myös sodan keskelle. Ja siellä on kyllä aivan äärimmäisen pelkoo ja stressii.
Tämä! Ja kiitos, tuo lohdutti myös täällä herkästi stressaavaa..
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Testataan tää stressiteoria kun seuraava ovis puskee päälle lomareissulla Kreikassa 
Sen rennommaksi ei varmaan enää pääse... Anyhow, olin Tilkkaan yhteydessä ja saan nyt siis olla tämän kierron ilman mitään mömmöjä kun ei inssiin päästä. Heinäkuun kierrossa sitten taas syön Letrot, koska Tilkka kuulemma tekee läpi kesän normaalisti inssejä 
Jotenkin kuvittelin, että siellä olisi ollut jonkinmoinen kesätauko.
Tietenkin Flo:n mukaan heinäkuun ovis näyttää taas iskevän viikonlopulle, joten riemu voi olla lyhyt. Noh, kuten mies sanoi "Sit mennään elokuussa." Näinhän se on, sillä mennään mitä annetaan
Sen rennommaksi ei varmaan enää pääse... Anyhow, olin Tilkkaan yhteydessä ja saan nyt siis olla tämän kierron ilman mitään mömmöjä kun ei inssiin päästä. Heinäkuun kierrossa sitten taas syön Letrot, koska Tilkka kuulemma tekee läpi kesän normaalisti inssejä Jotenkin kuvittelin, että siellä olisi ollut jonkinmoinen kesätauko.Tietenkin Flo:n mukaan heinäkuun ovis näyttää taas iskevän viikonlopulle, joten riemu voi olla lyhyt. Noh, kuten mies sanoi "Sit mennään elokuussa." Näinhän se on, sillä mennään mitä annetaan
Oho mitä, mäkin kuvittelin että kaikessa on joku kesätauko!Testataan tää stressiteoria kun seuraava ovis puskee päälle lomareissulla Kreikassa
Tietenkin Flo:n mukaan heinäkuun ovis näyttää taas iskevän viikonlopulle, joten riemu voi olla lyhyt. Noh, kuten mies sanoi "Sit mennään elokuussa." Näinhän se on, sillä mennään mitä annetaan
Tosi hyvä! Meilläkin on se hoitojensuunnittelukäynti kyl heinäkuun lopussa, mut aattelin jotenkin, et ehkä ne vetää noita suunnittelukäyntejä mutta ei hoitoja. Ehkä se tauko on sit vaan IVF hoidoissa? 
Tampereella on ainakin insseissä kesätauko heinäkuussa. Näin meille sanottiin. Meillä kai muutenkin tulisi taukoa, koska tod.näk. ei ole järkeä toteuttaa neljättä inssiä näillä simppamäärillä mitä on ollut.
Tonni, Kreikan matka kuulostaa ihanalta!
Tonni, Kreikan matka kuulostaa ihanalta!
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Se Tilkka on varmaan niin hiton tukossa jonosta, että pakko purkaa jossain vaiheessa...
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä luulen kans että jonot on melkoiset ettei pysty kesäsulkuja pitämään.. kesä on kyl terveydenhuollossa aina yhtä horroria kun väki vähissä ja silti sattuu ja tapahtuu..
Nyt on polyyppi poistettu! 
Kertoilempa tässä nyt tuon hysteroskopian kulun
Etukäteen oli ohjeistettu ottamaan 800mg ibuprofeiinia ja 1000mg paracetamolia. Ensin yritettiin ilman puudutusta. Kun kameraa laitettiin sisään, oli kipu liian kova ja nousin selkä kaarelle. Lääkärit päättivät keskeyttää, ja laittaa puudutusta. Puudutuksen laittoa en melkein edes huomannut. Sen jälkeen ei enää tuntunut kameran laitto missään.
Oli tosi jännä nähdä ruudulla mitä tapahtuu! Aluksi lääkärit olivat sitä mieltä, että mulla vaan on sydämen muotoinen kohtu, siksi näytti polyypilta. Mutta lähemmäs kun mentiin, niin huomattiin että kyllä se olikin polyyppi. Hyvin epätavallinen, koska oli tosi tasaisesti siinä pinnalla ja tosiaan sai vaan kohdun näyttämään sydämen muotoiselta. Lääkärit päivittelivät toimenpiteen aikana ja vielä jälkikäteenkin, että olipa todella epätavallinen, kun oli niin tasaisesti siellä piileskelemässä.
Sit pistettiin sisään vielä toimenpidekärki jolla alettiin "sahailemaan" sitä polyyppia. Ei tuntunut missään (lääkäri sanoi että potilas kyllä ilmaisee, jos se oliskin kohdun seinää eikä polyyppia). Sahailtiin se siinä pois, katteltiin vielä vähän ympärille ja kaikki näytti hyvältä. Sit vaan rensselit ulos, ja ultrattiin vielä. Polyyppi oli poissa, ja lisäksi nyt nähtiin ultrassa, että munanjohtimet on auki (kun mulle ei aiemmin ole tehty aukkaria)!
Kaikenkaikkiaan paljon helpompi toimenpide kuin mitä pelkäsin! Se kipu oli aluksi paha, mutta puudutuksen jälkeen kaikki oli pala kakkua. Eli jos tuo itselle tulee joskus kohdalle, suosittelen kyllä ottamaan puudutuksen jos kipua tuntuu, turha sitä on kivun kanssa kärsiä jos voi olla kärsimättä! :)
Lopuksi kyselin vielä, että onko tällä vaikutusta tämän kierron mahdollisuuksiin. Olivat sitä mieltä että ei tällä pitäisi olla (suuntaan tai toiseen) koska koskettiin vaan siihen yhteen kohtaan seinämää. Eli pääsenpähän sitten kuitenkin piinailemaan tässä kierrossa! :)
Kertoilempa tässä nyt tuon hysteroskopian kulun
Etukäteen oli ohjeistettu ottamaan 800mg ibuprofeiinia ja 1000mg paracetamolia. Ensin yritettiin ilman puudutusta. Kun kameraa laitettiin sisään, oli kipu liian kova ja nousin selkä kaarelle. Lääkärit päättivät keskeyttää, ja laittaa puudutusta. Puudutuksen laittoa en melkein edes huomannut. Sen jälkeen ei enää tuntunut kameran laitto missään.Oli tosi jännä nähdä ruudulla mitä tapahtuu! Aluksi lääkärit olivat sitä mieltä, että mulla vaan on sydämen muotoinen kohtu, siksi näytti polyypilta. Mutta lähemmäs kun mentiin, niin huomattiin että kyllä se olikin polyyppi. Hyvin epätavallinen, koska oli tosi tasaisesti siinä pinnalla ja tosiaan sai vaan kohdun näyttämään sydämen muotoiselta. Lääkärit päivittelivät toimenpiteen aikana ja vielä jälkikäteenkin, että olipa todella epätavallinen, kun oli niin tasaisesti siellä piileskelemässä.
Sit pistettiin sisään vielä toimenpidekärki jolla alettiin "sahailemaan" sitä polyyppia. Ei tuntunut missään (lääkäri sanoi että potilas kyllä ilmaisee, jos se oliskin kohdun seinää eikä polyyppia). Sahailtiin se siinä pois, katteltiin vielä vähän ympärille ja kaikki näytti hyvältä. Sit vaan rensselit ulos, ja ultrattiin vielä. Polyyppi oli poissa, ja lisäksi nyt nähtiin ultrassa, että munanjohtimet on auki (kun mulle ei aiemmin ole tehty aukkaria)!
Kaikenkaikkiaan paljon helpompi toimenpide kuin mitä pelkäsin! Se kipu oli aluksi paha, mutta puudutuksen jälkeen kaikki oli pala kakkua. Eli jos tuo itselle tulee joskus kohdalle, suosittelen kyllä ottamaan puudutuksen jos kipua tuntuu, turha sitä on kivun kanssa kärsiä jos voi olla kärsimättä! :)
Lopuksi kyselin vielä, että onko tällä vaikutusta tämän kierron mahdollisuuksiin. Olivat sitä mieltä että ei tällä pitäisi olla (suuntaan tai toiseen) koska koskettiin vaan siihen yhteen kohtaan seinämää. Eli pääsenpähän sitten kuitenkin piinailemaan tässä kierrossa! :)