Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lemmy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Windy, en ole kylläkään synnyttänyt, mutta eihän kehenkään saa laittaa mitään lääkettä ilman henkilön omaa suostumusta :) Eikö näin nyt ole.
 
Valaiskaa ymmärtämätöntä, miksi synnytyskipuihin otetaan niin usein lääkkeitä? Te jotka olette ottaneet lääkkeet aiemmissa synnytyksissä, olisitteko pärjänneet ilman? Supistusten välissä on kivutonta aikaa useimmiten, mutta onko ne supistukset todellakin sietämättömän kovia, ettei sitä minuuttia tai kahta kerrallaan kestä? Ponnistusvaiheen ymmärrän hyvin, koska se on pidempiaikainen kipu, mutta sekin menee ohi nopeasti ellei pahasti repeile. Voisin kuvitella, että esimerkiksi jalan katkeaminen tekee paljon kipeämpää, koska se kipu ei laannu edes hetkeksi. Jos jollakulla on kokemusta molemmista, niin kertokaa kumpi oli pahempi vai olivatko yhtä pahoja (:

En millään tavalla halua vähätellä synnytyskipuja tai lääkkeiden käyttöä, en vain vielä voi sisäistää enkä käsittää sitä kivun määrää. Hätkähdin lääkkeiden voimakkaita haittavaikutuksia vauvaan, joten päätin sinnitellä ilman ilokaasua vahvempaa lääkettä sillä ajatuksella, että kivut ovat ohimeneviä ja se on parempi vauvalle, koska hän saa alun elämälle ilman lääkkeitä elimistössä. Etenkin epiduraalilla, pcb:llä ja spinaalipuudutteella on vauvaan negatiivisimmat haittavaikutukset mahdollisten imetysvaikeuksien ja monta viikkoa kestävien levottomuuden, itkuisuuden ja rauhattomuuden aiheuttajina. Bebesinfossa on laajasti kerrottu asiasta, jos joku haluaa enemmän tutustua asiaan: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=71 ja myös terveyskirjastossa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00904
 
Aiarana minä kans oon vähän samansuuntaisesti miettinyt. haluasin pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman tujuja lääkkeitä, en ole muutenkaan ikinä syönyt mitään burana nelisatasta vahvempaa joten vähän pelottaa omankin kropan suhtautuminen. ihmiset on kuitenki kautta aikain synnyttäny ilman, ja luin että otollisimmat hormonit ihan omasta takaa lähtee liikkeelle mahdollisimman vähällä lääkityksellä. mutta saas nähä sitte. en oikeestaan lääkkeitä vastaan ole jos olo sietämättömäksi käy mutta kertooko ne tosiaan koko ajan että nyt laitan sulle tähän tippaan tätä ja tuota ja se vaikuttaa näin ja näin vai pitääkö ite ymmärtää siinä vielä kyselläkki?
 
Mäkin oon Aiarana jotenkin nyt kallistunut samaan, MUTTA toi bebesinfo on musta aivan selvästi liian puolueellisesti kirjoitettu! Kannattaa kuitenkin muistaa, että joidenkin kohdalla ja joissain tapauksissa lääkkeet todella auttaa synnytyksen etenemisessä ja jopa mahdollistaa sen. Jos on esim kovin jännittynyt ja keho on täynnä adrenaliinia eivät paikat vain aukea, voi aiheuttaa vaaratilanteen sekä äidille että vauvalle.. Eli en itse tyrmää lääkkeitä täysin, varsinkin jos kätilö tai lääkäri siinä tilanteessa kokee, että nyt on selvästi parempi laittaa kivunlievitystä niin sitten niin tehdään. Mutta toiveissa kuitenkin lääkkeetön, luonnollinen synnytys.
 
Minä en taas ymmärrä, miksi lääkkeiden käyttöä pidetään jotenkin hirvittävän pahana asiana synnytyksessä. Asiaan liittyviä keskusteluja lukeneena koen olevani vähintään vuoden paskin mutsi, jos haluan synnytykseen lääkkeellistä kivunlievitystä. Jokainen saa tehdä sen oman valintansa ja kivunlievitystä käyttää varmasti jokainen oman harkintansa mukaan. Ihmisten kipukynnys on kovin vaihteleva, ja mikäli synnytykseen liittyy vielä pelkotiloja on lääkkeistä varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa.
 
Ai ja piti vielä sanoa, että tuo ennenkin on ilman synnytetty -argumentti on musta sikäli huono, että ennen myös paljon yleisempää oli huonot lopputulokset synnytyksissä..
 
Minulla ei itselläni ole mitään lääkkeitä vastaan, mutta en toki ns kaiken varalta kaikkea halua. Yritän pärjätä mahdollisimman vähällä mutta jos jotain tarvii niin pyydän. Esikoista synnyttäessä kätilö kyllä kyseli aina että miten jakselen, miten kivut ja haluanko kokeilla esim. ilokaasua. Ilokaasua kokeilin jossain vaiheessa ja sitten kun tuntui että olen aika poikki, väsynyt ja kipeä niin pyysin lisää kivunlievitystä. Kätilö kertoi vaihtoehdoista ja päädyin epiduraaliin. Sain hengähtää, levätä ja kerätä voimia. Ponnistusvaiheessa ei enää vaikuttanut lääkitys juurikaan ja kaikki meni yllättävän äkkiä ohi. Muistaakseni 9min kesti ponnistusvaihe.

Nyt toisen kanssa olen aika samoilla linjoilla. Jos pärjään ilman epiduraalia niin hyvä, mutta jos en niin sitten pyydän. Mitään ei varmasti anneta ilman suostumusta. Ne on mielestäni ihan siinä tilanteessa päätettävissä. En pystyisi itse ennalta päättämään mitä siinä tilanteessa tulen tarvitsemaan.
 
en usko että niitä täällä kukaan pitää hirveesti pahana asiana, mutta näin ummikkona synnytysasioissa tulee kyseenalaistettua kaikki. ja kun tietää ettei mikään lääke kuitenkaan harmiton. ja tosiaan, kivunsieto on täysin eri itse kullakin. juttelin tossa aikaa sitten tutun kanssa joka synnyttänyt jokin aika sitten. Hän sanoi, että synnytyssupistuksista oli tullut hänelle ihan väärä kuva, sanoi että ei ollut mitenkään big deal eikä mitään lääkitystä niihin ottanut. sanoi, että on kokenut paljon pahempiakin kipuja ja tuntui vain kuin olis ollut jatkuvat menkkakivut vuorokauden. toisaalta, tiedän että on myös täysin päinvastaisia kokemuksia. Mutta onhan se kiva ajatella että itselläkin menisi noin hyvin :)
 
Samoilla linjoilla, menen minäkin Aiarana.. ja olen ymmärtänyt,että epiduraali hidastaa synnytystä, laskee vauvan sykkeitä, ja vaikeuttaa ponnistamista.. Menin esikoisen synnytyksen ilokaasun voimalla, vaikka kivuliasta se olikin..Mutta täytyy kyllä myöntää, että en yksinkertaisesti uskaltaisi mennä synnyttämään, jos tietäisin etten saa mitään kivunlievitystä, jotenkin se antaa turvaa kun tietää,että on kaikki mahdolliset lääkkeet mahdollista ottaa..Vaikka toivon,että niitä ei tarvita tulevankaan synnytyksen kohdalla. En kyllä ymmärrä sitten niitäkään, jotka sinnittelevät ilman minkäänlaista apua kivun helpotukseen.. Mutta jokainen taaplaa tavallaan ! =)
 
En ees jaksa lukee kaikkia kommentteja mutta muista Aiarana et kenenkään kiputuntemuksia ei voi verrata etkä sä voi tietää kuinka kivulias kokemus kenellekin mikäkin on. Jokaisella on erilainen kipukynnys eikä asiaan voi vaikuttaa mitenkään. On aika ihmeellistä ihmetellä miten joku ei kestä jotain kipua hetken tai vastaavaa?!
Kipu on asia joka myös tekee elimistölle hallaa. Pahimmillaan se johtaa myös masennuksiin yms. Jokainen synnyttäköön siten kun haluaa.
 
Aubrey niin on, mutta tarkoitin vain että kyllä se ilmiselvästi mahdollista on kun se on joskus ollut ihan normi :) ja töissä kun oon huvikseen vanhuksia asiasta jututtanut (ja hehän synnyttäneet järkiään sen 6 krt täällä pohojammaalla ;) niin sillai rohkasevia kertomuksia kyllä ollut. yksikin mummo sano kun kysyin että oliko sinun synnytykset helppoja: "ensimmäistä kun synnytin, pelotti joten huusin. Lääkäri tuli sanomaan että nyt hiljaa ettei muut synnyttäjät säikähdä, ja niin sitten olin, samoin kuin seuraavat 5 synnytystä. kävihän se kipeääkin mutta eihän ne muuten synny." jotenkin muutenkin kadehdin monesti heidän "asiat tapahtuu, sillä hyvä" asennetta. en halua itsekkään vähätellä muiden kipuja, ja ehdottomasti lääkkeistä on suurimmassa osassa hyötyä sekä äidille että lapselle. olisi vaan ihana jos ei itse tarvisi niitä kovin paljon :)
 
Itselläni varmaan aika perus keskimääränen kipukynnys. Kestän kyllä kipua, pidempäänkin mutta silloin minulle täytyy antaa mahdollisuus vaipua sellaiseen unen ja horroksen tilaan :D sitten taas jos esim töissä pitäisi samaa kipua sietää niin ei onnistu. Itkuhan siellä tulisi.
Toisin sanoen siis kipua sietää mutta tekee minusta toimintakyvyttömän. Tämän takia sallin lääkityksen tilanteen mukaan koska ponnistaakkin pitää jaksaa. Varsinkin jos synnytysaika on pitkä että pitää toista vuorokautta sietää kiputiloja ..
 
Se on ihan totta, että Bebesinfo on vähän negatiiviseen sävyyn kirjoitettu. Siellä kannatetaan luonnollista synnytystä, mutta minusta on hyvä, että on kerrottu laajasti lääkkeiden haittavaikutuksista. Muualta, kuten Terveyskirjastosta, voi lukea vähän positiivisempaan sävyyn kirjoitettua tietoa lääkkeistä. Minua jäi mietittymään kaikki vauvaan liittyvä haitta lääkkeissä; haluan suojella vauvaani nyt raskausaikana lääkkeiltä ja kaikelta pahalta, joten synnytys ei tee siihen poikkeusta. Jokainen tekee omalla tyylillään ja jos jännittää kovin kipuja ja on kokovartalokrampissa niiden takia, niin silloin lääkkeet voivat edistää synnytyksen kulkua. Toisaalta ne voivat myös hidastaa esimerkiksi lopettamalla supistukset. Repeämän riskin suureneminen lääkkeiden käytön takia pelottaa myös, koska ponnistuvaihetta ei välttämättä tunne ja ponnistaa liian nopeasti. Teen kaiken mitä voin välttääkseni repeämiä ja vahinkoa rakkaalle vauvalleni (:

Yomanda, tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä eikä vähätellä millään tavalla. Ihmettelen vain niin kuin moni muu ensisynnyttäjä, koska sitä kivun määrää ja siitä selviytymistä on vaikea kuvitella etukäteen.
 
Ihanat mummot! Haha, siinä näätte, että elämä on yksinkertaista kun ei ala turhia vehtaamaan ;)
 
Tuo supistusten loppuminen/tuntemattomuus (sori huono suomi..) on mullakin ehkäpä isoin syy siihen, että haluaisin yrittää pärjätä ilman. Toki vaikutukset vauvaan mietityttää, mutta mutta.. Aletaanko sitten samaan syssyyn pohtimaan rokotuksia ynnä kaikkia muita aineita, joita vauvaan ja lapseen tungetaan? Kuullosti nyt jotenkin julmalta, totta kai vauvan terveys on asia, jota haluan ja aion vaalia, mutta on musta vähän kaksijakoinen juttu.


Muoks Muoks. Ja joo Windy, kuitenkin itsekin perustelen itselleni, että Synnyttämäänhän tämä vartalo on tehty :D Että taidan olkapäähän kaks- tai monipiippunen iteki ;)
 
joo niistä saa kyllä voimaa :D mutta onhan se ollu touhua kun tääkin kerto et se yks synnytys oli ollu niin nopee että oli tapahtunu kotona, ja yhden kohdalla kylän auto oli menossa juuri ni piti hevosella köröttää tuo 15km Oulaskankaalle sairaalaan :D siinä ei oo paljo saanu pelko päätä palella :D
 
Olis kyllä älyttömän kiva selvitä ilman lääkkeitä, mutta aion olla itselleni armollinen ja tarpeen vaatiessa pyytää helpotusta, kuitenkin kokeillen lääkkeettömät vaihtoehdot kuten ne aquarakkulat ensiksi. Ei sitä kuitenkaan pysty yhtään tietämään millainen synnytys on edessä ja miten itse sitä kipua sietää tai edes että miten ne kivunlievitysmenetelmät tai lääkkeet omalla kohdalla edes toimii. Ja mitä jos ne rakkulat ei sovikkaan mulle ollenkaan mutta niitten kokeilemisen takia en sitten ehdi saada muuta..

Nyt etukäteen keskityn lähinnä unelmoimaan siitä hetkestä kun sen vauvan vihdoin saa rinnalle. Kumpa kaikki menis hyvin (lääkkeillä taikka ilman) jotta siihen lopputulokseen päädytään :)

Mustaki ois kiva kuulla jo synnyttäneiden vertailuja synnytyskivuista ja muista kivusta, vaikka toki sekin lienee niin yksilöllistä ja ilmeisesti voi vielä vaihdella samallaki synnyttäjällä?

Oon muuten reumakipujen suhteen huomannu että oon tosi ärtynyt ja huonotuulinen sillon ku sattuu, saa nähä päteekö sama synnytyksessä että sarvet kasvaa päähän ja mieskään ei loukkaantuneena puhu mulle sitten viikkoon :D
 
Joku kirjoitti että epiduraali laskee vauvan sykettä. Myös kova kipu ja supparit vähentävät hapen saantia.. puolin tai toisin :D raskausmyrkytystapauksissa stressihormonit pitäis minimoida, silloin esim. epiduraali kannattaa (minun mielestäni) :)
 
Itsellä kokemusta lääkkeellisistä sekä täysin luomuista synnytyksistä..Kummassakin omat hyvät ja huonot puolet...Silloin suosittelen lääkkeitä jos synnytys venyy äärettömän pitkäksi,juurikin tuon levähtämisen kannalta ja luomuna etenee paljon noppeemmin ja paranee koituksesta vielä noppeemmin ja pääsee suihkuunki ilman apua ja pyörätuolia...Mulla tulee olemaan siis 7.synnytys jo...Ja jokainen on ollut erillainen joten en ole arvuutellu mitä lääkettä otan tai otanko ollemkaan...Ihan oman ja vauvan voinnin mukaan..Onneksi kätilöt osaavat asiansa ja suosittelevat jos jotain ion tarjolla...Itte saa siis päättää
 
Käykää hei lukemassa tuolta synnytyskertomuksia Synnytys -foorumilta :) Mä tykkäsin niitä lukea ja niistä hyvin käykin just se ilmi, että ei samat kikat aina toimi kaikilla.

Harakraah, mun taktiikkana just on suunnitelmissa venyttää niin pitkälle, etten enää ehdi saada niitä tujumpia lääkkeitä :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top