Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Väsymystä täälläki! Ei ehkä niinkään unettomista öistä, vaan tästä äitiydestä. Oon vetäny sata lasissa 10kk, en oo höllänny yhtään. Oon antanu kaiken ajan ja huomion vauvalle. Oon viettäny kahdenkeskistä aikaa miehen kans KERRAN synnytyksen jälkeen. Pisin aika vauvasta erossa on 8h kun olin YHDEN päivän töissä.

nyt alkaa olla semmonen olo että mie haluan pois! Odotan että vuosi tulee täyteen ja voin jättää vauvan yöksi vaikka isänsä kanssa ja lähteä ihan mihin haluan. Pidän kiinni siitä että alle vuoden ikäsestä en oo erossa. Nyt tuntuu siltä että 1-vuotissynttäreiden jälkeen nostan kytkintä ja olen viikon vaikka Levillä. x) :D tai sitte meen ainaki käymään kavereiden kans siiderillä.

Imetyski on nyt ihan perseestä, lopetan senki. Vauvalla on 8 hammasta suussa ja se puree tissiä niinkö purulelua tai sitte kynsii ja nipistelee minua imetyksen aikana. Huhhuh.
 
Tiekkö enmastiina..ihan samat fiilikset! Minäkin ollut lapsen kanssa 24/7 koko ajan (mies kyllä käynyt kavereiden kanssa aika useinkin), kunhan pääsen lopullisesti imetyksestä eroon, niin se on ukko joka jää lapsen kanssa ja minä lähden systerin kanssa katsomaan miltä maailma näyttää kodin ulkopuolelta! :) Me ei olla kahden keskistä aikaa vietetty juuri ollenkaan. Ihan alussa käytiin kaupassa kahdestaan (niin romanttista!) :D Mutta nyt ei sitäkään..ja yksinäni olen välillä käynyt kävelyllä tai sitten mies ottanut likan ja lähteneet kävelylle, että olen saanut edes rauhassa suihkussa käydä..mikä nykyään sekin tuntuu ylelliseltä pestä itse itsensä omaan tahtiin :)
 
Mulla vapauden tunteeseen vaikutti suuresti imetyksen lopetus. Imetys jotenkin sitoi henkisesti lapseen myös silloin kun olimme erossa. Kun vihdoin lopetin imetyksen ja mies lähti lapsen kanssa päiväksi kahdestaan mummolaan niin napanuora viimein katkesi. Oli ihanaa viettää koko päivä yksin kotona, ilman että mietti tunteja milloin tissit räjähtää tms. Vaikka nautin imetyksestä, niin aikansa kutakin. Kyllä elämä helpottui kun sen lopetti.
 
Nyt en oo varma kuuluuko tähän vai onnellisuus- ketjuun mutta minä plussasin yllärin muutama päivä sitten. Muutenhan ei siis huono juttu, mutta taloudellinen tilanne on suorastaan paska. Täytyy siis vaan toivoa että valmistun suunnitellusti ja saan heti töitä.. ja raskaus menee niin hyvin että töiden teko mahdollista..
 
Onnittelut jörrikkä! Kyllä asioilla on tapana järjestyä, näillä eväillä itse selvisin plussajärkytyksestäni. Tosin meillä tuo plussa oli taloudelle hyvä asia. Nyt kodinhoitotuki vaihtuu äippärahaksi keväällä, en ymmärrä miten ois pelkällä kodinhoitotuella pärjättykään. Täällä siis rv 15+2 :)
 
Kyllähän ne tuppaa järjestymään, kuhan vaan osais olla ressaamatta.. täällä viikkoja vasta (vaun laskurin mukaan) 5+6
 
Onnittelut jörrikkä! Varovaiset sellaiset. :) Jos täälläkin kävisi "vahinko" niin tuo taloudellinen puoli on se mikä ahdistusta aiheuttas. Mutta onneksi pienet vauvat ei vielä kuluta lompakkoa turhan paljon.
 
Onnittelut jörrikälle!

Eihän toinen vauva kulutakaan muuta kuin vaippoja. Vaatteitakaan ei tarvitse ostaa :D
 
Äh,täällä valmistaudutaan huomiseen operaatioon! :nailbiting: Ei voi mitään,tätä äitiä ainakin jännittää kovasti vaikka kyseessä onkin sinällään "pikkujuttu". Sairaanhoitaja soitti tänään ja niinhän se olikin että tytön kireä kielijänne nyt nipsaistaan samalla kun kerta nukuttavat. Tulee piiiitkä päivä kun pitää olla sairaalassa jo 7.45 ja isompi lapsi pitää viedä siskoni luokse ennen sitä ja ajomatkaan pitää varata ainakin 30min aikaa ja kun ei tiedä miten kauan siel sit ollaan,toimenpiteeseen on varattu 1,5h leikkausaika! Ja sit pitää muistaa ettei saa syödä/juoda ainakaan 6 tuntiin ,voi olla kiukkuinen likka kun ei saa aamiaista :arghh: Onko kellään kokemusta tuon kielijänteen poikkasusta?että onko suu miten kipeä sen jälkeen? Se korvanipukan leikkausarpi nyt varmaan ainakin on arka jonkin aikaa...

Kamalinta tässä on se tippakanyylin laitto kantapäähän kun tyttö vielä tajuissaan katsoo mua et miks mä annan niiden tehdä sille pahaa :eek: ja sit se kun hän lopulta sammuu mun syliin...huh,en saa romahtaa :sad010mä oon vähän herkkis aina näissä toimenpidejutuissa,oon joskus pyörtynyt jo pelkästä desinfiointiaineen hajusta :oops: tää on mun ensimmäinen kokemus lapsen leikkaustoimenpiteestä,vaikka niitä mukuloita on 4 niin ollaan säästytty näin pitkään ilman sen suurempia sairaalassa käyntejä.

Täytyy huomenna sitten vaan pommittaa hoitohenkilökuntaa kysymyksillä jos/kun jokin askarruttaa.
 
Tsemppiä eevis huomiseen koitokseen. Äiti tarttee varmaan enemmän tsemppiä kuin lapsi.. Ei ole vanhempana olo kyllä helppoa. Pidän peukkuja, että operaatiot sujuvat hyvin ja nopeasti.
 
Kovasti tsemppiä Eevis! Tiedän mitä se on kun kanyylia laitetaan omalle lapselle. Poitsu oli silloin vielä ihan vastasyntynyt. On se koettelemus!
 
Kovasti tsemppiä eevis! Itselläni on pienenä korva leikattu (en ollu kuitenkaan ihan vajaan vuoden ikänen) eikä mulla ollu mitään kipuja jälkeenpäin. Toivotaan siis ettei teilläkään kauheasti mitään kipuja ole. Varmaankin lähinnä kosketusarka vähän aikaa leikkauksen jälkeen. Mulla on tuolla korvan takana kymmenkunta tikkiä mutta olin kuitenki jo niin iso että osasin olla repimättä korvaa. Kielijänteestä ei ole kokemuksia. :/
 
selvittiin päivästä! Ihana huomata että pelkäsin turhaan :smiley-ashamed004 :happy: laittoivat aluksi puuduttavaa geeliä nilkan suoneen(eikä kantapäähän kuten luulin)sitten antoivat jotain rauhoittavaa esilääkitystä minkä tyttö yökkäsi ulos mutta nieli kuitenkin sen verran että alkoi väsy tulemaan. Yhtäkkiä huomaan hoitajan ottavan tytön mun sylistä ja sanovan että vievät nyt leikkaussaliin?? Mun ei tarvinnutkaan katsoa sitä kanyylinlaittoa ja poloisen itkusilmiä :joyful: oli jo sen verran lääkkeissä ettei edes tajunnut kun syli vaihtui. Tässä vaiheessa äiti jo itki kun mun vauva vietiin :sad010
Kaikki meni lopulta tosi hienosti,tyttö oli maailman reippain pikku potilas,ei kertaakaan itkenyt tai kiukutellut mitään,hymyili vaan ,jopa herätessään leikkauksen jälkeen nousi istumaan ja alkoi hymyillä:joyful: missään vaiheessa ei itkenyt edes nälkäänsä vaikka iltapuurosta oli aikaa jo ties kuinka kauan,enemmän kuin 12 tuntia kuitenkin. Päästiin jo kotiin ja nyt nukkuu taas. Korvanipsukka lähetettiin vielä patologille tutkittavaksi ettei siinä vaan oo mitään ja kielijänteestä ei sit varmaan tullut mitään oireita kun tyttö kerta söikin jo hyvällä ruokahalulla sairaalassa. Nyt vaan annetaan kipulääkettä jos korvaa alkaa särkemään ja jos tyttö alkaa kovasti repimään leikkaushaavaa niin täytyy laittaa kypärämyssyä päähän suojaksi. Puuhhh ja huh,onneksi se on nyt hoidettu alta pois!
 
On hankalaa tämä välillä, ei sitä loppupelis kumpikaan voinu sanoo, on niin hankala aihe.. Onko mitään anonyymipaikkoi mistä sais apuu, tietääkö kukaan?
 
En usko, että anonyymisti saisi juuri oikeanlaista apua. Vertaistukea ehkä, mutta kyllä masennus vaatii ihan kunnon hoitoa siinä missä mikä tahansa sairaus. Jos ette neuvolassa kehtaa jutella, niin miten olis terveyskeskuksen kautta? Jos varaatte oma-lääkärille ajan. Yleensä siellä on kyllä monen kuukauden jono, joten neuvolan kautta saisitte nopeammin apua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top