Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Itsekin sain esikoista odottaessa kohdata ihan kamalaa vastarintaa suorastaan, kun puhuin ''luomusynnytyksestä''. Itse ajattelen, että kunhan ei ole itselleen liian ankara, saa luomuun tähtäämällä itselleen jopa enemmän vaihtoehtoja ja voimia synnytykseen kuin muuten. ''Minä, kehoni ja vauvani pystymme tähän'' vs. ''En pysty'', näin kärjistetysti.


Mitenkään en ole sanomassa, että kaikkien pitää hampaat irvessä synnyttää luomuna. Ei todellakaan. Eikä synnytystapa tai puudutusten määrä tai puuttuminen aseta ketään silmissäni enemmän tai vähemmän arvokkaaseen asemaan synnytyksen suhteen. Jos on synnyttänyt, on synnyttänyt. Ei ole paremmuusluokkia.

Itsehän jouduin sitten taipumaan esikoista odottaessa epiduraaliin, joka kyllä oli ehdottomasti oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Jossitellahan aina voi (vaikkei se ehkä kannata), mutta uskon, että muutaman asian muuttamalla sekin olisi voinut päättyä toisin. Koen, että olisin tarvinnut jo raskausaikana parempaa hoitoa.
 
Mun mielestä tuo on just se pointti, "yhtä hyvä synnytys lääkkeillä tai ei". Kuten jo aiemmin tästä oli keskustelua ja siellä mainitsin on jokainen synnytys erilainen ja jokaisella on erilainen kipukynnys. Puoleen tai toiseen on turha arvostella kenenkään tapaa synnyttää.
 
Juuri näin.. Omasta puolesta voin sanoa, et olin tosi typerä itse esikoisen synnytyksessä, kun väkisin pidin pääni noissa kivunlievitys asioissa (kovasti halusin luomusynnytystä), ja venytin lääkkeiden ottamisen ihan viime tinkaan. Sit olin jo niin kipeä, et pariin kertaan kun epi meni hutiin, niin olin ihan jossain tajunnan rajamailla.

Yhdyn edellisiin täysin, itselle pitää olla suopea, ja mitään ehdotonta ei kannata "päättää". Synnytys on monen asian summa, ja näin ollen kaikkeen ei itse pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi.
 
Itte kans haluaisin synnyttää ilman lääkkeitä, mutta mieles pyörii että sitten ei saa valittaa tai näyttää kärsivältä ettei mies tai kätilö ala ihmetteleen että "miksei voi ottaa puudutusta" ja mies sitte varmaan vähättelee sitä kipua kun kerta ei puudutusta tarvinnut...
 
Lasketoonko ilokaasu lääkkeellisiin ? Ite pärjäsin ilokaasun voimin ja koin, että mission complete. Vaikka yritin huutaa sitä epiduraalia, mutta en saanut. Ihan hyvin kuitenkin pärjäsin ilmankin. Mahtava tunne kun pystyy kehoa kuuntelemalla suoriutumaan mistä vaan, sillä olen sitä mieltä, että jos pystyy synnytykseen pystyy ihan mihin vaan
 
Mua on kanssa alkanut ihmetyttää ja ärsyttää toi "kyllä sun mieli muuttuu" asenne tutuilta ja joiltain perheen jäseniltä.. Täällä onneksi sentään kätilöt ovat tosi tsemppaavia, kun sanon, että toiveena on ilman mennä, mutta tarpeen tullen otetaan.
Tulee ihan mieleen, että kokeeko nämä kommentoijat sitten jotenkin tällaista paremmuusasettelua, kun niin pitää yrittää todistella lääkkeettömyys vääräksi?
 
Nimenomaan tilanteen mukaan mennään, ehdotonta suunnittelua on hyvä välttää, mutta oma tavoite on se lääkkeettömyys. Ilokaasu lasketaan lääkkeellisiin kivunlievityksiin, mutta se on lievin niistä eikä sillä ole vauvalle varmasti todettu haittavaikutuksia, koska ilokaasu lievällä annoksella poistuu hengityksen mukana eikä sitä juurikaan päädy verenkiertoon. Ilokaasun hyötyinä ovat muun muassa lisähappi. Heh, kovasti hehkutan lääkkeetöntä synnytystä, mutta ilokaasulle olen valmis sanomaan kyllä ja kokeilemaan sitä, jos siitä ei tule pahoinvointia. Kaksinaismoralismia? Mutta ilokaasu on hyvin lievä lääkkeellinen kivunlievitys eikä sillä ole edes samalla asteikolla verrattavia haittavaikutuksia muihin lääkkeisiin nähden.
 
Ilokaasua on osattava hengittää oikein, että siitä on apua. Esikoisen synnytyksessä hengitin sitä siitä lähtien kun tunsin että supistus on tulossa, aina siihen asti että supistus meni ohi. Se oli virhe! Vetää pään ihan sekasin ja koko touhu menee oksentamiseksi.
Tän toisen tulokkaan kohilla osasin käyttää oikein kun olin netistä löytäny ohjeet; hengitys alotetaan kun supistus tuntuu olevan tulossa mut lopetetaan siihen kun pahin huippu on saavutettu ja supistus lähtee laskuun. Ja toimi! En oksentanu kertaakaan :)
 
Meille kerrottiin valmennuksessa tosta ilokaasun hengittämisestä et just tolleen se toimii miten iidis sen selittikin :) jos otat supistuksen huipulla niin eihän se ehdi enää siihen vaikuttaa ja oletkin pöllyissä sen tauon suppareiden välillä :P
 
Itsellä ei tullut huono oloa, mutta pöllyssä olin koko ajan, kipuahan tuo ilokaasu ei minulla vienyt pois. Sen pahimman ehkä, mutta tuntui, että sai koko ajan olla maski naamalla :)
 
Musta ilokaasun kanssa oli vaikeempi hengittää. Se maskin haju :wtf: Ja ulos ei saanu hengitettyä tehokkaasti. Mulla tuli myös supistuksen huippu heti alussa ja lähti siitä sit helpottamaan, että ei se kaasu ehtiny siihen pahimpaan edes auttamaan :meh:
 
Ainoo miten ite sain siitä mitään irti, oli kun vetäs niin paljo, et taju lähti. Oksensin muista syistä sit kyllä lähes koko ajan.

Alkaa itellä usko loppua onnelliseen alatiesynnytykseen, kun mitään ei oo sen etenemiseks tapahtunut. Sit ärsyttää, et jos menee taas leikkuriin kuitenkin, ni ei oo taaskaan suunniteltu,joka olis tehty jo viikolla 39. Mut ärsyttää muutenkin, en jaksais tota vikaa viikkoa enää vaan odottaa, arghh! 40+6 (kuhan tää päivä vaan vaihtuu 10 min päästä...)
 
Plääh, miulla ei ollu mitää paniikkia synnytystä kohtaan mutta nyt tuo strepton positiivisuus herätti vähän paniikkia, kun siitä voi kumminkin seurata vaikka mitä..
 
Se on kuitenki hienoo et nykyaikana testataan tollasia ja osataan varautua ajoissa, riskit on paljon pienemmät ku tiedetään etukäteen mikä on tilanne.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top