Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla supistuskivut on menkkakivut potenssiin sata. (Menkkakivutkin oli tosin nuorempana sellaisia, että vedin miranaxia, clotameja ja ties mitä kolmiolääkkeitä ja olin viikon toimintakyvytön.... Onneksi synnytykset ja raskaudet on näihin helpottaneet). Supistukset poltti mahaa, mulla ei juuri selässä tuntunut. Mulla oli aluksi ihan normaaleja 2min/2min supistuksia, mutta viimeiset vajaa 2 tuntia käytännössä yhtä pitkää supistusta, 2min supistus/30s tauko. Ja avautumiset siis kestäneet n.3h, n.3h15min ja 2h13min...

Ponnistus oli kakkahätä from hell! Mulla onneksi nopeat ponnistukset, 18min, 4min ja 1min, mutta se pään ulostulo poltti ihan pirusti! Tuntu kuin joku olisi sytyttänyt römpsän tuleen. Loppu olikin ihan iisiä, vaikeinta on ehkä pidättää sitä ponnistusta, enkä siinä kahdessa vikassa onnistunutkaan, vaan vikalla (ja ekalla kolmannessa :grin) tuli koko vauva syöksymällä kätilön käsille. Ei epparia, ei tikkejä, ei vaivoja yhdestäkään. Keskimmäisen istukan synnyttäminen oli kamalaa, sattu ihan törkeesti. Muissa se oli vaan *plops* ja se oli siinä, no kolmannessa epi vaikuttikin siinä kohtaa....

Seksiä meillä oli vasta 2-4kk synnytyksistä. Mulla ei ole ollut imetyksestä johtuen haluja ja olen ollut tosi väsynyt. Ei ole pahalta tuntunut, eikä liukkariakaan tarvittu.
 
Ei sitä kipua voi mihinkään verrata. Ihan helvetillinen. Polttaa alaselkää ja/tai alavatsaa ja ei saa happea. Mulla ei siis paikat auennut kuin sen 3-4cm kolmessa päivässä ja loppuvaiheessa siis oksitosiinit täysillä. Supistuksia tauotta, mut mitään ei tapahtunut. Siksi kiirellinen sektio. Meillä ooteltiin viikko-kaks synnytyksestä/leikkauksesta. En ees muista tarkkaan...:D
 
Noonie sanoi:
Älä pelkää :) taysin synnytyssalissa sai ainakin viimeksi olla ihan rauhassa ja tunnelma oli hyvä :) ei mitään valittamista. Ainut mistä oon kuullu kaikilta huonoa on svo, mutta siellä ei onneks tarvi kauaa olla!
Click to expand...

Mä yritän, jos saisin toivoa Vammalassa toiminutta kätilöä hoitamaan homman. Mä en vaan jotenkin pysty luottamaan tayssiin, koska oman pojan hoidoissa ovat mokailleet välillä pahastikin. Koitan varmaan päästä sinne hotellin puolelle, kun vauva on syntynyt. Jotenkin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta se kuin, että olis siellä muiden äitien ja vauvojen seassa. Sais esikoinenkin tutustua rauhassa pikkuseen.

Joku kysyi noista supistuksista...
Mun on nyt pakko sanoa, että ei ne miltään tuntuneet. :grin Menin synnytyksen käynnistykseen, jossa todettiin, että mulla on jo pohjalla omia supistuksia alle 10 minuutin välein. En tuntenut niitä yhtään! Sain sitten lisäks tabletista palasen ja sen jälkeen supistukset alkoi tuntua, mutta vaan semmosena paineena, jota kesti ihan hyvin. Toisenkin tabletin ehdin saamaan, jonka jälkeen ajattelin vielä lähteväni kotiin yöks. Jossain vaiheessa sit alkoi limatulppa irtoilla ja supistukset koveni sen verran, että alkoi oksettaa, mut vieläkään ei ollut kivun kanssa mitään hätää. Täytyy sanoa, että mun menkkakivut on ollu kyllä yhtä h*lvettiä verrattuna supistuksiin. :eek:

Ponnistusvaihe meni luomuna, niinku koko toimitus ja kyllähän se tuntui. En oo varmaan koskaan huutanut niin lujaa, kun sillon. Ei se siis muuten sattunut, mutta se pään ulos tuleminen tuntui niin pirun kamalalta. Just niinku olis koko alapää ollut tulessa, mut se oli onneks nopeesti ohi! Sit sitä ei vaan enää tunnu miltään, paitsi jos tikataan. Mulle laitettiin yks tikki, joka sekin olis ollut täysin turha, kun pelkkää ihottumaa tuli vähän.

Mulla paikat palautui hyvin ja itseasiassa synnytyksestä alle parin vuorokauden päästä istuin autossa yli kolmen tunnin matkan. Joku sanoi, että ota joku uimarengas persiin alle ettei satu, mutta ei mua sattunut yhtään istua siä autossa. Kävely oli ensin toki vähän hankalaa, kun alapää turvoksissa, mutta se meni nopeesti ohi. Seksiä harrasteltiin heti, kun jälkivuoto 3-4 viikon kuluttua loppui. Oli muuten taivaallista, vaikka pelkäsin sitä pirusti. :grin
 
Ai niin jälkivuoto. Hyi olkoon. Se kesti kyl tuhottoman pitkään, jotain pari kuukautta ainakin. Välillä luuli, et loppu, mut sit tulikin parin päivän eestä.
 
Miulla esikoisen aikaan laittovat epiduraalin, pistivät 15! eri kertaa sen neulan selkään, ei vaan millään saanu sitä oikeesseen kohttaan. Ja kuopuksen synnytin luomuna, se käynnistettiin ni supparitki oli rajummat. Eli yritän kyllä tätäki luomuna jos vaan mahollista :)
 
Kaikista kamalimmat vaiheet mulla synnytyksessä oli ne supistukset just sillon kun ootettiin anestesialääkäriä laittamaan epiduraalia. Ne supistukset oli jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Ja toinen kamala vaihe oli kun oli jonkun 7-8cm auki ja ponnistamisen tarve oli valtava. Tuntu että se vauva tunkeutuu sieltä väkisin ulos eikä millään pysty pidättämään. Itse ponnistusvaihe oli mulla yllättävän kivuton ja kesti 17min.

Seuraavan kerran toivon saavani myös sen epiduraalin, se oli todella ainut mikä helpotti kipua.
 
Esikoisen syntymää jännitin ihan kamalasti. Kaikki meni sitten niin vauhdilla, etten ehtiny saamaan muuta kivunlievitystä kun ilokaasua, vaikka olin kätilölle sanonu, et kaikki mahdolliset mömmöt vaan kehiin. Musta synnytys oli lähinnä ihan infernaalisen epämukava olotila, en kokenut sitä ihan kamalana kipuna. Olin ehkä henkisesti valmistautunu siihen, että kipu on sitä luokkaa, että luulen, että kuolen, mutta kyllä se lähinnä oli sitä epämukavutta, kun ei oikein tiennyt missä asennossa olisi paras olla. Jos tämä seuraava synnytys menee samalla lailla, olen valmis pelkkään ilokaasuun, ei nimittäin jääny traumoja!
 
Mulle on ensimmäinen tulossa, joten synnytyksestä ei oo kokemusta. Mä kuitenkin jo neuvolassakin ilmasin, että mun toive olisi saada synnyttää luomuna. Valmistun lähihoitajaksi nyt keväällä ja pakko myöntää et olen mäkin alan valinnu tän lääkevastaisuuteni kanssa. :D en käytä edes kipulääkkeitä ja mahdollisuuksien mukaan pyrin välttämään antibioottejakin.

Neuvolassa mua vähän hölmistyneesti katsottiin ja sanottiin, että kyllä se sairaalassa se mieli muuttuu ja saat kyllä kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä, jos siltä tuntuu. Paljon kertoivat siitä, että monet tässä neuvolassa "uhoaa" synnyttävänsä luomuna ja kuitenkin käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja. Mä jotenkin hermostuin ja sanoin, että jos olen menneisyydessä kestänyt pesäpallomailalla hakkaamisen niin enköhän mä pysty hoitamaan synnytyksenkin niin kuin parhaaksi näen.
 
Synnytys tuntuu niin kovin kaukaiselta asialta vielä, etten oikein osaa sitä vielä miettiä... synnytystarinoita kyllä luen mieluusti, ehkä sitä kautta vähitellen virittelen ajatuksia tähän aiheeseen. Sairaala on alle kilometrin päässä kotoa, joten sinne kyllä pääsee nopeasti - eniten jännittää vain se mahdollisuus, että osuisi juuri sulku kohdalle. No, sitä ei auta murehtia vielä.

Kivunlievityksiä tulen varmasti käyttämään kaiken mahdollisen. Lääkkeillä loppuun hoidetun keskeytyneen keskenmenon "ansiosta" minulla on kyllä aavistus siitä, miltä supistukset voivat tuntua. Vuoto ei meinannut millään tulla ja koko päivän kärvistelyn jälkeen piti lähteä keskellä yötä sairaalaan saamaan tuhdimpia lääkkeitä, kun kivut yltyivät niin koviksi. Kipukynnykseni ei edes ole kovin alhainen. Toisaalta se kipukokemus oli jollakin kummallisella tavalla voimauttava ja antoi uskoa siihen, että enköhän synnytyksestäkin sitten aikanaan selviä.

Tällä hetkellä siis suhtaudun tulevaan koitokseen lähinnä uteliaana ja toiveikkaana. Ehkä mieli vielä muuttuu :)
 
Parasta ja pahinta synnytyksessä on, ettei sitä pysty suunnitella etukäteen. En suosittele kenellekään kotisynnytystä. tai jos haluaa oman ja vauvan hengen riskeerata, ni siitä vain!
 
Täälläkin ensikertalainen ja synnytys tuntuu jotenkin niin kovin kaukaiselta etten sitä ole vielä kunnolla ehtinyt pohtimaankaan. Mutta luulen että luomuna en halua synnyttää. Menkkakivutkin on mulla ollut aina (varsinkin ennen pillereitä) ihan kamalan kovat ja kun vain mietinkin miltä synnytys tuntuu..... Mua kyllä oikeesti jännittää ja tietyllä tavalla pelottaakin älyttömästi se kokemus ja kaikki se mitä siinä voi tapahtua..
 
Sitä kyllä miettii jo nyt vaikka aikaahan tässä on ihan hulluna vielä. Varsinki lopussa, ku ei ikinä tiiä millon synnärille lähtö tullee. :)
 
mulla heränny ajatus että haluisin synnyttää luomuna.. yrittää kaikkkeni mutta voin ottaa helpotusta jos tuntuu siltä ja tilanne sallii:) aina oon aatellu että kaikki maholliset mömmöt naamaa:) mut jos sen pääsis ilman.. onhan ennenki synnytetty aina luomuna
 
Mää otan tälläkin kertaa kaikki mömmöt ihan sen takia, että haluisin että synnytyksestä jää hyvä muisto :) Eli siis haluan "nauttia" välillä tunteesta, että kohta vauva tulee enkä vaan kärvistellä ihan h**vetin moisissa tuskissa...sillä sitä oli mun ekan synnytyksen loppu :(

Tiedän, että ennen on synnytetty luomuna, mutta ennen on myös esim. leikattu ilman kunnon nukutusta. Onneksi nykyään lääketiede on kehittynyt :)
 
Tohon "ennen vanhaan"-korttiin en kyllä vetoais missään asiassa. Ennen vanhaan kasvatettiin väkivallalla ja hyvä tuli. Ennen vanhaan syötiin raskauspahoinvointiin hyvää lääkettä, joka auttoi, mutta vauvat syntyi talidomeina. Näitä riittää...;)
 
joo :) mut tarkotin vaa et jos sillonki on kestetty se nii kestetää nykyäänkin.. vaikka voiko siinä kestää.. en tiedä ei oo kokemusta.. kuitenki selvii hengissä
 
Varmasti kaiken kestää ja jokaisen oma valinta :) Kipukynnykset on erilaisia ja synnytykset on erilaisia. Mää ehkä aattelen, että en ikinä menis hammaslääkäriin juurihoitoon ilman puudutusta, vaikka sekin kipu on "luonnollista" ja pakon edessä kestäisin senkin. Voi siis olla, että kestäisin luomusynnytyksen pakon edessä, mutta toivon että mun ei tarvi sitä kokea :)
 
Mulla on aina ollut tosi korkee kipukynnys ja siks ekas raskaudessa ajattelinki et olis kiva yrittää luomuna. No luomunahan se sitte suurimmaks osaks meniki ku ei voitu alkuun antaa minkään näköstä puudutusta ku olis entisestään hidastanu aukeemista. Mut muistan ku itkin ja rukoilin kätilöiltä et saisin, kyllä ne niin järkyttävät kivut oli. Siinä vaiheessa kun todettiin et mennäänki leikkauspöydäl ni tunsin suurta helpotusta siitä että kohta ne kivut katoaa, vaikka olinki harmissani et ei normi synnytys onnistunukkaa. Mut aika sissei ne kyllä ovat ketkä vielä synnytyksessäki kieltäytyy puudutuksista sun muista. Tietty jos synnytys etenee tosi nopeesti ni voi olla eri jutttu, kun sitä kipuu ei tarvii niin kauan kestää. Ja kaikkihan me ollaan erilaisii ja synnytykset kans :).
 
Mut onneks se on semmonen juttu, että ison mahan kanssa sitä alkaa ajatella, että syntyis nyt jo. Ei sitä enää ajattele, että voi luoja paljonko se sattuu, kun jo muutenkin tuntuu ilkeeltä ne vauvan potkut siellä mahassa ja olo käy kärsimättömäksi. :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top