Alkuoireita
- Ketjun aloittaja OneStepTwoMama
- Aloituspäivämäärä
Mulla alko jo ennen plussatestiä pahoinvointi, tissikipu ja paleleminen. Ne on oikeastaan ne oireet jotka kokoajan on olleet päällimmäisenäki, mitä nyt aina vähän vaihtelee voimakkuus. Nyt raskausviikolla 12 on välillä jo oireettomiakin päiviä jotka aiheuttaa paniikkia, mutta aina on sykkeet löytynyt, eli pienellä kaikki hyvin ❤ mahakin jo vähän pyöristyy niin alkaa tuntumaan todemmalta. Onko muilla ko oireet loppunut/vähentynyt? :)
Äippä2015 minä ostaisin apteekin oman, ei kuulema anna vääriä positiivisia, nuo extra-ultra-hyper-herkät saattaa kuulema antaa vääriä hailuraviivoja. Tsemppiä testaukseen!
Äippä2015 minä ostaisin apteekin oman, ei kuulema anna vääriä positiivisia, nuo extra-ultra-hyper-herkät saattaa kuulema antaa vääriä hailuraviivoja. Tsemppiä testaukseen!
Mulla on ainakin melkein kaikki oireet jo loppunut.. Tänään on tosin ollut melko huono olo, joka varmasti pitkälti johtuu siitä, että juuri tänään en ole syönyt terveellisesti (syönyt mm. pastaa ja jäätelöä). Viimeisen viikon aikana olo on ollut melko normaali eikä pahoinvointiakaan ole ollut juuri lainkaan, kun on syönyt terveellisesti. Tänään tulee 12 viikkoa täyteen. Alavatsa on myös täällä pyöristynyt :)
Täälläkin nyt kehno olo, yöllä olin rättiväsynyt mutten saanut unta. Päässä surissut, kamala nälkä (siis keskellä yötä) ja samalla niin paha olo, ettei senkään takia meinaa nukahtaa.
Hedelmiä tehnyt nyt illalla mieli, mies teki pannukakkua ja sitä ei todellakaan voinut maistaakaan. Ja tänään katsoin jonkun tuhkimotarina-jälkijakson, jota paruin sohvalla.
Hedelmiä tehnyt nyt illalla mieli, mies teki pannukakkua ja sitä ei todellakaan voinut maistaakaan. Ja tänään katsoin jonkun tuhkimotarina-jälkijakson, jota paruin sohvalla.
Kuullostaapas teidän kommentit kovin tutuille. Täällä on kaikki viel uutta ja ihmeellistä, kun esikoista odotan. Ei oikein tiedä mikä on normaalia, mikä ei..
Mutta siis ihanat hormonit alkaa puskea pintaan. Olen tänään itkenyt, nauranut, itkenyt ja nauranut yhtäaikaa, kiukutellut ja hetken päästä ollu taas ihan fine. :D Menkkamaisia kipuja ollut alaselässä ja -vatsassa yli viikon, ennen plussaamista jo. Oon tuhottoman väsynyt, nukahdin tänään nojatuoliin istualleen huolimatta 8h yöunista. Nälkä ihan koko ajan. Matkapahoinvointi on myös ihan uusi ystävä, ei siis ole ollut ennen raskautta. Onneks tykkään ajaa autoa, kun itse ajaa ei tuu huono olo.
Mutta siis ihanat hormonit alkaa puskea pintaan. Olen tänään itkenyt, nauranut, itkenyt ja nauranut yhtäaikaa, kiukutellut ja hetken päästä ollu taas ihan fine. :D Menkkamaisia kipuja ollut alaselässä ja -vatsassa yli viikon, ennen plussaamista jo. Oon tuhottoman väsynyt, nukahdin tänään nojatuoliin istualleen huolimatta 8h yöunista. Nälkä ihan koko ajan. Matkapahoinvointi on myös ihan uusi ystävä, ei siis ole ollut ennen raskautta. Onneks tykkään ajaa autoa, kun itse ajaa ei tuu huono olo.
ainokaarina
Silmät suurina ihmettelijä
Täälä mennään 10+1 viikoilla ja kyllä tuntuu että tässä on kyllä käyty KAIKKI mitä voi vaan alkuraskausoireita olla! Välillä menee tämä raskausarki ihan komiikan puolelle. Itkettää ja naurattaa.
Jatkuva etominen ja mahan vellominen, oksentaa voisi koska vaan ja vaikka mistä syystä (kauhuleffat, lihamarinadit, rasvane ruoka, hytkyminen...), mutta taistelen vastaan, koska oksentaminen on vaan niin kauhiaa. Yksi päivä pulputin yrjöä pöntölle KOKO päivän, lähes tunnin parin välein ja töihin sai soittaa ja laittaa mahapöpön piikkiin.
Sitten tämä väsymys, melkeen nukahdan jo seisaaltaankin kuin narkoleptikko. Sitten omaan mitä kauheimman laadun raskausaivot. Aina oon ollu hajamielinen, mutta nyt ollaan kyllä naurettavuuden puolella, melkein kämmeneen saa kirjoittaa muistutuksen että muistan mennä töihin. Kerran unohdin osoitteemmekin.
Ruokahimoja ei kauhesti ole, kun vaan saisi edes JOTAIN alas. Siis jotain muutakin siis kuin ampparijätskit ja mikropitsat. Kokeilin paistaa hunajamarinoituja kanoja; virhe, kun vaan näin sen marinaadin, heitin boxin käsistä kuin ydinjätteen jääkaapin perille ja join vettä nälkään.
Sitten rintojen turvotus, nännien arkuus, yöheräily, finnejä naamassa kaulassa selässä polvessa korvassa ja muissa ihan absurdeissa paikoissa, mistä en niitä aiemmin ole löytänyt! Mahan turvotus ja satunnaiset vihlonnat, vaatteet kinnaa, paleloo, kuumottaa, liian kuumalla huono olo ja jos nousen äkkiä, pitää pysähtyä toviksi ja puhkun ja puhallan kuin iso paha susi.
Parasta on silti tämä tunteiden laaja kirjo! Välillä olen niin väsynyt että sen takia meno on kuin mummoilla bingossa, mutta yleensä olen lievästi sanottuna persiille ammuttu karhuemo, joka heräsi liian aikasin uniltaan, eikä löydä mustikoita. Johtunee osaksi siitäkin, kun plussasin niin jätin tupakin pois ja totuttelua on ollut että nyt ei joka kilarin kohdalla rampata pihalle höyryille, VAAN on meditoitava itsensä kasaan samalla kymmeneen laskien. Hyvin olen pärjännyt ja ylpeä olen!
Tänään oli myös eka neuvola ja padot aukesivat ja parku tuli, kun täti kehui tupakanlopettamistani ja alkoi kehua minua oikeasta äidinrakkaudesta ja voimasta. Myös meidän kadonnut kissa on saanut herkistymään. Ja lastenleffa Frozen. Ja kun jätski oli loppu pakkasesta. Menöö tunteisiin.
Mutta sitä odotellessa että pahimmat oireet hellittää ja saa NAUTTIA raskaudesta sietämisen sijaan! Mutta mukava kun voi johonkin mielipahansa tästä olotilasta purkaa, kuten tänne. :)
Olen puhunut.
Jatkuva etominen ja mahan vellominen, oksentaa voisi koska vaan ja vaikka mistä syystä (kauhuleffat, lihamarinadit, rasvane ruoka, hytkyminen...), mutta taistelen vastaan, koska oksentaminen on vaan niin kauhiaa. Yksi päivä pulputin yrjöä pöntölle KOKO päivän, lähes tunnin parin välein ja töihin sai soittaa ja laittaa mahapöpön piikkiin.
Sitten tämä väsymys, melkeen nukahdan jo seisaaltaankin kuin narkoleptikko. Sitten omaan mitä kauheimman laadun raskausaivot. Aina oon ollu hajamielinen, mutta nyt ollaan kyllä naurettavuuden puolella, melkein kämmeneen saa kirjoittaa muistutuksen että muistan mennä töihin. Kerran unohdin osoitteemmekin.
Ruokahimoja ei kauhesti ole, kun vaan saisi edes JOTAIN alas. Siis jotain muutakin siis kuin ampparijätskit ja mikropitsat. Kokeilin paistaa hunajamarinoituja kanoja; virhe, kun vaan näin sen marinaadin, heitin boxin käsistä kuin ydinjätteen jääkaapin perille ja join vettä nälkään.
Sitten rintojen turvotus, nännien arkuus, yöheräily, finnejä naamassa kaulassa selässä polvessa korvassa ja muissa ihan absurdeissa paikoissa, mistä en niitä aiemmin ole löytänyt! Mahan turvotus ja satunnaiset vihlonnat, vaatteet kinnaa, paleloo, kuumottaa, liian kuumalla huono olo ja jos nousen äkkiä, pitää pysähtyä toviksi ja puhkun ja puhallan kuin iso paha susi.
Parasta on silti tämä tunteiden laaja kirjo! Välillä olen niin väsynyt että sen takia meno on kuin mummoilla bingossa, mutta yleensä olen lievästi sanottuna persiille ammuttu karhuemo, joka heräsi liian aikasin uniltaan, eikä löydä mustikoita. Johtunee osaksi siitäkin, kun plussasin niin jätin tupakin pois ja totuttelua on ollut että nyt ei joka kilarin kohdalla rampata pihalle höyryille, VAAN on meditoitava itsensä kasaan samalla kymmeneen laskien. Hyvin olen pärjännyt ja ylpeä olen!
Tänään oli myös eka neuvola ja padot aukesivat ja parku tuli, kun täti kehui tupakanlopettamistani ja alkoi kehua minua oikeasta äidinrakkaudesta ja voimasta. Myös meidän kadonnut kissa on saanut herkistymään. Ja lastenleffa Frozen. Ja kun jätski oli loppu pakkasesta. Menöö tunteisiin.
Mutta sitä odotellessa että pahimmat oireet hellittää ja saa NAUTTIA raskaudesta sietämisen sijaan! Mutta mukava kun voi johonkin mielipahansa tästä olotilasta purkaa, kuten tänne. :)
Olen puhunut.