Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Samat käytössä kuin Satrulla ja lisäksi vaarilla on saari, piippolan vaari ja tuiki tuiki tähtönen. Mun tulee eniten käytettyä päivänsädettä ja menninkäistä. Meillä mies laulaa paljon enemmän, melkeen koko ajan rallattaa jotain. Nyt on pari viikkoa laulanut sitä "Saimaan saaressa pikkuinen torppa..". Mulle ei laulaminen oo niin luontevaa, ainakaan julkisesti. Vauvan kanssa kahdestaan tulee enemmän laulettua, mutta voi apua jos ollaan kylässä ja vauvaa pitäis rauhotella. Kyllä se hoituu silloin muilla keinoilla.
 
Oih, memories. No ha man kanske sen också sjungi ti mej. :D
Asun nykyään niin suomenkielisessä kaupungissa ku olla ja voi.. en millään taho uskoo että löytyy muskaria tai muutakaan ruotsiksi. :/
 
Meillä mummi lauleskelee ja loruttelee noita ruotsinkielisiä. Ja minä sitten "sujuvasti" perästä. =D

Mä lauleskelen mielelläni niin omasta lapsuudesta tuttuja juttuja kuin uusiakin, mitä Ellin muskarissa koko ajan opitaan uusia. Ellin yksi suursuosikki on muuten sellainen kuin "minä ratsastan" Lauluyhtye Rajattoman esittämän. Löytyy Youtubesta, sen tahdissa sujui ruokailut eikä mitenkään muuten!
 
Mä laulan rauhoittelu-/unilauluna The Pretendersin I'll Stand by You'ta. x) Hoilottelin sitä jostain syystä paljon suihkussa raskausaikana ja oon huomannut, että syntymän jälkeen poika rauhoittuu tuohon lauluun. Kieltämättä alkaa vähän kyllästyttää mutta muut biisit ei toimi huutoraivareihin. :D

Pikkuhiljaa olen opetellut laulamaan pojalle enemmänkin, leikkiessä jne. En muista mitään lastenlauluja kunnolla, mutta hoilotan sitten yhtä virkettä pelkästään. Ei kovin kiinnostavaa itselle mutta pääasia, että poika tykkää. Spotifysta ja You tubesta etsin sekä uusia että vanhoja kappaleita. Itse en juurikaan kuuntele musiikkia, joten on tämä nyt ollut vähän opettelemista.
 
Mä rallattelen kaikenlaista vähemmän järkevää. Mikä korvamato nyt ikinä päässä liikkuukaan niin nuotin vierestä sen laulan tai hyräilen. Pitäisi vähän ryhdistäytyä tässä asiassa, koska poika tykkää kyllä kuunnella mun hoilotuksia. Lähes aina meillä on radio päällä, missä soi milloin mitäkin. Isänsä on kovinkin musikaalinen ja työkseen soittelee sekä myös treenaa kotona, mutta harmittavan vähän on tutustuttanut poikaansa musiikin pariin. Ehtiihän tuota vielä toki. Ostettiin me pojalle marakassit, jotka on lempilelut nyt :grin
 
Meilläkin tytön lempibiisi on päivänsäde ja menninkäinen, jota lauleskelen. Itse olen ajatellut, että siinä on niin matala sävellaji (Am), jonka ansiosta ääni resenoi hyvin, uskoisin että sillä on vaikutusta. Toinen suosikki on Sininen uni. Tyttö myös tykkää niistä lauluista joita olen laulanut kun hän on ollut kohdussa.
 
Meillä isi osaa laulaa nuotilleen..minä sitten kaukaa nuotin vierestä. Aivan niin kuin poitsu tykkäis enenmän isin lauluista:p
 
Mä niin loukkaannuin eilen:
Yksi rakas perheenjäseneni antoi eilen kahvipöydässä pienen kääretorttu-maistiaisen meidän vauvalle. Mä en ole antanut lapsen isän kanssa vielä mitään! Ja sit joku toinen tulee ja vie sen ekan maistiaisen antamisen riemun! Mä tein kaikkeni etten pillahtanut itkuun...
Ja toisekseen en halua että vauvalle annetaan vielä vuoteen mitään kakkuja, keksejä yms. sokeriherkkuja.

Ja puolisen tuntia aiemmin olin ruokapöydässä sanonutkin että aloitamme kiinteät kuukauden päästä höyrytetyillä kasviksilla jne. Prkl!!!!

Toinen ahdistava juttu on mun lonkka, joka oli eilen illalla niin kipeä etten pystyny meneen rappuja alas makuuhuoneeseen vaan nukuin olohuoneessa patjalla. Si-nivelen ongelmia on ollut monta vuotta mutta ilmeisesti hormonit on löysyttäny kudoksia nyt niin että siellä lonkan aluella joku luu tai jänne muljahtelee pois paikoiltaan. Sattuu niin paljon, että synnyttäisin mielummin tai olisin oksennustaudissa vaikka mielummin.
Ja tänään olis ystävän synttärit. Taitaa mennä ryyppäämiseen vaan, en siis taida pystyä tanssimaan ollenkaan. Höh!
 
Olipa ajattelematon sukulainen! Kyllä muakin harmittaisi ja etenkin se että antoi makeaa! Aikamoista! :eek:
Mua kanssa pännii kun meillä mummolassa mummo antaa mehua ruokajuomana meijän 4 vuotiaalle vaikka olen useasti sanonut että meillä on vesi tai maito ruokajuomana, vielä kun kyseessä anoppi niin kaksin verroin ärsyttää :sour: Kyllä mielestäni pitäisi perheen tapoja sen verran kunnioittaa että toimitaan lapsen vanhempien toiveiden mukaisesti.
Tää mehu asiakin on ihan turhaa mielenpahoitusta, kun kuitenkin lapsi saisi juoda mehua välipalalla,mitään täyskieltoa ei ole,en vain halua että makea mehu vie ruokahalun :sad001

Toivottavasti saat Anjuska jotain helpotusta tuohon lonkkakipuun,kuulostaa kovin kivuliaalta :sad001
 
Oli kyllä Anjuska tosi inhottavasti tehty kun antaa toisen vauvalle KYSYMÄTTÄ makeaa (tai yleensä yhtään mitään pienelle). Varsinkii ku pitäs olla tietonen ettei kiinteitä ole vielä annettu, jos yhtään on kuunnellut hetkeä aikaisemmin. Nää on vielä niin pieniä että luulis jokaisen täysjärkisen tajuavan ettei sokeria vauvalle. Ajattelematonta. Varmasti harmittaa kovasti kun toinen on iteltään vieny erityisen hetken. Mie en varmaan vastaavassa tilanteessa sais pidettyy itteeni tyynenä, räjähtäisin niin pahasti ettei varmasti kukaan enää uskaltais ikinä antaa mitään miun lapselle :D Vähä pelottaa millasen maineen saan kun poika kasvaa isommaks enkä anna sille sokeria, ilkee mamma :D Sit vasta kun osaa ite pyytää.
 
No jopas oli toooodella typerästi tehty, kun antoi kysymättä vauvalle herkkuja!! Ja ylipäätään siis että kehtaa antaa noin pienelle jotakin. Olisin antanut kuulla kunniansa.

Muistan kun esikoinen oli vauva, niin miehen veli antoi omalla kahvilusikalla pojalle kakkua. Onneksi oli jo sen ikäinen että oli jotakin hyvää maistanut... Mut ärsytti ihan sikana, kun ollaan oltu tarkkoja karies-bakteerin kanssa ettei anneta samalla lusikalla kun itse syödään.
 
olipa ajattelematon sukulainen siellä. no inshaAllah jatkossa ei toista tuota temppua.
 
Muokattu viimeksi:
Ei ahdista vaan ärsyttää, mutta en löytänyt ärsytys-ketjua :) Mun anopin rakkaus on vähän koetuksella. Ollaan mökillä kolmatta päivää. Sinä aikana olen kuullut olevani lihava enkä selvästi osaa hoitaa lastani oikein. Tyttö rapisteli pakastepussia (siis hetken), no anoppi älähtää heti että tyttö tukehtua siihen, etten saa antaa niitä leikkeihin. Ja siis tämä pussi olo tytön kädessä, ei suussa ja minä vahdin silmä kovana. Niin ja tytön pitäis viimeistään kasilta joka ilta olla unilla.. no ei ole. Ja tosta lihavuudesta, on totta etten ole palautunut entisiin mittoihin, en silti välttämättä tykkää siitä puhua ainakaan anopin kanssa saati kuulla arvostelua. Vähän meinaa itsetunto olla taas liian alhaalla. :(
 
Älä välitä tommosesta! Mieski aina lohuttaa mua sillä että keho on tehny tärkeää työtä, ja tuloksena on ihana lapsi. Ulkonäkö on sitte ihan toissijanen juttu. :)
 
Satru, sun täytyy laukaista jotain anopille takaisin. Todella ärsyttävää, mun anoppi vähän myös tuon tyyppinen.
 
Voin Satru hyvin samaistua tohon! Ei samanlaista mutta ilman miestä en kävis ollenkaan anopilla kun joka asiaa ihmettelee miks tehään näin eikä niinku hän on tehny ym. Suoraan sanottuna viruttaa aina kun siellä käy, miestä myös eikä siellä kovin usein käydään vaikka asuu samalla kylällä. Siitähän sitten valittaakin kun koskaan ei käydä ja hän on ite käyny meillä viimeks risriäisissä 4kk sitten :banghead:
 
Satru, on kyllä tympeä tilanne! Meilläkin anoppi vihjailee siitä etten ole vielä saman kokoinen kun ennen. Tämmösiä pieniä "mulle mahtuu nää 27" housut oikeen hyvin" ja sitten jää odottelemaan mun kommenttia siihen. Yleensä heitän vitsillä jotain siihen suuntaan ettei mulle oo sopinu semmoset kolmeen vuoteen. Hän on käyny meillä viimeksi sinä päivänä kun tuotiin likka kotiin sairaalasta vaikka ajaa töihin joka päivä tästä ohi. Silti kehtaa valittaa kun me ei käydä siellä kun ehkä kerran kuukaudessa. Mun äiti asuu liki 300km päässä mutta käy täällä kuitenki 1-2 kuukauden välein. Samallai suurin osa miehen suvusta valittaa kun ei käydä mutta ne on itse käyny meillä tasan kerran. Argh.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top