Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun synnytyksessä ei ole mukana mitään opiskelijoita, vaikka ite hoitoalalla olenkin ja kannustan seuraamaan ja tekemään oppisimsen kannalta tässä,vedän rajan.

Itse odotan nimeämistä ja olen miettinyt spinaali puudutusta ja epiduraalin ottoa sattuukosne ja mitä eroa näillä on. Olen todella kipu herkkä ja kumminkin haluan synnyttää alateitsenjos mahdollista.

Toki tuleva synnytys jännittää kovasti, sillä Ei ole varmaa kestääkö mieheni olla kokoaika siellä vai pyörtyykö se kun alkaa tapajåhtumaan. Toki saa lähteä hetkeksi pois jos tuntuu siltä ja ymmärrän sen, mutta haluisin kumppanin olevan rinnalla
 
Täällä on jotenkin pajon jyrkempi tää jaottelu. Tosiaan jo lääkräiä valitessa pitää miettiä, millaisen synnytyksen haluaa, ettei tosiaan tule valinneeksi sellaista, joka haluaa vain tehdä keisarinleikkauksia, vaikka ei olisi tarpeen. Itse olen ajatellut, että voisin luomuna yrittää (kuultuani ystävän kauhuarina väärinaitetusta epiduraalista), mutta jos tuntuu siltä, niin sitten otetaan kipulääkitys. Ei se kärsiminenkään mikään itsetarkoitus ole.
 
Epiduraali toimi myös mulla :) Spinaalia ei anneta ainakaan täällä ensisynnyttäjälle ja mä epäilen, että syynä on se, että supistusten pitää tuntua...Mulla jäi muutenkin täkäläisistä kätilöistä semmoinen kuva, että ensisynnytyksen pitää sattua ja pirusti. Toivon, että kakkosesta kivunlievitys olisi tehokkaampaa ja siksi otan spinaalin, jos mahdollista :) Spinaali puuduttaa siis tehokkaammin ja sitä käytetään mm. leikkauksissa. Miinuksena voi tulla ns. spinaalipäänsärky, mutta onneksi harvinaista!
 
Mie en kerinny saaha spinaalia toisessa synnytyksessä, kätilö kerkis vaan laittaa tipan kätteen(kuulemma pittää olla ensin laitettuna ennen ku laittaavat mittään puudutteita) ja tyttö syntykkii 1min päästä siitä :D eli oli turha koko tippaki.
 
mitä oon asiaan tutustunu ni spinaali on turvallisempi ku epiduraali kun spinaalissa tulee vähemmän lääkkeitä elimistöön ja pienemmällä todennäköisyydellä tulee saajalle pahaa oloa yms.
 
Mua kyllä jo tässä vaiheessa mietityttää tuleva synnytys. Jännittää että kestääkö yhtä kauan kuin viimeksi ja mitä teen kivunlievityksen kanssa jne.

Kerron vähän esikoisen syntymästä.

Rv.40+1 klo.4 yöllä heräsin supisteluihin joita rupes tulemaan säännöllisesti n10 min välein. Aamulla 7 aikoihin soittelin äidille ja siskoille ja kerroin mitä on kohta tapahtumassa. Sisko sanoi että ei oo vielä mikään kiire kun vielä pystyin nauramaan puhelimessa. Soitin myös kättärille ja herättelin ukon joka oli jo aiemmin ilmoittanut töihin että nyt alko tapahtua. Siinä sitten supistusten muuttuessa kivuliaammiks kävin kuumassa suihkussa helpottamassa oloa, siis selkään kohdistuvia supistuskipuja. Mies välillä hieroi selkää ja haki vettä jne. Sitten n.13 aikoihin alkoi kivut olee jo niin kovia että oli lähettävä kättärille. Onneks lähdettiin tuolloin, en tiedä miten olisin automatkan myöhemmin kestäny kun oli niiiin ikävä istua autossa tuo n.20min matka. Selvisi että olin auki 3cm, kätilön kanssa juteltiin kivunlievityksestä ja tuossa vaiheessa sanoin että yritetään mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeitä. Kätilö ehdotti että menisin jumppapallon kanssa lämpimään suihkuun kun suihku oli aiemminkin auttanut. Ja juu, jumppapallon heijjaaminen suihkussa auttoikin vielä enemmän, onneks oli sen verta kapea suihkunurkka ettei päässy kaatuilee pallon kanssa. Suihkun jälkeen ukko sai taas hieroa kipeää alaselkää ihan kunnolla, sitten vaihtuikin jossain vaiheessa kätilö ja meiltä kysyttiin että saako harjottelija tulla mukaan synnytykseen ja kyllähän se meille kävi. Minusta siis harjottelijan mukana olo toi jotenkin turvaa kun kätilöllä taisi olla 3 synnyttäjää hoidottevanaan samaan aikaan. Ja tämä harjoittelija kävi meidän luona itsekseenkin välillä kysymässä vointia jne. Sydänäänikäyrällä ruvettiin seuraamaan supistuksia. Kivut oli kovat ja kätilö kysyi josko haluaisin kivunlievitystä, huolin ilokaasun joka olikin paras ystäväni koko loppu avautumisvaiheen. Tosin sekään ei kauaa auttanut kuin ihan terävimpään kipuun. Kun supistuksien kivut vaan kasvoi ja kasvoi, kätilön suosituksesta otin sitten epiduraalin joka ei sekään kauaa auttanut. Kätilökin oli ihan ihmeissään kun kivut alkoin tuntua niin nopeasti epiduraalin jälkeen uudelleen. Pissalla yritin käydä, ei tullut mitään, katetroitiin. Ilokaasulla jatkettiin kunnes kätilö tuumi avautumisvaiheen loppupuolella että laitettaisko pudendaalipuudutus, helpottaisi ponnistusvaihetta, itse olin jo tuolloin siinä tilassa että ihan mitä vaan kunhan saadan lapsi ulos. Olin jo siis ihan väsynyt supistuksista. Lapsivedet meni juuri ennen pudendaalipuudutteen laittoa. Toinen kätilö tuli laittamaan sen ja voi helkkari kun sattui ekan piikin laitto, siinä kirosin niin perkeleesti ja raivosin että toista ei laiteta sille toiselle puolelle, kätilö sai kuitenkin rauhoteltua ja toinenkin laitettiin ilokaasun voimin. Voi jessus sitä kipua! No ponnistusvaihe oli sen tuntunen että alapää repeää totaalisesti joka suuntaan tai että jättikokoinen kakka ois tulossa. Tuntu että kokoajan ois pitäny ponnistaa, enkä pystyny pidättelemään ponnistusta kun olisi pitänyt, siksi varmaan tulikin repeämiä. Meinas epätoivo iskeä, mutta n. 20 min ja tyttö oli ulkona 21.15! Ihana tunne! Helpottava! Onnellinen! Istukka tuli kevyen vatsan painelun jälkeen eikä sattunut. Toisen asteen repeämät tuli emättimen sisälle joita lääkäri tuli tikkailemaan reiluksi tunniksi. Verta menetin paljon Pudendaali vaikutti sen verran ettei tikkausta juurikaan tuntunut. Isä leikkasi napanuoran, kylvetti, mittasi ja puki vauvan kätilön kanssa. Sain vauvan rinnalle:Heartpink

Pudendaalipuudutusta en todellakaan enää halua ja taitaa olla niin että kokeilen pärjätä sillä ilokaasulla koko synnytyksen.

Jouduin muuten takaisin sairaalaan n. viikko synnytyksen jälkeen kun iski kohtutulehdus, oireena alavatsakipu ja kuume. Itkuhan siinä tuli kun joutu osastolle jäämään suonensisäisen antibiootin takia. Päästiin muuten vauvan kanssa samaan huoneeseen jossa ensimmäiset päivät vietettiin.

Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja meillä on ihana tyttö:Heartpink
 
Mulla 2 synnytystä takana ja oikeastaan ilokaasua voimin molemmat puskettiin pihalle. Molemmissa kivut yltyivät niin koviksi, että pyysin vahvempia droppeja, mutta puudutuksia ei kummassakaan ehditty antaa ennen kuin olin täysin auki eli jäivät sitten ottamatta. Kivun tunne on hassu, sen unohtaa heti kun se lakkaa, mutta muistan sen kun ajattelin esikoisen kanssa, että ei enää ikinä tätä kipua ja toisen kanssa kipu oli niin kova, että luulin olleeni tajuttomana. Ajatuksena kuitenkin lähteä samalla periaatteella menen sen mitä jaksan luomuna tai kaasulla ja sitten pyydetään tarvittaessa lisää.
Ilokaasua käytöstä ainakin oman kokemukseni mukaan kannattaa aloittaa miedolla teholla ja lisätä asteittain, muuten pahoinvointi iskee. Ja ajoitus on kaiken A ja o. Muuten on olo ko olis ympäripäissään ja pierasemassa vesimelonia. Akupunktiota sain kakkosen kanssa, mutta auttamattomasti liian myöhään, enkä muuten tuntenut yhtäkään neulan pistosta vaikka niitä oli vissiin joku 20 pystyssä käsissä, jaloissa ja päässä.
 
Mä olen varmaan joku mutaatiofriikki kun ekan tein luomuna, koska kivut oli jotain luokkaa menkkajomotuken ja kevyen selkäkivun rajamailla. Ei kivunlivitystä minkäänlaista. Mukavaa suorastaan. :rolleyes:

Tulevasta hieman ristiriitaisia tunteita... kovasti toivoisi edellisen toisinto, mutta kun nää vissii tuppaa synnytykset olemaan jokainen erilaisia. Pelko persiissä siis odotan että kivut tulee nyt ensimmäisenkin kerran edestä. Toisaalta luotan että kroppa hoitaa homman :3some
 
Synnytyksiä on just niin monia, kuin on synnyttäjiäkin. Kannattaa miettiä itselleen "toiveet" ja miettiä, miten toivoisi asioiden hoidettavan synnärillä, mut liian sokeesti ei kannata lähteä sotaan.

Mä olin päättänyt, et haluan synnyttää täysin luomuna, ja luin hirveesti luomusynnytyksistä ja synnytyksestä ylipäätään, opiskelin kivunhallinta juttuja, joogasin, jumppasin, pidin itseni kunnossa jne. Mutta toisinhan siinä kävi..
Lyhykäisyydessään:
Rv 42+1 synnytyksenkäynnistys kalvojen puhkaisulla, 8 tuntia "helppoja" suppareita, siitä pelkän auton ajomatkan aikana ensimmäiseen komplikaatioon "supistusvoimakkuuden määrittelemätön häiriö"=ei taukoja, vaan yhtä tulitusta, ammeessa tunti (mun sanat tässä vaiheessa: tää lapsi tappaa mut!), synnytyssaliin, ekat lääkkeet: kiireellinen epiduraali kahteen kertaan ohi, osumalla iiso helpotus supistuksiin, vaikka tosi hyvin tunsin ne ja kivuttomasti ei silti mennyt, nopee avautuminen 9cm, vauvan sydänäänten uniset laskut aina supistusten aikana, 4 tuntia 9cm:ssä, pari koeponnistusta ja mooonta mikronäytettä vauvan päästä, viideltä yöllä päätös kiireellisestä sektiosta.. Poika tässä vaiheessa naamastaan kiinni kohdunsuulla, 2 lääkäriä nostaa yläkautta ja kätilö irrottaa alhaalta työntämällä. Vihdoin 4,5 kiloa rakkautta saatiin turvallisesti ulos <3
Siinä mun "suunniteltu" luomusynnytys :D :(

En voi edes sanoin kuvailla sitä pettymyksen määrää, mikä mulla oli koko sairaalassaolon ajan itseeni, kun en ollutkaan saanut synnyttää alakautta.. Tottakai olin ensisijaisesti kiitollinen, että selvittiin molemmat hengissä, ja vauva oli terve, mut se suretti niiiin paljon, et mies ei saanut olla syntymähetkellä siinä, ei koettu sitä hetkeä yhdessä, meni tunteja, ennen kuin pääsin vauvan ja miehen luo, enkä mä kivuiltani/leikkaushaavaltani saanut hoidettua vauvaa yksin, vaan tarvitsin nostoapua.

Traumoja ei kyllä jäänyt, enkä pelkää sitä kipuakaan, henkilökunta kyllä osaa hommansa :) Nyt en oo suunnitellut mitään: 36 vkolla synnytys"suunnittelu", joten se sitten jo osaltaan ratkaisee paljon, et mitä kohti mennään...

Ja mitä niihin supistuksiin tulee, niin sitä oli aiiiivan toisessa maailmassa niiden kipujen aikaan... Mulla ainakin kaikki hävis ympäriltä!
 
Muokattu viimeksi:
Te joilla on tatuointi alaselässä (jos on semmosia), onko se estänyt puudutusten saamista?
 
Mulla on alaselässä eikä estänyt :) kahdesti laitettu ja se tuli kyllä reilusti tatuoinnin yläpuolelle se puudutus..
 
Oon muuten miettiny, että mikähän olis erilailla, jos miehet synnyttäs :D Kivunlievitys ja sen tutkimus ois takuulla valovuosia edellä...Veikkaan myös, että kuukautissiteet ois ilmasia :D
 
Joo aika lähele selän puolväliä muistaakseni epiduraalin laittovat. En tiiä laitetaanko spinaali samaan kohtaan.
 
Itse synnytys ei pelota. Esikoista pakersin su illasta - ti iltaa ja ei tuntiakaan unta ma-ti yönä. Enemmän pelottaa jos eppari pitää leikata tikataanko kunnolla. Viimeks yli 1kk alusta asti järkyttävät haavakivut ilman tulehdusta. 1 tikki jäi löysälle. Ei enää ikinä epparia. Haluisin kokeilla kyllä sitä sähköshokki laitetta ja olis kiva päästä amme huoneeseen.

4 epidulaaria ja vika ei ees enää toiminut kunnolla. Melkein 40 min ponnistusvaihe kuumeessa. Mutta ei silti muu harmita ku se epparihaava.
 
Täällä vähän jännittää kuinka tuleva synnytys käynnistyy. Ekan kohalla synnytys lähti käyntiin vesien menolla, ja siitä heti välittömästi supistukset tuli niin kivuliaina ja tiheesti että synnärille lähettiin tunnin päästä. Toinen mikä mietityttää on kivunlievitys. Epiduraali ei ekalla kerralla juurikaan auttanut, ilokaasu oli suurempi apu. Ja muuta ei edes tarjottu, enkä itse ilokaasupöhnässä edes tajunnu pyytää. No, nyt kyllä tajuan pyytää :)
 
Synnytys ei kyllä nyt pelota ollenkaan verrattuna eka kertaan. Supparit alko aamuyöstä 3.27 heti säännöllisinä ja heti tihentyen. Pelkällä ilokaasulla mentiin, kun poitsu tuli niin vauhdilla maailmaan. Olo oli kamalan epämukava, en kokenut kipua itsessään helvetillisenä. Ponnistuttamisen tunne on ihan jäätävä, niinkun kakkahätä kertaa sata, eikä pysty pidättämään. Koko synnytys kesti 4,5h josta ponnistusvaihe 11min. Tikkaaminen kyl sattui, mut sen kesti, kun rinnalla oli maailman söpöin pieni, uusi ihminen.
 
Minuun ei enää laiteta epiduraalia. Ei koskaan ikinä. Sen laittaminen oli hirveää, sattui ihan järjettömästi (ei siinä vielä mitään, sen kestäisin kyllä uudelleenkin). Epiduraali vei minulta tuntoaistin koko alaruumiista, sen laittamisen jälkeen makasin sängyssä enkä pystynyt edes kääntymään itse, virtsa piti katetroida ja jos yritin liikuttaa jalkoja niin ne liikkuivat holtittomasti eri suuntaan mihin halusin. Mies ja kätilöt siis kääntelivät ja katetroivat minua yhden yön ja päivän kunnes poika syntyi iltapäivällä (epiduraali laitettiin siis illalla ja seuraavana päivänä vasta vauva syntyi..). Seuraavassa synnytyksessä haluan kyetä toimimaan enemmän ja edes seisomaan omilla jaloillani enkä halua sängyn vangiksi. Olin synnytyssalissa yhteensä maanantai-illasta keskiviikkoon iltapäivään eli kaksi vuorokautta. Avautuminen oli hidasta, ja ennen epiduraalia ehdin kokeilla aqua-rakkuloita, ilokaasua ja sain myös lihakseen pistettäviä kipulääkkeitä (oxynorm ja tramal). Parhaan avun kipuun kuitenkin sain kuumasta vedestä, istuin vaikka kuinka kauan suihkussa jumppapallon päällä :)

Poika syntyi imukuppiavustuksella, koska pää oli vinossa enkä olisi saanut ponnistettua häntä omin avuin ulos. Episiotomia tehtiin ja sain repeämiä (en koskaan saanut tietää miten pahoja ja miten paljon tikkejä meni, mutta kätilö ompeli eli ei luultavasti mahdottoman pahat). Seuraavassa synnytyksessä toivoisin, että saisin ponnistettua vauvan ulos alakautta itse, ja haluaisin kokeilla synnytysjakkaraa. Toista kertaa en halua jalattomaksi sänkyyn, eli epiduraalia minuun ei enää laiteta, mieluummin ehkä voisin kokeilla spinaalia. Luomusynnytystä en halua, mutta ehkä vähän vähemmillä lääkkeillä kuitenkin ja mahdollisimman pitkään kuumassa ammeessa/suihkussa.

Joka tapauksessa oikeastaan odotan että pääsen synnyttämään uudelleen. Minulle ei jäänyt minkäänlaisia kammoja ensimmäisestä synnytyksestä, vaikkei se helppo ollutkaan. Ja nimenomaan alakautta haluan synnyttää :)
 
Jännä miten epiduraalin vaikutus voi olla niin erilainen synnyttäjillä! Varmaan riippuu vähän pistäjästäkin :( Mulla ei laitto tuntunut missään ja koko ajan säilyi kontrolli jaloissa ja katetroida ei tarvinnut. Tunsin myös supistukset sellaisena paineen tunteena! Ainoa miinus oli, että lopettivat epiduraalin vaikutuksen liian aikaisin ja loppusynnytys oli yhtä tuskaa :( Tällä kertaa vaadin puudutuksen loppuun asti!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top