Niimpä! Ja joo siis mä saan kans syödä huoletta levyn fazua päivään ja pullaa päälle eikä vaaka heilu. Toki kaippa sitä läskistyisi jos söis kolme pizzaa ja kasan jäätelöä kylkeen mut ei kykene
Nyt tosiaan kun ei uppoo eväs kuin väkisin nii vaakakin kyykkää nopeaa tahtia
Mutta tuo onkin juuri se syy, miksi joku lihoo ja toinen ei. Toinen kokee olevansa aivan käsittämättömän nälkäinen eikä koskaan koe tunnetta, ettei ruoka uppoaisi. Toinen taas ei pysty syömään kuin vähän, jonka jälkeen jo ällöttää. Ja kaikkeen tuohon syyllisiä ovat hormonit.
Niimpä! Ja joo siis mä saan kans syödä huoletta levyn fazua päivään ja pullaa päälle eikä vaaka heilu. Toki kaippa sitä läskistyisi jos söis kolme pizzaa ja kasan jäätelöä kylkeen mut ei kykene
. Kunhan olis elossa, mieluusti itsekin kaiken päätteeksi.
Sitten rv 20 alkoi kovat supistelut ja kivulias olo. Pystyin kävelemään kaks metriä ja supisteli ja koski. Öitä en juuri nukkunu. Lapsi syntyi 40+1. Synnytykseen menin ihan soitellen sotaan, pyysin epiduraalin kun en tiennu tarviiko kärsiä tunti vai kakskyt. No olisin ollu jo 9cm auki eikä kukaan kertonut. Synnytyksen eteneminen tyssäsi siihen ja siitä meni vielä 6h ennen synntytystä. Ponnistus 30minsaa.
Huh, sulla on kyllä ollut melkoinen tie äitiyteenMistähän tuo angel hymiö tuonne tekstiin pomppas
Mun eka oikee kunnollinen raskaus oli ihan kamala. Aloin vuotamaan plussattua ja se jatkui jonnekin 12-15 vk saakka. Hematooma oli kyseessä. Mutta menettämisen pelko oli ihan hirveä
Kakkosen raskaus oli ihana ja ”helppo” vaikka pelkoja siinäkin oli. Olin kivuton ja pieniä kovotteluja lukuunottamatta voin hyvin. Mulla on supistusherkkä kohtu mut kakkosen aikaan en ollu kipeä. Juoksin esikoisen perässä Pururadalla vielä 36+6 ja lapsi syntyi 40+1. En halunnu mitään lääkeitä, olin avautumisen ammeessa (synnyttää ei saanu sinne). Koko synnytys 5-6h ekasta supistuksesta..Ponnistus 7minsaa. KakkoEn jälkeen mietin että voisin olla aina ja vaikka joka vuosi raskaana.
Kolmosen raskaus oli kuin ensimmäinen vaikken vuotanu. Alkuun pelko oli ihan hirvee. Olin todella alakuloinen enkä osannu nauttia yhtään. Liitoskivut alkoi aikaisin ja si-nivel vaivasi niin etten nukkunu kuin 3-4h pätkissä yhtenäkään yönä. Loppuajasta turposi toinen polvi, alaselkä oli rikki, liitoskivut aivan kamalat. Pelot oli kovat ja odotin vaan synnytystä. Vikana viikkona olin tulla hulluksi kun pelkäsin kohtukuolemaa ja isoa vauvaa. Synnytys alkoi aivan puskista 41+0 ja kesti kokonaisuudessaan ekasta tuntemuksesta 2h. Synnytin lääkkeettä veteen vaikka tarjonta oli väärä ja ponnistus hankalaa. Ponnistus 10min sen johdosta. Tän loppuajasta mietin että luojan kiitos ei enää koskaa.
!!
Tulee lapsia...serkkuja :)
Meidän 3-vuotias on innoissaan.
Pöh.
Ovistestin näyttää kyllä plussaa, mutta ei taida enää mitään plussaa ennakoida...
Minä plussasin viime vuonna, joten minua ei voi tämän vuotisiin laskea.Pöh.
Onks tämän vuoden tilastoraskaudet nyt sitten täynnä? Montas ”meitä” aktiivia tääl on ja moniko on plussannu tän vuoden aikana, muistaako joku?
Minä plussasin viime vuonna, joten minua ei voi tämän vuotisiin laskea.
Ja ehtii tänäkin vuonna vielä plussata, minä plussasin viime vuonna joulukuun loppupuolella.
