----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mutta on sellaisia perheitä, joissa eletään kuin pussissa tai pellossa eikä virikkeet riitä toisen ikävuoden jälkeen. Esimerkiksi ei ole liikuttu sen vertaa että olisi nähnyt joitakin tavallisia liikennemerkkejä, osaisi kävellä tiellä tai kadulla, söisi omat ruuat haarukalla tai lusikalla, sanavarasto olisi riittävä muihinkin kuin "tulkaa syömään, menkää ulos" . Tiedettäisiin että on olemassa numeroita ja kirjaimia, plussana joitakin tavallisimpia käsitteitä, osaisi noudattaa jotakin tavallista ohjetta (muutakin kuin tulkaa syömään, menkää ulos) . Veikkaan että näiden perheiden lapset pääsisivät aiemmin hankkimaan kokemuksia ja elämyksiä kodin ulkopuolella jos kotihoidontuen sisaruskorotuksesta luovuttaisiin esimerkiksi kun lapsi täyttää 4 tai 5 vuotta.

Oma esikoiseni on ollut kotona 5-vuotiaaksi. Osasi silloin jo sujuvasti kirjoittaa, lukea, laskea, noudattaa ohjeita, hankkia kavereita, neuvotella, liikkua aikuisen kanssa liikenteessä jne. Kyllä kotona voi oppia, mutta kaikki eivät opi.

Yölento :) Nyt ihmetyttää:laughing021
Missä tällaisiin pussi-ihmisiin voi törmätä:confused005
 
Hannuli tulee haudan takaa kurkkimaan, vihon viimeinen tsäänssi tärppiin menossa (erottiin lopullisesti). Toki luovutin jo aiemmin, mutta tähän kiertoon osui kerrankin se ainoa seksikerta niin täydelliseen aikaan, että viimeinen toivonripe on käytössä. Nyt Dpo10 ja tässä tämän kierron ensimmäinen testi tältä aamulta (Rfsu herkkä):

View attachment 75482

Hannulille plussaa!!:Heartpink

Miltä päivän testi tänään?

Hienoa, että palasit palstalle!:wav
 
Yölento :) Nyt ihmetyttää:laughing021
Missä tällaisiin pussi-ihmisiin voi törmätä:confused005
Veikkaisin että ei missään, sillä he todella eivät käy missään ! Ensimmäistä kertaa esikoulussa kirjastossa, bussissa, kaupassa, ravintolassa, metsässä, hiihtämässä, luistelemassa, jumppasalissa, liikenteessä kävellen jne. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kiitollisia opetettavia. Ei tarvitse kovin kummallisia temppuja tehdä kun ovat ihan innoissaan. Siinä mielessä positiivista, että jos on muuten täysin normaali lapsi, niin ehtii vielä ennen koulua kiriä muut kiinni. Pulma on siinä, että jos kehityksessä onkin jotain huolia, niin siinä tapauksessa tulee kyllä kova kiire ettei jää junasta jo heti ensimetreillä.
 
Veikkaisin että ei missään, sillä he todella eivät käy missään ! Ensimmäistä kertaa esikoulussa kirjastossa, bussissa, kaupassa, ravintolassa, metsässä, hiihtämässä, luistelemassa, jumppasalissa, liikenteessä kävellen jne. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kiitollisia opetettavia. Ei tarvitse kovin kummallisia temppuja tehdä kun ovat ihan innoissaan. Siinä mielessä positiivista, että jos on muuten täysin normaali lapsi, niin ehtii vielä ennen koulua kiriä muut kiinni. Pulma on siinä, että jos kehityksessä onkin jotain huolia, niin siinä tapauksessa tulee kyllä kova kiire ettei jää junasta jo heti ensimetreillä.

Voiko noinkin elää? Mitä he sitten tekevät?
 
Voiko noinkin elää? Mitä he sitten tekevät?
Ovat kotona ja kotipihassa. Töissäkäyvä vanhempi käy kaupassa, kun tulee töistä. Kotona oleva vanhempi hoitaa pienimpiä sisaruksia, laittaa ruokaa ja siivoaa, pesee pyykkiä. Isommat ovat keskenään joko ulkona tai sisällä.

En ole sen enempää haastatellut mutta aika usein kertovat ihan oma-aloitteisesti.
 
Veikkaisin että ei missään, sillä he todella eivät käy missään ! Ensimmäistä kertaa esikoulussa kirjastossa, bussissa, kaupassa, ravintolassa, metsässä, hiihtämässä, luistelemassa, jumppasalissa, liikenteessä kävellen jne. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kiitollisia opetettavia. Ei tarvitse kovin kummallisia temppuja tehdä kun ovat ihan innoissaan. Siinä mielessä positiivista, että jos on muuten täysin normaali lapsi, niin ehtii vielä ennen koulua kiriä muut kiinni. Pulma on siinä, että jos kehityksessä onkin jotain huolia, niin siinä tapauksessa tulee kyllä kova kiire ettei jää junasta jo heti ensimetreillä.

:wideyed: ....ööö.....oho...
jokin tiukka mahdollisesti uskonnollinen tausta? Elämäntapa intiaani?

Kyllähän näitäkin sitten on, jotka eivät suvaitse, että esimerkiksi lapsen kanssa matkustellaan...ei saisi viedä mukana lentokoneessa, koska se on itsekästä muita matkustajia kohtaan.

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei lapsi nauti matkustelusta, eikä saa itselleen mitään jossain lomakohteessa.

Minusta on ihan sama meneekö lapsi bussissa, kuin lentokoneessa, kunhan jossain liikkuu :) Kukaan ei voi olla sitä mieltä, että on itsekästä kuljettaa lasta bussissa:laughing002
 
Meidän lapset olleet aina innoissaan matkustelusta ja aivan alusta asti menty samat menot kun lapsettomana. Kerran vuodessa ulkomaille ja kesällä mökille.
 
Ovat kotona ja kotipihassa. Töissäkäyvä vanhempi käy kaupassa, kun tulee töistä. Kotona oleva vanhempi hoitaa pienimpiä sisaruksia, laittaa ruokaa ja siivoaa, pesee pyykkiä. Isommat ovat keskenään joko ulkona tai sisällä.

En ole sen enempää haastatellut mutta aika usein kertovat ihan oma-aloitteisesti.

Yölento :) Eivätkö saa mennä kotipihaa pidemmälle? Ehdottomia kieltoja? Sosiaalista eristäytymistä?

Toisaalta ei tuo kotona olo kuullosta ihan niin pahalle, jos kaikki on kuitenkin hyvin. Ehkä nämä ovat varattomia, eikä ole varaa matkustaa bussilla tai lentokoneella....

Mitä nämä lapset kertovat?:rolleyes:
 
Ovat kotona ja kotipihassa. Töissäkäyvä vanhempi käy kaupassa, kun tulee töistä. Kotona oleva vanhempi hoitaa pienimpiä sisaruksia, laittaa ruokaa ja siivoaa, pesee pyykkiä. Isommat ovat keskenään joko ulkona tai sisällä.

En ole sen enempää haastatellut mutta aika usein kertovat ihan oma-aloitteisesti.
Mä myös ihmettelen - tässä selkeästi viitataan isoihin perheisiin:p, sillä tähän ehkä kärkkäästi reagoinkin. Ihanko siis nimenomaan isoilla perheillä kohtaat näitä ongelmia?
Mä näkisin että tälläiseen kuplaan pääsisi ehkä jos vanhempi/-mmat olisi es vakavasti masentunut, varaton ja kipeä. Täytyy olla jotain ihmiskammoa jos ei omaa pihaa kauemmas pääse?
 
Minusta isoissa perheissä kasvaneet lapset eivät yleensä ole ongelma, koska he ovat oppineet omatoimisiksi ja tulemaan muiden kanssa toimeen, vaan pikemminkin ne lapset, jotka ovat eläneet ainokaisina vanhempiensa elämän keskipisteinä, ja ovat aina saaneet ihan kaiken mitä haluavat, vaikka pullan äidin suusta. On muuten ihan kamalaa katsottavaa kun 3-4-vuotias pompottaa vanhempiaan 24/7 eikä vanhemmilla ole sananvaltaa mistään. Minullakin on vain yksi lapsi, mutta parhaani olen yrittänyt, etten tuollaiseen tilanteeseen joudu.
 
Mä itse koen että nyt kotona ollessa saan nimenomaan tarjota lapsille kaikkia niitä kokemuksia mitä työssäkäyvänä en pystynyt/jaksanut-ei mitään ihmeellisiä juttuja, mutta enempi niitä mikrotason ihmettelyjä. Jotenkaan en näe sitä varhaiskasvatusta tässä mitenkään erinomaisempana vaihtoehtona - aikalailla rutiinilla se arki sielläkin kuitenkin pyörii - ja vapautta on lapsilla huomattavasti vähemmän. Vapaudessa mä näen sellaisen tietyn luovan kasvun ilmapiirin josta mä itse tykkään-lapset es ratkoo paljon ongelmia keskenään. Mikään vapaakasvatus ei tässä taloudessa tokikaan ole:hilarious:, ukko pitää aika tiukkaa ystävällistä linjaa mun vastapainoksi..

Arvostan kyllä kovasti lasten kanssa työskenteleviä! Kaikki kannustus sinne:Heartred
Pulma on siinä, että jos kehityksessä onkin jotain huolia, niin siinä tapauksessa tulee kyllä kova kiire ettei jää junasta jo heti ensimetreillä.
Mutta silloinhan on aina vähän probleemaa junassa pysymisessä, eikö tukitoimet ole näitä varten riippumatta siitä missä ne ensivuodet on kasvanut? Koen itse että es keskittymishäiriöisellä voisi olla paljon parempi kasvaa se alku rauhassa siellä kotona kun isossa levottomassa tarharyhmässä. Tämä siis näin jälkikäteen järkeiltynä oman ongelmaesikoisen hankalaa uraa seuranneena.
Omassa mielessä molempi voi olla hyvä, lapset sopeutuu onneksi aina(pakon edessä viim?) siihen vallitsevaan tilaan. Vanhempana me ei aina voida valita sitä mieluisinta vaihtoehtoa - nautitaan silloin kun niin on!
 
Ovat kotona ja kotipihassa. Töissäkäyvä vanhempi käy kaupassa, kun tulee töistä. Kotona oleva vanhempi hoitaa pienimpiä sisaruksia, laittaa ruokaa ja siivoaa, pesee pyykkiä. Isommat ovat keskenään joko ulkona tai sisällä.

En ole sen enempää haastatellut mutta aika usein kertovat ihan oma-aloitteisesti.

Yölento :) Tämä kuitenkin kuullostaa aika tavalliselta ja arkiselta...

Ei ihan pussissa mielestäni.
 
Minusta on ihan sama meneekö lapsi bussissa, kuin lentokoneessa, kunhan jossain liikkuu :) Kukaan ei voi olla sitä mieltä, että on itsekästä kuljettaa lasta bussissa:laughing002
Meillä lapset ovat olleet menossa mukana alusta asti :)

Maaseudulla varmaan isommissa perheissä löytyy paljon puuhaa ja seuraa ihan pihapiiristäkin...
 
Yölento :)

Omasta mielestäni ne lapset kärsivät, joilla on turvaton lapsuus. Varattomuuskaan ei aiheuta kärsimystä, vaan se, jos on tavalla tai toisella turvatonta.

Esim. jos lapset näkevät jatkuvasti aikuisten riitelyä ja pelkäävät siksi. Tai siksi, että joutuvat muuttamaan alituisesti kodista toiseen, paikasta toiseen.

Minusta arkisuus on varsin hyvä asia. Ei elämän tarvitse olla mitään kovin erikoista. Oma pihakin on kiva juttu, kaikilla lapsilla ei ole omaa pihaa.

Mutta tuossa on kyllä jotain muuta, jos lapset eivät koskaan liiku kotipihaa pidemmällä. Ovatko vanhemmat tässä tapauksessa häpeissään jostain?

Ihminen oppii aina, ihan vanhanakin, elämä on jatkuvaa oppimista ja muutosta. Kyllä liikennemerkit ehtii oppimaan isompana. Tärkeintä on osata kulkea koulureitti turvallisesti, varoa autoja suojatiellä.

Miten nämä "pussissa elävät" lapset kulkevat koulumatkat? Koulukyydillä/ taxillako?

Nyt helposti lähtee ajattelemaan muista ihmisistä, vaikka naapureista, että elävätkö jossain pussissa. Varsin harvoin kukaan kodin ulkopuolinen tietää toisten asioista oikeastaan yhtään mitään, vaikka kovasti yrittäisi ymmärtää.

Sen sijaan, jos näkisin vaikka jonkun lapsen asuvan asuntovaunussa tien reunalla tai jossain puistossa, niin siitä voisi sanoa, että on varsin epätavallista ja syitä lähtisi varmaan pohtimaan....
 
Me ollaan liikuttu meidän lasten kanssa todella paljon.
Käydään kaikilla messuilla, laivalla, kesäisin huvipuistoissa jne.

Ollaan saatu kuulla että vähempikin riittäisi.
Mä taas en koe, että lapsi jotenkin kärsisi jos se pääsee liikkumaan eri paikkoihin.
Mekin mennään aina lasten mukaan. Eli saavat levätä ja syödä kun siltä tuntuu.

Itse pidän tärkeänä että lapsi oppii olemaan muiden kanssa. Oppii jakamaan lelut jne.
 
Minun kokemukseni pussissa kasvaneisiin lapsiin ei rajoitu yhteen tai kahteen perheeseen. Enkä ole sitä mieltä, että heillä olisi asiat huonosti tai vanhemmat olisivat epäonnistuneet jollain tavalla. Useimmiten näissä perheissä vanhemmat ovat aika kovilla kun on paljon huolehdittava ja kyllä, isoja perheitä. Ymmärrän hyvin, että ihan hirveästi ei ehdi, jos perheeseen syntyy uusi lapsi joka vuosi. Siksi minusta olisikin hyvä jos perhe ei menettäisi rahaa, vaikka isoimmat lapset kävisivät päiväkodissa. Vanhemmat jaksaisivat enemmän ja lapset saisivat kokemuksia.

En tarkoita että kaikki lapset ilman muuta tarvitsevat päiväkotia mutta joskus siitä voisi olla hyötyä.
Jos on erityisiä pulmia, varhainen tuki on tehokkainta. Toki sen tuen voi saada kotiinkin jos sen tarve havaitaan.

Olen myös nähnyt paljon isoja perheitä joissa lapset hoidetaan kotona ja kehitys on normaalia ja elinpiiri on riittävän laaja, siis pääsevät joskus kauppaan vuorollaan ja vierailevat isovanhemmilla tai serkulla. Myös matkailevia isoja perheitä on ja vaikka mitä.

Enkä paheksu maalla asumista. Mikä on sen kehittävämpää kuin osallistua maatilan töihin?
 
Muokattu viimeksi:
Minun kokemukseni pussissa kasvaneisiin lapsiin ei rajoitu yhteen tai kahteen perheeseen. Enkä ole sitä mieltä, että heillä olisi asiat huonosti tai vanhemmat olisivat epäonnistuneet jollain tavalla. Useimmiten näissä perheissä vanhemmat ovat aika kovilla kun on paljon huolehdittava ja kyllä, isoja perheitä. Ymmärrän hyvin,

Yölento :) Erikoista.

Anna jokin esimerkki, että mitä nämä lapset sanovat?

Mistä siis tiedät, että elävät pussissa?

Mitä tuo tarkoittaakaan.
 
Yölento :) Erikoista.

Anna jokin esimerkki, että mitä nämä lapset sanovat?

Mistä siis tiedät, että elävät pussissa?

Mitä tuo tarkoittaakaan.
Jos lapsi ei ole 6-vuotiaana käynyt kaupassa, nähnyt liukuovia eikä hissiä, ei tiedä, miten kaupasta ostetaan ruokaa, ei tiedä mitä on raha, ei ole nähnyt lähintä kyläpahasta, ei ole ylittänyt suojatietä ja paljon muuta tavallista. Niin kyllä elinpiiri on aika suppea.

En tarkoita että yksi puute jollakin osa-alueella olisi ihmeellistä mutta kun nämä kaikki sattuvat samalle lapselle, niin joku vuorottelusysteemi voisi olla hyväksi jos koko perheenä ei ole mahdollista käydä missään. Enkä tarkoita mitään sirkushuveja tai muuta ihmeellistä, vaan ihan sellaista mikä on meille muille ihan tavallista.

Herättääkö tämä kysymyksiä ja vastustuksia siksi että näitä perheitä ei jokaisen kokemuksiin kuulu vai mikä siinä kuohuttaa ?
 
Kaveri näkee surukseen ekaluokkalaisia joiden ongelmiin olisi pitänyt puutua ennen ekaa luokkaa. Koulujen byrokratia kovin kankeaa ja saattaa mennä useampi vuosi kun haetaan pienryhmään.

En tämän perusteella en toki suosittele laittamaan lastaan päiväkotiin vaan mietin nähdäänkö kaikki ongelmat jos kotihoidossa. Moni lapsi pelastuisi.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top