Tiedän testin laadun, enkä odota siltä mitään, mutta ihana piinailla pitkästä aikaa, kun tiedän että tämä on viimeinen piinailuni ikinä. Vauvahaaveet on olleet vahvasti taka-alalla, olen tehnyt surutyön sen osalta, ja hyväksynyt että näillä soluilla se on liki mahdotonta.
Olen teidän ihanasti rönsyileviä juttujanne lukenut ja muutamaan mulla on oma vahva mielipide.
Imetys: Mä myönnän olevani imetysnatsi. Itelle oli jo esikoisen odotuksen aikana selvää, että mun tavoite on 6kk:n täysimetys, teen den eteen kaikkeni. Luin hirveästi etukäteen tietoa, mutta tokihan siinä kun kaikki oli uutta muutenkin, moni asia tuli yllätyksenä. Tiesin kuitenkin, että maidon loppuminen on hyvin harvinaista, että huuto- ja kieltäytymiskausia tulee, ja tiheänimun kausia, kun vauva on koko ajan tissillä, eikä se tarkoita että saisi liuan vähän maitoa. Oman kokemukseni mukaan sairaaloissa ainakin n. 11-14v sitten tarjottiin lisämaitoa liiankin hanakasti. Esikko oli ensimmäisen yön vauvalassa, kun en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen (kärsin tästä vieläkin huonoa omaatuntoa, mutta tuoreena äitinä oli vielä vähän ulalla että ylipäätään mulla oli oma vauva, josta saan päättää ihan yksin, hoitajat jotenkin jyräsivät yli
) ja aamulla vauva tuotiin mulle pullo suussa (onneksi sentään lypsettyä maitoa) Olin niin vihainen, sillä mitään syytä sille ei ollut, vauva oli imenyt hyvin ensitippoja eikä terveydessä vikaa. Kuopuksen synnytystoivelistaan laitoinkin punakynällä kohdat: ei lisämaitoa kuin lääkärin ehdottomasta vaatimuksesta, ja vauva pesii mun kainalossa (juu kyllä perhepedissä) heti syntymästä lähtien ja piste! Vastasyntyneen vatsahan on n. viinirypäleen kokoinen, muutama tippakin tuhtia ensimaitoa on riittävä useaksi päiväksi, maitohan normaalistikin nousee vasta 2-4 päivän päästä synnytyksestä. En usko yhtään siihen, että vastasyntynyt nääntyy nälkään. Mun kokemuksen mukaan äidit liian helpolla luovuttaa imetyksen suhteen, ja ymmärrän osittain kun tuki ja tietotaito siihen esim. neuvoloissa on osin alkeellista. Mä imetin esikkoa 2v2kk ja kuopusta tasan 3v. Molemmat sai ensimmäisen kerran muuta maitotuotetta 1-vuotiaana. Rakastin joka hetkeä, vaikka esikoisen kanssa käytiin läpi kaikki mahdolliset ongelmat. Imetys on yksi suurimmista syistä, miksi haluaisin vielä kokea vauva-ajan.
Olen pahoillani, jos tästä joku loukkaantui, se ei ole tarkoutus. Kerroin vain oman mielipiteeni, jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä imetys ole onneksi äitiyden mittari. Toivoisin vaan, että se olisi enemmän normi ja tavoite tuoreille äideille.