Joo mullakin oli just tuo verenpainelääke (Adalat ehkä nimeltään?) ja kun normaalisti on verenpaine 105/65 (raskauden aikana sentään 115/75), oli aikamoista taiteilua, että pysyin tolpillani sen lääkityksen kanssa. Lääkäri sanoi heti, että sen lääkkeen alotuksen jälkeen mun on vaan pakko muistaa, etten voi ponkasta makuulta nopeasti seisomaan vaan pitää ensin istua joitakin minuutteja ja kumartelua kannattaa välttää ja ainakin pitää jostain kiinni noustessa :D Mulla alko säännölliset supistukset jo rv 26 ja kun esikoinen syntyi rv 35+4 alle 24h päästä ekasta tuntuneesta supistuksesta, vaikka rv 35+0 oli neuvolalääkäri todennut kohdunkaulan olevan pitkä ja kiinteä ja kohdunsuun olevan täysin kiinni, ne otti ne supistelut aika tosissaan, vaikkei kohdunsuulla muutoksia juuri ollutkaan. Supisteli silti päivittäin, ei yhtä kipeästi eikä yhtä pitkiä aikoja. Mutta kun mulla alkoi olla vatsan sivut koko ajan krampissa ja kipeät, määräs ensin viikoks Litalginia, että saatiin jännitys purettua ja sitten just tota Panadolia säännöllisesti. Rv 35 lopetettiin Adalat. Lääkäri sanoi, että voi syntyä samantien tai sitten mulle käy niinkuin monelle muulle ja lääke on sekottanut kroppaa niin, että ei tapahdukaan mitään aikoihin. Mä kuuluin jälkimmäiseen ryhmään, sillä erolla, että supisteli kyllä, mut ne aina jossain vaiheessa hiipui pois. Sen jälkeen supisteli koko ajan. Yöt valvoin kellottaen. Paras saldo tais yöltä olla 1min kestosia supistuksia 5min välein useamman tunnin ajan. Aamuyöllä siinä kuuden maissa sitten vaan aina loppuivat. Kaks kertaa jo käytiin synnärilläkin, ekalla kerralla rv 35+6 olin jo 1,5cm auki ja kaula oli lähes hävinnyt. Limatulppa verisine viiruineenkin oli irronnut. Päästiin suoraan saliin, sillä kätilökin oli ihan varma, että se on menoa. Aamuun mennessä supistelut loppui ja eikun kotiin. Rv 38+0 mentiin taas, kun olo oli jo niin tukala. Olin 2cm auki, kaula samassa jamassa kuin ekalla kerralla. Kätilö sanoi, että voi toki ottaa mut sisään ainakin lääkitystä varten, jos haluan nukkua, mutta että tuskin nytkään mitään tapahtuu, kun supistukset oli taas matkan aikana harventuneet. En ollut nukkunut kolmeen viikkoon kuin joitakin tunteja ja itkien anelin kätilöltä, että "eikö sitä vaan nyt jo voida ottaa sieltä pois?" Kätilö sanoi, ettei ennen laskettua käynnistetä kuin poikkeustapauksissa ja mä en mistään syystä ollut sellainen. Halusin kuitenkin kotiin enkä sinne lääkittäväksi. Rv 39+2 menin jo klo 20.30 nukkumaan, kun kerrankin illalla ei supistellut. Ei supistellut yölläkään, mut klo 01 heräsin pissahätään ja märkään tunteeseen alakerrassa. Aattelin, että "kiva, taas ihan hervottomasti valkovuotoa", mut kun nousin seisomaan, se "valkovuoto" valui pitkin kinttuja. En muista olleeni ikinä elämässäni niin helpottunut kuin olin sillon yöllä :D Klo 2 alko kevyet supparit ja klo 8 oli tyttö sylissä. Ja onneksi lääkkeistä huolimatta terve tyttö 
Tulipa pitkä asiaan kuulumaton viesti tähän väliin, sorry :D
Tulipa pitkä asiaan kuulumaton viesti tähän väliin, sorry :D
Onneks mulla on niin välimallin jalka kokoa 37-38 niin, että 37 on just jämpti ja 38 liian iso. Suurin osa mun kengistä on sitten sitä 38 kokoa. Eli vähän kasvunvaraa on.
Miltäköhän nää näyttää sitten marraskuussa.. :D
Ja molemmat hiusten rasvaisuus ja finnisyys jatkui kyllä ihan synnytykseen saakka. Eli kuulunee asiaan, joillakin "onnekkailla" 
Edellisellä kerralla tuli tyttö, joten silloin päit sanonta "tyttövauva vie äitinsä kaudeuden" 
:)
lääkäri joskus sanoikin ettei ne lasketut oo kiveen hakattuja, et toiset naiset vaan synnyttää aikaseen ja toiset tosi myöhäseen 
Tosin mä vielä kaiken tuon lisäks oksensin koko ajan ja kaiken. Ja yöt meni piehtaroidessa, kun närästi niin hitosti. Kovasti jaksuja! Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.
