T
Tähti ★
Vieras
Motto78 :) Lapsista pidetään yleensä joka paikassa.
Suurimmat ongelmat tulevat siitä, että tulee poissaoloja ja juuri se mitä Suski75, kirjoitti, että muut tekivät silloinkin töitä, kun perheelliset ottivat vapaata välipäivinä, jouluna jne...
Mikäli työpaikalla on tuuraaja, niin hienoa - monesti ei ole ja työt kasaantuvat, tai sitten työkaverit joustavat tai tekevät ylimääräistä sen vuoksi. Tästä voi syntyä eripuraa.
Myös äitiyslomalta palaaminen ei ole aivan yksioikoista! Sä olet eri ihminen, kun vauva on maailmaan tullut! :)
Vauva menee ykköseksi ja työ on kakkonen.Monesti työpaikalla on ehtinyt tapahtunut paljon muutoksia, kun samalla itse on kokenut muutoksen äitiyden myötä. On muuttunut vaikka koko bisness (näin mulle kävi), eri henkilöstöä, sekä esim. atk järjelmiä, ja samalla, kun olet äitiyslomalla, niin omat taidot ehtineet ruostuakin ja kaiken takaisin kuromiiseen saattaa kulua rutkasti aikaa, kun palaa äitiyslomalta.
Kun lapsi on pieni, joutuu valvomaan yölläkin ja se heijastuu työntekoon, kun palaat äitiyslomalta. Aina ei muista kaikkea ja joskus väsymys vie voiton.
Motto78, ymmärrän, että et voi etukäteen tietää siitä miten paljon elämä muuttuu lapsen myötä. En tiennyt minäkään ja luulin, että töissä jatkan siitä mistä äitiyslomallle lähdin...eipä todellakaan! Työt muuttuivat ja tässä prosessissa eniten muutuin ihan itse....tulin Äidiksi!
Voisin sanoa tähän paljonkin, mutta ehkä vain paras todeta ettei mulla ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia siitä, miten äitiys muuttaa elämää. Sen näkee vasta kun tyyppi on maailmassa. Ystäväpiirissä äitiyteen liittyvistä asioista pn vuosien mittaan puhuttu paljon, ja skaalassa on monenlaisia kokemuksia pitkistä kotonaolemisesta neljän kuukauden jälkeen työelämään palaamiseen.Motto78 :) Lapsista pidetään yleensä joka paikassa.
Suurimmat ongelmat tulevat siitä, että tulee poissaoloja ja juuri se mitä Suski75, kirjoitti, että muut tekivät silloinkin töitä, kun perheelliset ottivat vapaata välipäivinä, jouluna jne...
Mikäli työpaikalla on tuuraaja, niin hienoa - monesti ei ole ja työt kasaantuvat, tai sitten työkaverit joustavat tai tekevät ylimääräistä sen vuoksi. Tästä voi syntyä eripuraa.
Myös äitiyslomalta palaaminen ei ole aivan yksioikoista! Sä olet eri ihminen, kun vauva on maailmaan tullut! :)
Monesti työpaikalla on ehtinyt tapahtunut paljon muutoksia, kun samalla itse on kokenut muutoksen äitiyden myötä. On muuttunut vaikka koko bisness (näin mulle kävi), eri henkilöstöä, sekä esim. atk järjelmiä, ja samalla, kun olet äitiyslomalla, niin omat taidot ehtineet ruostuakin ja kaiken takaisin kuromiiseen saattaa kulua rutkasti aikaa, kun palaa äitiyslomalta.
Kun lapsi on pieni, joutuu valvomaan yölläkin ja se heijastuu työntekoon, kun palaat äitiyslomalta. Aina ei muista kaikkea ja joskus väsymys vie voiton.
Motto78, ymmärrän, että et voi etukäteen tietää siitä miten paljon elämä muuttuu lapsen myötä. En tiennyt minäkään ja luulin, että töissä jatkan siitä mistä äitiyslomallle lähdin...eipä todellakaan! Työt muuttuivat ja tässä prosessissa eniten muutuin ihan itse....tulin Äidiksi!
Työyhteisöissä on joustettu vuorotellen, enkä ole koskaan kokenut hankalaksi joustaa lomissa tai työmäärissä kun kollegoilla on ollut poissaoloja jälkikasvun johdosta. Uskon ja toivon että sama toistuu myös omalla kohdalla.
T
Tähti ★
Vieras
Motto78 :)
Kuulostaa hyvälle. Hyvää odotuksen jatkoa
ja äitiyslomaa.Kohta alkaa olla jännät paikat, kun vauva syntyy
En käsitä sitä logiikkaa, että perheellinen nelikymppinen on jotenkin vähemmän kovaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin saman ikäinen sinkku tai lapseton. Sinkku tai lapseton voi milloin tahansa alkaa odottaa esikoistaan ja on sitten suunnilleen samassa tilanteessa kuin se perheellinen, vain nuorempi lapsi kotona. Viisikymppinen ei ole kovaa valuuttaa, siinä iässä aletaan jo syrjiä, ikävä kyllä. (ei meidän alalla sitäkään). Viisikymppinen ei useinkaan enää lisäänny. Kaikki nuoremmat ikäluokat ovat aina riskejä.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Täällä siis viittä vaille viiskymppinen. Ikähaarukassa 50-v. on lähempänä, kuin 40v.....
Tässä iässä nuoret kaahaa ohi ja siihen kun vielä yhdistät sen, että on pikkulapsen äiti 46v. ja mahdollisesti kohta toisenkin, että äitiyslomalle...
Viiskymppinen ei ole kovaa valuuttaa ei (??)
Työnantaja ei kyllä odota, että 46-vuotias tekisi toisen lapsen, tästä olen satavarma. 
Suurimmalta osalta naisista ei enää tuossa iässä onnistu ollenkaan, ja usein se nelikymppisenä tehty on yksinäinen iltatähti, jonka jälkeen ei enää edes yritetä. Olemme siis aika poikkeuksellisia tässä ryhmässä.
Suurimmalta osalta naisista ei enää tuossa iässä onnistu ollenkaan, ja usein se nelikymppisenä tehty on yksinäinen iltatähti, jonka jälkeen ei enää edes yritetä. Olemme siis aika poikkeuksellisia tässä ryhmässä.
Niin, tällä logiikalla lapset kannattaa tehdä nuorena?
En tiedä kyllä mitään alaa, jossa kokemusta ei arvosteta. Siksi on yhdentekevää, onko hyvällä, pätevällä työntekijällä perhettä vai ei.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Harvemmin vanhukset edes saavat henkilökohtaista avustajaa. En ole ainakaan kuullut. Mutta täysin samaa mieltä siitä, että paljon on pielessä.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Jos lapsia hankkii korkeammalla iällä, niin.... monella 50-kymppisellä on työkokemusta, vaikka muille jakaa...mutta yhteiskunta ei arvosta heitä, vaikka ruuhkavuodet alkaa olla ohitse.
Kyllä jotkut vielä onnistuvat työllistymään, kuten vielä jotkut harvat lisääntymäänkin.
Aika erikoinen laskeva käppyrä on muuten tuossa, että 50-kumppisiä syrjitään, koska hyvin moni on vasta elämänsä iskussa silloin ja vapaa tekemään töitäkim ilman rajoitteita, kun monella lapset on jo lentäneet pesästä tai sitten ei enää vauva vuosia.
T
Tähti ★
Vieras
Vastavirran akka :) Yksityiseltä saa, kun maksaa sen itse.
Yksityiselläkin on ongelmansa, eikä tosiaan palvelu aina toimi. Vanhusten hoitokodeissa yksityisellä on isojakin puutteita.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Kaikkea melkein saa, kun maksaa itse, mutta harva siihen pystyy pienellä eläkkeellä. Yksityiset hoitokodit eivät ole tosiaankaan mikään laadun tae.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Totta. Jotkut ovat kyllä todella aidon näköisiä. Minkähänlainen tulis, kun koittais itse tehdä.
T
Tähti ★
Vieras
Vastavirran akka :) Vanhana ei aina pärjää ilman ulkopuolista apua. Silloin on hyvä, jos olisi varallisuutta vanhuuden varalle.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Tulis varmaan tekijänsä näkönen
oivoi sentään. Voi meitä käppyröitä. Tuleeko teille kellekään enää semmosta haikeuden aaltoa jos/kun joku lähipiirissä lisääntyy? Etennin jos se oma haaveilema lapsimäärä jollain muulla toteutuu? Mä luulin päässeeni tästä jo aikaa sit eroon mutta nyt kun tuli parikin raskausuutista niin muljahti mahanpohjassa. Nämä molemmat on yötä nuorempia, täysin normaalissa lisääntymisiässä joten eipä siinä. Mut silti tuli semmonen olo että niisk. Vaikka mulla on jo enemmän kuin olen uskaltanut toivoa mutta silti.
Sharmander
Asioista perillä oleva
No todellakin!Minä en ottaisi reborn-nukkea. Ihan kuin kuollut vauva.
Ei edes rahalla saa vanhana hyvää hoitoa, jos ei ole ketään, joka siitä taistelee. Eikä välttämättä sittenkään. Äitini hoitaa juuri veljensä perheen asioita. Rahaa on niin, ettei kukaan sitä elinaikanaan pysty käyttämään, mutta ei silti sopivia avustajia eikä hoitopaikkaa. Perhe ja suku ovat paras vakuutus, vaikkei niin pitäisi olla, sillä eihän kaikilla ole ketään.
Jos tällaisen syrjintäperusteisen elämän aikoisi elää, niin lapset kannattaisi tehdä nuorena, opiskella sen jälkeen, sillä opiskelun jälkeen lapset olisivat jo sen verran isoja, ettei ole korvatulehdus jatkuvasti päällä. Opiskelun jälkeen oman alan pätkätöitä ja kun lapset ovat siinä lähellä kymmentä vuotta ja itsellä ikää melkein 30 vuotta, niin alkaa kokemusta olla mukavasti, voi alkaa edetä uralla eikä ole kotona hoidettavia lapsia, jotka aiheuttavat poissaoloja, sillä esiteinien ja teinien kanssa kotiin ei saa jäädä. Meidän iässä lapset ovat jo muuttaneet kotoa ja itse ovat uransa huipulla eikä ikäsyrjintä vielä ole alkanut.