Kiitoksia kysymästä.
Aika epätoivoiselta tuntuu, ei oikeastaan muita raskausoireita kuin armoton närästys, ja sekin saattaa olla puhtaasti noiden keltarauhashormonilääkkeiden syytä. Ärsyttää nämä lääkkeet! Olen ihan onneton lääkkeiden oton kanssa, kun näitä pitää ottaa 8 tunnin välein, ja se vaatisi, että tingin yöunien pituudesta, joten yleensä illan ja aamun välille tulee 10 tuntia väliä, kun illalla en pysy hereillä ja aamulla en saa revittyä itseäni sängystä ylös. Muutaman kerran olen herännyt keskellä yötä ja tajunnut nukahtaneeni vahingossa sohvalle ennen iltalääkkeitä, ja sitten iltalääke on ollut sen pari tuntia myöhässä.
Olen ollut koko joululoman flunssassa. Kahtena yönä piti kuitenkin ottaa Panadolia, kun tuntui että kuolen. Panadolin kanssa pystyi yskimään paremmin, ja sitten pystyi nielemäänkin, ilman että veti kaikkea nieltävää henkeen. Varmaan haen maanantaina saikkua, koska vieläkään en ole terve ja työt alkaisivat maanantaina. Lääkärissä olen käynyt useamman kerran, ilmeisesti oireeni olivat niin pahat, että pyysivät minut takaisin seuraavana päivänäkin, ja sitten taas uudestaan seuraavana päivänä.
Varhaisultra on vasta 18.1. Sitäkin olen harkinnut pyytäväni aikaisemmaksi, kun tuohon tuntuu olevan pieni ikuisuus. Mitään takuitahan ei ole, että sikiö olisi hengissä saati terve, etenkin kun olen varmaan pilannut koko raskauden ottamalla lääkkeet epätarkasti.
Isäni pääsi joulunaikaan pariksi päiväksi kotiin, nyt on taas osastolla. Vanhemmilleni en ole raskaudesta kertonut, se kun toisi heille yhden huolenaiheen lisää, ja toisaalta eihän minulla itsellänikään ole mitään tietoa, tuleeko tästä raskaudesta mitään. Kerron vasta kun ensimmäist seulonnat ovat antaneet terveen tuloksen, tai jos tämä menee kesken, en kerro ollenkaan.
, tänään teurastelin ylimääriset kukot pois ja taas mietin miltä tämäkin tuntuu raskaana ollessa.. nyt ollaan siinä että mieli on jo joka hommassa raskaana, keho ei vaan ymmärrä seurata
..
Joulu on vuoden päässä - mikä voitto!
