Samaa mieltä sen kaverin kanssa. Eikä todellakaan tarvita päiväkotia, jos vanhemmat jaksavat ja pystyvät tukemaan lasta ja jos kehityksen hitaus huomataan. Tukitoimia voi saada myös kotiin ja kotona voi tehdä lähes kaiken, mitä päiväkodeissakin. Mutta jos vanhemmat eivät pysty, jaksa tai osaa, niin kyllä päiväkoti on aika helppo ratkaisu.
Pernilla
Näppärä viestien naputtelija
Voi se 3-4 -vuotias pompottaa useammankin lapsen perheessä... :arghh: Meillä sattuu olemaan yksi erittäin temperamenttinen ja voimakastahtoinen sellainen. Sananvaltaa kyllä onneksi on, mutta osaa kyllä hyödyntää tarvittaessa tilanteita.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Ompa tosi erikoista. Vaikea kuvitella, että nykypäivänä kukaan lapsi olisi noin eristetty
Taitaa olla yksittäistapaus.Nykyään näitä marketeita on liiaksi saakka ja liiankin lähellä toisiaan. Liukuportaita ja ovia riitää.
Onhan asuinalueita, jossa palvelut ovat kaukana ja silloin esim. kauppaan ja kirjastoon ei mennä ihan tuosta vaan varsinkaan, jos ei ole autoa ja julkisia ei liiku.
Meillä tuo kaksivuotias tietää paljon, vaikkei koko ajan riepoteta häntä mukana. Hän tietää, että ensin aina maksetaan ja tietää mikä on raha, kolikko
Liukuportaita on nähnyt ja myös ulkomailla. On nähnyt erilaisia leikkikenttiä ulkomailla ja merta, sekä palmuja.
Hän tietää numerot ja osaa laskea 20-kymmeneen... :) Lukee paljon kirjoja. Ymmärtää, että punainen liikennevalo tarkoittaa pysähtymistä ja vain vihreällä saa mennä. Myös autolla.
Hän osaa monia lauluja eri kielillä.
Kuitenkaan me ei olla kovin sosisaalisia vanhempia, vaan viihdytään eniten ihan omassa kodissa. Molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapsi on päivähoidossa.
Perheenä liikutaan vähemmän yhdessä arkiasioilla ihan käytännön syistä, mutta lapsi on aina jomman kumman mukana. Hoitajia ei meillä ole, kun sukulaiset asuvat kaukana.
Yhdessä toki liikutaan, mutta eniten matkoilla /vapaa-ajalla, jolloin käydään ennemmin ulkomailla, kuin osallistuttaisiin joihinkin "kissan ristiäisiin". Sirkukseen viedään, ensi kesänä, kun lapsi jo alkaa ymmärtää siitä :)
Kokisitko, että meillä eletään pussissa?
Jonkun mielestä varmasti elämme, koska emme ole kovia höpöttämään ja juokse seurustelemassa kahviloissa lapsen kanssa Introvertti ei kaipaa seuraa samalla tavalla, kuin extrovertti
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Toivottavasti
Hän kyllä sanoo, että menisi HopLopiin joka päivä, eikä Äiti saa ajaa samaan HopLopiin, vaan joka kerta eriin....Lähellä on pari HopLopia, mutta ne on jo liian tuttuja.
Oon ajanut kerran 100km yhden HopLopin vuoksi, mutta olihan meillä sielläkin kivaakin
Nyt lapsi haluaisi sinne takaisin, mutta mutta... mennään, kun ehditään :)
T
Tähti ★
Vieras
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Meilläkään ei päätä ja tietää sen! Osaa vaan olla niin...haluava, pyytelevä ja neuvotteleva!
On tullut kauppamiesten sukuun
Jos lapsia olisi enemmän, kuin tuo yksi, niin joutuisi neuvottelemaan myös sisaruksensa kanssa
Autuas tuleva inssi
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Meillä kerran saatiin itkuraivarit kaupassa karkista. Vanhempi lapsi siis. Ensin selitin että karkkia ja leluja tulee synttäreillä ja jouluna. Kun jatkoi, nappasin rinnuksista, kannoin ulos kaupasta ja upotin lumihankeen. Kerroin myös että. Voidaan jatkaa kauppareissu loppuun ja pääsee jatkossa mukaan jos lopettaa itkemisen ja haluamisen. Toinen vaihtoehto ettei enää ikinä tule mukaan. Meni läpi ja kumpikaan ei enää koskaan aiheuttanut yhtään kohtausta kaupassa. (nuorempi on niin fiksu että oppii katsomallakin). Mulla on aina ollut tapan kieltää kerralla niin ettei enää uudelleen tarvitse. Nyt melkein aikuisina kutsuvat mua lempinimellä natsimutsi 
T
Tähti ★
Vieras
Peppipupu :) On myös lapsia, joiden kielellisiin ongelmiin ei auta tuki toimet. Nämä lapset kehittyvät eri tavalla, mutta ovat täysin pärjääviä aikuisina. Kehitys on hitaampaa, mutta yhtä täydellistä.
Kaikki iIhmiset ovat erilaisia. Jokainen on yksilö :) Onneksi
Kyllä maailmalta riittää esimerkkejä siihen, että henkilö ei ole pärjännyt koulussa, on jopa paha lukihäiriö. Mutta aikuisena on silti supersuosittu multimiljonääri
T
Tähti ★
Vieras
Meillä kerran saatiin itkuraivarit kaupassa karkista. Vanhempi lapsi siis. Ensin selitin että karkkia ja leluja tulee synttäreillä ja jouluna. Kun jatkoi, nappasin rinnuksista, kannoin ulos kaupasta ja upotin lumihankeen. Kerroin myös että. Voidaan jatkaa kauppareissu loppuun ja pääsee jatkossa mukaan jos lopettaa itkemisen ja haluamisen. Toinen vaihtoehto ettei enää ikinä tule mukaan. Meni läpi ja kumpikaan ei enää koskaan aiheuttanut yhtään kohtausta kaupassa. (nuorempi on niin fiksu että oppii katsomallakin). Mulla on aina ollut tapan kieltää kerralla niin ettei enää uudelleen tarvitse. Nyt melkein aikuisina kutsuvat mua lempinimellä natsimutsi
Peppipupu :) Natsi on oikein hyvä nimi.....sait kuriin! JES!!
Tuota teinit käyttävät usein.
No panic
Kiitos kun jaksoit avata tätä kokemusta meille
! Mä koen kuitenkin että on väärin marginaaliporukan ohjaamiseksi tiettyyn suuntaan lähteä leikkaamaan perhe-etuuksia. Käsitän kyllä sen vaikutuksen, mutta koen sen syrjiväksi. Siinä missä kaikki muut asiat kallistuu joka vuosi, ei ole mielestäni oikea suunta leikata lapsiperheiltä pieniä etuja pois. Samaa voitaisiin kai miettiä lapsilisien kohdalla, tehköön lapsia vaan se jolla on siihen varaa ilman tukia periaatteella. Tunnustan että ne mahdollistaa lasten kotihoidon omalla kohdalla, mutta en kyllä purematta niistä olisi valmis luopumaan.
Tukitoimista harvoin on haittaa. Ei ole pyrkimys tehdä kaikista samanlaisia ja lapsilla on lupa olla erilaisia. On kuitenkin sekä lapsen että kaikkien muidenkin etu että tulee ymmärretyksi ja ymmärtää toisia. Jos on lukihäiriö, niin siinäkin voidaan auttaa eikä ole pakko hakata päätä seinään, jos ei opi niin kuin muut.Peppipupu :) On myös lapsia, joiden kielellisiin ongelmiin ei auta tuki toimet. Nämä lapset kehittyvät eri tavalla, mutta ovat täysin pärjääviä aikuisina. Kehitys on hitaampaa, mutta yhtä täydellistä.
Kaikki iIhmiset ovat erilaisia. Jokainen on yksilö :) Onneksi
Kyllä maailmalta riittää esimerkkejä siihen, että henkilö ei ole pärjännyt koulussa, on jopa paha lukihäiriö. Mutta aikuisena on silti supersuosittu multimiljonääri
Tukitoimet ovat tarkoitettu lapsen hyväksi, ei kiusaksi tai riesaksi. Miksi asiantuntijat näkisivät vaivaa, jos siitä ei ole hyötyä ja lopputulos on joka tapauksessa multimiljonääri? Ilman tukitoimia voi päätyä myös rikolliselle uralle jos ei saa ajoissa apua ja turhautuu.
Lisättäköön vielä että järjestelmässä on toki kehittämisen paikkoja ja nykyisinkin tuesta voi joutua taistella eikä saa oikeanlaista tukea eikä viipymättä
Ymmmärrän kyllä tämänkin huolen. Ja vaikka kirjoituksestani voisi saada sen käsityksen että olisin kaksivuotisen esikoulun kannalla, niin en taida olla.Kiitos kun jaksoit avata tätä kokemusta meille
Mä koen kuitenkin että on väärin marginaaliporukan ohjaamiseksi tiettyyn suuntaan lähteä leikkaamaan perhe-etuuksia. Käsitän kyllä sen vaikutuksen, mutta koen sen syrjiväksi. Siinä missä kaikki muut asiat kallistuu joka vuosi, ei ole mielestäni oikea suunta leikata lapsiperheiltä pieniä etuja pois. Samaa voitaisiin kai miettiä lapsilisien kohdalla, tehköön lapsia vaan se jolla on siihen varaa ilman tukia periaatteella. Tunnustan että ne mahdollistaa lasten kotihoidon omalla kohdalla, mutta en kyllä purematta niistä olisi valmis luopumaan.
Todellakin on! Meillä esikoinen sai viimein 9. Luokalla tarvitsemaansa tukea koulussa.. Aika monta vuotta meni jahkaillessa. Koulumaailma on kehittynyt hurjasti viime aikoina, ainakin täältä katsottuna.
Siihen suuntaan tässä kaiketi kuitenkin ollaan hiljakseen (?) liikkumassa..
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Todellinen apu on aina hyväksi, mutta ainakin itse säikähdän sanaa "tukitoimi":angelic:
Kuullostaa liian pahalle. Se kuullostaa siltä että ei voi pärjätä itse ja jokin "taho" tulee viemään vähintään linnaan:banghead:
Mulla ei ole vielä teini-ikäisiä, eikä kouluun meneviä.
Mutta ihan Eclipsen sanoin, voin sanoa, etten pyydä apua, jos siihen joskus olisi jotain tarvetta, koska..... lopun saavat sanoa muut.
Itse pärjätään, eikä siihen tarvita mitään Hallinnollista Byrokratiaa auttamaan -tukitoimissa.
Paras olisi jokin lähimmäinen ja paljon sympatiaa
Hassu asenne. Tukitoimi voi olla esimerkiksi mahdollisuus kuunnella teksti, jos lukeminen ei suju, mahdollisuus kirjoittaa koneella, jos kynällä ei onnistu, mahdollisuus saada lisäaikaa tai rauhallinen paikka tehdä kokeita, mahdollisuus vetäytyä lepäämään kesken päivän, mahdollisuus liikkua silloinkin kun olisi aika istua, enemmän huomiota opettajalta, erilaisia läksyjä, avustaja, välipala tarvittaessa, vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä. Ja vaikka mitä muuta.Yölento :) Todellinen apu on aina hyväksi, mutta ainakin itse säikähdän sanaa "tukitoimi":angelic:
Kuullostaa liian pahalle. Se kuullostaa siltä että ei voi pärjätä itse ja jokin "taho" tulee viemään vähintään linnaan:banghead:
Mulla ei ole vielä teini-ikäisiä, eikä kouluun meneviä.
Mutta ihan Eclipsen sanoin, voin sanoa, etten pyydä apua, jos siihen joskus olisi jotain tarvetta, koska..... lopun saavat sanoa muut.
Itse pärjätään, eikä siihen tarvita mitään Hallinnollista Byrokratiaa auttamaan -tukitoimissa.
Paras olisi jokin lähimmäinen ja paljon sympatiaa
Se vain on ikävää, että tuki on usein kiven alla. Ja niinkin, että vanhemmat vastustavat, vaikka tuelle on tarve. Toisaalta monet vanhemmat joutuvat taistelemaan saadakseen lapselle tukea joka hänelle kuuluu.