----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vastavirran akka sanoi:
Oliko seuraava onnistunut raskaus pelottava? On siinä ikävyyttä ikävyyden perään teillä ollut. Itsellä oli ajatus vuoden verran yrittää uudelleen, mutta tuntuu ettei ole edes mahdollisuutta siihen annettu näiden vuotojen kanssa. Ivf on todennäköisesti edessä.
Click to expand...

En olisi koskaan uskonut, että omalle kohdalle sattuu tällaista. Sen vuoksi en pelännyt mitään etukäteen.

Meillä muuten seurakunta järjesti yhteisen siunaus- ja muistotilaisuuden saman kuukauden aikana kuolleille sikiöille. Mies osallistui siihen ja tilaisuus oli hänen mukaansa järkyttävän surullinen. Minulta jäi väliin työmatkan vuoksi. En olisi varmaan edes kestänyt sitä surua sillä hetkellä.

Onko selvinnyt joku syy vuotoon? Oletko minkä ikäinen?
 
Vastavirran akka sanoi:
No olen kyllä. Hyvin meillä menee kaikesta huolimatta. En edes osaisi elää 24/7 suhdetta. Introvertti tarttee omaa tilaa jopa siipaltaan. Ne siirtymävaiheet on välillä haastavia. Ja sitten on tietysti lapset. Toinen koulussa. Ei niitä voi lennätellä pitkin poikin maailmaa.
Click to expand...
Vitsit, tutulta kuulostaa!
Mun isä oli reissumies, aina kuukausia reissuhomissa pitkin palloa - ihmettelin aikani miksei äiti mennyt mukana, mutta ymmärrän nyt oikein hyvin.
Meillä eri tilanne, mies ei reissaa, mutta mä oon kyllä 95% vastuussa kotihommista ja lastenhoidosta(lapset toki itse ottaa tästä prosenttinsa) - ja tää on ihan oma valinta. Meillä on niin paljon kaikkea, että työt on jaettu sun ja mun hommiin, pysyy rauha maassa täten. Nyt kun oon kotona, niin sitä vähääkään ei mies osallistu kotihommiin, synttäreiden alla tosin poikkeuksellisesti siivoaa myös:smiley-chores020.
Käy töissä, rakentaa, metsästää ja korjaa kyllä kaiken, mutta kotitilalla mä oon päällikkö. :grin tätä tilannetta on joidenkin vaikea ymmärtää - ja jotenkaan uskoa olevan harkittu valinta.
 
Pernilla sanoi:
14-trisomia. Kromosomipoikkeavuus selvisi jo lapsivesitutkimuksessa. Mietittiin muutama viikko tulosten saamisen jälkeen mitä tehdään, kunnes sikiö todettiin kuolleeksi.
Click to expand...
osanotto teillekin:Heartbigred

Meillä menetettiin kolmas lapsi rv16, aika tasan 11vuotta sitten. Oli ollut kuolleena muutaman viikon, eikä itsellä mitään aavistusta. Se oli tähänastisista synnytyksistä rankin, verta tuli kun härän kurkusta, kaavinta yöllä kiireessä ja se suru oli musertavaa. Hänet siunattiin sairaalapastorin toimesta ja tuhkattiin muistolehtoon. Me tarvittiin se kaikki että saatiin suru työstettyä. Mulla oli ollut sytomegalovirus täysin oireettomana ja siitä tuo menetys johtui.
Samaan aikaan tutustuin naapurissa silloin asuvaan perheeseen jossa oli esikoisena reilu 20vuotias vaikeasti vammainen mies- hän oli vammautunut samaisesta viruksesta kohdussa, mutta selvinnyt hengissä. Se tutustuminen toi paljon lohtua, armollisempaa oli siihen kohdussa menehtyä kun koko elämä vaikeasti vammaisena viettää.
 
Yölento sanoi:
Tatit on ohi mutta suppiksia on vielä niin kauan, kun tulee kunnon hanki. Yhtenä jouluna hain joulupöytään tuoreet suppilovahverot !
Click to expand...

Juu ja minä uuden vuoden aattona...tais olla 2011-2012 vuoden vaihde....Löytyi isot määrät:joyful:

Raketit jo lensi taivaalla, kun palasin kotiim :laughing002
 
Vastavirran akka sanoi:
Meillä ei järjestänyt seurakunta eikä sairaala. Edes sairaalapappia en nähnyt, mikä on hieman outoa. Eikä neuvolasta kommentoitu asiaa sanallakaan, kun pienimmän kanssa siellä kävin.
Click to expand...
Tää on kyllä järkyttävää:sad001! Kyllä toivoisi että siinä tarjottaisiin menetykseen jotain ihan pyytämättä.
Meillä oli monta päivää aikaa miettiä tätä etukäteen kun synnytystä yritettiin käynnistää - mä kirjasin kaiken paperille, niinkun sen että haluttiin sikiö talteen. Noin pienet hajonneet menee muuten automaattisesti sinne biojätteeseen(mikälie oikea termi?). Vielä siinä tajunnan rajamailla muistutin katsomaan lappua..
 
Vastavirran akka sanoi:
Eipä sitä uskoisi. Edellinen raskaus vuoti noin puoliväliin, joten en minäkään ymmärtänyt pelätä. Tarkoitin seuraavia raskauksia. Ymmärsin, että sulla on nuorempiakin. Uusi raskaus pelottaa, jos sama toistuu.
Meillä ei järjestänyt seurakunta eikä sairaala. Edes sairaalapappia en nähnyt, mikä on hieman outoa. Eikä neuvolasta kommentoitu asiaa sanallakaan, kun pienimmän kanssa siellä kävin.
Olen 43v. Raskausajan vuodot ei koskaan selvinneet. Nyt tihkuaa ilmeisesti polyyppi.
Click to expand...
Käsittämättömän järkyttävää, ettei sairaala tai seurakunta eikä edes neuvola tarjonnut apua surutyöhön!!

Neuvolassa minulle tarjottiin heti apua surun työstämiseen, kun ilmoitin tapahtuneesta. Kävin juttelemassa neuvolapsykologin kanssa.

Jos tuntuu siltä, kannattaa varmaan vielä kysyä apua surutyöhön seurakunnalta vaikka päivystävältä papilta tai neuvolapsykologilta. Lohdullista on, ettei tarvitse tehdä surutyötä yksin.

Menetysten jälkeen ivf-hoitojen lisäksi päädyimme alkiodiagnostiikkaan. Halusimme varmistaa, ettei aika lopu kesken.

Viime vuonna lueskelin muuten netistä paljon tieteellisiä artikkeleita ja keskusteluja maailmalta siitä kannattaako ylipäänsä ivf-hoito yli 43-vuotiaalla. Päätelmäni niistä oli, että ivf ei enää ole kannattavaa, koska onnistumisprosentti on yleisesti niin häviävän pieni verrattuna kustannuksiin. Toki onnistumisprosentti ja tilanteet ovat aina yksilölliset.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top