T
T
Tähti ★
Vieras
Katjusha :) Samaa ajattelen. Tuskin oisin kyennyt synnyttämään saunassa, jonka kohtapuolin 100v.ikää kohti menevä mummoni tosin on tehnyt.
Tunnen olevani luuseri
Ja sitten viisi vuotta uudempi tutkimus:
http://www.uef.fi/-/20-2-uutta-nayttoa-iakkaiden-synnyttajien-riskeista
T
Tähti ★
Vieras
Wheelchair Mama :) Näinkin voi olla.
Mutta et sinä olisi olemassa ilman isääsi, joten älä vaan ole katkera hänelle tai mistään asiasta. Hän on halunnut sinut
Voisin myös olla katkera asioista, jos ajankulua alkaa ajatella.
Nykyään 70-v. on nuori. Ennen oltiin mummoja jo 30++++ Ja tämäkin on mielipide, omani.
Tähti:
En olisi olemassa, mutta silti voi miettiä harrastaako seksiä ilman ehkäisyä niin vanhana.
Oikeasti.
Mutta siitä olen onnellinen ettei mun tartte samoja virheitä toistaa. Siihen voin vaikuttaa :-)
Mutta ei tästä aiheesta enempää. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Ja jokainen voi arvioida oman jaksamisensa ja varmasti jo olemassa oleva suku näyttää kuinka ikä kohtelee.
Toiset on 90v. kotona kun toiset vanhainkodissa jo ennen 70v.
En olisi olemassa, mutta silti voi miettiä harrastaako seksiä ilman ehkäisyä niin vanhana.
Oikeasti.
Mutta siitä olen onnellinen ettei mun tartte samoja virheitä toistaa. Siihen voin vaikuttaa :-)
Mutta ei tästä aiheesta enempää. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Ja jokainen voi arvioida oman jaksamisensa ja varmasti jo olemassa oleva suku näyttää kuinka ikä kohtelee.
Toiset on 90v. kotona kun toiset vanhainkodissa jo ennen 70v.
Kyllä minäkin sen viime vuotisen keskenmenon jälkeen totesin, etten uskalla yrittää ilman alkiodiagnostiikkaa. Että jos lapsen todella haluan, niin sitten varmistetaan lapsen terveys ennen raskauden alkamista, koska keskenmeno kertoi jo sen, ettei munasolujen laatu enää ole priimaa.
Insseillä ja oikeilla lääkkeillä raskaudun heti ekasta tai tokasta yrityksestä, mutta se on turhaa, jos raskaus menee kesken kromosomivikojen takia.
Insseillä ja oikeilla lääkkeillä raskaudun heti ekasta tai tokasta yrityksestä, mutta se on turhaa, jos raskaus menee kesken kromosomivikojen takia.
Wm on kärsinyt vanhasta isästä ja olen kyllä kuulostellut, että jotkut muutkin ovat sitä mieltä että vanhana ei jaksa niin kuin nuorempana. Veikkaan, ettei tämä lapsi kärsi, sillä vaikka en enää kärrynpyöriä heitä, niin monella tavalla olen jaksavampi kuin aiemmin.Yölento :) Kerropa millä ltavalla lapsi voisi kärsiä vanhemmasta äidistä?
Sinun kohdalla tuskin kärsii.
Tottakai voisi kärsiä, mikäli vanhemmat ei jaksa tehdä mitään lapsen kanssa, mutta ikä tuskin olisi syynä sitten.
Ainakin itse leikin lapsen kanssa päivittäin ja paljon! :) Joka päivä rakennetaan legoista erilaisa juttuja, luetaan kirjoja, kuunnellaan musiikkia, leikitään saippuakuplilla, tehdään piilosta jne...
Välillä viikonloppuna käydään Hoplopissa ja lasketsan alas hurjimmasta liukumäestä, sekä kellutaan pallomeressä jne.
Myös ulkomaanmatkoista lapsi on pitänyt ja siellä hän on saanut olla isommissa leilkkipuistoissa vanhempiensa kanssa. Lisäksi kavereita on paljon ja näkee merta, sekä palmuja.
Näin 43-v. esikoisen saaneena jaksampa luultavasti enemmän puuhata tämän lapsen kanssa, kuin ison perheen lapsen äidit jaksaa, tai 20v. +++ sitä tekee!
Nuoekas olemus ja jaksaminen lapsen kanssa ovat avaintekijöitä!
Mukavaa on ja olo tuntuu nykyään nuoremmalta pienen lapsen kanssa, kuin ilman lasta tai töissä yksin raatamassa uranaisena.
Mä jotenkin rakastan tätä olotilaa
Luultavasti myös meidän pieni ainokainen 2v.
Ja nyt kun noita tänne laitettuja tutkimuksia luin niin ymmärsinkö oikein, että yli 40v. riskit ovat paljon suuremmat kuin 35v.?
Nouseeko ne miten paljon per vuosi?
Eli onko riskeissä paljon eroa 40v. ja esim. 45v. välillä?
Osaako joku tähän vastata?
Nouseeko ne miten paljon per vuosi?
Eli onko riskeissä paljon eroa 40v. ja esim. 45v. välillä?
Osaako joku tähän vastata?
Kumpi parempi, saada lapsi/lapset nuorena vai "vanhana", se on jokaisen oma subjektiivinen näkemys. Yleistää ei voi. Eiks vaan!? :)
Itsellä kokemus sekä nuorena äidiksi tulosta että nyt varttuneempana ja niissä on puolensa ja puolensa. Nuorena kroppa palautui (enkä tarkoita nyt ulkonäköä) helpommin eikä ollut kaiken maailman kolotuksia ym kremppoja mitä taas nyt on. Toisaalta taloudellinen tilanne on nyt parempi. Nuorena en osannut olla asioista niin huolissani. Luulisi että ikä on tuonut varmuutta, mutta omalla kohdallani olen nykyään paljon pelokkaampi. Olisiko niin että tieto lisää tuskaa, on jo nähnyt mitä kaikkea voi tapahtua ja miten arvaamaton elämä on, joten olen paljon herkempi kuin nuorena.
Minä olen jo mummu ja ylpeä siitä. Lapsenlapset ovat hyvin paljon elämässämme läsnä ja suuri rikkaus meille.
Itsellä kokemus sekä nuorena äidiksi tulosta että nyt varttuneempana ja niissä on puolensa ja puolensa. Nuorena kroppa palautui (enkä tarkoita nyt ulkonäköä) helpommin eikä ollut kaiken maailman kolotuksia ym kremppoja mitä taas nyt on. Toisaalta taloudellinen tilanne on nyt parempi. Nuorena en osannut olla asioista niin huolissani. Luulisi että ikä on tuonut varmuutta, mutta omalla kohdallani olen nykyään paljon pelokkaampi. Olisiko niin että tieto lisää tuskaa, on jo nähnyt mitä kaikkea voi tapahtua ja miten arvaamaton elämä on, joten olen paljon herkempi kuin nuorena.
Minä olen jo mummu ja ylpeä siitä. Lapsenlapset ovat hyvin paljon elämässämme läsnä ja suuri rikkaus meille.
T
Tähti ★
Vieras
Wheelchair Mama :) Totta. Tästä ei ole mitään järkeä kinastellla, koska kukaan ei tiedä päiviensä määrää.
Ei asioissa ole oikeaa, eikä.väärää.
Jos avaruudesta aikaa katsoo, on ihmiselämä, kuin kärpäsen lento.
Kuluvasta hetkestä ja elämästä pitää olla kiitollinen
, se ei palaa koskaan...
T
Tähti ★
Vieras
Wheelchsir Mama :) Riskit kasvaa 40v...mutta esim. enää näin 45v+. ei puhuta riskeistä enää....
En usko, että riskit alkaisi kasvaa jo 35v.
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Onpa tiukkaa keskustelua. Itse (ampukaa vaan) aion mahdollisen raskauden eteen sattuessa ottaa aivan kaikki testit ja tehdä päätöksen raskauden jatkamisesta sen mukaan. Koska tiedän ikäni, en voi mitenkään hyväksyä että jos saan vammaisen lapsen joudun sen laittamaan jonnkkin hoitokotiin kun olen vanha /kuolen. Muiden ratkaisuja en kritisoi. Kerroin myös miehelle. Teen saman päätöksen vaikka olisi meidän viimeinen mahdollisuus saada vauva.
T
Tähti ★
Vieras
Peppipupu :) Näin mekin päätettiin ja siksi ihan tottakai testit ja päätös sen mukainen.
Sama seiraavan kanssa...
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Ja mielestäni keskenmenoriski kasvaa yli 35 joka vuosi kasvavassa määrin. Juuri sen takia kun munasolut ei enää priimaa. Ja vissiin down riski samassa suhteessa.
Samoin riskit raskaudessa /synnytyksessä liittyen moniin sairauksiin joita jo keski-ikäisellä on. Normaali terve nainen tuskin on tuossa joukossa oli sitten 35 tai 45?
Samoin riskit raskaudessa /synnytyksessä liittyen moniin sairauksiin joita jo keski-ikäisellä on. Normaali terve nainen tuskin on tuossa joukossa oli sitten 35 tai 45?
Minulla on myös kokemusta molemmista. Nuorena todellakin palautui nopeammin ja helpommin, mutta minä kyllä olen näin vanhemmiten muuttunut rennommaksi. Taloudellisen tilanteen lisäksi arjenhallinta ja ajankäyttö ovat kohentuneet, oma tunteiden käsittelyn ja ilmaisun taito on jotain aivan eri maata. Aikakäsite on muuttunut. Ja paljon muuta. En minä huono äiti nuorenakaan ollut, mutta kyllä elämä nyt on helpompaa.Kumpi parempi, saada lapsi/lapset nuorena vai "vanhana", se on jokaisen oma subjektiivinen näkemys. Yleistää ei voi. Eiks vaan!? :)
Itsellä kokemus sekä nuorena äidiksi tulosta että nyt varttuneempana ja niissä on puolensa ja puolensa. Nuorena kroppa palautui (enkä tarkoita nyt ulkonäköä) helpommin eikä ollut kaiken maailman kolotuksia ym kremppoja mitä taas nyt on. Toisaalta taloudellinen tilanne on nyt parempi. Nuorena en osannut olla asioista niin huolissani. Luulisi että ikä on tuonut varmuutta, mutta omalla kohdallani olen nykyään paljon pelokkaampi. Olisiko niin että tieto lisää tuskaa, on jo nähnyt mitä kaikkea voi tapahtua ja miten arvaamaton elämä on, joten olen paljon herkempi kuin nuorena.
Minä olen jo mummu ja ylpeä siitä. Lapsenlapset ovat hyvin paljon elämässämme läsnä ja suuri rikkaus meille.
Täällä on hyvä englanninkielinen koonti eri tutkimuksista: https://evidencebasedbirth.com/advanced-maternal-age/
21-trisomiasta:
"These are the rates of an embryo having Down syndrome at 10 weeks of pregnancy:
1 in 1,064 at age 25
1 in 686 at age 30
1 in 240 at age 35
1 in 53 at age 40
1 in 19 at age 45"
Keskenmenoista:
"The rate of spontaneous miscarriage climbs gradually with age, from a 9% miscarriage rate among 22-year olds, to ~18% among 30 year olds, ~20% at age 35, ~40% at age 40, and 84% at age 48"
Kaikissa ongelmaosa-alueista ei valitettavasti ole dataa 40- ja 45-vuotiaiden välillä, vaan kaikki 40+ tutkittavat on niputettu samaan ryhmään.
Alamäki alkaa kaikissa 35 aikoihin, ja nopeutuu mitä enemmän ikää tulee. Prkl.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Ihminen voi kuvitella myös kärsivänsä jostain, mikäli ympäristö on sellainen.
Wheelchair Mama :) Mistä siis kärsit, kun isäsi sai sinut 54v. vuotiaana?
Isäsi on ollut vielä ihan nuori omasta mielestäni. Oliko hän sairas jollain tavalla?
Oma isäni sai minut 25v., mutta kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 60v. Olisin toivonut, että isä olisi ollut pidempään ja nähdä myös lapsen lapsensa. Näin vaan kävi, kun apua ei saatu ajoissa. Olen surutyöni tehnyt, siitä on 10v. aikaa.
Mä olisin kaivannut isää, joka jaksaa viedä puistoon, matkustella johonkin jne. Ihan perusasioita.
Mä olin tosi nuori kun isä ei jaksanut enää. Hän oli tosi vanhanoloinen jo kun ikää n. 64v.
Yksilökohtaista vanheneminen on. Se on totta.
Vammaisuusriskin kasvu on selkeä.
Tästä syystä mä en itse voisi tehdä lapsia yli 40v. koska en voi hyväksyä aborttia vaan koska lapsi olisi vammainen. Vaan koen, että siitä pitää pystyä huolehtimaan pitkään.
Silti ei edes vaikeasti kehitysvammaisen paikka minusta ole kotona sen pidempään kun terveen lapsen.
En pidä yhtään huonona vanhempana jos lapsi asuu hoitokodissa.
Ja vaikka itse en pystyisi huolehtimaan vaikeavammaisesta lapsesta niin meillä ei aborttia tehdä ellei se ole lapsen edunmukaista.
Jos mulla olisi valta niin down ei oikeuttaisi aborttiin.
Mä olin tosi nuori kun isä ei jaksanut enää. Hän oli tosi vanhanoloinen jo kun ikää n. 64v.
Yksilökohtaista vanheneminen on. Se on totta.
Vammaisuusriskin kasvu on selkeä.
Tästä syystä mä en itse voisi tehdä lapsia yli 40v. koska en voi hyväksyä aborttia vaan koska lapsi olisi vammainen. Vaan koen, että siitä pitää pystyä huolehtimaan pitkään.
Silti ei edes vaikeasti kehitysvammaisen paikka minusta ole kotona sen pidempään kun terveen lapsen.
En pidä yhtään huonona vanhempana jos lapsi asuu hoitokodissa.
Ja vaikka itse en pystyisi huolehtimaan vaikeavammaisesta lapsesta niin meillä ei aborttia tehdä ellei se ole lapsen edunmukaista.
Jos mulla olisi valta niin down ei oikeuttaisi aborttiin.
Isäni oli vain vanha. Alzheimerin tautiin sairastu ollessani 9v.
Itse tiedän ihmisiä, jotka näyttävät ja ovat 55v. iässä jo "vanhoja".
Ja mä oon nyt 35v. ja mulle 20v. lisää niin kyllä olen kalkkis vaikka kuinka kauniisti ajattelisin. Mulla tietty vaikuttaa sairaudet mutta kuitenkin.
Itse tiedän ihmisiä, jotka näyttävät ja ovat 55v. iässä jo "vanhoja".
Ja mä oon nyt 35v. ja mulle 20v. lisää niin kyllä olen kalkkis vaikka kuinka kauniisti ajattelisin. Mulla tietty vaikuttaa sairaudet mutta kuitenkin.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi: