Mitä tehdä kun jo viikolla 12+0 jännittää ja pelottaa että sujuuko imetys? Mulle olis tosi tärkeää se että imetys onnistuu ja pelkään ettei onnistukaan. Luin jotain äidiltäni saatua vauvakirjaa (yli 20 vuoden takaa...) ja siinä oli ihan vaihe vaiheelta ohjeet oikean asennon löytämiseksi ja puhuttiin myös ongelmista, ja mietin vain, miten mä oikein osaan?
Avuttomien ensiodottajien tyhmien kysymysten palsta
- Ketjun aloittaja Rouva L.
- Aloituspäivämäärä
Hei.
En tiedä mikä sinun synnytyssairaala on mutta neuvolassa kannattaa mainita asiasta ja synnytystoivekirjeeseen voi lisätä, että haluat neuvoa ja tukea imetyksen aloittamiseen ja sujumiseen.
Imetyksentuki RY on myös aivan loistava lähde ja sielä tukiäidit auttavat ja neuvovat
Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä odotukseen. Toivottavasti saat myös rauhan tämän asian kanssa, ettei huoli varjosta koko raskausaikaa
Ja vielä se, että kätilöille kannattaa osastolla puhua ja esittää toiveita. He ovat sielä auttamassa alkuvaiheen äitiyden vaiheissa ja vaikka nykyään kai kaikki on enemmän imetyspainotteisia, niin kannattaa avata suunsa että saa juuri sitä opastusta, mikä haluaaHei.
En tiedä mikä sinun synnytyssairaala on mutta neuvolassa kannattaa mainita asiasta ja synnytystoivekirjeeseen voi lisätä, että haluat neuvoa ja tukea imetyksen aloittamiseen ja sujumiseen.
Imetyksentuki RY on myös aivan loistava lähde ja sielä tukiäidit auttavat ja neuvovat
Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä odotukseen. Toivottavasti saat myös rauhan tämän asian kanssa, ettei huoli varjosta koko raskausaikaa
Maiconii antoikin jo hyviä vinkkejä. Voisin vielä lisätä, että imetyskin (tai siihen liittyvät ohjeet) on muuttunut sitten meidän lapsuuden. Tai ainakin oma äitini oletti, että vauvaa imetetään vain yhdessä asennossa (makuullaan). Näin ei kuitenkaan ole nykyisin ja imettäjä voi itsekin hakea itselle sopivaa asentoa istuen, maate, puoli-istuvassa tai miten vaan hyvältä tuntuu. Ja asiansa osaava kätilö osaa neuvoa siinä että vauva saa hyvän otteen haluat sitten imettää miten hyvänsä.
Onko vinkkejä, olisko kantoliina vai - reppu parempi? Käykö ihan joku halpa, vai onko ne ihan turhia.. Saa antaa vinkkiä/linkkiä että mikä merkki ois toimiva.
Toinen kysymys, sivuvaunusänky. Kumman tyylinen on käytännöllisempi, ylempi vai alempi? Laitoin tän tonne toiselle palstallekin, kun en oikein tiedä mihin kuuluu..
Toinen kysymys, sivuvaunusänky. Kumman tyylinen on käytännöllisempi, ylempi vai alempi? Laitoin tän tonne toiselle palstallekin, kun en oikein tiedä mihin kuuluu..
Kantorepuista kannattaa valita mahd ergonominen, selkä huutaa hoosiannaa muuten ja pahasti. Niissä ”halvimmissa” on usein vaan selän puolelle ristiin tulevat olkaimet, jotka kuormittaa selkää. Semmoinen, jossa on lantiovyö on heti parempi (tällai selkävaivaisena tätä mieltä). Edukkaasti saa esim. kirppareilta tiettyjä merkkejä, kannattaa koluta ainakin lasten kirppikset (en tiedä saako mainostaa, niin en kirjoita merkkejä tähän). Kannattaa myös varmistaa, mistä iästä asti niissä saa kantaa. Kantoliinasta itselläni ei ole kokemusta mutta monet tutut/ystävät kantaneet liinassa. Siihen saa monta eri asentoa ja sidontaa, niin on varmasti monipuolisempi.
Sivuvaunuista väitän alemman olevan jörkevämpi ratkaisu mutta joku jolla ollut ylemmän mallinen, korjatkoon
Ylempi parempi, koska sitä voi siirtää vaikka olohuoneeseen, niin ei tarvitse erikseen sitteriä alkuvaiheessa (niitäkin on eri kokoisille vauvoille/taaperoille).
Itselle ostin suoraan ison 120x60 sängyn, josta saa reunan ja myös pohjan alas eli pärjään tosi pitkälle ilman sängyn vaihtoa. Olkkarissa sitten vauvalle sopiva pikkusitteri...
Vauva nyt alle 3 vk ja nukkuessaan "potkii" jo jaloillaan itsensä sängyssä päädystä toiseen ja välillä kääntyy 45 astetta, eli voisi tippua esim sohvalta.
Käytettyinäkin sänkyjä liikkuu, mutta patja pitää ostaa mielestäni uutena.
Mulla nyt koekäytössä (käytetty)reppu, liina osoittautui liian kuumaksi.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
@Niittyleinikki ,
Sanoisin et toi reuna-auki oleva sänky vois olla käytännöllisempi, vauvan voi siirtää sinne yöllä kun imetys on hoidettu. Meillä hommattiin vain isompi sänky jonne mahdutaan perhepeteilemään, vauva nukkuu seinän puolella nurkassa josta ei tiputa mihinkään. Jos on vahva tunne siitä että haluaa imettää ja pitkä imetys on tärkeää, niin kannattaa tutustua perhepedin mahdollisuuksiin. Toki tuollainen rullattava sänkykin on ok, mutta sen voi korvata alussa vaikkapa äitiyspakkauksen pahvilaatikolla tai sitten laittaa vauvan nukkumaan vaunuihin joita sitten rullaa perässään haluamiinsa paikkoihin. Minä olen panostanut helposti hytkyviin vauvan vaunuihin.
Minulla on ollut käytössä Manduka-kantoreppu, ei ehkä se edullisin, mutta ihan toimiva ratkaisu. Vauvani ovat tyytyneet tuohon kantoreppuun vasta vähän vanhempina. Markkinoilla on muitakin hyviä kantoreppuja, kannattaa kysellä suosituksia lisää! Olikohan Tula-kantoreppu, joka on hyväksi mainittu. Sitten oma lukunsa on kantoliinat, ne on helpompi säätää ergonomisesti, mutta vaatii vähän harjoittelua ja tietämystä että millaisessa liinassa kannetaan minkäkin ikäistä, ja mikä sidonta sopii parhaiten mihinkin tilanteeseen tai äidin rakenteeseen. Se on oma taiteenlajinsa! Liinoja voi joutua hommaamaan useamman.
Sanoisin et toi reuna-auki oleva sänky vois olla käytännöllisempi, vauvan voi siirtää sinne yöllä kun imetys on hoidettu. Meillä hommattiin vain isompi sänky jonne mahdutaan perhepeteilemään, vauva nukkuu seinän puolella nurkassa josta ei tiputa mihinkään. Jos on vahva tunne siitä että haluaa imettää ja pitkä imetys on tärkeää, niin kannattaa tutustua perhepedin mahdollisuuksiin. Toki tuollainen rullattava sänkykin on ok, mutta sen voi korvata alussa vaikkapa äitiyspakkauksen pahvilaatikolla tai sitten laittaa vauvan nukkumaan vaunuihin joita sitten rullaa perässään haluamiinsa paikkoihin. Minä olen panostanut helposti hytkyviin vauvan vaunuihin.
Minulla on ollut käytössä Manduka-kantoreppu, ei ehkä se edullisin, mutta ihan toimiva ratkaisu. Vauvani ovat tyytyneet tuohon kantoreppuun vasta vähän vanhempina. Markkinoilla on muitakin hyviä kantoreppuja, kannattaa kysellä suosituksia lisää! Olikohan Tula-kantoreppu, joka on hyväksi mainittu. Sitten oma lukunsa on kantoliinat, ne on helpompi säätää ergonomisesti, mutta vaatii vähän harjoittelua ja tietämystä että millaisessa liinassa kannetaan minkäkin ikäistä, ja mikä sidonta sopii parhaiten mihinkin tilanteeseen tai äidin rakenteeseen. Se on oma taiteenlajinsa! Liinoja voi joutua hommaamaan useamman.
Meillä lapset ovat nukkuneet yönsä perhepedissä. Jotain yritystä sivuvaunuun oli, mutta lapset eivät suostuneet siellä nukkumaan. Sen lisäksi käytössä oli alkuaikoina esikoisella vaavi-vauvansänky ja kuopuksella sisävaunut (lastenvaunut, jotka oli putsattu niin, että niitä käytettiin vain sisällä), jolloin lapsi kulki sängyssä mukana aina tarpeen mukaan. Meillä nuo sisävaunut ostettiin kirppikseltä 40 €, joten tuli halvemmaksi kuin vaavi-vauvansänky. Lisäksi niistä sai saman 40 € kun ne myi pois.
Kiitos vastauksista!
@Aaltokukka, meil on yks iso pinnis josta reunan saa pois, mut niin matala ettei käy sivuvaunusta.. Joku 20 cm päässä lattiasta pohja..
@Nepeta Cataria Tosta ylemmästäkin siis saa reunan auki.. Perhepeti kiinnostaa, ja imetyksen takia oisin just tuota sivuvaunua halunnut. Kun pelkään et kierin vauvan päälle yöllä tms.. Että sais sen helposti syliin tuosta sivuvaunusta.
Käytettyjä ei mies suostu ottaa taloon..
@Aaltokukka, meil on yks iso pinnis josta reunan saa pois, mut niin matala ettei käy sivuvaunusta.. Joku 20 cm päässä lattiasta pohja..
@Nepeta Cataria Tosta ylemmästäkin siis saa reunan auki.. Perhepeti kiinnostaa, ja imetyksen takia oisin just tuota sivuvaunua halunnut. Kun pelkään et kierin vauvan päälle yöllä tms.. Että sais sen helposti syliin tuosta sivuvaunusta.
Käytettyjä ei mies suostu ottaa taloon..
Kumpikin noista on varmasti hyvä, mutta ylempi on kiva, kun vauvan jalat eivät voi jäädä pinnojen väliin. Tietenkin riippuen siitä, miten pitkään vauvan on tarkoitus nukkua siinä. Meillä nukkui sivusängyssä 6kk asti, jolloin muutaman kerran tunki jalat väliin, kun sänky alkoi olla turhan ahdas.
Meillä on tuollainen alempi, mutta siinä reunan saa nostettua myös ylös ns. tavalliseksi pinnasängyksi. Tykkäsin siitä paljon. Nukuimme perhepedissä, mutta välillä nostin vauvan myös tuohon sänkyyn ja oli kätevää, kun ei tarvinnut nousta sängystä. Lisäksi toimi esteenä, ettei vauva vahingossakaan päässyt putoamaan yöllä tai päivällä meidän sängystämme lattialle, kun hän nukkui siellä n. 6 kk:n ikään asti. Meidän sänky on niin korkea, joten ainoastaan Fillikidin sivusänky oli sopiva, kun sen pohjan sai nostettua tarpeeksi ylös. Siinä tosiaan tuo säädettävä reuna, jonka saa kätevästi ihan ylös ja alas.
Pitääkö vauvalla olla sisällä myssy päässä? Joissain paikoissa esim. raskaussovelluksessani on neuvottu ottaman synnärille jo mukaan vauvan myssy 
Voiko "vauvanpesän" tehdä vaikka vaan jostain täkistä tms.? Onko sen tarkoitus vain rajata vauvan nukkuma-aluetta, että on turvallinen olo?
Voiko "vauvanpesän" tehdä vaikka vaan jostain täkistä tms.? Onko sen tarkoitus vain rajata vauvan nukkuma-aluetta, että on turvallinen olo?
Perhepeti on parasta arjen luxusta!
Ehkäpä sen pohjan sai nostettua ylös ja kiinnitettyä "väärään" paikkaan ruuveilla. Niin mä tein mökillä olevalle sängylle.
Ihana että pohdit jo kantamista
Mä olen aloittanut oman kantoliinailuni 30 euroa maksaneella käytetyllä puuvillaliinalla, ja hyvin sillä kantoi ja kantaa edelleen Liinasta ensin kannattaa hankkia peruskokoinen liina, eli paitakoolla m-l yleensä koko 6, isommalla seiska, ja paitakoolla xs-s saattaisi koon 5 liinakin olla riittävä. Peruskokoinen liina on siis se, millä pystyy tehdä jo vastasyntyneenkin kantoon soveltuvan kietaisuristi-sidonnan. Peruskoolla pystyy sitomaan aikanaan myös selkään ja saa tehtyä tukevat lopetukset. Liinassahan on se, että ne on monesti parempia käytettynä! Puhutaan kesyyntymisestä, eli uusi liina on vielä jäykempi ja siksi ei välttämättä heti paketista otettuna asetu kauniisti ja helposti. Etenkin pikkuvauvan kanssa kesy, letkeä ja pehmeä liina on mukavampi käyttää, kuin uudenkarhea ja jäykkä. Jos päädytte hankkimaan liinan uutena, niin se kannattaa laittaa esimerkiksi petarin alle jotta se muljuaa siellä nukkuessa pehmeämmäksi 
ja sitten kieputella sitä, vaikka virkata ketjusilmukoille ja aukoa moneen kertaan Repuista itsellä on kokemusta Manducasta ja Ergobaby 360 -repusta. Manducoita löytää kirppareilta melko usein parilla kympillä tai allekin. Myös aiemmin mainittu Tula on hyviä ja ergonomisia reppuja valmistava. Ja on muitakin hyviä merkkejä, mutta nuo kolme on yleisimmästä päästä
Meidän vauva ei ensiviikkoinaan oikein asettunut kivasti Manducaan, joten siksi päädyttiin liinojen pariin. Joskus pari-kolmekuisena vauva rupesi asettumaan paremmin siihen, ja sitten manduca päätyikin kulkemaan meillä aina autossa mukana, ja vauva kulki kauppareissut ym siinä Ergobaby 360 hankittiin miehelle, kun manduca ei istunut hänen päälle mukavasti. Repun ja liinan erot
-Liinalla saa pikkuvauvan asettumaan ihanasti ja jotenkin luonnollisemmin, se kun kulkee luontevasti sekä kantajaa että kannettavaa vasten. Liina on monipuolinen, erilaisia sidontoja on kasapäin. Materiaaleja ja kuoseja on paljon
isomman vauvan tai taaperon kannossakin liinalla pystyy kokeilla vaikka mitä, eli ei ole pelkästään vauvavuoteen jäävä juttu, jos kantaminen tuntuu omalta jutulta -Reppu täytyy ensin säätää soljet sopivaksi, mutta kun se on säädetty niin lapsi on suht nopea napata kyytiin. Jos on vaikea hahmottaa sidontoja, solmuja ja lopetuksia, niin reppu voi tuntua helpommalta. Muutamissa repuissa on mahdollisuus kantaa edessä kasvot menosuuntaan, tosin se aikakausi jolloin se on vauvasta kivaa ja kantajan selälle miellyttävää, on muutaman kuukauden mittainen
Toivottavasti tästä pitkästä pohdinnasta on jotakin apua
kantaminen on kivaa ja ihanaa, ja meillä on eripituiset liinat, molemmat reput, ja myös rengasliina käytössä tasapuolisesti. Lähes joka päivä kannetaan jollakin välineellä
Kantoliina/-reppu on kyllä kiva eikä yhtään turha - paitsi jos vauva ei yhtään viihdy siinä. Ei kannata hirveän kalliiseen panostaa ennen kun näkee sopiiko se teille. On myös olemassa kantovälinelainaamoita, jos haluaa kokeilla ennen omaksi ostamista.
Meinasin jo sanoa että sängyn kannattaa olla sellainen että pohjan saa myös alas, jotta on turvallinen vähän isommallekin vauvalle. Mutta sanotaan se nyt muille ehkä samaa miettiville, kun teillä ilmeisesti on jo isommalle vauvalle pinnasänky. Perhepeteilystä taitaa olla kahtalaista mielipidettä, mutta sitä taidetaan pitää tutkitusti turvallisena ellei ole jotain erityistä estettä. (Esim. meillä ei ole kuopus ollut perhepedissä väsyttävän lääkkeeni takia.) Mutta jos arveluttaa niin varma ei ole koskaan huono.
Meinasin jo sanoa että sängyn kannattaa olla sellainen että pohjan saa myös alas, jotta on turvallinen vähän isommallekin vauvalle. Mutta sanotaan se nyt muille ehkä samaa miettiville, kun teillä ilmeisesti on jo isommalle vauvalle pinnasänky. Perhepeteilystä taitaa olla kahtalaista mielipidettä, mutta sitä taidetaan pitää tutkitusti turvallisena ellei ole jotain erityistä estettä. (Esim. meillä ei ole kuopus ollut perhepedissä väsyttävän lääkkeeni takia.) Mutta jos arveluttaa niin varma ei ole koskaan huono.
Niin ja saa vinkata tuotteita/merkkejä/liikkeitä, kunhan kyse on vinkkaamisesta eikä oman yrityksen mainostamisesta. Karkeasti voi rajata, että jos itse hyödyt se on mainos ja kielletty. Jos vinkkaat jotain hyväksi kokemaasi se on vinkki ja linkinkin kanssa ok.
-Ylläpito
-Ylläpito
Pööpömasussa
Oman äänensä löytänyt
Esikoisen kohdalla kätilö sanoi semmoisen neuvon, että viisi minuuttia imetystä kerrallaan on liian vähän ja 15 minuuttia on liian paljon. Arvaatte varmasti, että tämä sanominen jäi päähän ja tottakai uskoin siinä vaiheessa, kun ammattilainen näin sanoi. Ja siis asiahan ei todellakaan ole noin. Eikä imetystä mitata kellon kanssa varsinkaan, kun vauva on ihan pieni. Ei paljoa tullut neuvoja vauvan maidon tilaamisesta eli aikaa tissillä voi vierähtää kauan. Neuvon luottamaan itseensä ja vauvaansa ja veden juonti on ihan ykkönen :) Toki kannattaa hakea neuvoja ja apua imetykseen, mikäli tulee jotain. Oppirahat meni ensimmäisen kohdalla. Minua auttoi seuraavien imetyksien kohdalla neuvolan terveydenhoitajan sanominen, ettei maidon tulo lopu kuin seinään (tietenkin pois lukien sauraudet tms.) Niin hölmöltä kuin se kuulostaa niin se kantoi.
Kuopuksen kohdalla jo tiesin, mitä imetys on. Joten osasin laittaa vastaan, kun imetys sattui liikaa. No yksityisellä sitten samantien käynnillä leikattiin kireä kielijänne. Ja imetys onnistui taas.
Muistan tuon tunteen! Kyllä sä osaat ja sairaalassa neuvotaan kyllä. Imetys on uutta sekä sulle että vauvalle!
Mä sain (vauva nyt 6vk) siellä mm rintakumin vauvan imemisen opettelun alkua helpottamaan. Se helpotti molempia...
Raskausaika on semmoinen maratooni, johon kuuluu kaikenmoisia pelkoja, valtaosaltaan täysin turhia ja osa jopa oikeasti hassuja.
Minä esim näin unta että matkustin kuumailmapallolla synnyttämään eikä sille löytynyt sairaalan parkkipaikalta laskeutumispaikkaa!!
Tämä foorumi on oiva väylä kysyä, ja saada tukea! Taputa siis itseäsi olkapäille kun tänne olet löytänyt.
Minä taas sanon, että jos yhtään arveluttaa se, saako lapsi riittävästi maitoa, kannattaa joko vuokrata kotiin tarkka vaaka ja tehdä kotona imetyspunnituksia, tai pyytää, että neuvolassa tehtäisiin imetyspunnitusksia. Siinä lapsi punnitaan ennen imetystä ja imetyksen jälkeen, jolloin näkee tasan tarkkaan paljonko lapsi sai maitoa.
Minä lankesin uskomaan noita valeita, että lapsi saa tarvitsemansa kunhan riittävästi vain imettää ja luottaa kroppaansa, ja kantapään kautta tuli havaittua, että rinnat ovat ihan kuten mikä tahansa muukin elin kropassa, eli ne voivat olla kokonaan epäkunnossa tai toimia heikosti. Ei heikosti näkevälle sanota, että kyllä se näkeminen onnistuu kunhan riittävästi yrität, eikä diabeetikolle sanota, että kyllä se haima tuottaa riittävästi insuliinia kunhan vain luotat kroppaasi. Minä kaiken täysin oikein tehneenä ja kroppaani täysin luottavana tein imetyspunnituksia, eikä lapsen paino noussut kertaakaan imetyksen aikana grammallakaan, vaan yleensä lapsen paino laski imetyksen aikana -- koska rinnoistani ei millään ilveellä tullut enempää kuin pari pisaraa maitoa.
Tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi maitoa, tulipa se maito mistä tahansa. Jos se tulee rinnoista, niin kiva, jos ei tule,
on onneksi olemassa korvike. Missään tapauksessa ei kannata tipahtaa siihen kaninkoloon, jossa joko elämä omistetaan imetykselle ja kulutetaan satoja euroja jahdaten ihmettä, joka saisi rinnat toimimaan hyvin -- sellaista ei ole. Maaseudulla on vuosisatojen aikana havaittu, ettei ole mitään sellaista lääkettä tai lypsytekniikkaa, jolla huonosti lypsävästä lehmästä saisi hyvän lypsylehmän, eikä se myöskään ihmisillä onnistu. Millään imetyskekseillä tai imetysteellä, jne ei ole pystytty todistamaan olemaan minkäänlaista vaikutusta imetykseen, mutta hyvin on osattu tehdä asiasta bisnestä. Tähän on helppo hurahtaa, onpa Suomessa joku joutunut oikeuteenkin siitä rikoksesta, että on tilannut ulkomailta lääkkeitä, joiden kuvittelee edistävän imetystä, vaikka tieteellisiä todisteita ei ollut siitäkään. Minä käytin toista tuhatta euroa erilaisiin huipputason pumppujen vuokriin ja muihin kokeiltaviin asioihin, elämäni pyöri imetyksen tehostamisen ympärillä, pumpaten, lypsäen, imettäen, eikä maitoa siltikään tullut enempää kuin pari pisaraa. Ensimmäisen puolen vuoden ajan lapsi sai kaiken korvikkeensa imetysapulaitteen avulla, edelleen elättelin toivetta, että josko sitä maitoa alkaisi tulemaan rinnoista. Ei alkanut.
Eli jos imetys ei onnistu, ei se ole maailmanloppu, eikä se ole oma vika. Äitiydessä ehtii ahdistua vielä monesta asiasta, ja on hyvä opetella olemaan itselleen armollinen alusta asti. Vauvan elämän alkumetreillä ei kannata tuhlata omaa jaksamistaan tällaiseen, vaan nauttia vauvasta.
Minä lankesin uskomaan noita valeita, että lapsi saa tarvitsemansa kunhan riittävästi vain imettää ja luottaa kroppaansa, ja kantapään kautta tuli havaittua, että rinnat ovat ihan kuten mikä tahansa muukin elin kropassa, eli ne voivat olla kokonaan epäkunnossa tai toimia heikosti. Ei heikosti näkevälle sanota, että kyllä se näkeminen onnistuu kunhan riittävästi yrität, eikä diabeetikolle sanota, että kyllä se haima tuottaa riittävästi insuliinia kunhan vain luotat kroppaasi. Minä kaiken täysin oikein tehneenä ja kroppaani täysin luottavana tein imetyspunnituksia, eikä lapsen paino noussut kertaakaan imetyksen aikana grammallakaan, vaan yleensä lapsen paino laski imetyksen aikana -- koska rinnoistani ei millään ilveellä tullut enempää kuin pari pisaraa maitoa.
Tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi maitoa, tulipa se maito mistä tahansa. Jos se tulee rinnoista, niin kiva, jos ei tule,
on onneksi olemassa korvike. Missään tapauksessa ei kannata tipahtaa siihen kaninkoloon, jossa joko elämä omistetaan imetykselle ja kulutetaan satoja euroja jahdaten ihmettä, joka saisi rinnat toimimaan hyvin -- sellaista ei ole. Maaseudulla on vuosisatojen aikana havaittu, ettei ole mitään sellaista lääkettä tai lypsytekniikkaa, jolla huonosti lypsävästä lehmästä saisi hyvän lypsylehmän, eikä se myöskään ihmisillä onnistu. Millään imetyskekseillä tai imetysteellä, jne ei ole pystytty todistamaan olemaan minkäänlaista vaikutusta imetykseen, mutta hyvin on osattu tehdä asiasta bisnestä. Tähän on helppo hurahtaa, onpa Suomessa joku joutunut oikeuteenkin siitä rikoksesta, että on tilannut ulkomailta lääkkeitä, joiden kuvittelee edistävän imetystä, vaikka tieteellisiä todisteita ei ollut siitäkään. Minä käytin toista tuhatta euroa erilaisiin huipputason pumppujen vuokriin ja muihin kokeiltaviin asioihin, elämäni pyöri imetyksen tehostamisen ympärillä, pumpaten, lypsäen, imettäen, eikä maitoa siltikään tullut enempää kuin pari pisaraa. Ensimmäisen puolen vuoden ajan lapsi sai kaiken korvikkeensa imetysapulaitteen avulla, edelleen elättelin toivetta, että josko sitä maitoa alkaisi tulemaan rinnoista. Ei alkanut.
Eli jos imetys ei onnistu, ei se ole maailmanloppu, eikä se ole oma vika. Äitiydessä ehtii ahdistua vielä monesta asiasta, ja on hyvä opetella olemaan itselleen armollinen alusta asti. Vauvan elämän alkumetreillä ei kannata tuhlata omaa jaksamistaan tällaiseen, vaan nauttia vauvasta.
Kiitos tästä, erityisesti toi mitä sanoit siitä että tärkeintä on keskittyä vauvaan ja nauttia siitä ajasta. Niinhän se on, ja tärkeintä et vauva saa sen tarvitsemansa ravinnon, oli se sitten vaikka korviketta. Aion ainakin pyytää synnärillä apua imetyksen aloittamiseen, mutta koitan olla stressaamatta siitä nyt liikaa.