Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Toivotaan että olis paikat kypsyneet niin edesauttais aika paljon. Mut ei kannata liikaa miettiä näitä muiden huonoja kokemuksia, ei kaikki käynnistykset varmaan ihan kamalia ole :).
 
Itsellä synnytystä lähdettiin käynnistelemään ballongilla, se kyllä avasi paikkoja (ballonkia varten täytyy kohdunsuun olla auki sen verran, että sen saa sisään, en nyt osaa sanoa paljonko on tarpeeksi), mutta ei käynnistänyt supistuksia. Ballonki irtosi kun olin 4cm auki, silloin puhkaistiin kalvot, eikä vieläkään tapahtunut mitään. Seuraavana päivänä sitten oksitosiinitipalla ja silläkin sai mennä ihan kiitettävän pitkään... Ei ollut kivaa! En tule suostumaan kovin helposti käynnistykseen enää ikinä! :happy118


Tosiaan, tiedän kyllä lukuisia oikein hyviä käynnistyskokemuksia! Kuten minimanaattikin sanoi, ei tosiaan ole kaikki käynnistykset huonoja ja nämä ovat todella yksilöllisiä asioita. :)
 
Hups. Korjailen aiempaa viestiäni! Supistuksissa menin synnärille. 5cm auki niin puhkastiin kalvot. Se jälkeen jossain vaiheessa oksitosiinitippa laitettu. Se taiski jouduttaa tilannetta. Kummastakaan ei oo jääny negatiivisia kokemuksia. Mutta supistuksia oli ollut tosiaan ennen ko toimenpiteitä ja avautuminen alkanut.
 
Oivoivoivoi.. Ei kuulosta kivalle kyllä nuo käynnistelyt :arghh: ..mulla edessä reilun viikon päästä ja kyllä hermostuttaa :sad001
Lisäksi tänään kysyi th vikalla nlakäynnillä, että millä mielellä menossa, ni vastasin, et hiukan kauhunsekaisin tuntein..
Oon alkanu mielessäni kehittää pientä paniikkia ponnistusvaiheesta, et entä jos en uskallakaan ponnistaa kun pelkään häntäluun murtuvan taas.. Et jos kipu alkaa viestiä sitä, että kohta napsahtaa ja sit tulee paniikki :nailbiting: Phuh.. Kunpa vaan kaikki ois äkkiä ohi .. :sorry:

Kalaäiti & Kyytiläinen 36+6
 
Kalaäiti85 sanoi:
Oivoivoivoi.. Ei kuulosta kivalle kyllä nuo käynnistelyt :arghh: ..mulla edessä reilun viikon päästä ja kyllä hermostuttaa :sad001
Lisäksi tänään kysyi th vikalla nlakäynnillä, että millä mielellä menossa, ni vastasin, et hiukan kauhunsekaisin tuntein..
Oon alkanu mielessäni kehittää pientä paniikkia ponnistusvaiheesta, et entä jos en uskallakaan ponnistaa kun pelkään häntäluun murtuvan taas.. Et jos kipu alkaa viestiä sitä, että kohta napsahtaa ja sit tulee paniikki :nailbiting: Phuh.. Kunpa vaan kaikki ois äkkiä ohi .. :sorry:

Kalaäiti & Kyytiläinen 36+6
Click to expand...


Ei hei mitään hätää! Suurinosa käynnistystarinoista, joita minä tiedä, on mennyt oikein hyvin kaikinpuolin! :cat: Tietenkään nyt näitä ihmisiä ei ole tässä niitä kertomassa, muttta vakuutan, että näitä hyviä ja ihania tarinoita on! :happy: Uskomattomia hyvinmenneitä käynnistyksiä, joissa äidit ovat jaksaneet ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, nopeita käynnistyksiä nopeine hienoine synnytyksineen, hitaampia ja silti yhtä upeita! Kaikenlaisia! :happy119 Kerro reilusti sairaalassa, että pelottaa ja mikä pelottaa! Voit keritä vielä vaikka pelkopolillekin hyvällä tuurilla. :)

Minullakin jäi loppujen lopuksi synnytyksestä varsin ''hyvä maku suuhun''. :) Toki myönnän, etten käynnistystä enää haluaisi mistään hinnasta ja olihan se rankkaa, mutta loppujen lopuksi synnytys oli silti hieno, eikä siinä mitään sellaista tapahtunut, jota olisi voitu sillä hetkellä ja niillä tiedoilla toisinkaan tehdä. Kaikki on mennyt silloin juuri niin kuin siinä tilanteessa on ollut sekä minulle että vauvalle sillä hetkellä parasta. :)


Tsemppiä kovasti! :Heartred Olen pahoilllani, että minäkin nyt menin tahattomasti pelottelemaan sinua, se ei todellakaan ollut tarkoitus! :shy:
 
Ja mitä minä mitään ensisynnyttäjänä olen ymmärtänyt, niin myös spontaani synnytys voi olla kovinkin hankala ja kivulias, ei pelkästään käynnistetty. Kun näitä ei voi etukäteen hirveästi suunnitella niin kaikenlaista voi tapahtua, ja jokaisen kokemus on omanlaisensa. Itse juurikin noista lääkkeettömistä vaihtoehdoista olen kiinnostunut (ehdin saada riittävästi troppia sitten kivunlievitykseen) mutta eihän sitä voi tietää mitä tilanne vaatii. Mielenkiintoista vaan lukea, miten käynnistyksen jo kokeneet ovat selvinneet.
 
Hei! Puutun täältä elokuisten ryhmästä keskusteluun käynnistämisestä! :) Kaikki synnytyksethän ovat erilaisia, mutta haluan lohduttaa niitä, joille käynnistys on kasvanut jo möröksi mielessä, että on niitä hyviäkin kokemuksia, huonoista vaan helpommin kerrotaan eteenpäin. :) Tässä siis hyvä kokemus, itsellä ensimmäinen käynnistettiin 39+4 oksitosiinitipalla, ja tuosta hetkestä kun tippa laitettiin, niin 7 h ja 25 min eteenpäin oli ihana pieni poika sylissä ja erittäin hyvä fiilis jäi koko touhusta! :) Toki en osaa sanoa, onko luomuna alkanut synnytys sitten helpompi, kun ei ole vertailukohtaa. Toivottavasti lohdutti edes hitusen niitä joita pelottaa kovin. Tsemppiä kaikille viimeisille viikoille ja etenkin sitten siihen H-hetkeen! :)
 
Taitaa meidät nti eilen kiinnittynyt lähtöasemiin tai enemmän koko eilisen iltapäivän, kun lähdettiin sairaalasta katsomasta äidin tätiä juilinu alavatsalla, häpyluussa, liitoksissa ja häpyhuulet julmetun kipeet. Niin tukala olomet kävely ei onnistu kun sivuttain.
 
Minua ei ole vieläkään mitenkään kamalasti alkanut jännittää tuo edessä oleva synnytys. Oletin, että mitä enemmän siitä puhutaan ja viimeistään kun käydään tutustumassa synnytyssairaalaan, alkaisi jännityskin. Mutta eipä oikeastaan sittenkään. Luulen, että suurin syy siihen on se, ettei oikeasti tiedä mitä on tulossa kun ensimmäistä tässä odotellaan. :D

Kivunlievityksiä olen hiukan miettinyt, mutta niissäkin mennään kyllä sitten tilanteen mukaan. Kätilöt vaikuttivat todella ammattitaitoisilta ja sellaisilta reippailta - vai mikähän olisi parempi sana - topakoilta! Sekin herätti luottamusta. Siellä on joku joka tietää mitä tehdään ja varmasti ohjeistaa ja käskyttää selkeästi.

Paras ohje tai kannustin jonka olen saanut synnytykseen liittyen tuli äidiltäni. Hänelle oli hänen isoäitinsä sanonut aikoinaan synnytyksestä, että "..kun vaan sitten muistat, että ei se ole mikään sairaskohtaus vaan luonnollinen tapahtuma johon sinun kroppa on tehty.." Eli vaikka sattuukin, niin sitä kipua ei tarvitse sillä tavalla pelätä ja se on kohta ohi.
 
Jebsun kanssa ihan samalla fiiliksellä synnytysjännityksen kanssa! Ihmiset kun kyselevät että jännättääkö ,suorastaan pettyvät kun vastaan lyhyesti että ei jännitä, odotan innolla :) jotenkin en osaa kuvitella että tässä ehtii vielä tulla hektisiä ja luultavasti myös HIRVEITÄ hetkiä jolloin oikeasti tuntuu että ei hitokseen kestä enää eikä jaksa ennenkuin saa nyytin sylkkyyn :p tietämättömyys.. teoriapohjaa on hankittu, käytännön kokemusta ei oleee :)
 
Synnytys tuntuu vielä niin kaukaiselta (la 21.7) ja vieläpä kun esikoinenkin syntyi vasta 41+6, niin elokuun alkuun olen minäkin asennoitunut odottamaan :) tuntuu, että ensimmäistä odottaessa oli niin hirveä kiire saada vauva syliin ja viimeiset la:n yli menneet viikot oli tuskaa, mutta nyt ei ole sellaista tunnetta. Toisaalta olo on välillä niin kipeä, supisteleva ja turvonnut, että synnytys tuntuisi jo helpotukselta.. mutta loppujen lopuksi nämä viikot kyllä menee nopeasti :)
 
Kiitos ReginaVeritas niinkuin muutkin lohduttavista sanoista! :Heartred
Nyt kun sain silmät kunnolla auki ja teidän viestinne luin, aloin miettiä, et välttämättä toi käynnistys ei juurikaan esikoisen synnytyksestä eroa - paitsi että nyt ymmärrän pyytää kivunlievitystä aiemmin, tyttöä kun synnytin, kärsin helvetillisistä supistuksista 4min välein n. 9tuntia.. Ja yksin.. Ehkä sekin tällä kertaa auttaa, kun mies tulee varmuudella mukaan (nyt kun keskustelu "siis tarviiks mun sinne oikeesti koko ajaks tulla" :eek: on käyty) huoh..
Jos synnytyksen kesto jäis edes alle 20 tuntiin, olisin jo siihen tyytyväinen..
Ja kun radin takia vauvan sokereitakin seurataan pari pv, ni toivoisin vaan mahdollisimman lyhyttä sairaalassaoloaikaa.. :smiley-angelic001

Kalaäiti ja Kyytiläinen 37+0 :Heartred
 
täälläkin käynnistys hyvin mahdollisesti edessä, asia voipi selvitä jo maanantaina. välillä tuppaa jo ärsyttämään tuo, että ihmiset ovat pettyneen oloisia kun tosiaan ei pelota eikä jännitä. kaikki hirveästi vakuuttelevat että isonkin vauvan synnytyksestä voi selvitä hengissä ja yritä nyt vaan ajatella positiivisesti. No totta kai, ainahan niitä on syntynyt ja aina niistä selvitty. ero on vaan se, että toisin ku ennenvanhaan niin nykyään siihen voi varautua etukäteen. en tiedä kuinka sinisilmänen olen mutta ei minua pelota tai arveluta tai mitään, kyllä ne osaa parhaat ratkaisut sitten sairaalassa tehdä, sen verran monta synnytystä hoitavat päivittäin. ja ensisynnyttäjänä käynnistyksen kivuliaisuutta on mielestäni ihan turha jännittää, kun ei voi ikinä tietää olisiko spontaani yhtään sen helpompi vai kenties jopa pahempi.
 
Mieheni kaveri oli meinannut pyörtyä kun vaimokkeelta oli synnytyksessä leikattu väliliha, se ääni oli kuulema jotain kamalaa :D mut tästä kaverin naamasta näkee jo että minun raskausmaha jo pelkästään aiheuttaa pahaa oloa, ei selkeästi ole tehty sitä miestä familymaniksi :grin
 
Jep, se on rasittavaa kun ihmiset oikein nautinnolla kysyvät "joko synnytys pelottaa" ja kun sanoo, että "ei", niin jopas on pettynyttä ilmettä ja mikä pahinta, saatetaan ruveta jakamaan pelottelukertomuksia. Aivan älytöntä käytöstä ja erittäin ajattelematonta.
 
ˆ On kyllä kumma juttu miksi synnytystä pitäisi väkisin pelätä. Sehän on hieno homma jos on menossa luottavaisin mielin synnyttämään!
 
Mullahan käynnistettiin myös esikoisesta raskausmyrkytyksen takia 38+5. Jäi hyvä fiilis, vaikka toki kivut oli mun mielestä kauheet, mut mul onkin alhainen kipukynnys ja pelkään kipua.. Mulle laitettiin ballonki, 1,5h jälkeen se tippu vessassa itsestään pois ja kohta sen jälkeen puhkastiin kalvot. Supistukset alko nopeesti tihenee sen jälkeen ja kalvojen puhkaisusta laskettuna synnytys kesti 7,5h. Eli erittäin kohtuullinen aika ekaksi kerraksi :), varsinkin, kun kaikki kivunlievitykset toimi hyvin. Ponnistusvaiheessa (20min) ainoastaan kesti, kun pelotti, enkä aluksi uskaltanut ponnistaa hiljaa, vaan jatkoin synnytyslaulua, joka hidasti hommaa. Mut onneks oli topakka (kuten joku hyvin ilmaisi) kätilö!
 
Minua ihmetyttää, että miksi luomusynnytyksestä haaveilevaa vähätellään ja pidetään hölmönä? Miksi siihen ei kannusteta vaan sanotaan, että "nojoo, kyllähän sinä vielä nyt tuota mieltä olet, muuta ootas kun..." tai vastaavaa? Koko muu raskausaika ja ylipäätään elämä pyritään välttämään lääkkeitä ja sitten muutaman tunnin aikana onkin sallittua pumpata erittäin vahvoja lääkkeitä täyteen itsensä ja siinä samassa se pikkuinen vauva, jonka elimistö synnytyksen jälkeen ei kykene tarpeeksi nopeasti poistamaan haitallisia lääkeaineita. WHO:n mukaan noin 80 % naisista pärjäisi synnytyksestä ilman lääkkeellistä puuttumista, loput ovat keisarileikkauksia ja synnytyksien käynnistämisiä eli tarpeellisia henkien pelastamiseksi. Minulle tuo WHO:n lukema antaa luottoa omaan kehoon, kunpa vain neuvola ja läheiset tukisivat tässä enemmän, eivätkä vähättelisi suurta haluani synnyttää fysiologisesti. Onneksi mieskin on sillä linjalla, että lääkeettömästi on paras, jos ei minun tai vauvan henki toimenpiteitä vaadi :)
 
Joo, tuntuu että "mielellään ainakin ilman epiduraalia" saa aikaan joko kauhistuneita katseita tai hymähtelyä. Ja ihmettelyä että miksi ihmeessä muka. Neuvolassakin korostettiin että kannattaa kuitenkin pitää sekin optio auki ja että heti jos tuntuu että haluaisi ehkä sittenkin niin kannattaa viivyttelemättä mainita kätilölle, koska muutoin ei välttämättä enää ehditä antaa :grin En ole asiasta yhtään ehdoton mutta lähtökohtaisesti pyrin välttämään, synnytyksessä otetaan kyllä sitten kaikki se mikä koetaan tarpeelliseksi. Moni tuntuu tätä ihmettelevän, mitä taas itse ihmettelen koska siitä ei käsittääkseni kärsi kukaan muu kuin mahdollisesti minä ihan itse. Haittaakse? o_O
 
täysin samaa oon miettiny.. ja jokainen tuntee kivun eritavalla.. mutta ärsyttävää "ei se oo mikää mittari että pystyy ilman mitää" öö ei ookkaa mut mitä se muita liikuttaa jos haluaa yrittää.. ja tietenki jos siinä tilanteessa tulee tarve nii sitte voi ottaa.. tietenkin vauvan parasta ajatellen mennään kokoajan.. jos en pysty rentoutuu ilman lääkettä ja pakko ois saada pihalle se jos joku hätänä nii tottakai. mut ei se vauvan etu oo jos ns. turhaan pistellää lääkkeitä. yhtä hyvä synnytys se on että onko lääkkeitä vai ei, ja yhtä hyvä äiti on ei mitää merkitystä. mut mielipiteitä on nii monta ku ihmisiä ja ketää ei pidä tuomitakkaan.. mut ite haluan mahd lääkkeetttömällä linjalla mennä, mutta en pois suljekkaa niitä vaihtoehtoja jos pakko saada sitten sen näkee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top