Sitä tuli käytyä sit ihan tipassa sairaalalla pääsiäsen kunniaksi. Voin sanoa, että siellä oli pari muutakin... Ihan tukossa oli se paikka.
Ketoosissahan sitä ollaan ja nesteet hukassa. Ihme juttu, kun lauantaina koin olevani melko pirteä ja ruokahalukin yhtäkkiä palasi. Innostuin siitä ja söin hyvin, oikean illallisen piiiiitkästä aikaa. Siis lämmintä ruokaa salaatteineen! Seuraavan yön sitten oksensin ja ripuloin. Sitä ei kroppa enää kestänyt, menin niin heikkoon jamaan että oli pakko lähteä päivystykseen sunnuntaiaamupäivällä. Minähän asun yksin, niin piti naapuri pyytää apuun että pääsin taksille ja sain puettua päälle, ruokki kissat kans. Niin heikko olo oli. Siellä tippaa suoneen ja nuhteita lääkäriltä. Pissassa muutakin probleemaa kuin ketoaineet (tulehdus?), mutta eivät siellä alkaneet tutkia tarkemmin vaan käskivät mennä pissakokeisiin ku oma TK aukeaa. Kuumettakin yli 38...
No, nyt sama etoilu sitten jatkuu kotona, juon koko ajan vettä, syön vähän sitä vähän tätä. Tänään saanu alas pikku kupin kaurapuuroa, desin-kahden verran mansikkasoppaa, pienen vaalean leivän, pikku kökkäreen mämmiäkin. Mielestäni ihan ok, ja tärkeintä että nyt pysyy sisällä. Ja juustoakin 3-4 siivua. :) + maitoa juomaksi ja vettä reilusti.
Jäi mieleen lääkärin kommentti, että yrität nyt vaan Oikeesti siellä kotona syödä, syöt jotain pientä tunnin välein vaikka. Se ei ihan oikeasti taida ymmärtää, että yrittänyt olen, ihan Oikeesti. Ja että kun ei pysty niin ei pysty... Jotenki jäi olo, että olen itse aiheuttanut tilani. Tietenkin, tavallaan olenkin kun en ole syönyt. Mutta en ole oikein osannut auttaa itseäni, kun ei pysty syömään niin pitäisikö sitten vaan syödä ja oksentaa? Oksennus on vaihtoehto? Nuhteli minua siitäkin, että tulin sinne päivystykseen, kun siellä on ruuhkaa ja seassa ihmisiä joilla voi olla vaikka influenssa. Olisko pitäny sit kotiin jäädä pyörtyilemään ja kuivua lisää vaan... Toinen lääkäri oli tollanen nuhtelijatyyppi. Niillä tuli vuoronvaihto siinä, se eka lääkäri oli oikein ymmärtäväinen ja kuunteli kun kerroin minkälaista oloa on pidellyt kohta 3 viikkoa. Ja puhui juuri siitä, että joillakin tulee voimakkaampi pahoinvointi kuin toisilla ja sen pitäisi sitten parin viikon päästä alkaa hellittää. Ymmärsi, että mun kuivuminen on tapahtunut pikkuhiljaa, tässä viikkojen aikana.
Esim. ke-to söin kuitenkin yhteensä 10 karjalanpiirakkaa, joitten päällä oli suolakurkkua ja juustoa. Jostain syystä ne maistui, kun laitoin mikroon. Söin joka tauolla niitä. Että en ny kokonaan syömättä kuitenkaan ole ollut. Toisina päivinä enemmän kyennyt, toisina vähemmän.
Puuhh. Yritän tota soppaa ja puuroa ny näinä päivinä, kun tuntuu maistuvan ihan hyvin, edes pikku kupposet kerrallaan.