Moikka! Ajattelin liittyä tähän ketjuun, vaikka itselläni ei olekaan clomifenit käytössä. Mulla munarakkuloita kypsytellään letrozolilla. Muut lapsettomuushoitoketjut on kovin hiljaisia, josko täältä löytyis samassa tilanteessa olevia :)
Osa teistä onkin hiukan tuttuja muista ketjuista ja olen tätäkin ketjua seuraillut jo tovin.
Minulla pcos:n (lievä muoto) aiheuttamaa lapsettomuutta takana 3-4 vuotta (yhden kierron ajan aiemmin clomifenit käytössä), nykyisen miehen kanssa yritystä 1½ vuotta. Tämän vuoden alussa aloitettiin nuo letrozolit, nyt kolmas kierto loppupuolella kp 23/28. Yks ultra on vaan tehty ja silloin näkyi oikein pätevä johtofollikkeli. Joka kierrossa oon saanu ovisplussan tikutettua ja tässä kierrossa todella vahvan kp 16! Tää kierto jäi talletteluiden kannalta vähän heikoksi kun oviksen aikaan olin matkoilla, saa nähdä riittääkö dpo -3,-2,-1, +2 mihinkään..
Tiedän niin tunteen tuosta katkeroitumisesta, se on todella harmillista. Toisaalta on onnellinen jonkun raskaudesta ja sitten taas hetken kuluttua voisi itkeä aivonsa pihalle oman epäonnen vuoksi
Ja sitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva. Olen pikku hiljaa alkanut valmistelemaan itseäni siihen, että hyväksyn olevani lapseton, se tuntuu itselle ainoalta keinolta selvitä kaikista niistä tunteista, mitä lapsettomuus aiheuttaa. En vielä tiedä miten pitkälle lapsettomuushoidoissa jaksaa jatkaa, raskasta tämä on..
kettuli, mitä tuo S-prog arvo kertoo? Voidaanko sillä varmistaa ovulaatio tai keltarauhasen toiminta tms?
Onneksi on tämä viikko täynnä ohjelmaa niin ei ehdi kauheasti piinailemaan, oikeastaan odottelen vain menkkoja alkavaksi normaaliin aikaan. Enemmän jännittää se, että miten seuraava kierto tehdään, onko ultraa tai joko kokeillaan jotain uutta...
Voimia alkavaan viikkoon kaikille