----45+++++ kuumeiset

[hippunen77]

Tietyllä tavalla ymmärrän Tähteä.

Meillä myös anoppi oli yksi iso tekijä siihen, etten voinut kuvitella lasta meille. En silloin muutenkaan lasta halunnut, mutta monesti ajattelin, että siinä yksi syy muiden lisäksi, miksi ei lasta meille.

Anoppi oli psyykkisesti sairas ja hämmensi meidän suhdetta monin tavoin jatkuvasti. Välillä harkitsin vakavasti jo eroa. Mies on ainoa lapsi, isä kuollut jo aikaa sitten, joten hän oli myös todella hankalassa välikädessä yrittäessään huolehtia äidistään, lähes avioliittomme kustannuksella.

Meidän ”piinamme” päättyi anopin kuollessa jokunen vuosi sitten. Rauha hänen sielulleen. Uskon, että tämä oli parasta kaikille osapuolille. Tilanne oli silloin joka näkökulmasta katsoen todella toivoton.

Sitä olen nyt joskus miettinyt, että jos 15 v. sitten olisin lasta halunnut, olisin varmaan nähnyt ainoaksi vaihtoehdoksi suhteesta lähtemisen ja uuden kumppanin etsimisen tai ehkä jopa lapsen hankkimisen yksin.

 

[hannuli77]

Kauanko teillä on yritystä ? En sinua kyllä vanhaksi julistaisi.

Puolitoista vuotta... helpolla ei lapset tulleet nuorempanakaan, esikoista tehtiin vuosi, joten eipä hedelmällisyyteni ainakaan parantunut ole reilussa 11 vuodessa. Niinkuin lääkärini sanoi: kaikki toimii päällepäin hyvin, mutta sille me ei voida mitään, jos munasolujen parasta ennen on mennyt.

 

[Tähti ★]

Puolitoista vuotta... helpolla ei lapset tulleet nuorempanakaan, esikoista tehtiin vuosi, joten eipä hedelmällisyyteni ainakaan parantunut ole reilussa 11 vuodessa. Niinkuin lääkärini sanoi: kaikki toimii päällepäin hyvin, mutta sille me ei voida mitään, jos munasolujen parasta ennen on mennyt.

Hannuli77 :) En myöskään antaisi sinuna vielä periksi!

Sinun iässä en vielä ollut edes kertaakaan yrittänyt raskaaksi ja silti onnistui pari vuotta myöhemmin. Hyviä munasoluja tulee yhä, vaikka osa on jo huonoja. Oletteko kokeilleet inseminaatiota?

 

[Tähti ★]

Tietyllä tavalla ymmärrän Tähteä.

Meillä myös anoppi oli yksi iso tekijä siihen, etten voinut kuvitella lasta meille. En silloin muutenkaan lasta halunnut, mutta monesti ajattelin, että siinä yksi syy muiden lisäksi, miksi ei lasta meille.

Anoppi oli psyykkisesti sairas ja hämmensi meidän suhdetta monin tavoin jatkuvasti. Välillä harkitsin vakavasti jo eroa. Mies on ainoa lapsi, isä kuollut jo aikaa sitten, joten hän oli myös todella hankalassa välikädessä yrittäessään huolehtia äidistään, lähes avioliittomme kustannuksella.

Meidän ”piinamme” päättyi anopin kuollessa jokunen vuosi sitten. Rauha hänen sielulleen. Uskon, että tämä oli parasta kaikille osapuolille. Tilanne oli silloin joka näkökulmasta katsoen todella toivoton.

Sitä olen nyt joskus miettinyt, että jos 15 v. sitten olisin lasta halunnut, olisin varmaan nähnyt ainoaksi vaihtoehdoksi suhteesta lähtemisen ja uuden kumppanin etsimisen tai ehkä jopa lapsen hankkimisen yksin.

Hippunen77 :) Kiitos näkökulmista. Niissä on jotain samankaltaisuutta. Olet kärsinyt selvästi paljon tilanteesta.

Kohdallani anoppi oli silti henkisesti terve, eikä poika ollut ainokainen. Välillä kuitenkin tuntui siltä, että hän oli tärkeämpi, kuin itse olin, koska tunki itsensä voimakkaasti meidän elämän keskipisteeksi ja luoden säännöt kaikelle. Jossain vaiheessa jopa rahallisesti.

Pahin loppui siihen, kun hänestä tuli mummu vähän ennen 60v-ikää, toisen lapsensa kautta. Silloin hän sairastui "henkisesti" mieleltään. Mummous otti niin koville, vaikka siitä niin paljon pitää.

Meidän kohdalta jyrkkä piina ja asetelma alkoi silloin murtua ja miehenikin alkoi ajatella mahdollista isyyttä siellä 45-vuoden tietämän jälkeen.

Lapsi on muuttanut pitkää suhdetta parempaan suuntaan :) Ainakin aikuistumis mielessä... Enää en jaksaisi miellyttää anoppia/ketään, eikä tarvitsekaan. Tästä toivottavasti jotain oppineena, en halua ikinä rajoittaa oman lapseni omaa päätäntävaltaa asioissa aikuisena Esim. kun hän löytää elämänkumppanin, on Äidin aika siirtyä vähän sivummalle

Edelleen hän on kovin paljon keskipiste ja makutuomari asioissa, mutta ei pysty enää samaan, kuin nuorena, terveenä ja ei mummona.

 

[MiuMau79]

Liisätilityksenä vielä, että olen "vihainen" anopille, siitä, että hän piti niin jyrkän mielipiteen lastenhankinnasta.

Asia ei olisi kuulunut hänelle mitenkäänpäin!

Hän ei edes käsitä sitä kärsimyksen määrää, jonka ehdin kokea

Nyt hän on onnellisesti mummu 65-vuotiaana ja tosi onnellinen siitä. Niin olen minäkin, mutta kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi.

Voi olla, ettei toinen lapsi enää onnistukkaan, koska ikää on niin paljon

IVF ei anna yhtään parempia onnistumis-% korkealla iällä, kuin inseminaatio.

Tulen tuolta sivusta taas huutelemaan :)
Mulle lääkärit ovat sanoneet lapsettomuuspolilla, ettei kannata tuhlata aikaa inseminaatioon. Syynä ikä ja matalahko amh eli munasolureservi/laatu jo heikkenemään päin. Näin ollen ivf-hoidoilla pystytään valitsemaan istutettaviksi alkioiksi niitä parhaimpilaatuisia (ja viljelyissä nähdään tosiaan miten kehittyvät ym) kun taas inseminaatiossa on ihan herran hallussa minkälaatuinen munasolu sieltä mahtaa irrota. Iso osa epäonnistuneista hiukan iäkkäämpien naisten raskautumisyrityksistä johtuu juurikin munasolujen laadusta, jos siis syynä ei ole jotain muuta jo selvitettyä "vikaa".

 

[Tähti ★]

Tulen tuolta sivusta taas huutelemaan :)
Mulle lääkärit ovat sanoneet lapsettomuuspolilla, ettei kannata tuhlata aikaa inseminaatioon. Syynä ikä ja matalahko amh eli munasolureservi/laatu jo heikkenemään päin. Näin ollen ivf-hoidoilla pystytään valitsemaan istutettaviksi alkioiksi niitä parhaimpilaatuisia (ja viljelyissä nähdään tosiaan miten kehittyvät ym) kun taas inseminaatiossa on ihan herran hallussa minkälaatuinen munasolu sieltä mahtaa irrota. Iso osa epäonnistuneista hiukan iäkkäämpien naisten raskautumisyrityksistä johtuu juurikin munasolujen laadusta, jos siis syynä ei ole jotain muuta jo selvitettyä "vikaa".

Miumau79 :) Varmasti näin on.

Omalla kohdallani tulokset kuulemma molemmilla hoidoilla samaa luokkaa. Klinikalla siitä keskusteltiin. Ikä laskee onnistumis-% 0,8:aan, eikä IVF:llä saada juuri merkittävästi parempia tuloksia kohdallani.

Perustuu ilmeisesti siihen, että takana on yksi onnistunut inseminaatio ja kaikki arvot on kohdallaan, sekä kierto toimiva. Tuurilla on siis SUURIN merkitys, että minkä laatuinen munasolun irtoaa.

Tässä kierrossa ei tainnut olla riittävän hyvä laatu, koska r-testi negaa -Dpiui 13....

 

[Taikatuuli74]

Kirjoitin tänne eilen jo, mutta teksti hävisikin jonnekin.☹ Koitetaan nyt paremmalla onnella uudestaan. Kirjoittelin tänne huhtikuun puolivälissä. Muistaakohan kukaan minnuu ennää. Tarkoitus oli alkaa kirjoitella aktiivisesti tänne, mutta muiden asioiden hoitaminen vei kaiken ajan. Oon 44-vuotias neljän( viiden) lapsen äiti. Lapset on syntyneet -02, -09, -13 ja 17. Lisäksi pieni enkeli[emoji56] -15, np-ultra 11+1, vastasi rv 6.[emoji173] Sain plussan testiin 18.4. Olin onnellinen, mutta pelko alkoi hiipiä mieleen. Pikku hiljaa alkoi tulla oireita, repäisykipuja, herätti yöllä vessaan, kahvinjuonti loppui rv 7, hampaiden pesu tökki ja oli pahoinvointia ilman, että laatta lentää, mutta ei oo ollu sekään kaukana. Ensimmäisessä ultrassa käytiin 16.5 rv 8+4. Siellä pieni köllötteli ja syke näkyi, vastasi 8+5Harmi ku mies ei päässyt ultraan mukaan ku meillä oli nuorimmainen mukana, ni lääkäri kielsi, vaikka hoitaja lupasi, että saa tulla mukaan.☹ Sain yhden kuvan mukaani. Pelko alkoi hieman helpottaa....Tään viikon tiistaina kävin np-ultrassa. Mies oli taas mukana, mutta kaksi nuorimmaista lasta oli mukana. Kun menin huoneeseen kätilöt sanoivat, että kohan ollaan tutkittu aluksi voidaan pyytää perhe katsomaan vauvaa. Ekaks ultrattiin vatsan päältä, mutta päädyttiin alakautta ultraukseen, että saadaan paremmat mitat. Vauvan pääperämitta oli ok, vastasi rv12, menossa 11+4 Kaikki näytti hyvältä, mutta niskaturvotusta mitattiin 7,01 mm[emoji22]Lääkäri pyydettiin käymään ja hää katto virtauksia ja ne oli ok. Pieni heräsi uniltaan ja alkoi liikkua paljon. Kuulin ensimmäisen kerran sydänäänet[emoji173]Syke oli 174/min. Turvotusta oli niskassa ja myös vartalolla.Valtava pelko ja huoli tuli vauvasta.[emoji22] Kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, en voinnut estää niitä enää[emoji24] Lääkäri sanoi, ettei mitään voida sanoa, vaan pitää mennä jatkotutkimuksiin. Seuraavana päivänä soitin äitipolille ja sama kätilö vastasi puhelimeen. Juttelin hänen kanssaan asioista ja hän valoi uskoa, että noilla mitoilla syntyy myös terveitä vauvoja. Tietty turvotuksen syynä voi olla kromosomi(down), sydänvika tai rakennepoikkeavuus, mutta mitään ei voi tietää ilman tutkimuksia. Lääkäri oli kirjoittanut lähetteen naistenklinikalle. Sieltä kätilö soittikin torstaina ja meille on varattuna aika sinne ens tiistaina. Aika sumussa on menny tää aika siitä tiistaista ja asioita pyörii mielessä paljon. Ei voi muuta ku toivoa , että saataisiin hyviä uutisia tiistaina ja turvotus olisi vähentynyt.

 

[Tähti ★]

Kirjoitin tänne eilen jo, mutta teksti hävisikin jonnekin.☹ Koitetaan nyt paremmalla onnella uudestaan. Kirjoittelin tänne huhtikuun puolivälissä. Muistaakohan kukaan minnuu ennää. Tarkoitus oli alkaa kirjoitella aktiivisesti tänne, mutta muiden asioiden hoitaminen vei kaiken ajan. Oon 44-vuotias neljän( viiden) lapsen äiti. Lapset on syntyneet -02, -09, -13 ja 17. Lisäksi pieni enkeli[emoji56] -15, np-ultra 11+1, vastasi rv 6.[emoji173] Sain plussan testiin 18.4. Olin onnellinen, mutta pelko alkoi hiipiä mieleen. Pikku hiljaa alkoi tulla oireita, repäisykipuja, herätti yöllä vessaan, kahvinjuonti loppui rv 7, hampaiden pesu tökki ja oli pahoinvointia ilman, että laatta lentää, mutta ei oo ollu sekään kaukana. Ensimmäisessä ultrassa käytiin 16.5 rv 8+4. Siellä pieni köllötteli ja syke näkyi, vastasi 8+5Harmi ku mies ei päässyt ultraan mukaan ku meillä oli nuorimmainen mukana, ni lääkäri kielsi, vaikka hoitaja lupasi, että saa tulla mukaan.☹ Sain yhden kuvan mukaani. Pelko alkoi hieman helpottaa....Tään viikon tiistaina kävin np-ultrassa. Mies oli taas mukana, mutta kaksi nuorimmaista lasta oli mukana. Kun menin huoneeseen kätilöt sanoivat, että kohan ollaan tutkittu aluksi voidaan pyytää perhe katsomaan vauvaa. Ekaks ultrattiin vatsan päältä, mutta päädyttiin alakautta ultraukseen, että saadaan paremmat mitat. Vauvan pääperämitta oli ok, vastasi rv12, menossa 11+4 Kaikki näytti hyvältä, mutta niskaturvotusta mitattiin 7,01 mm[emoji22]Lääkäri pyydettii käymään ja hää katto virtauksia ja ne oli ok. Pieni heräsi uniltaan ja alkoi liikkua paljon. Kuulin ensimmäisen kerran sydänäänet[emoji173]Syke oli 174/min. Turvotusta oli niskassa ja myös vartalolla.Valtava pelko ja huoli tuli vauvasta.[emoji22] Kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, en voinnut estää niitä enää[emoji24] Lääkäri sanoi, ettei mitään voida sanoa, vaan pitää mennä jatkotutkimuksiin. Seuraavana päivänä soitin äitipolille ja sama kätilö vastasi puhelimeen. Juttelin hänen kanssaan asioista ja hän valoi uskoa, että noilla mitoilla syntyy myös terveitä vauvoja. Tietty turvotuksen syynä voi olla kromosomi(down), sydänvika tai rakennepoikkeavuus, mutta mitään ei voi tietää ip.an tutkimuksia. Lääkäri oli kirjoittanut lähetteen naistenklinikalle. Sieltä kätilö soittikin torstaina ja meille on varattuna aika sinne ens tiistaina. Aika sumussa on menny tää aika siitä tiistaista ja asioita pyörii mielessä paljon. Ei voi muuta ku toivoa , että saataisiin hyviä uutisia tiistaina ja turvotus olisi vähentynyt.

Taikatuulii74 :)

Tottakai muistetaan! :) Onnellista odotusta! Uskon, että teillä on kaikki hyvin ja riskit johtuu vain iästäsi.
Turvotuksen syykin pian selviää ja lapsi on täysin terve.

Muistan vähän vastaavan tilanteen, ennen Nipt-testiä, (tosin meillä ei ollut turvotusta ultrassa). Naistenkilinikalla oli nuori harjoittelija tyttö ja hän oli hyvin vakava laskennallisten riskien vuoksi, ettei lapsi ole terve. Vähän säikähdin asiaa, mutta täysin turhaan

Aiotteko teettää NIPT-testin?

Seuraavan kanssa olen varaamassa siihen ajan ihan heti, kun sinme pääsee....oisko noin rv9!? Ettei tarvitse odottaa, kun tulos kestää kuitenkin vähintään viikon, jollei toista.

Hienoa, että olet yhä palstalla!

 

[Katjusha]

Taikatuuli74, voih.... miten teillä jatkuu nuo tutkimukset pikkuisen suhteen?
Kyllä, riskiluvut kyllä heilahtaa pelkän ikänumeron perusteella, mutta ymmärrän kyllä äidin huolen tuosta turvotuksesta. Toivotaan, ettei sen aiheuttaja ole vakavampi juttu ja kaikki selviää parhain päin.

 

[Embo]

Kirjoitin tänne eilen jo, mutta teksti hävisikin jonnekin.☹ Koitetaan nyt paremmalla onnella uudestaan. Kirjoittelin tänne huhtikuun puolivälissä. Muistaakohan kukaan minnuu ennää. Tarkoitus oli alkaa kirjoitella aktiivisesti tänne, mutta muiden asioiden hoitaminen vei kaiken ajan. Oon 44-vuotias neljän( viiden) lapsen äiti. Lapset on syntyneet -02, -09, -13 ja 17. Lisäksi pieni enkeli[emoji56] -15, np-ultra 11+1, vastasi rv 6.[emoji173] Sain plussan testiin 18.4. Olin onnellinen, mutta pelko alkoi hiipiä mieleen. Pikku hiljaa alkoi tulla oireita, repäisykipuja, herätti yöllä vessaan, kahvinjuonti loppui rv 7, hampaiden pesu tökki ja oli pahoinvointia ilman, että laatta lentää, mutta ei oo ollu sekään kaukana. Ensimmäisessä ultrassa käytiin 16.5 rv 8+4. Siellä pieni köllötteli ja syke näkyi, vastasi 8+5Harmi ku mies ei päässyt ultraan mukaan ku meillä oli nuorimmainen mukana, ni lääkäri kielsi, vaikka hoitaja lupasi, että saa tulla mukaan.☹ Sain yhden kuvan mukaani. Pelko alkoi hieman helpottaa....Tään viikon tiistaina kävin np-ultrassa. Mies oli taas mukana, mutta kaksi nuorimmaista lasta oli mukana. Kun menin huoneeseen kätilöt sanoivat, että kohan ollaan tutkittu aluksi voidaan pyytää perhe katsomaan vauvaa. Ekaks ultrattiin vatsan päältä, mutta päädyttiin alakautta ultraukseen, että saadaan paremmat mitat. Vauvan pääperämitta oli ok, vastasi rv12, menossa 11+4 Kaikki näytti hyvältä, mutta niskaturvotusta mitattiin 7,01 mm[emoji22]Lääkäri pyydettiin käymään ja hää katto virtauksia ja ne oli ok. Pieni heräsi uniltaan ja alkoi liikkua paljon. Kuulin ensimmäisen kerran sydänäänet[emoji173]Syke oli 174/min. Turvotusta oli niskassa ja myös vartalolla.Valtava pelko ja huoli tuli vauvasta.[emoji22] Kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, en voinnut estää niitä enää[emoji24] Lääkäri sanoi, ettei mitään voida sanoa, vaan pitää mennä jatkotutkimuksiin. Seuraavana päivänä soitin äitipolille ja sama kätilö vastasi puhelimeen. Juttelin hänen kanssaan asioista ja hän valoi uskoa, että noilla mitoilla syntyy myös terveitä vauvoja. Tietty turvotuksen syynä voi olla kromosomi(down), sydänvika tai rakennepoikkeavuus, mutta mitään ei voi tietää ilman tutkimuksia. Lääkäri oli kirjoittanut lähetteen naistenklinikalle. Sieltä kätilö soittikin torstaina ja meille on varattuna aika sinne ens tiistaina. Aika sumussa on menny tää aika siitä tiistaista ja asioita pyörii mielessä paljon. Ei voi muuta ku toivoa , että saataisiin hyviä uutisia tiistaina ja turvotus olisi vähentynyt.

Tungen tänne vaikka en ikäryhmään kuulukaan. Meillä oli viime joulukuussa niskaturvotusta 4,2 mm, seuraavalla kerralla turvotusta myös vartalolla ja keuhkoissa. Pienellä oli turnerin syndrooma, eli toinen x-kromosomi puuttui. Sinänsä olis ollu aika vaaratonta jos olis selvinny raskauden ajan mutta ei selvinny ja menehtyi 17+3.

Syy miksi kirjoitin on se, että haluan tsempata ja kertoa, että naikkarin sike-polilla on aivan mahtavan ihana ja ammattitaitoinen henkilökunta joten pääsette hyviin käsiin Asialle omistautuneita ihmisiä joilla ei ole kiire minnekään ja kaikki asiat selitetään juurta jaksain. Myös tsemppiä ja tukea saa. Eli siinä mielessä voitte mennä sinne hyvillä mielin, eikä tarvitse sitä jännittää! Myöskään istukkanäytteen ottaminen ei ollut ollenkaan paha kokemus, jos sellaiseen päädytte.

 

[Tähti ★]

Tungen tänne vaikka en ikäryhmään kuulukaan. Meillä oli viime joulukuussa niskaturvotusta 4,2 mm, seuraavalla kerralla turvotusta myös vartalolla ja keuhkoissa. Pienellä oli turnerin syndrooma, eli toinen x-kromosomi puuttui. Sinänsä olis ollu aika vaaratonta jos olis selvinny raskauden ajan mutta ei selvinny ja menehtyi 17+3.

Syy miksi kirjoitin on se, että haluan tsempata ja kertoa, että naikkarin sike-polilla on aivan mahtavan ihana ja ammattitaitoinen henkilökunta joten pääsette hyviin käsiin Asialle omistautuneita ihmisiä joilla ei ole kiire minnekään ja kaikki asiat selitetään juurta jaksain. Myös tsemppiä ja tukea saa. Eli siinä mielessä voitte mennä sinne hyvillä mielin, eikä tarvitse sitä jännittää! Myöskään istukkanäytteen ottaminen ei ollut ollenkaan paha kokemus, jos sellaiseen päädytte.

Embo :) Tänne saa tunkeutua!

Palsta kaipaa näkemyksiä ja kokemuksia eri asioihin.. Joten, kiitos tunkeutumisesta!

Muutkin ulkopuoliset, rohkeasti ottamaan kantaa asioihin täällä
Lisäksi uusia kaivataan, rohkeasti mukaan.

T. Tähti
Dpiui 13/Nega
(menkkoja odotellen)

 

[Tähti ★]

Heissan kaikki!

Tänään käytiin katsomassa ihan toista omakotitaloa ja tämä olisi mun mieleen :)
Edellisen talon torppasin!

Tosin hinta on niin kova, joten kummankin reiluilla tuloilla sitä maksettaisiin vielä n. 25vuotta...silti vaikka nykyisestä asunnosta (140m2) saa kaupassa rahat, niin kyllä kallis on...

Mutta tämä uusi olisi mieleeni. Keskellä luontoa, mutta silti lähellä keskustan palveluita. Talo on lähes uusi -kivitalo, arvoasunto...,iso oma takapiha lapsille, sekä puita ja luontoa myös. Kokoa on 250m2, huoneita super riittävän monta. Kahdessa kerroksessa ja isot tilat myös työhuohuoneille,eli kaksi omaa työhuonetta. Hulppea terassit ja keittiössä riittävästi kaappeja, työtasoja ja toimivaa tilaa...

Tilaa siellä olisi myös enemmälle, kuin yhdelle lapselle!

Mies sanoi, ettei edellytä kahta lasta, mikäli se ostetaan. Koska ei voida tietää tuleeko toista, vaikka kallisti siitä maksettaisiin..

Meillä onneksi hommat luistaa, eikä anoppi häiritse, kuin hitusen

 

[Tähti ★]

Dpiui 14 - nega!

Ei taida olla mahiksia enää plussaan tässä kierrossa

Plussapuhuria kaikille!!!

 

[Yölento]

Tähti, mikä on virallinen testipäivä?

 

[Tähti ★]

Tähti, mikä on virallinen testipäivä?

Yölento :)

Dpo16

Jännä, ettei ole yhtään menkka tuntemuksia...

Tyylipuhdas nega.

 

[Tähti ★]

Kaikki - - - -45v. ++++++
rohkeasti mukaan!!
Uusille tervetuloa!!


Myös mielipiteitä todellakin saa olla
Ja niitä jopa kaivataan

 

[Taikatuuli74]

Embo: Kiitos tsempeistä:) Osanotto pienestä♡ Herättiin viideltä ja nyt ollaan matkalla Helsinkiin ku meillä tätä matkaa on sinne. Jännittynyt olo ja kyyneleet pyrkii silmäkulmiin ku pelottaa. Kätilö kertoi, että lääkäri ottaa meidät ekana vastaan ja tekee ultraäänitutkimuksen. Sen jälkeen en tiedä, mitä tapahtuu...Nipt- kokeesta luin netistä, et se ei näytä oikeaa tulosta, jos on ylipainoa. Luulen, et meidän vaihtoehdoksi tulee istukkanäyte tai lapsivesipunktio. Istukkanäytekin saattaa jäädä miun kohdalla väliin ku ku miulla on taaksepäin kallistunut kohtu ja istukkaa tais olla ympäriinsä ja tuota "masumakkaraa". Kova huoli meillä on vauvasta ja halutaan tietää mikä hänellä on. Pelottaa vaan se ultra, mitä sieltä selviää ja miten vauva voi ku viikko sitten ultrattiin viimeksi. Ei auta muu ku toivoa parasta♡

 

[Yölento]

Taikatuuli, täällä peukut pystyssä teidän puolesta
Minulle on esikoisen raskaudessa tehty lapsivesipunktio. Henkisesti oli vaikeampi toimenpide kuin käytännössä.

 

[MiuMau79]

Taikatuulelle tsemppiä ja voimia päivään

 

[Katjusha]

Tsemppiä Taikatuuli, toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!