Hei ulappakin on kartalla!Lambi :) Kiitos! Toivon plussaa sinne!!
En tiedä miksi oon nin ulapalla, mutta en väitä olevani kartalla, koska olen hyvin usein ulapalla. Ainakin tiedän kuka olen, enkä koskaan halua matkia muita.
Tämä maailma vie tässä ulapalla seilaten...
Plussaa kaikille!!
Aika persoonia tuntuu meidän yksprosenttiset olevan, se on hieno piirre!
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Vastavirran akka :)
Vanha mies....onko 70-80v.?
Miehet voivat saada lapsia vielä 100v.,mutta naisilla ikä tulee vastaan viimeistään siellä 50v.+
T
Tähti ★
Vieras
Hei, 70-80 mies = kuollut. Ja eikös se vanhin synnyttäjäkin ollut joku 70v? Kyllähän tiede pystyy jos ei rajaa aseteta.Vastavirran akka :)
Vanha mies....onko 70-80v.?
Miehet voivat saada lapsia vielä 100v.,mutta naisilla ikä tulee vastaan viimeistään siellä 50v.+
Vanha voi olla jo nuorenakin. Se on ihan sanojan valinnoista kiinni. Totuus ei muutu sanoi siitä miten päin vaan.
Omassa kielessä 15v on nuori, 40v jo aika vanha, sillai positiivisesti. En mä ainakaan halua samaistua nuoriin, ne osaa olla ihan siellä kartan ulkopuolella. Tai ehkä niillä on jokin eri karttasovellus.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Lambi samaa mieltä kanssasi. Kyllä mullekin nuori on joku 15v. 70v. on mulle ihan kokemusten valossa ikäloppu.
Minusta nuori ja vanha tarkoittavat vain tätä maallista tomumajaa.
Ei kukaan miellä olevansa henkisesti vanha, ellei ole masentunut tms. Yhdeksänkymppisetkin tytöttelevät toisiaan, koska sisältä he ovat edelleen nuoria. Toki mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän huomaa hetkittäin nuoremmissa elämänkokemuksen puutteen, ja tajuaa, että onhan sitä tullut itse jo elettyä, mutta silloinkin tuntuu, että on nuori, joka on vain elänyt enemmän.
Ja toisaalta minulla ei ole mitään ongelmaa kutsua itseäni keski-ikäiseksi, koska sitähän minä olen. Ja sitten kun olen 65-vuotias, kutsun itseäni vanhukseksi ongelmitta. Sehän tarkoittaa vain ikää, ei muuta.
Ei kukaan miellä olevansa henkisesti vanha, ellei ole masentunut tms. Yhdeksänkymppisetkin tytöttelevät toisiaan, koska sisältä he ovat edelleen nuoria. Toki mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän huomaa hetkittäin nuoremmissa elämänkokemuksen puutteen, ja tajuaa, että onhan sitä tullut itse jo elettyä, mutta silloinkin tuntuu, että on nuori, joka on vain elänyt enemmän.
Ja toisaalta minulla ei ole mitään ongelmaa kutsua itseäni keski-ikäiseksi, koska sitähän minä olen. Ja sitten kun olen 65-vuotias, kutsun itseäni vanhukseksi ongelmitta. Sehän tarkoittaa vain ikää, ei muuta.
Ikä on vain numeroita. Näin kuulee monen sanovan.
Ja niinhän se todellisuudessa on. Me vanhenemme kaikki omaan tahtiin.
Mun miehellä on 40v. juhlat syksyllä. Hän on mua 4v. vanhempi. Tämä ei tuntunut yhtään miltään kun tavattiin. Nyt musta tuntuu että hän on paljon vanhempi kun minä. Ja monesti sanookin et on jo iäntuomia ongelmia. Niin ihmiskohtaista minkä kokee nuoreksi ja minkä vanhaksi.
Mä oon 36v. ja tunnen itseni sisäisesti nyt jo iäkkäämmäksi kun moni muu tämänikäinen.
Ja niinhän se todellisuudessa on. Me vanhenemme kaikki omaan tahtiin.
Mun miehellä on 40v. juhlat syksyllä. Hän on mua 4v. vanhempi. Tämä ei tuntunut yhtään miltään kun tavattiin. Nyt musta tuntuu että hän on paljon vanhempi kun minä. Ja monesti sanookin et on jo iäntuomia ongelmia. Niin ihmiskohtaista minkä kokee nuoreksi ja minkä vanhaksi.
Mä oon 36v. ja tunnen itseni sisäisesti nyt jo iäkkäämmäksi kun moni muu tämänikäinen.
Towanda
Asioista perillä oleva
Apua, mä en ehdi näihin keskusteluihin ollenkaan mukaan!
Mä ainakin kutsun itseäni keski-ikäiseksi kaikella rakkaudella. Mun mielestä on vähän surullista, kuinka melkein kaikki kaverit kieltää olevansa keski-ikäisiä, sanoen että nuoria me vielä ollaan. Joo, tavallaan ollaankin, ainakin 8-kymppisen näkökulmasta. Mutta ei me olla enää parikymppisiä, se nuoruus on jo eletty ja nyt voidaan olla Naisia. Me ollaan jo nähty elämää ja tiedetään, keitä ollaan ja mitä halutaan. Eikös se olekin hienoa!
Mitähän muuta mun piti sanoa? Ai niin, sitä vain, että kyllä mun mies sai aikaan vallan hyvän pojan vanhalla tavaralla.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille keski-ikäisille!
Mä ainakin kutsun itseäni keski-ikäiseksi kaikella rakkaudella. Mun mielestä on vähän surullista, kuinka melkein kaikki kaverit kieltää olevansa keski-ikäisiä, sanoen että nuoria me vielä ollaan. Joo, tavallaan ollaankin, ainakin 8-kymppisen näkökulmasta. Mutta ei me olla enää parikymppisiä, se nuoruus on jo eletty ja nyt voidaan olla Naisia. Me ollaan jo nähty elämää ja tiedetään, keitä ollaan ja mitä halutaan. Eikös se olekin hienoa!
Mitähän muuta mun piti sanoa? Ai niin, sitä vain, että kyllä mun mies sai aikaan vallan hyvän pojan vanhalla tavaralla.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille keski-ikäisille!
T
Tähti ★
Vieras
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille keski-ikäisille!
Towanda :) Kiitos!
Se vaan, että keski-ikäinen en ole, vaan ihan nuori tyttönen. En tunne olevani vielä edes aikuinen....ehkä en halua tulla aikuiseksi koskaan
Oikeastaan tiedän vain, mikä on täysi-ikäinen. Sanan aikuinen merkitys on hieman hakusessa
Suski75:n kanssa samaistun enemmän henkiseen ikään, kuin biologiseen - fyysiseen olemukseen.
T
Tähti ★
Vieras
Lambi :) Meillä.70v. mies tarkoittaa miestä parhaassa iskussa, kunto voi usein olla kovempi, kuin nuorena! 80v. alkaa olla iäkäs, muttei vanha :)
Omassa kielessä 15v. on lapsi, max nuori teini. 40v. alkaa olla kypsän ikäinen. Pystyn samaistumaan 20+++ ikäisiin helposti ja kaveripiiriä löytyy myös sen ikäisistä, kuten myös sieltä 90++ ikäisistä :)
Tosiaan 50v. on minusta nuori, ei keski-ikäinen, mutta vähän sinnepäin. Riippuu henkilön omista henkisistä ajatuksista elämää kohtaan :)
T
Tähti ★
Vieras
Mäkin haluan jonkun Teron nurkkiin jos se auttaisi. Toivotaan että nää olis jotain niitä raskausoireita..
. Öh, lempeät raskaushormonit..
Täällä se voisi olla esim. Fabio, Alex, Sebastian jne...
Perus Teroa en kelpuuttaisi
Hihh..
Missä sä oikein asut
? Siellä kasikymppiset fabiot kirmaa siittämässä nuoria naikkosia, siis viiskymppisiä.
erikoinen paikka maanpäällä?! Mutta mikäs siinä, näin me kaikki saadaan luoda oma todellisuus
.
Towanda
Asioista perillä oleva
Herranen aika, mä ainakin olin parikymppisenä ihan holtiton ja sinisilmäinen, vasta opettelin vastuun ottamista. Biletys oli se, mihin kaikki tähtäsi. En tosiaan tunne enää olevani samalla aaltopituudella sen ikäisten kanssa, enkä kaipaa niitä aikoja. Miksi keski-ikäisyyden pitää olla sellainen mörkö, miksei sitä voi vain lempeästi hyväksyä yhtenä elämänvaiheena? Ei sen tarvitse merkitä samaa kuin ennen, että ollaan vain kotona saunatakki päällä ja odotetaan eläkeikää. Me voidaan näyttää, että se ei todellakaan tarkoita sitä. Me voidaan olla uusi musta! Näytetään niille, siskot! (Otan vain päikkärit ensin, mutta sen jälkeen kyllä näytän.)
Miksi keski-ikäisyyden pitää olla sellainen mörkö, miksei sitä voi vain lempeästi hyväksyä yhtenä elämänvaiheena? Ei sen tarvitse merkitä samaa kuin ennen, että ollaan vain kotona saunatakki päällä ja odotetaan eläkeikää. Me voidaan näyttää, että se ei todellakaan tarkoita sitä. Me voidaan olla uusi musta! Näytetään niille, siskot! (Otan vain päikkärit ensin, mutta sen jälkeen kyllä näytän.)
Olin varmaankin henkisesti keski-ikäinen jo parikymppisenä. En ollut silloinkaan samalla aaltopituudella parikymppisten kanssa, ja vain ihmettelin heidän menoaan.
Lähinnä sitä, miten jotkut, jotka olivat vielä teini-ikäisinä fiksuja, sekosivat täysin ja rupesivat elämään jotain ihme elämää, eivätkä enää olleet lainkaan omia itsejään. Juuri se kun heidän piti bilettää ja sisustaa ja ostella vaatteita, vaikka olivat täysin persaukisia ja lomalle Thaimaahan piti päästä, vaikka sitten kulutusluotolla. Ja sitten kun käsilaukkuasustekoira (Paris Hiltonillakin oli käsilaukkuasustekoira) sairastui, ei viety koiraa eläinlääkäriin koska ei ollut rahaa.
Minä muutin 25-vuotiaana takaisin lapsuudenkotiin auttamaan vanhempiani, koska isäni toipui isosta operaatiosta. Hänellä taisi tulla saikkua 3 vuotta, alkuun ei päässyt sängystäkään nousemaan ilman apua, ja äidilläni ei riittänyt voimat nosteluun. Minulla oli silloin elämässä siis aivan eri prioriteetit kuin muilla parikymppisillä. Työkaverit sanoivat, etteivät he olisi vastaavassa tilanteessa muuttaneet vanhempiensa luo, ja minä ihmettelin mielessäni, miten kukaan voi jättää auttamatta vanhempiaan.
30-vuotiaana muutin taas omaan kotiin, ja tuona aikana opin olemaan tuomitsematta niitä, jotka asuvat vanhempiensa luona aikuisenakin. Siihen saattaa olla hyvä syy, eikä se tarkoita sitä, että vanhempiensa luona asuva olisi saamaton vässykkä, joka ei kykene huolehtimaan itsestään.
En ollut silloinkaan samalla aaltopituudella parikymppisten kanssa, ja vain ihmettelin heidän menoaan.Lähinnä sitä, miten jotkut, jotka olivat vielä teini-ikäisinä fiksuja, sekosivat täysin ja rupesivat elämään jotain ihme elämää, eivätkä enää olleet lainkaan omia itsejään. Juuri se kun heidän piti bilettää ja sisustaa ja ostella vaatteita, vaikka olivat täysin persaukisia ja lomalle Thaimaahan piti päästä, vaikka sitten kulutusluotolla. Ja sitten kun käsilaukkuasustekoira (Paris Hiltonillakin oli käsilaukkuasustekoira) sairastui, ei viety koiraa eläinlääkäriin koska ei ollut rahaa.
Minä muutin 25-vuotiaana takaisin lapsuudenkotiin auttamaan vanhempiani, koska isäni toipui isosta operaatiosta. Hänellä taisi tulla saikkua 3 vuotta, alkuun ei päässyt sängystäkään nousemaan ilman apua, ja äidilläni ei riittänyt voimat nosteluun. Minulla oli silloin elämässä siis aivan eri prioriteetit kuin muilla parikymppisillä. Työkaverit sanoivat, etteivät he olisi vastaavassa tilanteessa muuttaneet vanhempiensa luo, ja minä ihmettelin mielessäni, miten kukaan voi jättää auttamatta vanhempiaan.
30-vuotiaana muutin taas omaan kotiin, ja tuona aikana opin olemaan tuomitsematta niitä, jotka asuvat vanhempiensa luona aikuisenakin. Siihen saattaa olla hyvä syy, eikä se tarkoita sitä, että vanhempiensa luona asuva olisi saamaton vässykkä, joka ei kykene huolehtimaan itsestään.