T
Tokamamma
Vieras
Kiitos tästä viestistä, olisinpa lukenut tämän kolme vuotta sitten kun painin saman ongelman kanssa! Tämä pitäisi kaikkien imetystuki-ihmisten myös lukea ja ymmärtää. Tunsin itseni maailman paskimmaksi äidiksi kun maitoa ei tullut tarpeeksi vaikka imetin 24/7 ja sain kaiken maailmassa olevan ohjauksen ja yöllä valvoessa luin imetystuki ry:n sivuja joissa kerrotaan, että kaikilla tulee tarpeeksi maitoa kun vaan imettää ja että imetyksen epäonnistuminen on kiinni ohjauksen puutteesta. Tässä nyt kerron teille kaikille: ei se aina ole. Korvikkeen antamisessa ei ole mitään väärää eikä imetyksen onnistuminen kerro mitään taidoistasi ja kyvyistäsi vanhempana, piste.Minä taas sanon, että jos yhtään arveluttaa se, saako lapsi riittävästi maitoa, kannattaa joko vuokrata kotiin tarkka vaaka ja tehdä kotona imetyspunnituksia, tai pyytää, että neuvolassa tehtäisiin imetyspunnitusksia. Siinä lapsi punnitaan ennen imetystä ja imetyksen jälkeen, jolloin näkee tasan tarkkaan paljonko lapsi sai maitoa.
Minä lankesin uskomaan noita valeita, että lapsi saa tarvitsemansa kunhan riittävästi vain imettää ja luottaa kroppaansa, ja kantapään kautta tuli havaittua, että rinnat ovat ihan kuten mikä tahansa muukin elin kropassa, eli ne voivat olla kokonaan epäkunnossa tai toimia heikosti. Ei heikosti näkevälle sanota, että kyllä se näkeminen onnistuu kunhan riittävästi yrität, eikä diabeetikolle sanota, että kyllä se haima tuottaa riittävästi insuliinia kunhan vain luotat kroppaasi. Minä kaiken täysin oikein tehneenä ja kroppaani täysin luottavana tein imetyspunnituksia, eikä lapsen paino noussut kertaakaan imetyksen aikana grammallakaan, vaan yleensä lapsen paino laski imetyksen aikana -- koska rinnoistani ei millään ilveellä tullut enempää kuin pari pisaraa maitoa.
Tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi maitoa, tulipa se maito mistä tahansa. Jos se tulee rinnoista, niin kiva, jos ei tule,
on onneksi olemassa korvike. Missään tapauksessa ei kannata tipahtaa siihen kaninkoloon, jossa joko elämä omistetaan imetykselle ja kulutetaan satoja euroja jahdaten ihmettä, joka saisi rinnat toimimaan hyvin -- sellaista ei ole. Maaseudulla on vuosisatojen aikana havaittu, ettei ole mitään sellaista lääkettä tai lypsytekniikkaa, jolla huonosti lypsävästä lehmästä saisi hyvän lypsylehmän, eikä se myöskään ihmisillä onnistu. Millään imetyskekseillä tai imetysteellä, jne ei ole pystytty todistamaan olemaan minkäänlaista vaikutusta imetykseen, mutta hyvin on osattu tehdä asiasta bisnestä. Tähän on helppo hurahtaa, onpa Suomessa joku joutunut oikeuteenkin siitä rikoksesta, että on tilannut ulkomailta lääkkeitä, joiden kuvittelee edistävän imetystä, vaikka tieteellisiä todisteita ei ollut siitäkään. Minä käytin toista tuhatta euroa erilaisiin huipputason pumppujen vuokriin ja muihin kokeiltaviin asioihin, elämäni pyöri imetyksen tehostamisen ympärillä, pumpaten, lypsäen, imettäen, eikä maitoa siltikään tullut enempää kuin pari pisaraa. Ensimmäisen puolen vuoden ajan lapsi sai kaiken korvikkeensa imetysapulaitteen avulla, edelleen elättelin toivetta, että josko sitä maitoa alkaisi tulemaan rinnoista. Ei alkanut.
Eli jos imetys ei onnistu, ei se ole maailmanloppu, eikä se ole oma vika. Äitiydessä ehtii ahdistua vielä monesta asiasta, ja on hyvä opetella olemaan itselleen armollinen alusta asti. Vauvan elämän alkumetreillä ei kannata tuhlata omaa jaksamistaan tällaiseen, vaan nauttia vauvasta.