Lämmin osanotto suruun! Menetykset ovat aina kauheita, mutta varsinkin nämä myöhäiset menetykset! Paljon voimia tuleviin surun aikoihin! Toisaalta ei myöskään tarvitse olla voimakas, surun läpi voi elää ja olla vaan, vain aika auttaa.Jossain vaiheessa minäkin palaan tänne. Tänään todettu kkm, viikkoja olisi ollut 18+0 tänään mutta ei tietoa kauanko on jo ollut kuollut. Ylihuomenna alkaa tyhjennys / synnytys. Painajaistahan tämä.
Tässä runo, joka oli keskenmenon kokeneiden opaslehtisessä, jonka sain itse sairaalasta 2020.
Pieni lumikello nostaa pälvestä suloisen päänsä.
Auringon ihana lämpö sen herätti eloon.
Se on nukkunut pitkän talven odottaen kevättä.
Nyt se on tullut!
Mutta kesken suven ihanan huuman
havahdun kurjen haikeaan huutoon.
Nytkö jo lennät pois, lintuni?
Olisit viipynyt vielä!
Niin sinäkin, pienoiseni, heräsit rakkauden lämpöön,
juurruit syvälle sieluuni,
josta nyt versovat kaipuun tuoksuvat kukat.
Lumihiutaleet, peittäkää hellästi kukkaseni.
Taas keväällä herää lumikello,
taas kurkeni palaa ja jatkuu elämän korkea laulu.
- Silja Tenhunen 2010 -