Mä kans mietin että montakohan kesken mennyttä raskautta vielä joutuu kärsiään. Mutta pakko se on silti jatkaa vaan yritystä, hoidot on edessä päin syksyllä jos ei nyt kesän aikana uusiksi tärppää.
Ei tää voi olla näin vaikeeta!
- Ketjun aloittaja 'muurahainen'
- Aloituspäivämäärä
Mä kans mietin että montakohan kesken mennyttä raskautta vielä joutuu kärsiään. Mutta pakko se on silti jatkaa vaan yritystä, hoidot on edessä päin syksyllä jos ei nyt kesän aikana uusiksi tärppää.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Mitäs hän ehdottaa vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi? Tylsä tilanne, jos ei oo samalla sivulla. Tosin vauvakuume usein lienee naisilla pakottavampi.
DeeDee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Haluaa mennä tulee jos on tullakseen ja ite ei tutkimuksiin mene. On onneks lapsi ja useita alkaneita raskauksia.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Onneks näin. Mutta kyllä itse kokisin ikävänä moisen asenteen, niin ku se vissiin suakin vähän häiritsee ... mutta yhdessä nää hommat pitää hoitaa.
Meillä tutkimuksiin ja hoitoihin mentiin porukalla, koska mieheni ei aikonut suostua adoptiovaihtoehtoon. Ja toki tilanne on eri kun on jo muksu - ja teillä periaatteessa mahdollisuus raskauteen näinkin.
Nyytti
Asioista perillä oleva
Heippa kaikille!
Täällä onkin useampi tuttu nimimerkki, vaikka siitä on vuosia kun olen täällä kirjoitellut!
Kolme lasta viimeisen 10v aikana olen täällä kuumeillut ja plussannut, nyt olis se neljäs ja viimeinen haaveissa
Pitää joskus ajan kanssa lukea ketjua taaksepäin, niin pääsis ehkä vähän kärryille kuulumisista. Tutut (ja tuntemattomat) saa kyllä mielellään kertoa kuulumisia ihan varta vastenkin!
Nyt ollaan mökillä ja hirveesti hommia, mutta jospa illemmalla ehtis muutaman sivun edes lukemaan :)
Täällä onkin useampi tuttu nimimerkki, vaikka siitä on vuosia kun olen täällä kirjoitellut!
Kolme lasta viimeisen 10v aikana olen täällä kuumeillut ja plussannut, nyt olis se neljäs ja viimeinen haaveissa
Pitää joskus ajan kanssa lukea ketjua taaksepäin, niin pääsis ehkä vähän kärryille kuulumisista. Tutut (ja tuntemattomat) saa kyllä mielellään kertoa kuulumisia ihan varta vastenkin!
Nyt ollaan mökillä ja hirveesti hommia, mutta jospa illemmalla ehtis muutaman sivun edes lukemaan :)
Voi hyvätavaton kun on tämä lapsen alullepano (taas) vaikeaa.
Ei täällä sattuisi vahingossa olemaan ketään, joka olisi runsaista välivuodoista huolimatta onnistunut raskautumaan?
Omaa taustaa, tässä tämän vuoden aikana välivuodot alkaneet dpo2-6 ja kestäneet kp1:een. Tässä kierrossa alkoi jo heti ovulaatiosta, vaikka lugesteron käytössä.
Gyne oli sitä mieltä, että ei välttämättä vaikuta raskautumiseen, mutta tässä on marraskuulta yritetty ilman tulosta.
Tsempit jokaiselle:)
Ei täällä sattuisi vahingossa olemaan ketään, joka olisi runsaista välivuodoista huolimatta onnistunut raskautumaan?
Omaa taustaa, tässä tämän vuoden aikana välivuodot alkaneet dpo2-6 ja kestäneet kp1:een. Tässä kierrossa alkoi jo heti ovulaatiosta, vaikka lugesteron käytössä.
Gyne oli sitä mieltä, että ei välttämättä vaikuta raskautumiseen, mutta tässä on marraskuulta yritetty ilman tulosta.
Tsempit jokaiselle:)
Lilja-
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tämä ryhmähän on kuin minulle tehty! 
Ei tää vaan voi olla näin vaikeeta!
Olen 30-vuotias, mies 27. Olen terve, ei sairauksia/lääkityksiä, liikun, en tupakoi, en käytä paljon alkoholia, kuukautiset tulevat säännöllisesti 28-30 päivän välein, eivätkä ole kivuliaat tms., tikutan ovulaation joka kuukausi. Mies on terve, fyysisessä työssä, urheilee, ei tupakoi jne. Meillä pitäisi olla kaikki kunnossa, mutta kun vaan ei onnistu
Ollaan tässä n. vuoden aikana saatu yksi plussa testiin. Valitettavasti tämä johti keskeytyneeseen keskenmenoon, joka myöskin hoitui kohdallani hyvin hankalasti Kahdesti sain ottaa Cytotecit ja tyhjennellä, ja sitten sai vielä jännittää iskikö tulehdus.
Nyt tässä sitten tyhjennyksen jälkeen (15 päivää kulunut) odottelen ovulaatiota ja uutta yritystä. Eilen vielä raskaustestissä näkyi haamu, eli olettaisin että ei ihan vielä ovulaatiota ole tulossa. Odotellaan ja toivotaan parempaa onnea
:)
Ei tää vaan voi olla näin vaikeeta!Olen 30-vuotias, mies 27. Olen terve, ei sairauksia/lääkityksiä, liikun, en tupakoi, en käytä paljon alkoholia, kuukautiset tulevat säännöllisesti 28-30 päivän välein, eivätkä ole kivuliaat tms., tikutan ovulaation joka kuukausi. Mies on terve, fyysisessä työssä, urheilee, ei tupakoi jne. Meillä pitäisi olla kaikki kunnossa, mutta kun vaan ei onnistu
Ollaan tässä n. vuoden aikana saatu yksi plussa testiin. Valitettavasti tämä johti keskeytyneeseen keskenmenoon, joka myöskin hoitui kohdallani hyvin hankalasti
Kahdesti sain ottaa Cytotecit ja tyhjennellä, ja sitten sai vielä jännittää iskikö tulehdus. Nyt tässä sitten tyhjennyksen jälkeen (15 päivää kulunut) odottelen ovulaatiota ja uutta yritystä. Eilen vielä raskaustestissä näkyi haamu, eli olettaisin että ei ihan vielä ovulaatiota ole tulossa. Odotellaan ja toivotaan parempaa onnea
:)
AAAARG! Että kiukuttaa ja harmittaa ja itkettää ja ja ja. Eihän tää nyt vaan voi olla näin vaikeaa!
Aiemmin on saanut märistä ystävälle omasta vaikeudesta raskautua, mutta nyt sekin mokoma meni raskautumaan. Se on toki ihana asia, mutta kelle mä nyt märisen? Hän on niin omassa ihanassa ruusukuplassaan, että en halua pilata toisen onnea omilla murheillani. Ja ohuesti tunnusteltuani olen myös todennut, ettei häntä juuri nyt kiinnostakaan muiden murheet. Koska oma kupla. Ja hyvä oikeastaan niin. Hänen kannaltaan.
Joten tässä ollaan.
Eli ketuttaa kun ei raskaudu. Ei sen ihmeempää. Vuosi edellisestä ihmeestä, joka päätyi keskenmenoon. Ovulaatioita ei ole näkynyt sen jälkeen ja tohtoriaikaa Koronoiden jälkeiseen aikaan edelleen odotellaan. Aika loppuu. Tik tak.
Kiitos ja anteeksi.
Oikeesti mulla on kaikki muuten ihan hyvin ja elämä on hyvää. Kp1 on vaan sen suuren toiveikkuuden jälkeen niin hanurista.
Aiemmin on saanut märistä ystävälle omasta vaikeudesta raskautua, mutta nyt sekin mokoma meni raskautumaan. Se on toki ihana asia, mutta kelle mä nyt märisen? Hän on niin omassa ihanassa ruusukuplassaan, että en halua pilata toisen onnea omilla murheillani. Ja ohuesti tunnusteltuani olen myös todennut, ettei häntä juuri nyt kiinnostakaan muiden murheet. Koska oma kupla. Ja hyvä oikeastaan niin. Hänen kannaltaan.
Joten tässä ollaan.
Eli ketuttaa kun ei raskaudu. Ei sen ihmeempää. Vuosi edellisestä ihmeestä, joka päätyi keskenmenoon. Ovulaatioita ei ole näkynyt sen jälkeen ja tohtoriaikaa Koronoiden jälkeiseen aikaan edelleen odotellaan. Aika loppuu. Tik tak.
Kiitos ja anteeksi.
Oikeesti mulla on kaikki muuten ihan hyvin ja elämä on hyvää. Kp1 on vaan sen suuren toiveikkuuden jälkeen niin hanurista.
Mut hei hienoa, että nyt on vissiin bebe kyydissä ja oot päässy kuplailemaan nyt itsekin???! :)AAAARG! Että kiukuttaa ja harmittaa ja itkettää ja ja ja. Eihän tää nyt vaan voi olla näin vaikeaa!
Aiemmin on saanut märistä ystävälle omasta vaikeudesta raskautua, mutta nyt sekin mokoma meni raskautumaan. Se on toki ihana asia, mutta kelle mä nyt märisen? Hän on niin omassa ihanassa ruusukuplassaan, että en halua pilata toisen onnea omilla murheillani. Ja ohuesti tunnusteltuani olen myös todennut, ettei häntä juuri nyt kiinnostakaan muiden murheet. Koska oma kupla. Ja hyvä oikeastaan niin. Hänen kannaltaan.
Joten tässä ollaan.
Eli ketuttaa kun ei raskaudu. Ei sen ihmeempää. Vuosi edellisestä ihmeestä, joka päätyi keskenmenoon. Ovulaatioita ei ole näkynyt sen jälkeen ja tohtoriaikaa Koronoiden jälkeiseen aikaan edelleen odotellaan. Aika loppuu. Tik tak.
Kiitos ja anteeksi.
Oikeesti mulla on kaikki muuten ihan hyvin ja elämä on hyvää. Kp1 on vaan sen suuren toiveikkuuden jälkeen niin hanurista.
Kyllä vain, kerran vuoteen ovulointi näköjään riittää ja tämä kyytiläinen on pysynyt matkassa.
Rv 18+5 meneillään, mutta vielä en ole omaa kuplaani kuitenkaan osannut rakentaa. Jotenkin sitä ajatteli olevansa sitten joskus raskaana niin omassa kuplassaan... Vaan kuinkas kävikään: Realistisesti jalat maassa, ihan vain arjesta eläen ja oman perheen kesken asiasta nauttien. Stressi alkaa onneksi kuitenkin olla jo ohi, mutta vielä ei osaa oikein todeksikaan uskoa. Joka aamu sitä herää ajatukseen, että onko tämä totta ollenkaan vai näinkö vain unta. 
Niin tuttu fiilis!Kyllä vain, kerran vuoteen ovulointi näköjään riittää ja tämä kyytiläinen on pysynyt matkassa.
Lakritsa0201
Jostain jotain jo tietävä
Hei kaikki vanhat tutut! Kirjoittelin tänne ennen nimimerkillä Toiveissa
joskus vuonna 2016-2017. Sen jälkeen olen eronnut ja ollut sinkkuna mutta nyt uuden rakkauden myötä uusi yritys on alkanut. Olisi ihana kuulla teistä, jotka olitte ketjussa mukana jo aiemmin!! Luin koko ketjun viestit läpi parin päivän aikana ja tippa meinasi tulla linssiin kun muisteli uudelleen kaikkien piinailuja, keskenmenoja ja hoitojen läpikäyntiä.
joskus vuonna 2016-2017. Sen jälkeen olen eronnut ja ollut sinkkuna mutta nyt uuden rakkauden myötä uusi yritys on alkanut. Olisi ihana kuulla teistä, jotka olitte ketjussa mukana jo aiemmin!! Luin koko ketjun viestit läpi parin päivän aikana ja tippa meinasi tulla linssiin kun muisteli uudelleen kaikkien piinailuja, keskenmenoja ja hoitojen läpikäyntiä.
Kyllä tää voi olla just näin vaikeeta!
Oli viimeksikin yli 10v sitten ja on nytkin vaikka puoliso on vaihtunut (ja sitä myöten diagnoosi infertility male Factor) oli muka pyyhitty pois. Nyt lienee joku uus diagnoosi, kuten "ei päästetä näitä helpolla" tai "kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat" tai ehkäpä "hää-hää!". Joka tapauksessa tuntuu jo puhtaalta veetuilulta et tälläkin rundilla kohtalo paiskii kapuloita rattaisiin minkä ehtii
Oli viimeksikin yli 10v sitten ja on nytkin vaikka puoliso on vaihtunut (ja sitä myöten diagnoosi infertility male Factor) oli muka pyyhitty pois. Nyt lienee joku uus diagnoosi, kuten "ei päästetä näitä helpolla" tai "kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat" tai ehkäpä "hää-hää!". Joka tapauksessa tuntuu jo puhtaalta veetuilulta et tälläkin rundilla kohtalo paiskii kapuloita rattaisiin minkä ehtii
Pitäiskö itsekin tulla tänne vuodattamaan 
raskaaksi 2020 ja 2021 oon kirjoitellu paljon, mutta alkaa olemaan yritystä takana sen verran jo kymmenen kiertoa menty nyt, yhdestoista aluillaan. muutamassa on ollu geleet mukana ja kahessa vikassa kierrossa terot tiputtelun vähentämiseksi. gynen tsekkaus 7. ja 9. kierrossa, jolloin ei löytynyt mitään erikoista. ferrit mittautettiin (38) ja lisärauta ollu käytössä lokakuulta. kilppariarvot oli OK ja nyt kävin AMH-mittauksessa, jonka tuloksia odotan kovasti... miestä ei vielä ole millään muotoa tutkittu. kierrot yleensä sen 26-27 päivää, luteaali 12-13 päivää ja tiputtelua noin kolme päivää ennen menkkoja.
eka lapsi tuli melkeinpä tjottailulla 5. kierrosta ja täyttää kohta 3v. eli itselle on edellisestä raskaudesta ikää tietenkin tullut vähän lisää ja painoa ehkä kilo, pari.
raskaaksi 2020 ja 2021 oon kirjoitellu paljon, mutta alkaa olemaan yritystä takana sen verran jo kymmenen kiertoa menty nyt, yhdestoista aluillaan. muutamassa on ollu geleet mukana ja kahessa vikassa kierrossa terot tiputtelun vähentämiseksi. gynen tsekkaus 7. ja 9. kierrossa, jolloin ei löytynyt mitään erikoista. ferrit mittautettiin (38) ja lisärauta ollu käytössä lokakuulta. kilppariarvot oli OK ja nyt kävin AMH-mittauksessa, jonka tuloksia odotan kovasti... miestä ei vielä ole millään muotoa tutkittu. kierrot yleensä sen 26-27 päivää, luteaali 12-13 päivää ja tiputtelua noin kolme päivää ennen menkkoja.eka lapsi tuli melkeinpä tjottailulla 5. kierrosta ja täyttää kohta 3v. eli itselle on edellisestä raskaudesta ikää tietenkin tullut vähän lisää ja painoa ehkä kilo, pari.
Tyllerö87
Jostain jotain jo tietävä
Tän ketjun otsikko kertoo päivän tunnetilan; kp1 
yk5 siis alkakoon ja nyt pikkuhiljaa hiipii pelonsekaisia fiiliksiä koko hommaa kohtaan. Kiukuttelen miehelle ja mielessäni syytän siitä, että hänelle ei sopinut aloittaa yritystä aiemmin. Tätä en ole lähtenyt ääneen sanomaan, koska tiedän että ei ole kenenkään vika ettei tärppää..
Huoh, olisikohan huomenna taas päivä uusi
Raskaaksi 2021 ketjussa niin paljon ihania uutisia, että tulin tänne kaatamaan kaiken pahan olon
yk5 siis alkakoon ja nyt pikkuhiljaa hiipii pelonsekaisia fiiliksiä koko hommaa kohtaan. Kiukuttelen miehelle ja mielessäni syytän siitä, että hänelle ei sopinut aloittaa yritystä aiemmin. Tätä en ole lähtenyt ääneen sanomaan, koska tiedän että ei ole kenenkään vika ettei tärppää..
Huoh, olisikohan huomenna taas päivä uusi
Raskaaksi 2021 ketjussa niin paljon ihania uutisia, että tulin tänne kaatamaan kaiken pahan olon
Tän ketjun otsikko kertoo päivän tunnetilan; kp1
yk5 siis alkakoon ja nyt pikkuhiljaa hiipii pelonsekaisia fiiliksiä koko hommaa kohtaan. Kiukuttelen miehelle ja mielessäni syytän siitä, että hänelle ei sopinut aloittaa yritystä aiemmin. Tätä en ole lähtenyt ääneen sanomaan, koska tiedän että ei ole kenenkään vika ettei tärppää..
Huoh, olisikohan huomenna taas päivä uusi
Raskaaksi 2021 ketjussa niin paljon ihania uutisia, että tulin tänne kaatamaan kaiken pahan olon
Mää kyllä kitisin miehellekkin ääneen että miksei olla aloitettu yrittämistä aiemmin. Vaikka oli siis ihan yhteinen päätös että ootetaan. Oon yrittänyt sitten ajatella niin että sillon ei vaan ollut oikea hetki.
Täällä on kohta vuosi yritetty ja ootan vaan huhtikuuta kun vuosi yritystä täynnä niin saa soittaa kunnalliselle. Mun on turha laskea yrityskiertoja kun kierrot ilman pillereitä 35-60 päivää. Mulla on pco, eli monirakkulaiset munasarjat. En usko että ovuloin tai ainakaan sitä ei oo mitenkään todennettu. Nyt viides kuukausi metformiineja jotka ei ole kyllä omasta mielestä auttanut. Otin kyllä ryhtiliikkeen niiden ottamisen kanssa kun aiemmin ottanut kun oon muistanut. Lisäksi joulukuussa mitattu ferrit ja arvo ollut 21. Siitä en ole vielä käynyt kontrollissa mutta tarkoitus mennä ensi kuussa. Yksityinen gyne joka mulle metformiinit määräsi, ounasteli että seuraava askel on sitten ovulaation induktio mutta todettiin miehen kanssa että voidaan odottaa julkiselle hoitoihin. Sormet ristissä että plussa tulisi pian tai ovulaationinduktio tai muu hoito sen plussan toisi.
Ottaa vaan pannuun kun tuntuu että ympäriltä tutut ja kaverit ja serkut kaikki raskautuu helposti ja nopeasti. Tottakai meidän tapauksessa se on sitten tälläista säätöä.
Alunperin teininä oon syönyt e-pillereitä aknea helpottamaan niin eipä se tälleen aikuisena naisenakaan ole kauhean mukavaa. Vielä tuollainen hormoniakne, joka ollut jo puoli vuotta ja tietää mikä siihen olisi ratkaisuna. Onneksi siitä voi aika helposti lukea kierron vaiheita. Ja onneksi on etätyöt ja maskit.
No meillä mies avautui ja oli kiukkuinen kun ei oltu aloitettu aiemmin ja sit tuli 2km ja jäätävä epävarmuus ollaanko me niitä joiden geenit ei vaan sovi yhteen... Onneks kolmas kerta toden sanoi ja mies lopetti nurinan.
Mäkin voisin tulla tänne itkee. Tänään dpo11 ja aamun testi selkeä nega.
Meillä lähtee käyntiin yk14 ja 1,5 vuotta ollaan yritetty.
Yk8 tuli plussa mutta se sitten päättyi isoon itkuun 2kk myöhemmin.
Meillä on apuna letrozol ja metformiini, mulla pco ja toinen munajohdin tukossa eli mahdollisuuksiakin vähemmän kun normaalisti.
Meillä on kolmas toiveissa. Mulla ikää tulee jo 37v että sekin varmaan hidastaa onnistumista.
Meillä lähtee käyntiin yk14 ja 1,5 vuotta ollaan yritetty.
Yk8 tuli plussa mutta se sitten päättyi isoon itkuun 2kk myöhemmin.
Meillä on apuna letrozol ja metformiini, mulla pco ja toinen munajohdin tukossa eli mahdollisuuksiakin vähemmän kun normaalisti.
Meillä on kolmas toiveissa. Mulla ikää tulee jo 37v että sekin varmaan hidastaa onnistumista.
Meillä on yk12 menossa, mutta vuosi yritystä tulee täyteen vasta huhtikuun loppupuolella. Mulla on kierrot olleet nyt 25-27 päivää. Ei ole mitään uskoa tai toivoa tärppiin, ei yhtään plussaa ole tullut tän yrityksen aikana. Ikää mulla kans jo 39 ja vaikka ultrassa muniksissa näytti olevan paremmin soluja kuin kolmevitosilla (lääkärin omat sanat) niin sehän ei kerro munien laadusta mitään.
Vaikeeta tämä on, helvetin vaikeeta
Ja kun en edes tiedä jaksanko enää lähteä siihen hoitorumbaankaan uudelleen
Vaikeeta tämä on, helvetin vaikeeta
Ja kun en edes tiedä jaksanko enää lähteä siihen hoitorumbaankaan uudelleen