Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
:D Ehkä sillä sairaalloisella ylipainollaki oli jotain tekemistä sen kanssa, että vauva vaan luiskahti ulos :D
 
hmm.. mul onkin menny nää ohi. Siis juuh, nykyään kalvoja puhkaistaan silleen että kohdunsuun tilanne on ns. kypsä.
Eli se kalvojen puhkaisu ei satu ollenkaan, Se ei välttämättä edes tunnu vaikka joku voi tuntea pienen naksahduksen tai poksahduksen. Ja kun on ollu tippa ja synnytystä on hissukseen käynnistelty niin ne supparit on ihan suppareita.
Tosin jokainen kokee ne eri tavalla. Se mikä sattuu yhdelle ihan hirveesti sattuu toiselle vähemmän jne.
Fakta on se että synnytys kirpaisee, mut meillä on kuitenkin mahdollisuus monenlaisiin kivunlievityksiin.
On luomumpaa ja vähemmän luomua.
Tens laitetta en oo koittanut enkä aqua rakkuloita enkä kyllä spinaaliakaan.
epiduraali, kuuma suihku (on muuten huippu hyvä) akupunktio ja ilokaasu (ei mun juttu)

Owen, jouduitko oikeesti siitä kotiiin?? Mulla alko samalla hetkellä aivan räjähtävät kivut.. kauanko sulla kesti ton puhkaisun jälkeen?
 
Mullekin lätkästiin nyt kätilötapaamisessa sellanen 60 sivuinen lehtinen käteen, johon kirjattuna mun kaikki terveystiedot, varmaan niinkun Suomessa neuvolakortti. Siinä on noista kivunlievityksistä yms pari kohtaa, kun pitäis käydä läpi ja rastitella, että mitä tahtoo ja mitä ei. Oon aika ulapalla että mitä ne ees tarkoittaa, ajattelin vaa vetää Yes kohtiin isot raksit :D
Miten toi kuuma suihku, siis ihan vaan lykätään suihkuun?
 
Pyysin itse päästä kotiin, kun asutaan miltei vieressä :) Sairaala ympäristönä ahdistaa, niin ajattelin, ettei jää ainakaan siitä enää kiinni :grin Supistukset alkoi joo aikalailla samantien.. 8 tuntia oli "helppoja" suppareita & 4 tuntia kotona ihan infernaalisia supistuksia, sit kun päätettiin viimein lähteä sairaalaan niin alkoikin ensimmäinen komplikaatio: "supistusvoimakkuuden määrittelemätön häiriö"=ei taukoja, vaan yhtä tulitusta, ammeessa olin tunnin, sit synnytyssaliin, ekat lääkkeet: kiireellinen epiduraali kahteen kertaan ohi, osumalla iiso helpotus supistuksiin, vaikka tosi hyvin tunsin ne ja kivuttomasti ei silti mennyt, nopee avautuminen 9cm, vauvan sydänäänten uniset laskut aina supistusten aikana, 4 tuntia 9cm:ssä, pari koeponnistusta tehtiin ja monta mikronäytettä otettiin vauvan päästä, ja viideltä yöllä tuli sit päätös kiireellisestä sektiosta..
Vaikkei mulle mitään kammoa sinällään jäänyt, niin sen tiedän, että puhkaisukäynnistystä ei enää koskaan tänne, kiitos :dead::grin
 
Aubrey, joo, siis kuumassa suihkussa istutaan jumppapallon päällä ja siinä keinutellaan, oli mulle kans tosi tehokas kivunlievitys. Kuumaa vettä suihkutin käsisuihkulla alaselkään ja alavatsalle. Istuin 1,5h siellä suihkussa ja vesi oli ihan polttavan kuumaa :D

Ja supistuksethan tuntuu kaikilla eri tavoin, toiset tuntee hillitöntä kipua värkissä ja toiset -minä mukaan lukien- menkkapolttona alaselässä ja alavatsalla. Se poltto oli vaan 1000x hirveempää mitä hirveimpien menkkakipujen aikana :) ja kotona kun alko säännölleen tulla niitä polttoja niin tiesin että nyt alkaa tapahtua.
 
Mulle on nuorempana tehty keskeytys ja sillon muistan, että se jo sattu ihan hitosti.. En yhtään muista millanen se kipu oli, mutta muistan että sattu. Että se kertaa tuhat sitte tulossa vai :D No ei vielä pelota :p

Kuulostaa aikaa mukavalta muodolta tuo kuuma suihku ja keinuttelu :)
 
:D Ehkä sillä sairaalloisella ylipainollaki oli jotain tekemistä sen kanssa, että vauva vaan luiskahti ulos :D

Noku ne muut ylipainoiset odottajat joutui kaikki suunniteltuun sektioon tai hätäsektioon ku ei ollu voimaa ponnistaa tai vauva oli niin iso (äiti o syöny hyvin ni vauvaki sit :D ) tmstmstms..
Noh ehkä ei kannata päätä loppuun asti kuluttaa synnytysjutuilla, onhan vielä n. puolet odotusajasta jäljellä :D
 
Mie muuten katoin kans sen dokumrntin niistä ylilihsvista odottajista. Karkkipussi meni äkkiä takas kaappiin ;D
 
Hui kamala :D Ei ketään nyt kasvateta niin isoksi, jooko :p
 
Aubrey, veikkaisin että keskenmenon ja keskeytyksen kivut on erilaiset kun synnytyksen. Tosi usein synnytyskivut alkaa vähitellen ja voimistuu pikkuhiljaa niin saa kroppa vähän tottua ja adrenaliinia erittyy elimistöön samaa tahtia.
Tosin olen niin super onnellisessa asemassa että en ole sitä joutunut kokemaan ja toivottavasti asia on jatkossakin näin :)
 
Tiedä häntä, en tosiaan muista kuinka kovasti sattu, mutta mitään avustusta en meinannu ottaa ku viereisessä pedissä oleva neitokainen oksensi sellasta vauhtia menemään että aattelin mielummin olevani ilman. Enpä kauaa ollut :D Mutta se siitä, toivottavasti ei enää kohdalle osu :)

Jotenkin lohdullista, että monet kuitenkin kokee synnytyksen mahtavana kokemuksena :) Ja onhan se varmasti, jollain tavalla odottaa sitäkin todella mielenkiinnolla ja innoissaan. Vielä hetken tosin ihan ylpeänä ja iloisena kantelen masua :)
 
Täällä olis sitten heinäkuussa eka synnytys edessä, mutta en osaa vielä jännittää :O Kaikki tutut on kyselleet, että joko pelottaa synnytys, mutta ei. Kiinnostaa lähinnä. :D Mahdollisimman luomuna siis haluaisin synnyttää, mutta en mitään ehdotonta kieltoa pistä lääkkeille, jos niitä sattuukin jostain syystä tarvitsemaan. Jotenkin tahdon kokea sen kivun siksi, että pystyisin paremmin tietämään mitä kroppa kaipaa missäkin tilanteessa. En ole vielä ikinä kokenut sellaista kipua, joka olisi ihan ylitsepääsemätöntä, joten en osaa kuvitella sellaista nytkään tulevan tai varsinkaan pelätä. Sittenhän sen näkee miten menee :)
 
Mulla ainakin autto kestämään niitä kipuja se kun tiesi että kipu on hyväksi, vauva syntyy ja saa pienen syliin :) et varmaan km johtuva kipu tuntuu hirveemmälle kun ei oo se vauva sieltä syliin asti tulossa.
 
Mulla ainakin autto kestämään niitä kipuja se kun tiesi että kipu on hyväksi, vauva syntyy ja saa pienen syliin :) et varmaan km johtuva kipu tuntuu hirveemmälle kun ei oo se vauva sieltä syliin asti tulossa.
Synnytyksestä ei ole vielä kokemusta, lääkkeellisestä keskeytyksestä (abortista) kylläkin, ja voisin veikata tämän pitävän paikkansa. Muistan kyllä, että keskeytys sattui pirusti, mutta enemmän itkin ja halusin turruttaa oloa kipulääkkeillä sen henkisen puolen takia.
 
Neuvolaan piti viimeksi täytellä voimavaramittari lappu ja siinä tais muuten olla kohta "suhtaudun synnytykseen luottavaisin mielin". Me vastattiin siihen molemmat että hieman eri mieltä. Ei nyt varsinaisesti mikään pelota mutta en kyllä osaa asennoitua niinkään että luottaisin kaiken menevän hyvin. Ehkä siksikin kun äiti ja tädit (tai ainakin toinen) on sektiossa synnyttänyt ja sisko kyllä ihan normaalisti alateitse, mutta niin.. Synnytystapa-arviota odotan siis ehkä ja sen jälkeen voi ehkä ne pelot puskea enempi esiin jos nyt tulee...
 
Täällä ei kuulemma tehdä synnytystapatutkimusta kellekään ilman hyvää syytä. Eikä riittänyt syyksi se, että mun äidillä on liian ahdas lantio ja ensimmäinen synnytys meni hätäsektioon ja kaksi myöhempää suunniteltuihin. Äidiltä ja siskolta on kyllä lantiot kuvattu ja mitattu, mutta multa ei suostuta. Nyt siis pelkään hätäsektiota tai vauvan jumittumista luihin ja tukehtumista.
 
Itse oon paljon tätä synnytys asiaa myös miettinyt, ja etenkin sitä että ketä sinne "otan/tulee" mukaan, kun ei tuota miestä sinne tosiaan nyt ole mukaan tulossa.

Yksi parhaista ystävistä on ollut tulossa, ja lisäksi olen ajatellut ihan ammatti "doulaa". Sain kimmokkeen kun lueskelin tuolta "aktiivinen synnytys" -sivuilta näitä Doula-esittelyjä. Lisäksi mulla myös ajatuksissa/toiveena synnyttää mahdollisimman vähin lääkkeellisin kivunlievityksin, mutta kun ei voi tietää mitä ne kivut tulee omalla kohdallani olemaan, niin olen ihan yhtä tyytyväinen vaikka synnyttämään mennessä haluaisinkin epiduraalin ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet ja lopuksi vielä "nukutuksen" :D

Mutta uskon että sillä henkisellä valmistautumisella on myös tärkeä rooli, ja sitä yrittänyt parhaani mukaan harjoittaa. Positiivisia mielikuva ja rentoutus harjoituksia.

Mulla on ollut aivan mahtava äitipoli lekuri, vauvan menettämisen pelon vuoksi, sekä supistelun ja kokonaistilanteen vuoksi minulla on ultraääni aina vähintään kk:den välein, jolloin joka kerta vauvan lisäksi Ultrataan kohdunkaulan tilanne, ettei supistukset ole vaikuttaneet siihen.

Kun kerroin toiveesta yrittää mahd. Luomuna synnytystä, ja pyysin tätä varten saada arviota vauvan koosta + ne lantion mitat, niin kuulema tarvittaessa nämä "järjestyy"... :)

Eli luottavaisin mielin synnytystä ajattelen, ja aloittanut valmistautumisen siihen myös "henkisesti".
 
Lyydia, pelkopolin kautta pääsisit synnytystapa-arvioon, mut sitä en tiedä mitä kautta pääset pelkopolille kun ei itellä oo kokemusta.. Osaako joku muu sanoa?
 
Muistaakseni oon kuullu, että neuvolasta voisi saada lähetteen pelkopolille? Itsellänikin oli tarkoitus sinne päästä,mut eipä nyt oikein ehtinyt tai eihän tässä vielä tiedä koska tää syntyy.... Synnytysosastolla ja salissa käytiin tutustumassa perjantaina.
 
Takaisin
Top