Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
SeEnsimmäinen sanoi:
Joku kirjoitti että epiduraali laskee vauvan sykettä. Myös kova kipu ja supparit vähentävät hapen saantia.. puolin tai toisin :D raskausmyrkytystapauksissa stressihormonit pitäis minimoida, silloin esim. epiduraali kannattaa (minun mielestäni) :)
Click to expand...
Just tollaset on niitä asioita, joista siellä bebesinfossa ei yhtään mainittu. Kahlasin kyllä läpi koko sivuston, mutta en sitä kyllä suosittele.
 
Tuo bebes info ei ole kumminkaan minkään virallisen tahon ylläpitämä sivusto niin niiden informaatioon kannattaisi suhtautua aina varauksella, kuten kaikkeen netistä löytyvään.
 
Mun mielestä ennen synnytystä ei oltu kerrottu, et synnytys sattuu ihan ***** paljon. Siis niin paljon, et sitä kivun määrä ei voi kuvitellakaan.

Ite en aio ees kokeilla mitään lääkkeettömiä lievityksiä, koska niistä ei ollut viimeksikään mitään hyötyä. Itteeni myös naurattaa kaiken maailman synnytyslaulut ja "koittaa rentoutua". Haha! Näiden lisäksi pidän myös todella edesvastuuttomana leikkiä oman ja vauvan hengellä jääden synnyttämään kotiin.

Itellä meni eka raskaus todella hyvin: täysin normaalia kaikki ja ennen synnytystäkin verenpaineet ym. ok, ei mitään esteitä vaikka luomusynnytykseen tai johonkin koti-allas-synnytykseen. Itellä ei sitten kroppa kuitenkaan toiminut ja luonto ei hoitanut hommaa. Supistuksia tuli paljon ja usein -kolme päivää (saa koittaa hyräillä jotain om-tavua kaurapussi sylissä kolme päivää toki), jotka eivät tehneet mitään muutoksia kohdunkaulalle. Sitten hommaa lähettiin edistämään tipaklla ja kalvojen puhkaisulla -eikä mitään. Sitten oltiinkin sektiossa.

Eli vastaus: en olisi pärjännyt ilman kivunlievitystä :D
 
Netistä löytyvään tietoon tulee suhtautua varauksella, mutta Bebesinfo on eri asiantuntijoiden kokoama tietopaketti raskaudesta, synnytyksestä ja vauvanhoidosta. Pidän sitä siksi luotettavana tietolähteenä. Siellä on kerrottu epiduraalin haittavaikutuksissa sen laskevan verenpainetta sekä äidiltä että vauvalta; itsellä on ylä- ja alapaineet aina alle sadan. Tietenkin synnytystilanteessa paineet voivat huidella taivaissa, mutta jos pysyvät näissä lukemissa, niin tuskin jo yksistään sen takia voisi epiduraalia ottaa.

Toivoa sopii, että lämpöhaudukkeet, suihku ja ilokaasu auttavat läpi synnytyksen. Synnytyskertomuksien perusteella joillain on näin, toisilla ei auta yhtään. Kaikkeen on varauduttava ja monenlaisia ajatuksia on hyvä pyöritellä etukäteen mielessä. Mukavaa kuulla, että niin moni on samoilla aallonpituuksilla kanssani näiden lääkkeiden kanssa. Samoja ajatuksia siis muillakin (:
 
Jokainen kokee sen synnytyskivun niin erilailla, ettei sitä oikein voi verrata. Itsellä takana 3 synnytystä, ja vaikka mielestäni onkin suht korkea kipukynnys, niin puudutuksia on tarvittu (ekassa epiduraali, tokassa spinaali ja kolmannessa kohdunkaulan puudute). Kyllähän ne alun supistukset kestää hyvin, ja vielä vähän kovemmatkin juuri lämmön, veden yms avulla. Mulla avautumisvaiheet on olleet hitaita ja kun alkaa olla takana 12 tuntia kovempia, niin kyllä siinä hengähdystaukoa alkaa tarvimaan. Ne loppuvaiheen supistukset on olleet niin kokonaisvaltaisia, että vieneet täysin mukanaan. Ehkä, jos synnytykset olis olleet nopeempia, ni oisin voinu pärjätäkin ilman puudutuksia. Mutta tuossa vaiheessa mulla on kroppa ainakin ollut jo jotenkin niin väsähtänyt ja jännittynyt ilmeisesti, että jo se hidastaa avautumista. Vaikkei ne puudutukset kaikkea kipua vieneetkään, niin rentouttivat sen verran, että loppuavautuminen kävi nopeasti.

Ja mulla nimenomaan tuo avautumisvaiheen loppu on ollut se kaikkein kivuliain, ponnistusvaiheet ihan helppoja ja nopeita, pisin 10 min. Siinä ponnistaessa kun on itse mukana, ei sitä kipua juuri tunne tai se on toisenlaista.
 
Nyt on ollut niin pitkä (joskin todella ihana) päivä takana, joten jos nyt toistan jonkun jo sanomaa, niin pahoittelen.

Joku kysyi saako kivunlievityksistä yms kieltäytyä.

Kyllä ehdottomasti aivan kaikesta saa kieltäytyä. Suomen laki antaa jokaiselle potilaalle tähän oikeuden. Edes henkeä ei saa pelastaa vastoin potilaan tahtoa. Syntymättömällä lapsella ei ole Suomen laissa oikeuksia, äidillä vain.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785


(Huomautan tässä vielä, ettei tämä todellakaan ole tarkoitettu kehoitukseksi kieltäytyä kaikesta ja tapella vastaan kaikkea. Tässä ei noin ylipäätään ole tarkoitus ottaa kantaa mihinkään asiaan tässä keskustelussa suuntaan tai toiseen, ihan vain tuoda lain näkökulma esille.)
 
Tässä kun on kivun lievityksestä ollut keskustelua ni jäin pohtimaan että sattuukohan epiduraalin laitto yhtä paljon kuin selkäydinnesteen ottaminen .. aina on myös ollut pelko että joku ählämtsähläm soheltaa sen niin väärään paikkaan että halvaannun tai muuta yhtä radikaalia :D
Mietiskelen jokaisesta uudesta tapahtumasta aina ne ääripäät, hölmö :L
 
Ite menin ekaa tekemään ajatuksella että otan sit kovia aineita kun tuntuu siltä etten pärjää ilman. 6-7cm asti pärjäsin suihkulla, ammeella, ilokaasulla Ja lämpöhauteilla. Mulla tuntu supistukset menkkakivuilta potenssiin miljoona, tajuton poltto ristiselässä ja alavatsalla. Toiset tuntee vaan hirvittävänä selkäkipuna ja toiset kipuna alapäässä, se on jokaiselle yksilöllistä missä se kipu tuntuu ja miten voimakkaana. Toiset pärjää pelkällä ilokaasulla ja toiset ei, ei siinä sen kummempaa.

Mulle annettiin kalvojen puhkasun yhteydessä kohdunkaulanpuudute, josta ei ollu hyötyä kun kipu ei tuntunu jalkovälissä. Epiduraalin antovat kahteen kertaan kun ensimmäisen vaikutus ei kestäny kun 30-60min. Siitä huolimatta kävelin ja liikuin johtojen sallimissa rajoissa ennen ponnistusvaihetta ja kävelin myös synnytyksen jälkeen osastolle salista, en tarvinnu taluttajaa saatika pyörätuolia. Ainoa syy miksi miulle ei ekana tällä kertaa laiteta epiä on se että ponnistaessa en tuntenu ponnistamisen tarvetta, jouduin seuraamaan näytöltä millon käyrä lähtee nousemaan. Siitä huolimatta ponnistusvaiheem kesto oli 28min, ts ois varmasti tullu nopeemminki jos oisin tuntenu tarvetta ponnistaa. Ensikertalaisena halusin epin koska ei ollu tietoo tulevasta, siitä miten kauan vielä menis ennen ku vauva on syntyny ja kuinka koviks kivut muuttuis. Olin siinä 7cm kohalla kestämisen äärirajoilla. Ja siitä meni vielä se liki 3h ennen ku kaikki oli ohi. Oon kiitollinen että otin :) en usko että oisin muuten jaksanu.
 
kiva kun jaatte näitä kokemuksia! sitä on niin onnellisen tietämätön vielä kaikesta.. tuokin muuten varmaan ratkasee aika paljo sen kivun luonteen että missä se pahiten tuntuu, onko pelkkä alapää vai koko roppa rinnasta alaspäin..
 
Kyllä mä kahdessa edellisessä käytin ilokaasua ja otin epiduraalin. Juuriki ne loppuvaiheen supistukset alko olee niin rajuja et oli pakko ottaa epiduraali, sen avulla sai hengähtää ja kerätä voimia ponnistusvaiheeseen. Ja epiduraalin laittamista en niissä supistuskivuissa edes huomannut..
 
Minun esikoinen syntyi -94. Olin ite 17v. Täytyy sanoa että silloin ei tietoa netistä saannut ja ehkä hyvä vain :D Asuttiin pienellä paikkakunnalla et synnytysvalmennukseenkin osallistu vai minä ja silloinen mieheni. Ja homma hoidettiin tunnissa. Ei varoteltu tai kieletty mitään syömästä joten suurin nautinto olikin cokis ja kalahampurilainen ja sainkin kiitettävät 20kg painoa lisää ja kohonneen verenpaineen :)
Synnytys käynnistettiin 10päivää ennen laskettua aikaa. Silloin lääkäri sanoi että tuskin käynnistyy mutta kokeillaan. Kivunlievityksistä ei sanottu sanakaan. Ainoa minkä sain oli suolihuuhtelu että sillä mentiin :) Sitä sit juoksin seinäpuhelimeen paskathousussa soittaamaan miehelle et nyt syntyy :D
Luomuna siis mentiin.. Ja poika kun tuotiin viereen niin tovi piti miettiä et mitä ihmettä mä tuolle teen mutta hyvin lähti homma käyntiin.
Tämän vaan kirjotan siksi et uskon että meistä jokainen siinä tilanteessä tietää vetääkö homman kotiin luomuna vai ottaako kivun lievitykseen helpotusta. Kumpikin sallittu ! En voi sanoa ettäkö synnytys olisi kivutonta.. Silloin lääkäri sano että mieti meloonia joka työnnetään appelsiinin kokosesta reijästä heh !! Siinä oli neuvoa kerrakseen..
Et tämmöne jaaritus tällä kertaa :D
 
Muokattu viimeksi:
Juu se hehtaarineula selkäytimeen oli verrattavissa itikan pistoon, jos siihenkään kun supistukset teki paljon kipeämpää.
 
Ite en myöskään muista koko epin laitosta juuri mitään. Kuulemma aurinko alkoi paistaa tai jotain sinne päin. Kivut loppu. Leikkaus tehtiin myös epi-puudutuksessa.
 
En mäkään tuntenu ees koko epiduraalin laittoa, sen verran kovis kivuis oli niin kauan ollut. Sit kun se vaikutti niin oli ihanaa.

Ainiin, yleensä kun sanotaan että supistusten välissä voi hengähtää ja kerätä voimia seuraavaan supistukseen, niin mulla ei ollut sellasta väliä vaan kipu kesti kokoajan, se oli kyl järkkyä. Kätilöltä sitä myöhemmin kysäsin niin se sanos et vauvan pää oli jossain semmoses asennos et se paino jotain hermoa ilmeisesti niin siks kipu ei missään vaiheessa lieventynyt. Ja tän saman pään asennon vuoksi vauva ei myöskään mahtunut syntymään vaan leikkaukseen mentiin.
Jos ens kerral pääsee niinki helpolla et kipu välil helpottais niin oisin kyllä kiitollinen. Mut meni miten meni, turha sitä etukäteen miettimään. Semmosia asioita mihin itte ei kauheesti voi vaikuttaa :)
 
Oma ajatus on se, että haluaisin koittaa synnytystä ilman kovia lääkkeitä. Mä en voi sietää mitään piikkejä. Mulla oli reumakivut melkein 2 vuotta pahana ja päivittäin joten vaikka niitä ei voi synnytyskipuihin verratakkaan enkä tiedä kuinka kamalaa se kipu on kun ensimmäinen tulossa niin oletan, että kestän synnytyksen ilman lääkkeitä kun reumakivuissa särki koko kroppa melkein 2 vuotta päivittäin ilman taukoja. Mutta nähtäväksi jää jos jo sairaalaan mennessä pyydänkin heti lääkettä :-D
 
Tuo kyllä on muuten yks asia, mikä myös luomusynnytyksestä haaveilevien kannattaa muistaa että jos se venyy ja venyy se synnytys niin sillonkin fiksua ottaa helpotusta. Ettei tule meille hyväuskoisille ensikertalaisille pettymyksiä :D
 
Mullakaa ei esikoisesta epin laitto tuntunut missään, kamalampia oli ne taukoamattomat supistukset. Kakkosen ja kolmosen kohdalla ei epin laitto mennyt ihan putkeen, niin sen kyllä tunsin, mutta edelleen ne supistuskivut oli tuhat kertaa pahempia. Kaikki kivut on kadonneet epin laiton jälkeen ja olo on ollut hyvä eikä mulle tai vauvoille ole mitään ongelmia tullut.
Ja ponnistaminen ei oo mulla sattunut juuri yhtään, kunhan on uskaltanut ponnistaa sen kivun yli. Kyllähän se polttaa kun vauvan pää tekee tuloaan, mutta se kipu ei ollut mitään verrattuna siihen 20min kokovartalosupistuskramppiin... Hyvillä mielin aion jälleen toivoa että epin ehdin saada.
 
Olen myös ensikertalainen ja mennään sellaisella ajatuksella, että otan sen lievityksen minkä koen tarvitsevani. Minulla on taustalla reilu vuosi sitten lääkkeillä hoidettu keskeytynyt keskenmeno, joka oli erittäin kivulias. Sen takia tiedän, miltä kunnon supistuskivut tuntuvat ja osaan vähän aavistella, miten reagoin ja mitä kestän. Viime neuvolakäynnillä th:n kanssa juteltiin synnytyksestä ja siitä kkm:n kipukokemuksesta ja hän oli sitä mieltä, että usein lääkkeillä hoidettu keskenmeno voi olla jopa synnytyssupistuksia kivuliaampi, sillä silloin "synnytetään" tilanteessa, jossa kroppa ei ole lainkaan kypsä siihen. Toki varsinaista ponnistusvaiheen kipua en osaa edes kuvitella, sillä viimeksi tuloksena ulos putkahti vain istukkaa.

Toiveeni olisi vain, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti. En aio juuri suunnitella mitään vaan tilanteen mukaan edetään.
 
Samoilla linjoilla kuin moni muukin. Sillä mennään mikä synnytyksessä tarpeelliselta tuntuu. Etukäteen toiveena että synnytys etenisi mahdollisimman luonnollisesti ilman suurta puuttumista tapahtumien kulkuun ja lääkinnällistä lievitystä vasta sitten jos siltä tuntuu. Ummikkona menossa synnyttämään, joten aika avoimin mielin aion kyllä edetä, ei sitä pysty yhtään vielä arvioimaan miten synnytys omalla kohdalla menee. Toivottavasti mahdollisimman kivuttomasti, helposti ja turvallisesti ;)
 
Toistoa, mut aina asiat ei mee niin kuin itse haluaa. Sitä kipua ei voi ennakkoon tietää, eikä sitä, miten kukin siihen reagoi, joten edelleen mun mielestä paras neuvo on, et miettii toki, mitä toivoo, mut ei ole järjettömän ehdoton mihinkään suuntaan. Synnytyksiä on just niin monta, kuin on synnyttäjiäkin, ja jokaisessa tilanteessa tehdään omat arvionsa, mikä on sekä vauvan että äidin parhaaksi.

Itellä tottakai vaikutti ensikädessä se, että synnytys käynnistettiin (42+1) kalvojen puhkaisulla (harmitti vietävästi jo se, etten saanut luonnollisesti alkanutta synnytystä), ja supparit löi päälle kuin yleinen syyttäjä, eikä pikkuhiljaa niin kuin luonnollisesti alkaneessa yleensä. Niinkuin parilla muullakin yllä olevalla, ei sairaalaan takaisin mennessä supistuksissa ollut ollenkaan taukoja, ja ihan ilman minkään näköisiä lääkkeitä olin aivan toisissa maailmoissa, koska kipu oli vaan jotain niin järjetöntä. Ihan sumussa on menty.. Koska en pystynyt rentoutumaan missään vaiheessa, ei avautumistakaan oikein tapahtunut, ja kun saliin pääsin olin 3cm(!!!) auki. Alkuun kokeiltiin litalgiinia ja ilokaasua, mut sain hengitellä sitä tauotta, kun supistuskäyrät oli ihan katossaan, niin sitten aloin jo olla niin pöhnässä et huh. Epiduraalin jälkeen sit viimein alkoi avautuminen, ja ah, kun tuntui et näki ja kuulikin taas jotain, kun kipu supistuksista helpotti.
Meilläkin (Minimanaatin tavoin) poika oli sitten väärässä tarjonnassa (naama edellä) ja luonto ilmeisesti itse hoiti asian sitten niin, että synnytys tyssäsi ja lopulta mentiin kiireelliseen sektioon. Eikä pojan 38cm kuuppa väärässä asennossa olisi todellakaan sieltä mahtunut normaalisti syntymään, onneksi ei yritetty väkisin ponnistaa :grin:wideyed:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top