----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Yölento :) Näin laissa, mutta ei aina käytännössä!

Meillä töissä ei tuota laittomuutta harrasteta, mutta monissa muissa työpaikoissa kylläkin.
Kyllä tuollainen laittomuus on pikemminkin poikkeus kuin mikään yleinen käytäntö. Eivät työnantajat mitään rikollisia ole.
 
On se käytännössäkin. Siis oikeasti kuka on niin tyhmä että antaa työnantajan toimia laittomasti???
Mun on vaikea ymmärtää. Itse en hetkeäkään katsoisi sellaista.
Tähän joku vastaa varmasti että siksi että saa pitää työnsä. Työpaikkoja on muitakin. Ja jos me annamme työnantajien polkea meidän oikeuksia niin on turha ihmetellä miksi asiat ei parane.

Asiasta kukkaruukkuun:

Mua itseäni on pitempään ihmetyttänyt rutina juuri siitä ettei töitä ole.
Jos asuu syrjäseuduilla niin asia on varmasti niin mutta monissa kaupungeissa on töitä jos vain kaikki työ kelpaa.
Ja minusta ei voi sanoa ettei ole töitä jos ei kelpuuta jotain työpaikkaa.
Itse olen aina hakenut joka ikiseen paikkaan johon vain mut voitaisiin palkata. Olen ollut siivooja, henkilökohtainen avustaja jne. Noilla aloilla on koko ajan paikkoja vapaana.
Ja on minulla koulutus jopa kaksi mutta päivääkään en ole oma alan töitä ehtinyt tekemään ennen eläkkeelle jäämistä.
 
Minusta on itsestään selvää, että työnantaja noudattaa lakeja, eikä siitä tarvitse tapella. Yhteen työnantajaan olen törmännyt, joka ei lakeja noudattanut, ja tosiaan sieltä lähdin pois, jättäen työnantajan pulaan. En edes anna työnantajalle mahdollisuutta parantaa tapojaan, vaan irtisanouduin saman tien. Ei sellainen työnantaja ansaitse mitään, pohjasakkaa ovat. Ainakaan ei tule ruveta nöyristelemään työllaista työnantajaa, se on pelkkää alamäkeä sen jälkeen.
 
Terveisiä hoitosuunnittelukäynniltä. Lääkäri oli mukavan asiallinen, eikä kaunistellut tilannetta. Arvostan! Tässä vaiheessa kaikenlainen "Kyllä me teille vielä vauva tehdään" -hymistely ei oikein sytytä. :rolleyes:

Tuhruttelu loppui eilen, tänään kp 13. Ultrassa saatiin vähän enemmän tilannekuvaa: megalyhyen viime kierron keltarauhanen näkyi vielä selvästi, ja kohdun limakalvon ulkomuoto selitti vuodot. Yllätyksenä toisella puolella oli 15mm folli, eli tämän kierron ovulaatio onkin vasta tulossa. Tästä kierrosta tulee siis toivottavasti kaikin tavoin normaalimpi kuin viimeksi.

Sain saman tien estrogeenireseptin tuhruttelun torppaamiseksi, ja letrot tulevaan alkukiertoon ennen Pergoveris-pistoksia. Lääkäri suositteli munasarjojen lempeämpää herättelyä letroilla, toinen vaihtoehto olisi ollut mennä suoraan pistoksilla suurilla annoksilla. Katsotaan miten käy. Mikäli kaikki menee hyvin ja folleja saadaan kasvateltua, keräilypunktio olisi jo kuukauden päästä.
 
Muokattu viimeksi:
Minusta on itsestään selvää, että työnantaja noudattaa lakeja, eikä siitä tarvitse tapella. Yhteen työnantajaan olen törmännyt, joka ei lakeja noudattanut, ja tosiaan sieltä lähdin pois, jättäen työnantajan pulaan. En edes anna työnantajalle mahdollisuutta parantaa tapojaan, vaan irtisanouduin saman tien. Ei sellainen työnantaja ansaitse mitään, pohjasakkaa ovat. Ainakaan ei tule ruveta nöyristelemään työllaista työnantajaa, se on pelkkää alamäkeä sen jälkeen.

Näin olen tehnyt itsekkin.. oon irtisanoutunut kyllä ihan kahdesta eri paikasta, kowka työnantaja ei ole noudattanut lakeja. Kalliiksi on tullut työnantajalle myös.

Kerronkin täällä, että näitä on olemassa.

Omani ei ole sellainen!

Joku on nyt käsittänyt väärin ja väittää, että työpaikkani on huono, eikä noudata lakeja.
 
Onhan noita huonoja työnantajia, aika ajoin niistä saa lukea esim. Tehy-lehdestä. Kovat rahat joutuvat maksamaan, jos työntekijä ei nielekään purematta laitonta irtisanomista, vaan vie sen oikeuteen asti. Varmasti raskasta, mutta rohkeaa ja esimerkillistä! Siksi mäkin kuulun liittoon, että jos jotain tulee, niin sieltä saa avun.

Täällä on kp 1 ja menkat kuin Niagaran putous, ihan kuin teininä konsanaan. Tällaista tää on ollut synnytyksen jälkeen, siihen asti menkat vain niukkeni vuosi vuodelta. Tietääkö joku syytä tällaiselle?

Lisäksi alkaa paniikki iskeä, kun olen tajunnut, että munasolujen laatu ihan oikeasti alkaa heiketä dramaattisesti. Tänä vuonna tulee 42 v. täyteen ja ollaan päätetty, että luomuna mennään. Tulee jos on tullakseen. Siltikin vanheneminen on alkanut jollain lailla pelottaa, se on niin peruuttamatonta. Ei pystykään ihan kaikkeen, vaan osa asioista jää ikuisesti taakse. Onkohan mulla nyt se 40 kriisi, joka jäi raskaana ollessa kokematta? o_O
 
Towanda, ei kyllä mitään aavistusta, mistä voisi johtua, mutta teinimenkat kuulostaa kyllä paremmalta kuin vaihdevuodet. Kyllä luomunakin on ihan mahdollista raskautua 40+ iässä.

Minulla oli ikäkriisi kun esikoinen tuli täysi-ikäiseksi mutta se meni nopeasti ohi (ja siitä on jo kauan). Nyt melkein alkaa kriisiä pukata, kun 50 on jo jotakuinkin lähellä.
 
Mä olen alkanut toden teolla epäillä raskautumista. Ikää nyt 35v. syksyllä 36v. Nyt mennyt yli 3,5v. kun ehkäisy jätetty pois.
Ei oikein jaksa uskoa enää tärppiin.
Mutta onneksi mun deadline on ensi loka- marraskuu.
Sovittiin yhdessä gynen kanssa viime syksynä jos siihen mennessä ei ole niin sit sterilisaatio ja kohdunlämpöhoito jotta vuodot pienenee.
Nyt mulla apuna Primolutit.

Mulla on Towanda ollut aina vuodot ihan järkyttävän runsaita. Syytä en tiedä minäkään
 
Täällä on kp 1 ja menkat kuin Niagaran putous, ihan kuin teininä konsanaan. Tällaista tää on ollut synnytyksen jälkeen, siihen asti menkat vain niukkeni vuosi vuodelta. Tietääkö joku syytä tällaiselle?

Gynen mukaan on kuulemma ihan normaalia että kuukautiset runsaantuu iän myötä, ei-raskaustoiveisille nelikymppisille hormonikierukkaa on suositeltu osittain juuri tästä syystä.
 
Ahaa, eli vanhenemisesta johtuu tämäkin. :wacky: Mua vaan sylettää käyttää mitään hormoneja tai antaa laittaa vierasesineitä kehooni. Ehkä vaihdevuosina on pakko, mutta katsotaan sitä sitten. Jos pärjäisi edes sinne asti ilman. Tai siis kuukupin avulla. :grin
 
Lisäksi alkaa paniikki iskeä, kun olen tajunnut, että munasolujen laatu ihan oikeasti alkaa heiketä dramaattisesti. Tänä vuonna tulee 42 v. täyteen ja ollaan päätetty, että luomuna mennään. Tulee jos on tullakseen. Siltikin vanheneminen on alkanut jollain lailla pelottaa, se on niin peruuttamatonta. Ei pystykään ihan kaikkeen, vaan osa asioista jää ikuisesti taakse. Onkohan mulla nyt se 40 kriisi, joka jäi raskaana ollessa kokematta? o_O

Tunnistan tuntemukset. Mulla ei vielä ole ollut yhtään ikäkriisiä edes viime vuodenneljänollasta, mutta jos babyprojekti ei onnistu niin lapsettomaksi jäämiseen liittyvä kriisi tulee varmasti. Se on tosiaan niin peruuttamaton juttu, että vaikka järki jo sanoo sen olevan täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, tunnepuoli haluaa uskoa onnistumiseen ja pitää optimismia yllä loppuun asti. :bag:
 
Mulla on ollut vauvakuume pojan syntymästä lähtien, ikää nyt 44v. Kuitenkin ikä, järki ja rahatalous määräsi, että poika jää ainoaksi lapseksi, koska omat soluni eivät enää toimi, ja vaikka sattuisivatkin toimimaan, en halua ottaa riskiä vakaviin vaurioihin, jotka erääntyneistä munasoluista voisi mahdollisesti seurata.

Joskus vaan mietin näin jälkiviisaana, että olisi todellakin ollut helpompaa jäädä kokonaan lapsettomaksi kuin tämä, että on tämä yksi lapsi, ja tiedän, etten koskaan saa niitä lisää. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi, en olisi mitenkään voinut tietää, mitä siinä kaiken kaikkiaan menetän. Kaikki tunnepuolen asiat raskauden ja lapsen saamisen tiimoilta olisi jäänyt oikeasti kokematta, eikä niitä tunteita voi mitenkään kuvitella, niin vahvoja ne ovat. Näin jälkikäteen harmittaa aivan vietävästi, etten lähtenyt tähän vauvahommaan vaikka sitten itsellisenä jo esim. 10v sitten, mutta nyt eletään näin, ja rakastetaan ruttuun tuo yksi hermosaha, joka meille on suotu <3
 
Mulla oli eka ikäkriisi kun 40v tuli täyteen, liittyen isosti tähän lisääntymisasiaan. Mä oon niin pitkään jo "määritellyt itseni" raskausasioiden/vauvanhoidon ympärille että tämä virstanpylväs iski kovaa päin näköä. Ettäkö tähän se sitten loppui-tuliko musta turhake.. mutta onneksi se ahdinko meni ohi, ja ymmärsin että vielä on vähän toivoa tässäkin (no joo, ensin siis hyväksyin sen ettei lapsia enempää tulekaan:hilarious:). Mutta jos ei homma enää pelitäkään niin täytyy määritellä itsensä jotenkin uudelleen. Ehkä ryhtyä jonkun muun kun vauvan yrittäjäksi..:woot: haluaisin olla leipuri:shy:.

KaarinaHa, todella hienosti oivallettu asiat!
 
Mulla on ollut vauvakuume pojan syntymästä lähtien, ikää nyt 44v. Kuitenkin ikä, järki ja rahatalous määräsi, että poika jää ainoaksi lapseksi, koska omat soluni eivät enää toimi, ja vaikka sattuisivatkin toimimaan, en halua ottaa riskiä vakaviin vaurioihin, jotka erääntyneistä munasoluista voisi mahdollisesti seurata.

Joskus vaan mietin näin jälkiviisaana, että olisi todellakin ollut helpompaa jäädä kokonaan lapsettomaksi kuin tämä, että on tämä yksi lapsi, ja tiedän, etten koskaan saa niitä lisää. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi, en olisi mitenkään voinut tietää, mitä siinä kaiken kaikkiaan menetän. Kaikki tunnepuolen asiat raskauden ja lapsen saamisen tiimoilta olisi jäänyt oikeasti kokematta, eikä niitä tunteita voi mitenkään kuvitella, niin vahvoja ne ovat. Näin jälkikäteen harmittaa aivan vietävästi, etten lähtenyt tähän vauvahommaan vaikka sitten itsellisenä jo esim. 10v sitten, mutta nyt eletään näin, ja rakastetaan ruttuun tuo yksi hermosaha, joka meille on suotu :Heartred
Helpompaa olisi voinut olla, mutta näin värikästä ja rikasta elämää ei ihan helposti lapsettomana saavuta.
Yksikin lapsi on ihan hyvä määrä.
 
Joskus vaan mietin näin jälkiviisaana, että olisi todellakin ollut helpompaa jäädä kokonaan lapsettomaksi kuin tämä, että on tämä yksi lapsi, ja tiedän, etten koskaan saa niitä lisää.

:Heartpink Tuo on varmasti ihan hirveä tunne. 40-vuotiaana lapsettomana en pysty ajattelemaan samoin, mutta kaikkien ihmisten näiden asioiden ympärillä kokema tuska on ihan yhtä validia.
 
En Motto tarkoittanut väheksyä lapsettomuuden aiheuttamaa surua mitenkään, ilmaisin asian huonosti. Itsellä se vaan olisi ollut pienempi suru jäädä kokonaan lapsettomaksi, kuin tämä nykyinen tilanne. Jollain muulla lapsettomaksi jäävällä se lapsettomuuden aiheuttama, tyhjän sylin tuska on varmasti yhtä suuri kuin minulla tämän yhden lapsen jälkeen oleva tuska.
 
Minulla on yksi lapsi, syntyi kun olin 40. Ja ehdottomasti minulle on parempi se, että minulla on yksi lapsi kuin ei yhtään. Toinen lapsi ei ollut lainkaan niin tärkeää. Tiesin kyllä ennen ensimmäistäkin lasta, mitä menetän jos en lasta saa.

Minulla oli jo suunnitelma, että jos jään lapsettomaksi, myyn kaiken omaisuuteni ja lähden mälläämään kaikki rahat vaikkapa Thaimaahan, ja sitten kun rahat loppuvat, se on bye bye, koska yhtään vuosikymmentä enempää en halunnut ilman lapsia elää. Onneksi tämä on nyt mennyttä elämää kohdallani. En ole tainnut ikinä tätäkään mihinkään kirjoittaa, niin synkkä ajatus se oli.

Voimia Motto. :Heartred
 
Takaisin
Top