Alkuraskauden oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Elennah
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiiiitos bea!!!:) ihanaa kun täällä mukana naisia keillä jo kokemusta raskauksista niin voo tällänen hölmö eka kertalainen kysellä ja saada apua:) kiitos
 
  • Tykkään
Reaktiot: be
Varmaan suosittelevat neuvolassa sitä canestenia, koska se hiiva pitäis kuitenkin saada pois ja se on suositelluin keino. Ite yritän välttää kaikkia ylimääräisiä lääkkeitä, varsinkin jos tuoteselosteessa sanotaan että ei raskauden aikana...

Täällä on enemmän tietoa klorimatsolista raskauden aikana. http://www.medicinesinpregnancy.org/Medicine--pregnancy/Clotrimazole/

edit: http://canesten.fi/fi/raskaus-ja-imetys/raskaus-ja-hiiva/index.php
Tuolla ei ainakaan sanottu, että olis mitään estettä käytölle raskauden aikana. Paitsi suun kautta otettavat lääkkeet.
 
Muokattu viimeksi:
Joo siis en itekään mielelläni mitään lääkkeitä käytä, mut varmaan pakko kun just se et ei oo hyväksi jos ei hoida kunnolla...
 
6+5 ja pahoinvointi vielä suht lievää ällötystä jos on nälkä ja usein heti syömisen jälkeen. mut ärsyttävintä on tää uupumus, ei mitään tavallista väsymystä, vaan ei pysty tekee enää iltaisin yhtään mitään (päivät oon töissä)! sikäli vähän huono kun ei pikkutytteli 2v ymmärrä, miksi äiti haluaa vaan maata.
sit on lämpöilyä, joka on myös hanurista kun on koko ajan olo että tulee kipeäksi ja palelee. mutta olen myös tyytyväinen, että oireita on, tuntee että jotakin tapahtuu siellä. :)
rinnoissa en huomaa mitään muutosta. ekassa raskaudessa ne tuli kipeäksi heti ja kipeät oli synnytykseen asti.
 
Mulla on tähän asti ollut tasaisesti nälkä-vessa-väsy-fiilis. Tänään noista kolmesta jäljellä oli enää väsymys, ja koska viimepäivät oon syönyt ihan koko ajan pakottavan nälän vuoksi, tänään oon sitten unohdellut syödä, kun nälkä ei koko ajan muistuta olemassaolostaan. Tilalle on kyllä tullut itkuisuus. Oon tavallisesti niin itkuherkkä, että oon odottanut, koska tää parkuminen alkaa, ja nyt on ilmeisesti sen aika. Itkin tänään kurjia juna-aikatauluja ja pieleen mennyttä työhaastattelua, ja sitten kun mies tajusi, etten ollut syönyt kunnolla, se teki mulle kanaa ja riisiä ja sitten alkoi itkettää, kun se on niin ihana. :sad010 :sad002 Että sillä tavalla.

Rasitusastma on muuten raskauden myötä pahentunut ihan hirveästi. Oon ylipainon takia päättänyt ylläpitää aika reipasta treeniakataulua sen muukaan, miten olot antaa myöten, mutta paha on treenata, kun tuntuu siltä, kuin olisi muovipussi päässä.
 
Minä nään kamalan levottomia unia ja juoksen ainakin 2 kertaa yössä vessassa. Että eipä paljon ole tällä viikolla unta kertynyt kun mies on koko viikon töissä päivystämässä ja tuo taaperokin vielä heräilee öisin (varsinkin kun isi ei ole kotona).

Vatsaa turvottaa ja jomottelee. Edellisessä raskaudessa rinnat oli kamalan kipeät aluksi, nyt ovat vain vähän arat, toivottavasti eivät kipeydy enempää.

Aika vähillä oireilla vielä, viikkojakin vasta 4+4. Innolla jatkoa odotellen ;)
 
Liliina mullakin puskee viellä välillä noi kyyneleet silmiin. Nimimerkillä joku alko melkeen pillittää kun katto äitien sotaa :smiley-ashamed005
 
Mulla kostu silmät liikutuksesta eilen kun mulle tuli labraan asiakkaaksi viikon ikäinen vauva. Se oli vaan niin pieni ja herttainen! Yritä siinä sitten peitellä kyyneliä ja samaan aikaan muina miehinä ottaa näytettä... :smiley-angelic006
 
Mulla oli tänään vapaapäivä, huomenna olis tentti mihin oli tarkoitus lukea. Mutta mutta, nukuinkin ihan sikapitkään! Tai heräsin mä 8 aikaan, kävin vessassa ja kissoille ruokaa. Mutta sit jatkui unet. Koko päivän ollut ihan järkyttävän väsynyt, tämmöstä ei oo aiemmin tässä ollut.

SIt tajusin iltapäivällä, että syötävä olisi. Mikään ei maistunut, kaikki maistui metallille. Söin tosi vähän, eikä sen jälkeen voinut mitään muuta kuin nukahtaa, niin otti voimille. Niinpä nukuin koko iltapäivänkin. Olisinko ollut hereillä tänään 11-14 ja sit klo 19 alkaen… että yhteensä semmoset 7 tuntia… kyllä nytkin nukuttaa että ei muuta ku unille. Taitaa jäädä se tentti tekemättä huomenna.

Mun olot siis muuttuneet siten, että on kova väsymys, ruoka ei maistu ja ne aiemmin jäätävät alamahakivut on vähän helpottaneet. Välillä niitä tuntuu, esim. aivastaessa ja ponnistaessa muutenkin. Ja oon mä itkeskellytkin tänään, no voi liittyä väsymykseen. Yksinäisyyttäni itken ja puran sitten inhottavilla viesteillä miehelle (erotaan nyt), joka jossain nytkin ryyppää. Ihana lukea muiden tarinoita välittävistä ja huolehtivista miehistä, onneksi pystyn olemaan kuitenkin toisten puolesta onnellinen, vaikka oma tilanne on sen suhteen kurja.
 
Voi pii mää oon pahoillani erostasi:( toivottavasti sulla on kuitenki joku hyvä ystävä tukena jolle voit purkaa sydäntäsi ja joka on tukena? En tiiä teidän eron syitä, mutta joskus on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ja silloin voi myös astella elämään se uusi rakkaus. Ja ihan varmasti sinäkin vielä saat sen välittävän ja huolehtivan miehen! Ihanaa raskausaikaa sinulle!!!
 
  • Tykkään
Reaktiot: be
Täälläkin on kyyneleet herkässä, ja vasta muutama päivä sitten alkoi rintoja aristaa ja tuntuu raskailta. Etova olo tulee kun nälkä iskee ja sit jossain vaiheessa syömistä tulee yhtäkkinen stoppi. Ei pysty syödä vatsaa täyteen, ku rupee taas etomaan. Väsymystä on myös, paitsi nyt kukkuilen täällä kun tuli otettua iltatorkut. :P
 
Tänne tuli uusi oire, mikä oli myös esikoisen raskaudessa. Mulla siis vuotaa oikea puoli nenästä verta, yleensä sitä on ollut aamuisin, mutta joskus myös iltaisin.
 
Onko kellään muulla oireena "ahdistusta"? Ymmärrän ketutuksen, mutta tänään alkoi oikein toden teolla ahdistamaan...ja niinkin pienestä aiheesta, kun meni fb-kirppiksellä kauppa sivusuun, kun tabletti reistaili ja mun kommentti hävis johokin. No voi olla, että on monen tekijän summa...lapsen sairastelu, työpaineet, alkava loma... Mut siis ahistaaaaaaaa...... toivottavasti menee ohi, esikoisessa ei ollut tällaista.
 
Niin ja vatsakipu on tasoittunut, vaan tasaista "jomotusta" keskivartalossa, vähän kuvottaa myös, mut en tiedä johtuuko se siitä että nyt ahistaa kaikki. Ääh, on se vaan kurja, kun odottavan aika on niin pirun pitkä...jotenkaan ei nyt jaksa edes iloita tästä raskaudesta, kun on kaikkea muuta mielessä... Ehkä sitten sen ekan ultran jälkeen, jos kaikki näyttää siellä olevan ok. Kun on niin vähän oireita, on sellanen olo, et onkohan tuulimunaraskaus, niinku mun eka raskaus oli...silloin meni kesken rv8-9.
 
Näitä on kiva lukea kun huomaa, että itsellä tosi paljon samanlaisia oireita. Sama aivan mieletön väsymys vaivaa taas. Esikoista odottaessa muistan kun töide jälkeen tulin kotiin ja makasin sängyllä äksässä ainakin pari tuntia nukkuen kuolat lakanoille valuen. Harmi ettei ole samaa mahdollisuutta nyt kun juniorin kanssa ollaan kotona kun pitää edes yrittää olla vähän skarppi. Pakko antaa välillä periks ja ottaa torkut sohvalla ja antaa kulmikkaan lastenhoitajan viihdyttää poikaa sillä välin. Ei haittaa edes pojan ilon kiljahtelut tai yleensä ärsyttävät rallatukset piirretyissä kun taidan kuorsata itte kovempaa! :)
 
Mimmana87 kiitos myötätunnostasi! meillä alkoholi tuli (uudelleen) väliin, puolisen vuotta raittiutta miehellä takana ja luulin raskauden vielä lisää auttavan raittiusasiassa mutta toisin kävi.

Mies Hävisi just ennen kuin ehdin tehdä ees testiä, tiesi kyllä että voi olla pulla uunissa. Nyt 10 päivää putkeen dokannut jossain, lähtee usein ulkomaille piiloon. Pakkohan tässä on erot ottaa, en mä jaksa kivirekeä kun on tämä raskaus paljon tärkeämpi! On mulla onneksi tietyt ihmiset jotka tietää ja tuntee tilanteen ja minut tarpeeksi hyvin.

Silti sitä hakee tukea täällä puolianonyyminä, kun ootte sitä vertaisryhmää mitä ei taas muualta saa. Saa jakaa mahan vääntelyt ja ummetukset täällä :)
 
Ummetus helpotti! (Koska oksettaa niin paljon, etten oo pystyny syömään muuta kuin hirveitä annoksia marjoja ja puuroa :D ) Pahoinvointi tuli tilalle ihan järkyttävänä, oon nyt parina aamuna oksennellut kaaressa kaiken syömäni. Tänään oli aamulla niin järkyttävä olo, et mietin pääsenkö töihin asti edes oksentamatta. Hienosti sit kesken hommien alkoi kuvottaa kun ei ollut hetkeen syönyt mitään - onneks sitten sain pullaa, niin meni ällötys ohi. En oo kertonut raskaudesta vielä oikein kenellekään niin hankala yrittää peitellä noinki vahvoja oireita. Ollut pakko perua jo joitakin menoja kun en voi kotonakaan tehä muuta kuin makoilla olojen takia.

Mä oon nähnyt nyt ihan käsittämättömiä painajaisia, yleensä näen vaan kivoja unia. Yks painajainen oli kauhistuttava: olin pessyt ikkunat huonosti! Samoin välillä alkanut ahdistaa jotkut vanhat jutut jotka olin jo unohtanut. Yks päivä aloin vollottaa kun näin facebookissa videon, jossa pelastettiin jäihin pudonnutta koiraa (koira selvis ja saatiin ylös, itkin silti). Mies vaan nauro mulle ja antoi syötävää. Eniten oon ollut herccis silloin kun en oo syönyt kunnolla tai väsyttää niin, etten jaksa yhtään mitään ja kaikkea pitäis tehdä.
 
Pii, voimia eron suhteen! Juominen on vaikea asia, ja alkoholistia ei voi auttaa kukaan muu kuin hän itse. Hänen pitää itse ensin myöntää ongelma ennenkuin voi raitistua, ja usein tähän tarvii vertaistukea. Mutta samalla täytyy hoitaa koko perhe, pelkkä miehen hoitaminen ei riitä.
Jos mies ei ole ongelmaa myöntänyt, kannnattaa suhteesta lähteä, sillä asia ei siitä miksikään muutu. Aina on hyvä syy juoda, ja sä ressaat, jolloin sinä sekä sikiö kärsii.

Voisin paasata tästä raitistumisesta vaikka kuinka, oma isä raitistui 5,5 vuotta sitten, joten on omakohtaista kokemusta niin juomisesta, sen vaikutuksista raskauteen ja perheeseen, ja lopulta raitistumisesta.

Voimia Pii <3
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Takaisin
Top