Itselläkin selkeesti pahin oire on väsymys, etenkin nimenomaan sen suhteen, ettei jaksais esikoisen kanssa touhuta. Tyyppi on juts oppinu menemään ns täysii ja repii kaiken alas mennessään, pitäis kanniskella/nostella koko ajan parempaan paikkaan. Ei voi hetkeksikää jättää yksin. Oon koettanu rajata kämpän kahteen osaan, niin ei tarttis sitä ja koiraa olla pahoina hetkinä pitämässä erillään.
Tyypin lempparihommaa ois juosta (lue:konttaa) koiran perässä ja kävellä tasoja vasten ittensä tukien. Toistaiseksi onnistunu estää niiden kanssakäymisen, koirakin on tajunnu jo alkaa väistää.
Lisänä siihen paha olo, jatkuvasti miettii tuleeks jotai ylös vai ei. Voi sitä edellistä raskautta ku sai vaan makaa sohvalla. Töissä oleminenki tuntuis tän vajaa 10kk naperon kaitsemiseen verrattuna helpolta, olis edes ne tauot. Täytyy kuitenkin yrittää jotai koko tehdä, ettei ihan masennu ja väsähdä tai paha olo ota valtaa, vaikka väkisin. Kaikki tosin kuurattu himassakin viiteen kertaan ja kaapit käyty läpi, onneks esikoinen taapertaa perässä ja tykkää kattoo ku mamma touhuu, viihdyttää sitäkin... Kaiken kruunaa se, että ukko on töissä niin, että seuraavan kerran se pystyy päivän katsoo esikoista reilu 2vko kuluttua.
Jos edes yhtenä aamuna sais nukkuu tunnin tai kaks pidempään. Mielellää niin pitkään ku nukuttais.